tiistai 31. joulukuuta 2013
365 uutta mahdollisuutta edessä!
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
Leikkauksen jälkimaininkeja...
keskiviikko 4. joulukuuta 2013
Snip snap...
Kävin pari viikkoa sitten lääkärin luona, oli ollut kuukausi sitten puhe että tapaan kirurgin jos kivut eivät ole hellittäneet. Menin kirurgin vastaanotolle. Kirurgi tutki minut samaan tapaan hieman perusteellisemmin kuin muut ortopedit. Hän totesi, että pistää nyt minut leikkauslistalle, että parin kolmen viikon sisässä leikkaus. Siis jos en ole ehdottomasti vastaan.
Okei: leikkaus, selkä... Ei, en todellakaan tahtoisi. Nämä kivut ja niiden kans oleminen... Takapuolesta! Riskit? Kirurgin mukaan vain se, että välilevytyrä voi uusiutua. Hyvä onnistumisprosentti. Hermokivut lähtenee leikkauksen jälkeen karkuun ja pian! Okei, sanoin että voisihan sitä oikeasti kokeilla. Nyt kun lääkkeistä ei ole tullut toivottua tulosta, olen joutunut jättämään harjoittelun väliin, välillä vain paikallaan oleminen sattuu niin, että täytyy hokea jukulautaa parin minuutin välein. Lääkärin mukaan nyt on oikea aika, saadaan nuori ihminen takaisin työkuntoon, ennen koulun alkamista ettei käy kepposesti seuraavankin harjoittelun kanssa jos tämä ei helpottaisikaan itsestään.
Sairaanhoitaja soitti ja kysyi milloin leikkausta haluaisin. Noh, aikaisintaan vapaa leikkausaika oli 11.12.13, joten valitsin sen. Olispa jouluksi edes ehkä jossain kunnossa? Toivottavasti. Kaipa se on sit menoa. Pelottaa, mutta itse toimenpide ei niinkään, koska mullehan annetaan "unohduksen maitoa", kuten eräs kirjailija kyseistä lääkettä kirjoissaan nimittää. Pelkään enemmän sitä odotusta, että minut viedään leikkaussaliin. Valmistelua, kanylointia ja muuta sellaista. Leikkauksen jälkeen heräämistä, onko kivulias olo, miten liikun. Pahoinvointi... Se minua eniten pelottaa.
Toivon mukaan nyt saadaan kuitenkin selkä kuntoon. Kaksi viikkoa minun pitäisi olla sängyn pohjalla, ja vain hyvin lyhyitä aikoja jalkeilla kyynärsauvojen kera. Istua ei saa moneen viikkoon pitkiä aikoja, alkuun vain esim. vessareissun ajan. Pakkolevoksi voisin asiaa nimittää.
H on ollut hyvin huolehtivainen, hän miettii järjestävänsä meidän kodin alakertaan mulle sängyn, että päivisin pääsen olemaan muualla kuin omassa sängyssä yläkerrassa. Hän on jo nyt miettinyt mitä ruokaa hän laittaa että saan hänen työpäivänsä aikana syödä. Koirille hoitajaa siskostaan tai äidistään, jotta mun ei tarvitse stressata. Kaikki lähelle ettei tartte olla paljoa pois sängystä... Onneksi on H, muuten varmaan luultavasti lähtisin vanhempieni luokse lepäämään.
Snip snap snipetisnap. Kuullaan!
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Se on vain elämää...
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Sulattelua...
tiistai 17. syyskuuta 2013
Tunnehullunmylly
Nyt on sitten selän tilanteeseen saatu jonkinasteinen selvyys... Sain viime viikolla julkisella puolella lääkäriltä saman mielipiteen ja vahvemmat kipulääkkeet. Kuitenkaan ne kipulääkkeet ei oo täysin auttaneet pitämään kipua hallinnassa, mutta jotain lievistystä kuitenkin on tullut. Välillä on parempi ja välillä huonompi, kuten tänään kun istumisesta koulussa ei tullut mitään ja jouduin seisomaan kaikkien luentojen ajan. Seisten kun kipu on siedettävää.
Eilen kävin magneettikuvauksessa, ja oli sinällään ihan mielenkiintoinen kokemus. Ahdas se putki oli kuin mikäkin, ja kovaa meteliä se piti, mut jostain syystä mua rentoutti se, et oli pakko maata paikoillaan se puolikas tunti jonka kuvaus kesti.
Tänään sitten lääkäri soitti, ja sanotaan että mulla loksahti pahemman kerran suu auki, kun lääkäri totesi, että siellä on lannerangassa kolmessa välilevyssä rappeumaa, sekä tyrä jokaisessa näissä kolmessa. Ei ole kuulemma lääkäri nähnyt vastaavanlaista noin monia muutoksia selässä nuorella ihmisellä kuin mulla on. Eli siis en todellakaan kuvittele kipuja, eikä ole ihmekään että on noinkin kipeä!
Nyt lähinnä pelottaa ja surettaa ja potuttaa. Mietin miten käy mun tulevien harjoittelujen, entä remontin? (tehtiin kaupat viime perjantaina joten asunto on meidän<3) miten käy mun uran? Miten käy lainanmaksujen? Miten käy laihdutuksen kanssa?
Okei, täytyy todeta yksi fakta. Ylipaino on merkittävin tekijä näiden vaivojen aiheuttajana, joten laihduttaminen on se mikä tämän paranemiseen ja ehkäisyyn on yksi apukeino. Joten siis ei ole todellakaan hyvä jäädä tähän ylipainoon, vaikka olo on ollut tähän asti ihan hyvä. Nyt on tarve laihtua vain oman selän terveydenkin vuoksi. Istumatyöllä (eli mulla koulu) on myös osansa tämmöisen vaivan syntyyn. Onneksi sentään en enää tupakoi, joten se ei ole tässä osatekijänä, vaikka olen minä sitä joskus tehnytkin, myönnän. Joten jos sulla on ylipainoa, tupakoit ja teet istumatyötä, huomioi tämä asia ennenkuin tilanne on tällainen...
Huomenna menen lääkärille kuulemaan miten tässä asiassa edetään. Leikkaus tuskin on ensimmäinen vaihtoehto, mutta voi olla että se on edessä. Nyt en tiedä miten päin pitäis olla, pelottaa suututtaa ja surettaa, mutta ehkä se tilanne tästä selkiytyy, niin kuin asioilla on aina tapana järjestyä.
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Kieltoja toisen perään, kolmiolääkkeiden kera
Turhautuminen!
maanantai 9. syyskuuta 2013
Treenikielto
lauantai 7. syyskuuta 2013
Hetken rauha
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
Projekti; Jouluksi omaan kotiin <3
Kiitos peukkuja pystyssä pitäneille, nimittäin nimittäin... Pääsemme varmaankin tekemään talokaupat 13.9! Ihanaa. En ole varmaankaan vielä oikein sisäistänyt sitä asiaa, mutta eiköhän se tuonne päähän uppoa aikanaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun kannamme maalipurkkeja ja ryhdymme remontoimaan meidän taloa. Voi kyllä, siinä talossa riittää töitä vaikka muille jakaa, mutta hyvänä puolena on se, että siitä saadaankin sitten tehdä täysin oman mielemme mukainen. Ei enää vuokra-asuntojen tylsiä valkoisia tapetteja, ei enää vuokran maksamista... Vaan lainan makselua omassa talossa. On tästä päivästä unelmoitukin jo kauan.
Tuntuu ettei arki pyöri vielä täysin, sillä nyt kun kilpailuttaa jos jonkinmoisia firmoja ja suunnittelee tulevaa remonttia, ramppaa välittäjän toimistolla ja tekee vähän kaikenlaista upouutta. Maanantaina en mennyt kouluun, kun iltapäivällä oli se kuntotarkastus enkä uskaltanut jättää pentua niin kauaksi aikaa yksin. Eilen sitten pentu alkoi heti aamusta ontua ja jouduin lähtemään sen kanssa eläinlääkäriin, joten siinä meni eilinenkin. Mutta tänään vihdoinkin voisi olla päivä, jona aloitan todella arkeen paneutumisen.
Selkäkin vaivaa vielä. Kieltämättä pännii kun aamuisin liikkuminen on vähän niin ja näin. Kuitenkin olen ottanut ihan iisisti nyt ja ei silti tunnu olevan merkittävää parannusta.
On se muuten harvinaisen vaikeaa yrittää yhdistää koulu, työt, ja nämä asuntoasiat tähän projektiin. Välillä on käynyt niin, että unohdan syödä ja tajuan asian vasta siinä vaiheessa kun vatsani suorastaan kiljuu. Kuten olen aikojen alusta sanonut, yksi asia kerrallaan, ja yritän nyt oppia yhdistämään tämän kaiken mahdollisimman hyvin. Aloitetaan nyt siis jälleen pienin askelin totuttelu uuteen elämänvaiheeseen. Niin se elämä vaan menee.
Jouluksi uuteen kotiin <3
maanantai 2. syyskuuta 2013
Off-kytkin hakusessa
Se on syyskuu! Okei, alkoihan se jo eilen, mutta kuitenkin. Sieltä se syksy vaan tulla porskuttaa. Illat hämärtyy ja päivät viilenee...
Lauantaina töiden jälkeen lähdettiin H:n kanssa salille, on jotenkin tosi mukavaa kun saa yhdessä mennä ja treenata. Intervalli treenistä oli aivan pakko jättää väliin, kun olo alkoi olla niiiiin mielettömän nuutunut. Päivä oli mennyt töissä ja viideltä oli ollut herätys, joten ei ihmekään.
Mun pieni ihana kova pääni yritti keksiä koko ajan jos jonkinmoista tekosyytä; rakko jalassa, väsyttää, ei jaksa, ei kykene keskittymään... onneksi silti sain vedettyä treenin läpi, vaikka intervallin jätinkin sitten suosiolla pois. Siinä jäähdytellessä kymmenisen minuuttia kuntopyörällä ajattelin sitä, et voi kun aivoissani olisi off-nappi ja vaan tekis ja tekis kaikesta huolimatta. Mukavaahan se sinänsä olis, mut siitä olis turvallisuus kaukana kun treenais vaikka mikä olis.
Selkä oireilee vieläkin. Kohta varmaan pitänee lääkäriaikaa soitella ja siihenkin pieni pääni keksii jos jonkinmoisen huonot tekosyyt; ei viitti olla koulusta pois, ei halua saada treenikieltoa...
Tänään selviää meidän talokauppojen kohtalo. Jännittää ja ei jännitä, jotenkin kummasti sitä luottaa vaan siihen että kyllä kaikki hyvin menee... saas nähdä!! nyt kaikki sit peukuttelemaan kahden aikaan!
perjantai 30. elokuuta 2013
Epätietoisuus
torstai 29. elokuuta 2013
Arkeen totuttelua
Pahoitteluni hiljaisuudesta! Tässä on hoidettu jos jonkinmoisia asioita taloon liittyen ja ihan hyvältä vaikuttaa vielä toistaiseksi kaikki. Tiistaina alkoi koulukin! Oli ihan mukavaa palata koulunpenkille, vaikka nyt heti huomasi sen, että on se luennoilla istuminen ihan omanluokkaistaan touhua.
Parin viikon takainen treeni teki sen, että mulla on nyt ollut alaselkä aivan mielettömän kipeä aamuisin ja ylipäänsä ylösnoustessa. Höh. Täytyy nyt seurailla asiaa mut eiköhän tässä helpota toivon mukaan piakkoin.
Syömiset on menneet ihan hyvin, yrittänyt kaiken touhun keskellä kiinnittää huomiota niin paljon kuin on pystynyt. Tiistaina ajattelin mennä koulun ruokalaan syömään, mutta tietty sitten olin unohtanut väärän opiskelijakorttini lompakkoon, joten se siitä. Eilen pääsin sentään syömään asti, nyt kun en ole jaksanut miettiä eväs-asioita kaiken tämän hässäkän keskellä. Kokosin lautaselle mahdollisimman paljon salaattia ja kasviksia ja lautasmallin mukaan sitten muuta.
Eilen illalla iski tajuton migreeni, ja tänään sitten en sen vuoksi mennyt kouluunkaan kun olo oli niin kehno, oksetti ja pyörrytti ja kipu oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta... onneksi nyt jo helpottaa.
Sain myös kohtuullisen määrän työvuoroja tälle viikolle, mikä on mielestäni hyvä, ehdin vähemmän keskittyä asuntoasioihin nyt kun enää jäljellä on pientä hiomista asian suhteen, ennen kuin alkaa suuri remontointi, jos talosta kaupat tehdään! Pitäkää peukkuja!
Huomenna suunnitelmissa on suunnata heti aamulla salille, ja viikonloppuna myös töiden jälkeen. Arkeen totuttelu siis alkakoon!
lauantai 24. elokuuta 2013
Hässäkkäviikko!!
Huhhuijakkaa mikä viikko. Häsellystä häsläyksen perään ja menoa sinne tänne tonne... On tullu juostua pankeissa, taloa katsomassa ja oltu puhelimessa monet monet jännittävät minuutit. Tilanne on se, että voidaan H:n kans ehkä päästä jouluksi uuteen kotiin. Tai aikaisemminkin! Kaikki on enää kiinni kuntotarkastuksesta ja sit... hui!
Itsellä oli myös se Helsinginreissu tällä viikolla, ja siitä en onneksi alkanut tinkiä. Risteilylle päästiin mun ihanaisen A:n kanssa ja voin sanoa et kaiken tämän väsäämisen keskellä se oli hyvin rentouttavaa. Eilen palasin kotiin, ja vasta siinä vaiheessa tajusin, että mähän voin alkaa suunnittelemaan uuden asunnon sisustusta jo... Arvatkaa kenen kädet syyhyää ja ilo kasvaa sisällä kuin ilmapallo!
Aamupaino tänään (eilisen sijaan viikkopunnitus olkoon tämä päivä) 105,9kg. Jess, alaspäin mennään. Sehän on jo -600g viikossa. Jonka aikana rehellisesti sanoen, en ole kertaakaan ehtinyt salille. Ja tämä ei nyt ole tekosyy, kaiken sen asioiden hoitamisen jälkeen, ei yksinkertaisesti ole jäänyt aikaa.
Ensi viikolla alkaa koulu ja en voi käytännössä tehdä mitään muuta kuin odottaa tämän asuntoasian kanssa, joten ensi viikko menköön paremmin! Kerron asunnosta enempi jos päästään kaupoille... :)
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Arvonta suoritettu!
Viikkoyhteenveto
lauantai 17. elokuuta 2013
Jännitystä, päänsärkyä
perjantai 16. elokuuta 2013
Loma-askareita
Tänään aamulla jaksoin herätä viideltä H:n kanssa. Päänsärky on poissa! H lähti töihin ja mä jäin lueskelemaan blogeja aamupalan ja kahvikupin kera. Punnituspäivää unohtamatta, virallinen viikon punnitus antoi tulokseksi 106,5kg eli 200g miinusta edellisviikkoon. Olis se voinut alempikin olla, jos olisin nukkunut kunnon yöunet, ne kun nyt jäivät 5,5 tuntiin. Ja myös se, että mulla on vielä lihakset hellänä keskiviikon treeneistä (eli todennäköisesti nestettä kertynyt lihaksiin), sekin vaikuttanee oman osansa. Selityksen makuako?
Jokatapauksessa, olen tyytyväinen vaikka monen mielestä 200g ei ole mitään. Ainakin se on laskua, eikä jumitusta taikka nousua, joten senkin puolesta hyvin onnistunut viikko. Ja myös siihen nähden, että syön enemmän kaloreita kuin keväällä, pudotus on loistavaa, olisi se voinut noustakin.
Tomerana tyttönä vaihdoin heti aamusta lakanat uusiin, ja siivosin vaatehuoneen ylimääräisestä roippeesta. Vielä kun siivoaisi koko asunnon, pääsisi illalla saunan lämmöstä rauhoittumaan puhtaaseen asuntoon ja nukkumaan puhtaisiin lakanoihin!
Aamuisesta kymmenen asteen tienoilla olevasta lämpötilasta päättelen sen, että ehkä alkaa olla kohta aika kaivaa syysvaatteita esille. Vaikka varmasti on vielä lämpimiä päiviä jäljellä, se syksy sieltä silti hiipii hyvää vauhtia. Nyt lomalla onkin hyvä tehdä asioita, jotka muuten ehkä jäisivät tekemättä kun koulut alkaa. Mukavampaa aloittaa koulu taas niin, että voi keskittyä siihen täysin, vaikka ei sitä kovin rankkaa heti alkuunsa tietenkään ole.
Saapahan keskittyä sitten vielä hyvän tovin treenaamiseen, ennen hurjaa määrää tenttejä.
Ja uuteen ruokavalioonkin kerkeää hyvin tottua ennen kouluun paluuta.
Arvontaan on nyt neljä päivää aikaa, ja ihanaa huomata kuinka suuri osallistujamäärä siellä jo on! Eli siis kun olen suorittanut arvonnan, arvonnan voittaja saa valitsemansa, villasukat tai ranteenlämmittimet lempiväreissään! Pääsen sitten ostamaan langat aivan mahtavasta lankakaupasta Turun keskustasta, ja kutomaan sitten voittajalle. Kutomisessa menee varmaan viikko suurinpiirtein, korkeintaan kaksi, jonka jälkeen lähetän valmiin tuotoksen voittajalle. Rakastan kutomista, ja se on hyvin rentouttavaa. Viime talvena kudoin 20 paria villasukkia perheelle, kavereille ja tutuille, itselleni ja H:lle. Joten vielä kerkeää osallistumaan!
torstai 15. elokuuta 2013
Kirjaimellinen lepopäivä
Eilinen tarmo kyllä välittyi treeniin, kun 1h 20min Tuli vietettyä salilla kuluttaen lähemmäs 700kcal! Vedin treenin niin täysillä kuin pystyin ja kylläpä osasi tuntua hyvältä! Kyllä nyt sit tuntuukin jaloissa eilinen treeni.
Lomasäät on olleet takapuolesta. Epävakaata, sadetta, tuulta ja minimaalisesti aurinkoa... Tänään on aurinko paistanut, mutta eikös sitten mulla särje pää niin maan vietävästi, että hyvä kun mitään jaksaa tehdä. Noh, tänään olis ohjelmassa muutenkin lepopäivä, joten eipä tarvitse muuta tehdäkään, kuin levätä ja kattella sarjoja.
Nyt kun väsyttää, ja pää särkee niin mieli tekee vähän jotain makeaa. Vielä en kirjaimellisesti edes tiedä, mitä mun tekee mieli, joten jos sitä tiettyä ei tule, mitään en hae. Ja jos tulee, haen ja sekin kohtuudella. Mieliteot on olleet hyvin kyllä taka-alalla, paitsi just nyt.
Tuntuu, että nyt kun on tarmo päällä ja into tehdä, lueskelee kaikennäköistä ja tämä ruokavalio-liikunta-asia on mielessä useammin. Samalla tavalla kuin keväälläkin, intoa riitti ja tiedonjano oli suuri, joka johti siihen että tuloksia tuli. Eiköhän siis tässä saada taas tuloksia aikaiseksi!
Tervetuloa uusille lukijoille ja seuraajille! Osallistukaa arvontaan, vielä on aikaa siihenkin. :)
keskiviikko 14. elokuuta 2013
Paljastuksia
Rypsiöljy vs oliiviöljy
tiistai 13. elokuuta 2013
Vesi vanhin voitehista?
Liikuntakasvatuksen osuus valintoihin?
maanantai 12. elokuuta 2013
Venyttelyä ja ostosreissua
Päivitystä
sunnuntai 11. elokuuta 2013
Viikkoyhteenveto
Punnitus
Noniin. Eli siis eilen oli punnituspäivä, ja kyllä kävin vaa'alla aamulla herättyäni. Heräsin viiden aikaan, ja vaaka näytti 106,7kg, eli edellisviikkoon -300g. Varmaan voinee olla vaikutusta silläkin, et nukuin huonosti.
Töissä eilen asiakkaat olivat hyvin aurinkoisella tuulella, ja se jos mikä piristi mun mieltä. Aamulla nimittäin voitte uskoa, että huonosti nukutun yön jälkeen sitä hiukan pännii lauantai-aamuna ajella klo 6.00 töihin. Tänään samanlainen päivä, ja sitten alkaa LOMA!
Loma, jolla meikä treenaa, käy kampaajalla, alkaa totuttelemaan uuteen ruokavalioon jonka pt eilen sai valmiiksi, sekä jos hyvä lykky käy, piipahdan ystävän luona Helsingissä. Hierojallekin olen manannut meneväni, joten nyt enää pitäis saada aikaiseksi soittaa aika.
perjantai 9. elokuuta 2013
Suhde ruokaan?
Töissä yks ilta kun kävelin asiakkaan luokse, ohitseni käveli kaksi tyttöä koiran kanssa. Ikää heillä oli varmaan 10-12 vuotta. Silmiini pisti toinen näistä tytöistä. Vaikka olen itse ollut pyöreä lapsena ja tiedän että nyt puhun todella ilkeästi, se tyttö oli lähestulkoon sairaalloisen lihava. Valitti kaverilleen kuinka ei jaksa kävellä ja posket punoittivat kovin. Okei, poskien punoitus voi olla vain ihan muustakin kuin ylipainoisen tytön kävelystä, mutta silti. Ei siihen kuntoon päästä noin vaan. Taustojahan minä en tiedä, ja siksi on inhottavaa moralisoida. Vaikken minä tätä tyttöä moralisoikaan, vaan ehkä hänen vanhempiaan jos jotakuta.
Voihan ylipaino johtua monestakin syystä, mutta silti tuo kohtaaminen pisti mut ajattelemaan. Mä en halua että mun lapsi joskus sit kun sellainen mulle suodaan, saa osakseen haukkumista tuollaisen ylipainon vuoksi, en halua lapseni olevan erityistarkkailun alla kouluterveydenhuollonkaan puolesta.
Yksi askel siihenkin suuntaan, että joskus voin opettaa lapsilleni terveellisen suhtautumisen ruokaan ja liikuntaan on se, että ensin teen sen itse. Opettelen elämään terveellisesti ja teen pieniä valintoja sen saavuttamiseksi, jotta sitten joskus mulla on helpompaa opettaa terveellisiä elämäntapoja mun jälkikasvulle. H on täysin samaa mieltä mun kanssa.
Eikä se epäterve suhtautuminen ruokaan ole pelkästään vanhempien kasvatuksen tulosta, vaan myös isovanhemmat ja koulu, niinkuin myös kaveritkin antavat lapselle vaikutteita. Jos "kaikki muut" käyvät koulun jälkeen ostamassa välipalaksi karkkia ja sipsejä, miksei oma lapsi haluaisi myös.
Luonnollisesti tämän kautta mietin myös omaa suhtautumistani ruokaan ja herkkuihin. Kyllä se ruoka ja herkut oli joskus mulle mitä suurin nautinto, eikä se ole ihme. Siitä sai mielihyvää, miksei siis lisää, uudestaan? Muistan kyllä sen ajan, jolloin palkitsin itseäni normaaleista asioista kuten siivoamisesta ja onnistuneista asioista. Muistan kyllä, kuinka ahdistuneena ja masentuneena ainoa lohtu päivässä oli massiivinen jäätelöannos, sipsipussi taikka levy suklaata. Ja kun sen hyvän olon jollain saa aikaan siinä sumuisessa olotilassa, siitä ei tee mieli luopua. Riippuvuutta? No ainakin psyykkistä jos ei muuta. Jep, kylmä totuus jota en peittele enää keneltäkään. Mitä hyötyä siitä olisi?
Nyt kun on tehnyt töitä sen eteen, että eläisi terveellisesti, alkaa suhtautumiseni ruokaan ottaa uusia ulottuvuuksia. Vielä tulee hetkiä, joina ajattelen "rankka päivä, nyt olen ansainnut…". Siihen on onnekseni tullut muutos, kun tiedostaa mitä suuhunsa pistää, on helpompi noina hetkinä tukkia sen sisäisen äänen leipäläpi tukkoon. Tai sitten jos sitä kuuntelee, osaa heittää järjen äänen mukaan soppaan ja valita paremmin. Ilo se on pienikin, eikö?
Kohta oon ollut kaks viikkoa mun ihanaisen PT:n ohjeiden mukaan ruokaillut, ilman sokereita ja huonoja hiilareita. Mielitekoja ei ole näkynyt, ja tuntuu että jo tässä kahdessa viikossa mun suhtautuminen ruokaan on muuttunut enemmän kantaan "polttoainetta" kropalle, tosin mielettömän herkullista sellaista. Oon ihan rakastunut erilaisiin kasvissekoituksiin. Ja se jos mikä saa mun mielen nousemaan uusiin sfääreihin, kun nautiskelen mieluummin kesäkurpitsaa ja munakoisoa paistettuna lihan, kalan tai kanan kera kaiken karkin, sipsin, suklaan ja jäätelön sijasta. Mainittakoon vielä roskaruoka. Jaksankin paljon paremmin.
Nopeista ja huonoista hiilareista tulee lähinnä veltto ja väsynyt olo. Nyt jaksaa käydä salilla, ilman sitä ainaista sisäisen äänen jankuttamaa tekosyyryöppyä.
Tosin, tänään en päässyt käymään salilla, sillä piti käydä lääkärissä silmän oireilun vuoksi, ja tämä päivä olikin sitten sairaslomaa. Tämä korvattakoon huomenna töiden jälkeen kunnon salitreenillä!!