Sivut

tiistai 31. joulukuuta 2013

365 uutta mahdollisuutta edessä!

Se on jälleen se aika vuodesta, kun ruvetaan laskemaan tunteja vuoden vaihtumiseen. Aikaa, jona monet miettivät lupauksia tulevalle vuodelle, koska uusi vuosihan on 365 uutta mahdollisuutta. Juhlitaan ruuan ja juoman merkeissä, popsautellaan pulloja, pamautellaan ilotulitteita... Otetaan uusi vuosi vastaan riemulla. Niin aion tehdä minäkin, tosin ilotulitteita en aio pamautella. Jos hyvä tuuri käy, naapurit ampuvat joitain raketteja, jolloin saa nähdä edes pari. Valitettavasti siinä asiassa jopa minä pihistelen, vaikken normaalisti kovin pihi olekaan.

Mitä teidän uudenvuoden vastaanottojuhlaan kuuluu? Me vietetään H:n kanssa kahden, käymme saunassa, syömme, katselemme lempisarjoja ja popsautetaan pullo kuohuvaa. Mä keittelen riisipuuroa, jotta saan tehtyä herkkua uudeksi vuodeksi, ananasriisiä. Kermaa, riisiä ja ananasta. Nom. Vähän sitä täytyy juhlistaa, tosin senkin voisi tehdä pienemmässäkin kaavassa.

Leikkauksesta on kulunut nyt kolme viikkoa, ja olen ollut jo enenevissä määrin jalkeilla. Silti se yllättää kuinka vähän selkä jaksaa jalkeillaoloa. Väsyminen tuntuu epämiellyttävänä tunteena alaselässä ja jos juuri silloin ei mene makuulle, saattaa tuntua vihlovaa kipua reisissä tai säärissä. Lääkäri ja sairaanhoitaja kertoivat tämmöisen olevan normaalia, "säväyttävää" kipua, jota voi jossain määrin esiintyä kun hermo on ollut puristuksissa melkein puolikkaan vuoden. Kyllähän se kipu onnekseni eroaakin leikkausta edeltäneestä kiputilasta, joten ei huono asia. Makuulla oleminen vaan on hyvin, hyvin rasittavaa. Onneksi sairaslomaa ei ole kovin paljoa enää jäljellä, ja vuodelepopäivät käyvät vähiin. Oma riemunsa siinäkin!

Sitten siihen kliseisempään osuuteen... Uudenvuodenlupaukset! Mietin ensin, että tällä kertaa en tekisikään niitä maagisia lupauksia tulevalle vuodelle, mutta niin se ajatus vaan jäi. "Uusi vuosi, uusi minä"-lupaukset kyllä valitettavasti saavat jäädä. 

1. Kuluneena vuonna 2013 on ollut onnistumisia ja epäonnistumisia, mutta koska haluan ensi vuoden olevan onnistuneempi, en saa jäädä murehtimaan edellisiä enkä myöskään tulevia epäonnistumisiani. Haluan olla armollisempi itselleni, enkä sättiä itseäni menneistä asioista, jotka vain jarruttavat minua kuin kahleet jaloissa. 

2. Lupauksena jälleen se surullisenkuuluisa herkkulakko, tosin alkaen 6.1.14. Ei karkkia, ei sipsiä, ei pullia, leivoksia, hampurilaisia, pizzaa, limsaa taikka energiajuomaa. Katsotaan kuinka kauan se kestää, jos kuukaudenkin niin olen äärimmäisen tyytyväinen - eli siis yritys hyvä kymmenen.

3. En aseta itselleni epärealistisia tavoitteita, yritän parhaani mutta en halua tuntea itseäni huonoksi vain sen vuoksi, että olen asettanut itselleni tavoitteen jota en voi saavuttaa. 

Olkoon siinä tämänkertaiset lupaukset!

Päässäni on muhinut suunnitelma, mutta siihen palaan tarkemmin kunhan Uudet vuodet on otettu juhlistaen vastaan ja olen päässyt lomallani vihdoinkin rentoutumaan hyvän ystävän seurassa, A tulee muutamaksi päiväksi kylään, ja huomenna menemme kylpylään. 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014!!





keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Leikkauksen jälkimaininkeja...

Viikko on kulunut. Viikko sitten voin kyllä myöntää jännittäneeni leikkausta aikalailla - vatsanväänteitä oli runsaasti pari päivää ennen leikkausta. Leikkaussaliin päästessäni jännitys katosi sen siliän tien ja seuraava muistikuva on heräämöstä, kun tunnustelin liikkuuko jalat. Tyytyväisenä huokaisin syvään kun totesin, että jalat liikkuvat. Vietin osastolla sängyn pohjalla aikaa seuraavaan päivään asti, ja sitten kotiuduin paaritaxilla kotiin. H oli kantanut perhetutun kanssa yhden ylimääräisistä sängyistämme alakertaan, jotta en joutuisi viettämään aikaa pelkästään makuuhuoneessa. H oli töissä kun kotiuduin, mutta onneksi kultaakin kultaisempi anoppi oli kaksi ensimmäistä päivää apuna, kun kävi lämmittämässä mulle ruokaa ja käyttämässä koiria ulkona.

Nyt on viikko mennyt, ja meikäläinen on todella kurkkuaan myöten täynnä makoilua. Haaveilen kävelylenkeistä uuden kotimme ympäristöön enemmän kuin koskaan. Kuntosalillekin alkaa olla ikävä. Tosin kuntosali on nyt kielletty ties minkä ajan, ainakin nyt vielä tammikuun loppuun saakka, ellei pidempään. Tammikuun 11. päivään asti mun tulisi viettää aikaani sängyssä maaten, pikkuhiljaa jalkeillaan oloa lisäten. Istua en saa kuin välttämättömän, vessakäynnit ja tikkien poistoon meno- ja tulomatkan. Mieluummin seisten tai maaten. 

14.12 tuli vuosi täyteen blogin pitämistä. En ole nyt pistänyt pystyyn mitään 1-v postausta, koska koen loppuvuoden vaikeuksien takia vuoden olleen hyvin vajaa ja ehkä jopa epäonnistunut. Noh, eipäs nyt jäädä sitten tuleen makaamaan senkään kanssa, ei ole toivoa menetetty! Mulla kuitenkin nuo jalat toimii ja sit kun saan luvan, meikä alkaa kävellä taas. Ilman koiraa tosin, sen lääkäri kielsi ehdottomasti ja rauhallisesti on alkuun otettava. 

Päivät on olleet tylsiä. Maatessa ei ole voinut kovin kummoisia tehdä, ja kaikki on vielä hieman hukassa. H ei ole ehtinyt kaivaa minulle villasukkatarvikkeita, joten ei ole syntynytkään mooonia sukkapareja maatessa. Onneksi hänelläkin alkaa pian loma, joten ehkä saan sukkapuikot käteeni ennen joulua!

Katselin eilen ohjelmaa, jossa kokeiltiin erilaisia "pikadieettejä". Mahtoiko olla vuosi sitten kun kuulutin että minähän en niihin ryhdy, mutta nyt on alkanut kutittamaan hieman mieltä, että voisin aloittaa sellaisella ja jatkaa sitten terveellisellä kasvispitoisella ruokavaliolla. Suunnitelma kehittynee mielessäni pikkuhiljaa ja kun joulun pyhät ovat ohitse.... se alkaa. Ja meikäläisen tuntien, hyvin suunniteltuna ja listoineen/aikatauluineen ja taulukoineen! Stay tuned! 

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Snip snap...

Kävin pari viikkoa sitten lääkärin luona, oli ollut kuukausi sitten puhe että tapaan kirurgin jos kivut eivät ole hellittäneet. Menin kirurgin vastaanotolle. Kirurgi tutki minut samaan tapaan hieman perusteellisemmin kuin muut ortopedit. Hän totesi, että pistää nyt minut leikkauslistalle, että parin kolmen viikon sisässä leikkaus. Siis jos en ole ehdottomasti vastaan.

Okei: leikkaus, selkä... Ei, en todellakaan tahtoisi. Nämä kivut ja niiden kans oleminen... Takapuolesta! Riskit? Kirurgin mukaan vain se, että välilevytyrä voi uusiutua. Hyvä onnistumisprosentti. Hermokivut lähtenee leikkauksen jälkeen karkuun ja pian! Okei, sanoin että voisihan sitä oikeasti kokeilla. Nyt kun lääkkeistä ei ole tullut toivottua tulosta, olen joutunut jättämään harjoittelun väliin, välillä vain paikallaan oleminen sattuu niin, että täytyy hokea jukulautaa parin minuutin välein. Lääkärin mukaan nyt on oikea aika, saadaan nuori ihminen takaisin työkuntoon, ennen koulun alkamista ettei käy kepposesti seuraavankin harjoittelun kanssa jos tämä ei helpottaisikaan itsestään.

Sairaanhoitaja soitti ja kysyi milloin leikkausta haluaisin. Noh, aikaisintaan vapaa leikkausaika oli 11.12.13, joten valitsin sen. Olispa jouluksi edes ehkä jossain kunnossa? Toivottavasti. Kaipa se on sit menoa. Pelottaa, mutta itse toimenpide ei niinkään, koska mullehan annetaan "unohduksen maitoa", kuten eräs kirjailija kyseistä lääkettä kirjoissaan nimittää. Pelkään enemmän sitä odotusta, että minut viedään leikkaussaliin. Valmistelua, kanylointia ja muuta sellaista. Leikkauksen jälkeen heräämistä, onko kivulias olo, miten liikun. Pahoinvointi... Se minua eniten pelottaa.

Toivon mukaan nyt saadaan kuitenkin selkä kuntoon. Kaksi viikkoa minun pitäisi olla sängyn pohjalla, ja vain hyvin lyhyitä aikoja jalkeilla kyynärsauvojen kera. Istua ei saa moneen viikkoon pitkiä aikoja, alkuun vain esim. vessareissun ajan. Pakkolevoksi voisin asiaa nimittää.
H on ollut hyvin huolehtivainen, hän miettii järjestävänsä meidän kodin alakertaan mulle sängyn, että päivisin pääsen olemaan muualla kuin omassa sängyssä yläkerrassa. Hän on jo nyt miettinyt mitä ruokaa hän laittaa että saan hänen työpäivänsä aikana syödä. Koirille hoitajaa siskostaan tai äidistään, jotta mun ei tarvitse stressata. Kaikki lähelle ettei tartte olla paljoa pois sängystä... Onneksi on H, muuten varmaan luultavasti lähtisin vanhempieni luokse lepäämään.

Snip snap snipetisnap. Kuullaan! 

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Se on vain elämää...

Olen nyt viettänyt aika pitkän blogihiljaisuuden. Syynä tähän on ollut koulu, harjoittelu, muutto, remontti ja selkäkivutkin omalta osaltaan. Painonpudotusprojekti on ollut nyt taka-alalla, jostain kun on tingittävä...

Selkä on vieläkin kipeä. Liian kauan se on ollutkin. Syynä tosiaan on nyt ne välilevytyrät, joita on se kolme kappaletta, mutta yksi suurin aiheuttaa ilmeisesti suurimman osan kivuistani. Alaselän kivun lisäksi kipu säteilee molempiin jalkoihin, reisiin ja takapuoleen. Jalat puutuvat ajoittain, joskus jopa molemmat samaan aikaan. Olen käynyt tasaisin väliajoin lääkärissä, ja kipulääkitystä nostetaan alati. Nyt alkaa olla semmoinen lääkitys, että vahvemmaksi ei kannattaisi laittaa haittavaikutusten lisääntymisen vuoksi. Kaverini sekä vanhempani ovat olleet omalla tavalla kauhuissaan kun olen ottanut lääkkeeni: viisi tablettia kerralla erinäisiä kipulääkkeitä, kaikki kerralla. Hankin jopa dosetin itselleni, kun en jaksa taikka viitsi kantaa kaikkea viittä pakettia mukanani koko aikaa. Tosin, se on semmoinen yhden päivän pirtsakka malli, ei semmoinen mitä löytyy varmaan jokaisen isovanhemmalta... Uusi lääkäriaika on ensi torstaina, nyt jo ihan selkäleikkauksiin erikoistuneelle kirurgille. Leikkauksesta lääkärit ovat puhuneet paljon, ja saa nähdä mitä kirurgi on mieltä torstaina...

Remontti on omalta osiltamme pikkuhiljaa valmis, siinä oli aikamoinen työ, enkä tiedä lähtisinkö uudelleen nyt kaiken tämän eläneenä samanlaiseen projektiin ihan heti. Onneksi ei tarvitse. Muutimme lokakuun viimeisenä päivänä, ja elimme tämän kuluneen viikon keskiviikkoon asti ilman talon sisältä tulevaa juoksevaa vettä... Se oli suhteellisen mielenkiintoista. Syynä siihen oli hidastelevat kylpyhuoneen, wc:n, saunan ja kodinhoitohuoneen laatoittajat! Ei voi todella kestää tuollainen homma kahta kuukautta, antakaa mun kaikki kestää, kun ei tarvinnut edes purkutöitä tehdä. Eikä meillä ole vieläkään toimivaa wc:tä. Argh. Onneksi pääsin täksi viikonlopuksi remonttia karkuun vanhempieni luokse rentoutumaan.

Koulussa on mennyt ihan hyvin, istuminen on ollut tuskaa, joten suurin osa päivistä meni joko seisten tai (uskokaa tai älkää!) sängyssä maaten. Kyllä, koulussa. Välillä osui tuuri, ja olimme luokassa, jossa oli sänky! Onneksi opettajat olivat ymmärtäväisiä ja eivät katsoneet pahalla sängyssä loikoilua tunnilla... Huonona uutisena, lääkäri suositteli jättämään väliin seuraavan harjoittelun, joka olisi alkanut huomenna. En siis pääsekään kätilötyön kentälle harjoitteluun. Hitsi. Okei, oma moraalini: vahva kipulääkitys ja keskosten hoito eivät kyllä sovi omasta mielestänikään yhteen, ja niinkuin eräs luokkatoveri totesi: oppimiskokemus voisi jäädä suhteellisen vajaaksi, jos teen vahvalla kipulääkityksellä ja kivuliaana harjoittelun. Plus, ei pääse selkä lepäämään jos olen 8h päivässä jaloillani ja joutuuhan siinä työssä kumartelemaankin.

Ihan täysin vapaalle ei tarvitse heittäytyä, sain nimittäin pomoiltani erittäin erityisen mahdollisuuden yksinoikeudella minulle, pääsen kuitenkin tekemään lyhyitä ja harvoja työpäiviä erikoisessa ja haastavassa hommassa! Pääsin hoitamaan erästä pientä lasta! Valitettavasti en paljasta enempää, mutta tämä on kyllä erittäin hieno asia, ja osoittaa pomojeni luottamuksen minuun, taitoihini ja pärjäämiseeni haastavissa sairaanhoidollisissa tilanteissa, joka liippaa todella läheltä kätilön töitä... 

Juoksevan veden puute ja remontti, kauhea kiire on tehneet ruokailusta todella haastavaa ja rehellisesti minua alkaa jo oksettaa valmisruuat, pizza ja muut roskaruuat, koska vaihtoehtoja on ollut suhteellisen niukasti. Olisihan sitä voinut valita vaikka salaattia pizzan  sijaan, mutta kun syö vain kerran/kaksi päivässä, alkaa olemaan semmoinen olo, että syö mitä vaan mikä maistuu hyvälle. Oma valinta on ollut syödä huonosti. Onneksi ei ole tullut kiloja tuhottomasti lisää, ja nyt olen ruvennut todella kaipaamaan sitä, että saa syödä terveellisesti. Haaveilen viime kevään ruokavaliostani, vaikka se onkin hyvin niukka ollut, mutta luulen aloittavani sillä jälleen kunhan saamme keittiön toimimaan. Nyt sinne tulee vettä, lämmintäkin, mutta ongelmat eivät loppuneet siihen, kun kappas vaan viemäri onkin tukossa!! Ihanaa... Huomenna aamulla soitto, että saataisi tuo asia korjattua. 

Tässä nyt hieman kuulumisiani, mitä teille kuuluu? Tuntuu, että voisin aloittaa nyt ruokavaliomuutoksilla ja kevyellä liikunnalla (kivun rajoissa) uudelleen projektin, nyt kun ei ole niin paljoa asioita joista pitää huolehtia. Asia kerrallaan, mutta nyt seuraavana projektin jatkaminen. Se on vain elämää, että tällaisia vaiheita tulee ja nyt vaan täytyy jatkaa valitsemallani tiellä. En aio jättää kesken. Lupaan sen itselleni!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Sulattelua...

Nyt olen pitänyt vähän aikaa hiljaisuutta blogista. Syyn varmaan tiedättekin, ainakin osittain.
Uutinen selän tilanteesta tuli hieman puun takaa vaikka kyllähän nyt mielessä oli käynyt että siellä jotain vikaa on... Kuitenkaan en kuvitellut että noin paljon vikaa. Sehän siinä nyt sitten järkyttikin.

Menin lääkärille seuraavana päivänä kun sain kuulla uutisen puhelimessa. Kieltämättä mua jännitti aivan pirusti, kun ei tiennyt mitä lääkäri tulee ehdottamaan hoitomuodoksi tähän vaivaan. Ensin lääkäri kertoi saman asian kuin silloin Syyskuun alussa ensimmäisellä käynnilläni, mutta kuuntelin tämän luennon uudelleen ihan mielelläni, tietääpä mistä nyt sitten tosissaan on kyse. Sitten hän näytti minulle magneettikuvat ja kertoi missä näkyy mitäkin. Hän kertoi missä kohti välilevytyrät ovat, ja sitten lausahti "sulla on varmaan koko rangan alueella välilevyt rappeutuneet jonkun verran, tässä näkyy pari nikamaa rintarangan alueella, ja niissä on havaittavissa lievää rappeutumaa". 

Hoitomuodoksi valittiin nyt sitten konservatiivinen hoito, eli nyt ei heti lähdetä rajuihin toimenpiteisiin kuten leikkaukseen. Huh. Se tosin tarkoittaa sitä, että seuraavat kaksi kuukautta odotellaan, josko tyrät sulaisivat itsekseen pois, eli kaksi kuukautta nyt hyvin kevyttä olemista kivun rajoissa. 
Salikielto kaksi kuukautta. Korkeintaan kevyttä kävelyä. Särkylääkkeitä ja lepoa. 

Sitten tuli osuus jota pelkäsin kaikista eniten. "Tämä luonnollisesti vaikuttaa uravalintaasi. Mitä olet ajatellut ruveta tekemään isona?" ääni hieman täristen kerroin kolmatta vuotta opiskelevani kätilöksi. "Ei siihen pitäisi olla mitään estettä", lääkäri toteaa ja näpyttää jotain koneelle. Ette voi kuvitellakaan kuinka helpottunut olo tästä kommentista tuli! Lääkäri ei myöskään näe esteitä syksyn harjoittelujen suorittamiselle.

Tietty mielessäni poukkoili kaikenlaisia kysymyksiä, ja sitten rohkaistuin kysymään, kuinka sitten tuo perheen perustaminen, onko sille jotain estettä. "Raskaudelle en näe estettä, vaikka raskaus rasittaa selkää, jos kipuja on ja selkä oireilee raskauden aikana, selkätuki ja kivun rajoissa liikkuminen on ok. Mutta sitä miettisin sinuna hyvin tarkkaan, ponnistatko lapsen itse vai tehdäänkö suunniteltu sektio". Eli raskaaksi saan tulla, mutta lääkäri ei suosittele synnytystä, koska synnytyksessä luonnollisesti voi ponnistaessa tyrä/tyrät uusiutua. 

Minulle, joka on haaveillut omasta lapsesta, raskaudesta ja synnytyksestä vaikka kuinka kauan, tämän kuuleminen on aika iso kolaus. Vaikka se ei ole mitenkään ajankohtaista, silti se oli iso kolahdus. Sitä on tässä sulateltu jokunen tovi, ja joudun varmaan vielä monesti miettimään asiaa useampaan otteeseen ennen sitä tilannetta itseään.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Tunnehullunmylly

Nyt on sitten selän tilanteeseen saatu jonkinasteinen selvyys... Sain viime viikolla julkisella puolella lääkäriltä saman mielipiteen ja vahvemmat kipulääkkeet. Kuitenkaan ne kipulääkkeet ei oo täysin auttaneet pitämään kipua hallinnassa, mutta jotain lievistystä kuitenkin on tullut. Välillä on parempi ja välillä huonompi, kuten tänään kun istumisesta koulussa ei tullut mitään ja jouduin seisomaan kaikkien luentojen ajan. Seisten kun kipu on siedettävää.

Eilen kävin magneettikuvauksessa, ja oli sinällään ihan mielenkiintoinen kokemus. Ahdas se putki oli kuin mikäkin, ja kovaa meteliä se piti, mut jostain syystä mua rentoutti se, et oli pakko maata paikoillaan se puolikas tunti jonka kuvaus kesti.

Tänään sitten lääkäri soitti, ja sanotaan että mulla loksahti pahemman kerran suu auki, kun lääkäri totesi, että siellä on lannerangassa kolmessa välilevyssä rappeumaa, sekä tyrä jokaisessa näissä kolmessa. Ei ole kuulemma lääkäri nähnyt vastaavanlaista noin monia muutoksia selässä nuorella ihmisellä kuin mulla on. Eli siis en todellakaan kuvittele kipuja, eikä ole ihmekään että on noinkin kipeä!

Nyt lähinnä pelottaa ja surettaa ja potuttaa. Mietin miten käy mun tulevien harjoittelujen, entä remontin? (tehtiin kaupat viime perjantaina joten asunto on meidän<3) miten käy mun uran? Miten käy lainanmaksujen? Miten käy laihdutuksen kanssa?

Okei, täytyy todeta yksi fakta. Ylipaino on merkittävin tekijä näiden vaivojen aiheuttajana, joten laihduttaminen on se mikä tämän paranemiseen ja ehkäisyyn on yksi apukeino. Joten siis ei ole todellakaan hyvä jäädä tähän ylipainoon, vaikka olo on ollut tähän asti ihan hyvä. Nyt on tarve laihtua vain oman selän terveydenkin vuoksi. Istumatyöllä (eli mulla koulu) on myös osansa tämmöisen vaivan syntyyn. Onneksi sentään en enää tupakoi, joten se ei ole tässä osatekijänä, vaikka olen minä sitä joskus tehnytkin, myönnän. Joten jos sulla on ylipainoa, tupakoit ja teet istumatyötä, huomioi tämä asia ennenkuin tilanne on tällainen...

Huomenna menen lääkärille kuulemaan miten tässä asiassa edetään. Leikkaus tuskin on ensimmäinen vaihtoehto, mutta voi olla että se on edessä. Nyt en tiedä miten päin pitäis olla, pelottaa suututtaa ja surettaa, mutta ehkä se tilanne tästä selkiytyy, niin kuin asioilla on aina tapana järjestyä.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Kieltoja toisen perään, kolmiolääkkeiden kera

Kävin lääkärillä tänään julkisella puolella, eikä hän osannut sanoa mitään uutta tilanteeseen, kun ei ole vielä niitä magneettikuvia selästä otettu. Saman hän sanoi kuin yksityinenkin, mutta että magneetista todennäköisesti selviää sitten syy, toivon mukaan ainakin. Hän oli toiveikas siitä, ettei mitään kovin vakavaa olisi, sillä jos kipu heijastuisi alaraajoihin, polven alapuolelle, voisi olla kyseessä välilevytyrä, joka painaa hermoa joka kulkee jalkoihin, ja sen seurauksena voi olla halvaantuminen jos ei sitä hoideta. Onneksi semmoisia oireita ei ole, ja jos tuleekin pientäkään niin hän neuvoi samantien hakeutumaan päivystykseen.

Olen erittäin tyytyväinen siihen, että mulla on ollut syntymästä asti sairaskuluvakuutus, sillä ilman sitä, julkisella puolella odottelisin magneettikuvaa todennäköisesti puolisen vuotta, sillä tilanne ei ole kiireellisimmästä päästä. Samoin sitten magneetin jälkeen odottelisin fysioterapiaa kuulemma toiset puoli vuotta, joten nyt on hyvä että yksityiselle pääsen magneettikuviin maanantaina! Varasin ajan tänään, kun vakuutusyhtiö oli tehnyt tänään päätöksensä.

Oli hyvä, että soitin vakuutusyhtiöön, koska siellä ei ole mun puhelinnumeroa, tieto olisi viivästynyt hurjasti, jos en olisi soittanut. Onneksi soitin ja sain ajan maanantaille, vaikka sunnuntaina lääkäri toiveikkaana puhuikin että pääsen tällä viikolla kuvaukseen. 

Lääkäri julkisella määräsi mulle nyt erilaiset kipulääkkeet, pitkävaikutteisen buranan lisäksi ja sitten vielä lihaksia relaksoimaan lihasrelaksantin. Kun pääsin kotiin, otin ensin toisen ja katselin miltä olotila vaikuttaa. Edelliset lääkkeet lähinnä toivat vain huonon olon, ihan kuin kännissä olisi - kipu ei mennyt mihinkään. Nyt tämän avulla kipukin helpotti hieman, ja olo tietty oli aika väsynyt kun lääke on kolmiolääke ja aika tuju kipulääke - opioidi. Nukuin sitten yhdestä johonkin kuuteen asti, ihan makeasti ja varmaan pitkään aikaan en olekaan niin hyvin nukkunut. Sitten otin lihasrelaksantin, eikä sekään aiheuttanut huonoa oloa - lähinnä sekin väsytti. Nukahtaisin pystyyn jos sulkisin silmäni, mutta kipu on nyt jokseenkin hallinnassa.

Lääkäri sanoi, että pari päivää nyt pitäisi välttää pitkäjaksoista istumista (eli siis koulua...) ja liikkua kivun rajoissa, tai sitten levätä. Koulussa on se huono puoli, että ei merkitse hevonkukkuakaan onko sairaslomaa vai ei, tosin onhan se ymmärrettävää - kaikkea ei voi vain kirjasta opetella. Onneksi opettajat ovat kuitenkin ymmärtäväisiä ja huomenna menenkin vain aamun ensimmäiselle tunnille, joka koskee ensi kevään harjoitteluja - sieltä kun ei todellakaan kannata olla pois. Sen jälkeen tulen kotiin lepäämään.

Nyt täytyisi vaan kiinnittää erityistä huomiota syömisiin, koska en pääse liikkumaan. Vaikeaa siitä tekee tuo väsymys, ei jaksa laittaa ruokaa. Onneksi kuitenkin H on valmis tekemään melkein mitä vaan, hän on sitä mieltä että makaisin sängyssä 24/7 ja hän kantaisi tarvitsemani minulle nenän eteen. Suloisaa. Painokin tosiaan on hypännyt ylöspäin, mutta ilmeisesti nuo lääkkeet aiheuttavat turvotusta, joten ainakin osa menee sen piikkiin, osa menee sen piikkiin ettei kivut ole sallineet nyt kovinkaan runsasta liikuntaa. Kävelemään heti kun kipu on siedettävää. 

Turhautuminen!

Pännii. Ai siis helppari sentään kuinka osaa pänniä. Selkä on kipeämpi kuin ennen, ollut nyt viikonlopusta asti. Koulussa istuminen on tuskaa. 
Ilonaiheenahan tässä on se, että saamani kipulääkkeet eivät auta kipuun, vaan tekevät mulle olon, ihan kuin olisin ... kännissä. Väsyttää ja on kevytpäinen olo, silti sattuu jonka seurauksena sitten tulee tuskanhiki. Särkylääkkeistä lisäksi vielä oikein vatsavaivat kaupanpäälle.

Mä en tahdo! Painokin on noussut. En pysty yksinkertaisesti kauheasti liikkumaankaan, vaikka iltaa kohti selkäkipu helpottaakin ja liike sitten illalla auttaa enemmän kuin lepo. Aamulla ja päivällä taas ei mitään mieli tekisi tehdä, kun liikkuessa sattuu, istuminen pahentaa ja levossa se helpottaa - jos en nouse sieltä ylös. Antakaa mun kaikki kestää. 

Menen vielä julkiselle lääkärille hakemaan toisen mielipiteen selän tilasta, vaikka kuitenkin uskon, että yksityinen erikoislääkäri hommansa osaa, silti. Sitten on pakko nukkua tämä lääkehuuru pois että jaksaa lukea tuleviin tentteihin edes hieman. 

Mä tahdon salille. Mä tahdon lenkille. Argh!!

maanantai 9. syyskuuta 2013

Treenikielto

Sieltä se sitten tulla pärähti. Selkä tuntui jo helpottaneen perjantaina, joten en silloin aamulla sitten soittanutkaan aikaa terveyskeskukseen... Lauantaina herätessäni, nukuttuani kerrankin hieman pidemmän yön, selän kipu oli niin kamala, etten kyennyt tekemään yhtikäs yhtään mitään. Meidän piti H:n kanssa siivota, kun omat vanhempani olivat tulossa käymään, mutta minä en kyennyt kuin makaamaan sängyssä, vaikka liikkuminen toisaalta kipuun auttaakin. Tällä kertaa vaan liikkuminen oli liian tuskaista.

No, aikani maattua sain napattua sitten kaksi särkylääkettä ja pääsin ylös sängystä. Silti, särkylääke ei vienyt kipua pois kokonaan, vaan sitten kun nyt kerta pääsin ylös, en hirveän mielelläni istunut koko loppupäivänä. Kävimme katsomassa meidän omaa taloamme, äiti ihastui siihen myös ihan täysin. 
Vanhempani olivat sitä mieltä, että varaa nyt aika herrantähden yksityiselle niin saat selvyyden selän tilaan.

Ja minähän varasin. Eilen sängystä kampeaminen onnistui hieman vähemmällä vaivalla kuin lauantaina, ja menin lääkäriin, varasin ajan erikoislääkärille, sillä ajattelin että turhahan tässä on monen mutkan kautta mennä. Otropedi sitten pyysi minua kävelemään varpailla, kantapäillä, kumartelemaan yms. Ja sitten kun istuin alas, hän ilmaisi asiansa: välilevyn rappeuma. Otetaan vielä magneettikuvat tällä viikolla (kunhan vakuutusyhtiö hoitaa maksusitoomuksen) ja siitä nähdään sitten tarkemmin.

Mutta nyt. Viikon sairasloma, treenikielto viikoksi. Pakko se on silti sairaslomasta huolimatta mennä koulun penkille istumaan, ei siitä koulunkäynnistä muuten mitään tule. 

Vanhuus ei näemmä tule yksin.... 

lauantai 7. syyskuuta 2013

Hetken rauha

Viikko on ollut yhtä hullunmyllyä. Kauhea touhuaminen on päällä jotta saadaan sitten viikon päästä ruveta tekemään vaan remonttia meidän talossa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eikö se niin mene?
Koulussa on ollut suhteellisen pitkiä päiviä ja sen lisäksi on joutunut käymään eläinlääkärissä pennun venähtäneen jalan vuoksi ja sitten pitkäpiimäistä kilpailuttamista eri firmojen kesken. Nyt kuitenkin alkaa kilpailuttaminen olla loppusuoralla, ja sopimuksia on tehty ja hommat pääsee etenemään heti kaupanteon jälkeen. Pari ystävää totesi, että kyllä vaan olet hyvin aikaansaava ihminen kun sille päälle satut. No, onhan se niin.

Kaiken tämän kiireen keskellä olen syönyt huonosti. Jep. Oma valinta. Kaikki langat eivät vaan yksinkertaisesti pysy kädessä, kun nyt on niin montaa erilaista uutta asiaa päällekäin. Hyvä kun välillä unohdan totaalisesti syödä, ja sitten tulee ne karmeat mielihalut. En kyllä onnekseni ole päässyt kovinkaan niitä toteuttamaan, eilen olin niin väsynyt pitkän päivän jälkeen, että purskahdin itkuun kun en saanutkaan suklaata, jota mun teki oikein kovasti mieli hurjan päivän palkkioksi. Kaupat oli menneet jo kiinni ja lähin huoltoasema myös, joten siihen jäi se mielihalu. 

Paino tietty on sitten tämän huonosti syömisen seurauksena ottanut jälleen tuulta siipien alle ja noussut hieman. Paino oli tänä aamuna 106kg. Eli 600g nousua edellisviikkoon. Nyt yrittäisi vaan ateria kerrallaan saada syömisiä kohdalleen, eikä nyt pitäisi rankaista tästä mieleni sopukoissa itseäni, vaan antaa sen olla ja jatkaa vaan sitkeästi.

Nyt vihdoinkin, on hetken oma rauha, eikä ole pakko juuri nyt tehdä mitään. Ostin langat vasta tänään, sillä en ole aiemmin kerennyt, ja pääsin kutomaan arvonnan palkintoa. Nyt kun pääsin aloittamaan, ei tässä kauaa mene, niin Shiva saa villasukkansa ;)


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Projekti; Jouluksi omaan kotiin <3

Kiitos peukkuja pystyssä pitäneille, nimittäin nimittäin... Pääsemme varmaankin tekemään talokaupat 13.9! Ihanaa. En ole varmaankaan vielä oikein sisäistänyt sitä asiaa, mutta eiköhän se tuonne päähän uppoa aikanaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun kannamme maalipurkkeja ja ryhdymme remontoimaan meidän taloa. Voi kyllä, siinä talossa riittää töitä vaikka muille jakaa, mutta hyvänä puolena on se, että siitä saadaankin sitten tehdä täysin oman mielemme mukainen. Ei enää vuokra-asuntojen tylsiä valkoisia tapetteja, ei enää vuokran maksamista... Vaan lainan makselua omassa talossa. On tästä päivästä unelmoitukin jo kauan.

Tuntuu ettei arki pyöri vielä täysin, sillä nyt kun kilpailuttaa jos jonkinmoisia firmoja ja suunnittelee tulevaa remonttia, ramppaa välittäjän toimistolla ja tekee vähän kaikenlaista upouutta. Maanantaina en mennyt kouluun, kun iltapäivällä oli se kuntotarkastus enkä uskaltanut jättää pentua niin kauaksi aikaa yksin. Eilen sitten pentu alkoi heti aamusta ontua ja jouduin lähtemään sen kanssa eläinlääkäriin, joten siinä meni eilinenkin. Mutta tänään vihdoinkin voisi olla päivä, jona aloitan todella arkeen paneutumisen.

Selkäkin vaivaa vielä. Kieltämättä pännii kun aamuisin liikkuminen on vähän niin ja näin. Kuitenkin olen ottanut ihan iisisti nyt ja ei silti tunnu olevan merkittävää parannusta.

On se muuten harvinaisen vaikeaa yrittää yhdistää koulu, työt, ja nämä asuntoasiat tähän projektiin. Välillä on käynyt niin, että unohdan syödä ja tajuan asian vasta siinä vaiheessa kun vatsani suorastaan kiljuu. Kuten olen aikojen alusta sanonut, yksi asia kerrallaan, ja yritän nyt oppia yhdistämään tämän kaiken mahdollisimman hyvin. Aloitetaan nyt siis jälleen pienin askelin totuttelu uuteen elämänvaiheeseen. Niin se elämä vaan menee.

Jouluksi uuteen kotiin <3

maanantai 2. syyskuuta 2013

Off-kytkin hakusessa

Se on syyskuu! Okei, alkoihan se jo eilen, mutta kuitenkin. Sieltä se syksy vaan tulla porskuttaa. Illat hämärtyy ja päivät viilenee...

Lauantaina töiden jälkeen lähdettiin H:n kanssa salille, on jotenkin tosi mukavaa kun saa yhdessä mennä ja treenata. Intervalli treenistä oli aivan pakko jättää väliin, kun olo alkoi olla niiiiin mielettömän nuutunut. Päivä oli mennyt töissä ja viideltä oli ollut herätys, joten ei ihmekään.

Mun pieni ihana kova pääni yritti keksiä koko ajan jos jonkinmoista tekosyytä; rakko jalassa, väsyttää, ei jaksa, ei kykene keskittymään... onneksi silti sain vedettyä treenin läpi, vaikka intervallin jätinkin sitten suosiolla pois. Siinä jäähdytellessä kymmenisen minuuttia kuntopyörällä ajattelin sitä, et voi kun aivoissani olisi off-nappi ja vaan tekis ja tekis kaikesta huolimatta. Mukavaahan se sinänsä olis, mut siitä olis turvallisuus kaukana kun treenais vaikka mikä olis.

Selkä oireilee vieläkin. Kohta varmaan pitänee lääkäriaikaa soitella ja siihenkin pieni pääni keksii jos jonkinmoisen huonot tekosyyt; ei viitti olla koulusta pois, ei halua saada treenikieltoa...

Tänään selviää meidän talokauppojen kohtalo. Jännittää ja ei jännitä, jotenkin kummasti sitä luottaa vaan siihen että kyllä kaikki hyvin menee... saas nähdä!! nyt kaikki sit peukuttelemaan kahden aikaan!

perjantai 30. elokuuta 2013

Epätietoisuus

Aamulla nousimme kahdeksan aikaan ylös, ja söimme aamiaisen. Sen jälkeen lähdimme salille, treeni tuntui ihan hyvältä, täytyisi varmaan vain tosissaan nyt vielä vähän ainakin varoa tuota alaselkää, joka vihoittelee näin aamuisin....
Aijoo, en unohtanut käydä vaa'alla! 105,4kg nyt ruudulla, ja meikäläisen väsyneille kasvoille nousi sen johdosta hymy. Se laskee. Hitaasti mutta varmasti. Onhan tuo nyt jo 500g pudotus edellisviikkoon!

Asuntoasioissa takapakkia, katsotaan miten onnistuu asiat... maanantaihin asti elo tässä epätietoisuudessa on tuskaa ja jos kaikki toiveet saadaan heittää kankkulankaivoon niin sitä karvasta pettymystä saakin niellä pitkään...

torstai 29. elokuuta 2013

Arkeen totuttelua

Pahoitteluni hiljaisuudesta! Tässä on hoidettu jos jonkinmoisia asioita taloon liittyen ja ihan hyvältä vaikuttaa vielä toistaiseksi kaikki. Tiistaina alkoi koulukin! Oli ihan mukavaa palata koulunpenkille, vaikka nyt heti huomasi sen, että on se luennoilla istuminen ihan omanluokkaistaan touhua.

Parin viikon takainen treeni teki sen, että mulla on nyt ollut alaselkä aivan mielettömän kipeä aamuisin ja ylipäänsä ylösnoustessa. Höh. Täytyy nyt seurailla asiaa mut eiköhän tässä helpota toivon mukaan piakkoin.

Syömiset on menneet ihan hyvin, yrittänyt kaiken touhun keskellä kiinnittää huomiota niin paljon kuin on pystynyt. Tiistaina ajattelin mennä koulun ruokalaan syömään, mutta tietty sitten olin unohtanut väärän opiskelijakorttini lompakkoon, joten se siitä. Eilen pääsin sentään syömään asti, nyt kun en ole jaksanut miettiä eväs-asioita kaiken tämän hässäkän keskellä. Kokosin lautaselle mahdollisimman paljon salaattia ja kasviksia ja lautasmallin mukaan sitten muuta.

Eilen illalla iski tajuton migreeni, ja tänään sitten en sen vuoksi mennyt kouluunkaan kun olo oli niin kehno, oksetti ja pyörrytti ja kipu oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta... onneksi nyt jo helpottaa.

Sain myös kohtuullisen määrän työvuoroja tälle viikolle, mikä on mielestäni hyvä, ehdin vähemmän keskittyä asuntoasioihin nyt kun enää jäljellä on pientä hiomista asian suhteen, ennen kuin alkaa suuri remontointi, jos talosta kaupat tehdään! Pitäkää peukkuja!

Huomenna suunnitelmissa on suunnata heti aamulla salille, ja viikonloppuna myös töiden jälkeen. Arkeen totuttelu siis alkakoon!

lauantai 24. elokuuta 2013

Hässäkkäviikko!!

Huhhuijakkaa mikä viikko. Häsellystä häsläyksen perään ja menoa sinne tänne tonne... On tullu juostua pankeissa, taloa katsomassa ja oltu puhelimessa monet monet jännittävät minuutit. Tilanne on se, että voidaan H:n kans ehkä päästä jouluksi uuteen kotiin. Tai aikaisemminkin! Kaikki on enää kiinni kuntotarkastuksesta ja sit... hui!

Itsellä oli myös se Helsinginreissu tällä viikolla, ja siitä en onneksi alkanut tinkiä. Risteilylle päästiin mun ihanaisen A:n kanssa ja voin sanoa et kaiken tämän väsäämisen keskellä se oli hyvin rentouttavaa. Eilen palasin kotiin, ja vasta siinä vaiheessa tajusin, että mähän voin alkaa suunnittelemaan uuden asunnon sisustusta jo... Arvatkaa kenen kädet syyhyää ja ilo kasvaa sisällä kuin ilmapallo!

Aamupaino tänään (eilisen sijaan viikkopunnitus olkoon tämä päivä) 105,9kg. Jess, alaspäin mennään. Sehän on jo -600g viikossa. Jonka aikana rehellisesti sanoen, en ole kertaakaan ehtinyt salille. Ja tämä ei nyt ole tekosyy, kaiken sen asioiden hoitamisen jälkeen, ei yksinkertaisesti ole jäänyt aikaa.

Ensi viikolla alkaa koulu ja en voi käytännössä tehdä mitään muuta kuin odottaa tämän asuntoasian kanssa, joten ensi viikko menköön paremmin! Kerron asunnosta enempi jos päästään kaupoille... :)

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Arvonta suoritettu!

Eli nyt on Blogin ensimmäinen arvonta saanut voittajansa! Täytyy myöntää, että jännitin, tuleeko lainkaan osallistujia, mutta ilokseni huomasin, että teitä olikin huimat 16! Ja ihanan monipuolisesti ranteenlämmitintoiveitakin siellä villasukkien joukossa. 
Tässä nyt sitten kaikkien osallistujien nimimerkit lapuilla odottamassa arvontaa....

Sitten ne tuli taiteltua, jotta säilyisi arvonnan tietty "arvaamattomuus"...

Ja nyt hatun virkaa toimittaa mun keittiöstä löytynyt ihanan limenvihreä kulho.

Onnettarena toimii ihana rakas mieheni H. 

*rummunpärinää*

Ja arvonnan voittaja on:
Ja Shiva siis valitsi villasukat, ja väreinä ilmoitti jonkinmoisen kirjon kaikenlaista, turkoosia, liilaa, pinkkiä, valkoista taikka sitten musta-keltaraidalliset ampparisukat olis kivat. Joten, saapi nähdä mimmoiset sukat Shiva saa ;) 
Sähköposti lähtee voittajalle nyt samointein :)

Viikkoyhteenveto

Tällä viikolla on olotila ollut vähän heittelevä. Alkuviikosta vallan hurja tsemppi ja tarmo oli päällä, kun sitten taas tämä loppuviikko oli vähän toisenlainen. Torstaina päänsärky vei mut vähän lepäilemään, tosin silloin olikin määrätty lepopäivä. Perjantainen kehno olo myös veti lepäilyksi tekemiset, ja lauantaina sitten ei vain yksinkertaisesti päänsäryn takia taas pystynyt. Tänään sitten tein yhdistelmätreenin, josta jätin loppupään aerobisen treeniosuuden pois, koska olin aivan poikki.

Nuo (hyshys) asuntoasiat mua jännittää, huomenna olis tapaaminen pankissa, ja sit tiistaina asuntonäyttö. Juu, kyllä mua todella jännittää. Olen tänään miettinyt, laskenut ja ajatellut pääni puhki laina-asioista talohommiin ja remonttiin asti kaikkea. Onneksi sentään muistanut syödä. Perjantaina ja lauantaina on viikon kehnoimmat päivät, perjantaina aamiaisen ja lounaan lisäksi ei mennyt mitään alas ja lauantaina välipalan ja lounaan korvasivat sitten herkut H:n isän synttäreillä. Pari pientä palaa kakkua, ja pari keksiä kera lasin limsaa. Ei paha. 

Maanantai
15min kävely koirien kanssa
15min kuntopyörä
30min venyttely
Yht. 1h liikuntaa

Tiistai
30 min kävely koirien kanssa
45min kävely
45min spinning basic

Keskiviikko
30min kävely koirien kanssa
1h salitreeni, jalat

Torstai
30min kävely koirien kanssa

Perjantai 
15min kävely koirien kanssa

Lauantai
30min kävely koirien kanssa

Sunnuntai
1h 15min kävely koirien kanssa
1h salitreeni, selkä, rinta, kädet

lauantai 17. elokuuta 2013

Jännitystä, päänsärkyä

Huonoja päiviä toisensa perään... Perjantaina sain kyllä siivottua, mutta sitten taas... Koko illan aivan mielettömän kehno olo koko päivän. Ja tänään päänsärky. Taas. Se hieroja taitaa sittenkin olla ihan hyvä ajatus, vaikka nyt jo kuvittelin että ehkä mä pärjään ilmankin. 

Tää on vielä vähän hyshys asiaa, mutta ollaan tässä H:n kanssa katseltu asuntoja, ja nyt on löytynyt aivan mielettömän loistava yksilö. Ainoa vaan, että kaikki on niin epävarmaa, että mua oikein oksettaa se kaikki epävarmuus. Nyt on sovittu sitten pankkiin keskusteluaikaa, ja näyttöä tuolle asunnolle. 
Remonttikohdehan se on, mutta ei se mitään, tältä alueelta ei varmaan noin täydellistä meidän budjetilla saisi (vai saako tuotakaan, sen sanoo pankki). Saa nähdä, mulla tunteet heittää laidasta laitaan kun jännitän. (sieltähän se päänsäryn syy sitten löytyikin)

Mutta, jokatapauksessa tämän vuoksi aikaistan arvontaa, ja arvonnan suoritankin sitten jo huomenna. Vielä kerkeää osallistumaan! (Katsokaas, kerkeän hakemaan lankoja voittajan tuotetta varten ennen kuin lähden helsinkiin). Huomenna klo 18.00, stay in tune!

perjantai 16. elokuuta 2013

Loma-askareita

Tänään aamulla jaksoin herätä viideltä H:n kanssa. Päänsärky on poissa! H lähti töihin ja mä jäin lueskelemaan blogeja aamupalan ja kahvikupin kera. Punnituspäivää unohtamatta, virallinen viikon punnitus antoi tulokseksi 106,5kg eli 200g miinusta edellisviikkoon. Olis se voinut alempikin olla, jos olisin nukkunut kunnon yöunet, ne kun nyt jäivät 5,5 tuntiin. Ja myös se, että mulla on vielä lihakset hellänä keskiviikon treeneistä (eli todennäköisesti nestettä kertynyt lihaksiin), sekin vaikuttanee oman osansa. Selityksen makuako?

Jokatapauksessa, olen tyytyväinen vaikka monen mielestä 200g ei ole mitään. Ainakin se on laskua, eikä jumitusta taikka nousua, joten senkin puolesta hyvin onnistunut viikko. Ja myös siihen nähden, että syön enemmän kaloreita kuin keväällä, pudotus on loistavaa, olisi se voinut noustakin.

Tomerana tyttönä vaihdoin heti aamusta lakanat uusiin, ja siivosin vaatehuoneen ylimääräisestä roippeesta. Vielä kun siivoaisi koko asunnon, pääsisi illalla saunan lämmöstä rauhoittumaan puhtaaseen asuntoon ja nukkumaan puhtaisiin lakanoihin!

Aamuisesta kymmenen asteen tienoilla olevasta lämpötilasta päättelen sen, että ehkä alkaa olla kohta aika kaivaa syysvaatteita esille. Vaikka varmasti on vielä lämpimiä päiviä jäljellä, se syksy sieltä silti hiipii hyvää vauhtia. Nyt lomalla onkin hyvä tehdä asioita, jotka muuten ehkä jäisivät tekemättä kun koulut alkaa. Mukavampaa aloittaa koulu taas niin, että voi keskittyä siihen täysin, vaikka ei sitä kovin rankkaa heti alkuunsa tietenkään ole.

Saapahan keskittyä sitten vielä hyvän tovin treenaamiseen, ennen hurjaa määrää tenttejä.
Ja uuteen ruokavalioonkin kerkeää hyvin tottua ennen kouluun paluuta.

Arvontaan on nyt neljä päivää aikaa, ja ihanaa huomata kuinka suuri osallistujamäärä siellä jo on! Eli siis kun olen suorittanut arvonnan, arvonnan voittaja saa valitsemansa, villasukat tai ranteenlämmittimet lempiväreissään! Pääsen sitten ostamaan langat aivan mahtavasta lankakaupasta Turun keskustasta, ja kutomaan sitten voittajalle. Kutomisessa menee varmaan viikko suurinpiirtein, korkeintaan kaksi, jonka jälkeen lähetän valmiin tuotoksen voittajalle. Rakastan kutomista, ja se on hyvin rentouttavaa. Viime talvena kudoin 20 paria villasukkia perheelle, kavereille ja tutuille, itselleni ja H:lle. Joten vielä kerkeää osallistumaan!

torstai 15. elokuuta 2013

Kirjaimellinen lepopäivä

Eilinen tarmo kyllä välittyi treeniin, kun 1h 20min Tuli vietettyä salilla kuluttaen lähemmäs 700kcal! Vedin treenin niin täysillä kuin pystyin ja kylläpä osasi tuntua hyvältä! Kyllä nyt sit tuntuukin jaloissa eilinen treeni.

Lomasäät on olleet takapuolesta. Epävakaata, sadetta, tuulta ja minimaalisesti aurinkoa... Tänään on aurinko paistanut, mutta eikös sitten mulla särje pää niin maan vietävästi, että hyvä kun mitään jaksaa tehdä. Noh, tänään olis ohjelmassa muutenkin lepopäivä, joten eipä tarvitse muuta tehdäkään, kuin levätä ja kattella sarjoja.

Nyt kun väsyttää, ja pää särkee niin mieli tekee vähän jotain makeaa. Vielä en kirjaimellisesti edes tiedä, mitä mun tekee mieli, joten jos sitä tiettyä ei tule, mitään en hae. Ja jos tulee, haen ja sekin kohtuudella. Mieliteot on olleet hyvin kyllä taka-alalla, paitsi just nyt.

Tuntuu, että nyt kun on tarmo päällä ja into tehdä, lueskelee kaikennäköistä ja tämä ruokavalio-liikunta-asia on mielessä useammin. Samalla tavalla kuin keväälläkin, intoa riitti ja tiedonjano oli suuri, joka johti siihen että tuloksia tuli. Eiköhän siis tässä saada taas tuloksia aikaiseksi!

Tervetuloa uusille lukijoille ja seuraajille! Osallistukaa arvontaan, vielä on aikaa siihenkin. :)

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Paljastuksia

Tänään heräsin aamuviiden sijasta vasta hieman ennen kymmentä, ja voin sanoa, että uni kyllä teki gutvanaa! Kroppakin ilmeisesti kiittää siitä, sillä painokin oli aamuisella vähemmän kuin maanantaina, 106,3kg. Ei tosin kyllä ole nyt se virallinen punnitustulos ja vaa'alla kävin, koska mun olo oli niin ihanan kevyt, hyvin levännyt ja hyvä. Mielialakin kohosi kun huomasi vaa'an lukeman.

Vaaka on vain yksi mittari, ei suinkaan ainoa. Kuvat ja mitat kertovat omaa tarinaansa ja myös Patrick Borgin rentoa painonhallintaa-kirjassa oli se lause, jonka olette täältä mun kirjoituksista lukeneet aiemmin, että mitoista näkee sen todellisen laihtumisen. Jos vyötäröstä on lähtenyt senttejä, vaikkei paino putoa, on laihtunut. Simple as that. 

Olen nyt saanut uuden ruokavalion käyttööni, ja syön nyt 1800-2000kcal/vrk. Ja tosiaan uskon, että kyllä tuollakin määrällä saan painoni putoamaan. Senkin takia aamuinen paino hymyilytti, ei ainakaan toistaiseksi ole paino noussut, vaikka syönkin nyt hitusen enemmän kuin aikaisemmin. 
Yksinkertaista matikkaa, jos mun peruskulutus on 2500kcal luokkaa päivässä, ja syön vaan 2000kcal, se on 500kcal vaje päivässä. Siihen vielä lisää liikunnat ja treenit päälle, niin tuo kalorimäärä on vallan riittävä. Ja todella olen sitä mieltä, että tämä on hyödyllisempi tapa saavuttaa mun tavoitteet, kuin se että söisin vielä vähemmän. Se mikä lähtee nopeasti, se todennäköisesti tulee myös nopeasti takaisin kavereineen, joten mua ei haittaa vaikka paino putoaisi hitaasti. Mulla ei ole hautaan hoppu, vaan käytän tähän projektiin aikaa koko loppuelämäni, terveellinen ruokavalio ja liikunta vaikuttavat kuitenkin terveyteen huomattavasti, painovaikutuksia pois jättämättä. Menköön tähän vaikka vuoden sijasta viisi, taikka kymmenen vuotta, että saavutan ihanneminäni (painon sijaan ihanneminä, kun ikinä tiedä missä painossa mun kroppa on hyvässä kunnossa ja voin hyvin) mä aion tehdä sen. Ja mikään ei mun tielle tule. Ei mikään!

En aio antaa mahdollisen tulevan perheenlisäyksen vaikuttaa mun ruokavalintoihin, enkä liikuntaan ellei toisin sanota. Jos lääkäri määrää vuodelepoon, sitten olen vuodelevossa, mutta muuten - mua ei hevillä pysäytetä. Taitaa musta huokua nyt kovin suurta päättäväisyyttä vaikka itse sanonkin. Hyvä lähteä kohta treenaamaan salille!

Mun valmentaja saattaa olla teillekin tuttu täältä blogimaailmasta. Kun aloitin kirjoittamaan omaa blogiani, hänen bloginsa oli ensimmäisiä joita jäin seuraamaan innoissani. Jotenkin osasin samaistua häneen niin vahvasti ja ihailin hänen saavutuksiaan alusta alkaen. Ikäänkuin yksi roolimalleistani. Ystäväni kanssa jutellessa tajusin, että hän tunteekin tämän henkilön ja uskaltauduin ottamaan yhteyttä häneen sitten ihan henkilökohtaisesti. Yksi asia johti toiseen ja kysyin, josko hän voisi ryhtyä valmentamaan minua, koska en usko, että löytäisin parempaa valmentajaa yhtään mistään. Hän suostui! 

Vaikka H moittikin minua siitä, että miksi mä tuhlaan rahaa moiseen, olen itse äärimmäisen tyytyväinen tähän valintaan. Mulla on valmentaja, joka ei pelkästään anna yksinkertaisia ohjeita, vaan ihminen, joka on käynyt läpi vaikka mitä, ja jota suuresti ihailen, joka antaa mulle paljon enemmän kuin olisin koskaan kuvitellut saavani. Kesätöistä saatu palkka siis tulee tätäkin kautta hyötykäyttöön! 

Saanko esitellä, valmentajani hajoitajahallitse, joka pitää blogia Mä katoan!

Rypsiöljy vs oliiviöljy

Mitä sinä käytät ja miksi? Niin montaa kantaa oon kuullut, ja melkein joka toinen ohjeistaa käyttämään oliiviöljyä ja joka toinen rypsiöljyä. Siis kumpaa sitä oikeasti sit kannattaa käyttää? Sen mä halusin nyt sit selvittää.

Ylen sivuilla mainostetaan, että rypsiöljy on paljastunut luultua terveellisemmäksi, ja tämä artikkeli vuodelta 2010. Rypsiöljy on ilmeisesti erittäin tehokas keino alentaa elimistön fibrinogeeniarvoja, joka on selvinnyt suomalaistutkimuksesta, eikä millään muulla rasvalla tiedetä olevan samaa vaikutusta. Kohonnut fibrinogeeni on yhteydessä mm. aivoinfarktiin, diabetekseen ja dementiaan. Välimeren maissa fibrinogeeniarvot pysyvät kurissa pääasiassa vihannesten ansiosta, eikä oliiviöljyllä ole samaa vaikutusta kuin rypsiöljyllä.  Rypsiöljyn rasvakoostumus on elimistön välttämättömien rasvojen kannalta paras mahdollinen. 1* Vai onko? 

Rypsiöljy 1 - Oliiviöljy 0

Omega-3 ja omega-6 rasvat ovat eikosanoidien esiasteita, jotka ovat tärkeitä elimistön säätelyjärjestelmien aineosia. Ne säätelevät muun muassa tulehdusta, veren hyytymistä ja monia muitakin elimistön kannalta tärkeitä toimintoja. Rypsiöljyssä on sekä omega-6 rasvahappoja että omega-3 esiastetta alfalinoleenihappoa. Siinä tapauksessahan rypsiöljy olisi terveellistä?
Lääkäri Antti Heikkilä kirjoittaa blogikirjoituksessaan vuonna 2009, että tämä ajatus olisi väärin, että rypsiöljy on haitallista sen takia, että se sisältää suuren pitoisuuden alfalinolihappoa, joka estää eikosanoidien luonnollisen synteesin. Hänen tekstistään poimittuna, oliiviöljy on parempi vaihtoehto, koska se sisältää pääasiassa yksityydytettyä oleiinihappoa, jota ihmisen rasvasta on 45% sekä linolihappoa, mutta erittäin vähän alfalinolihappoa, joka voi teoriassa muuttua pitempiketjuiseksi omega-3 rasvaksi, mutta käytännössä aine jää elimistöön ja helposti hapettuvana rasvana muuttuu haitalliseksi yhdisteeksi. 2* Ja minähän niin ymmärsin mitä tuossa tekstissä ajettiin takaa... 

Rypsiöljy 1 - Oliiviöljy 1

Reinon ravinto-oppiblogissa personal trainer-Reino käy läpi kummankin öljyn, 2011.
Rypsiöljyn ravintosisältö on hänen kirjoituksensa mukaan aina parempi. Rypsiöljy sisältää enemmän tärkeitä omega-3-rasvoja kuin oliiviöljy. Omega-6-rasvaa taas rypsiöljyssä on paljon, mikä ei ole sinänsä hyväkään asia, koska omega-6-rasvaa on ravinnossa usein liikaa. Rypsiöljyn huonona puolena on se, että ravinteet eivät ilmeisesti imeydy niin hyvin kuin oliiviöljystä. Kuumennuksessa osa tärkeästä omegasta häviää, ja transrasvoja syntyy. Rypsiöljy siis on parasta nautittuna sellaisenaan tai salaatin kanssa, kuin ruuanlaitossa. Parempana vaihtoehtona Reino kertoo, että kannattaa mieluummin ostaa kylmäpuristettua luomuöljyä, joka on taas hinnaltaan suunnilleen samassa kuin oliiviöljy, kun normaali rypsiöljy on halvempaa kuin kumpikaan edellämainituista. 3* 

Rypsiöljy 2 - Oliiviöljy 1

Oliiviöljyssä on vähemmän ravinteita kuin rypsiöljyssä, ja omega-3 rasvahappoja on hyvin vähän. Edellisessä kappaleessa mainittu asia, että oliiviöljyn ravinteet imeytyvät elimistöön paremmin antaa siis oliiviöljylle etua rypsiöljyyn nähden. Oliiviöljy myös kestää paremmin kuumentamista kuin rypsiöljy. Oliiviöljyistä ilmeisesti extra-neitsytöljy on paras ja terveellisin vaihtoehto jos haluaa "Hifistellä", vaikka tavallinen neitsytöljy todennäköisesti kestää kuumentamista paremmin kuin edellä mainittu. Pelkästään omegoiden lähteenä kasviöljyä ei kannata käyttää. Pellavasiemenöljy on parempi siihen tarkoitukseen, ja kalasta saatavat omega-rasvat ovat parhaiten elimistön käytettävissä. Kasvirasvaa siis periaatteessa kannattaisi valita vain ruuanlaittotarkoitukseen, ainakin Reinon mukaan. 3*

Rypsiöljy 2 - Oliiviöljy 2

Terveyskirjastosta löytyi ajantasaisin artikkeli, joka käsitteli näitä rasvoja muiden rasvojen ohessa, tältä vuodelta. Sen mukaan rypsiöljy on rasvahappokoostumukseltaan edullisin ja monipuolisin kasviöljy. Siinä on vähiten tyydyttyneitä rasvahappoja. Kumpikin, oliivi- ja rypsiöljy sisältävät kertatyydyttymätöntä öljyhappoa, joka käyttäytyy melkoisen neutraalisti ruuanvalmistuksessa, eli ne soveltuvat parhaiten kuumennettaviksi. Sellaisenaan käytettäväksi kaikki juoksevat kasviöljyt ovat hyviä ja niiden erot on varsin vähäisiä. Kookos- ja palmuöljyt sen sijaan sisältävät paljon tyydyttymättömiä rasvahappoja, joten ne eivät kuulu tähän kastiin. Välimeren maissa oliiviöljyn joitakin etuja on liioiteltu. Monet pitävät puhdistamattoman oliiviöljyn mausta, ja jotkut eivät taas voi sietää sitä. Suomessa artikkelin mukaan tutkitut terveysvaikutukset puoltavat tavallisen rypsiöljyn käyttöä useimpiin tarkoituksiin.

Rypsiöljy 3 - Oliiviöljy 2

Näiden otosten mukaan siitä, kumpi on parempi öljy, voi olla montaa mieltä. Eli eipä tämä selkiyttänyt ainakaan omaa päätäni yhtään. Heikkilän blogikirjoitus oli varmaan kaikista epäselkein mulle, joka ei kemiaa tunne, eikä varmaan koskaan opikaan, kun kiinnostusta ei oikeastaan ole. 

Kummatkin ovat kasviöljyjä, ja soveltuvat ruuanlaittoon, joten samapa kai se kumpaa sitä käyttää. Jokainen muodostakoon oman mielipiteensä siitä, kumpaa öljyä sitä haluaa käyttää, jos oliiviöljy ei makunsa takia uppoa, rypsiöljy on hyvä vaihtoehto sekin. Oliiviöljyn hinta on kalliimpi kuin rypsiöljyn, joten jos kokee että rypsiöljy on parempaa omalle taloudelle, käyttää sitten sitä. Tämän otoksen perusteella kukin taaplaa siis tyylillään.


1*: http://yle.fi/uutiset/rypsioljy_paljastui_luultua_terveellisemmaksi/5664572
2*: http://www.anttiheikkila.com/blogi/miksi_en_kayta_rypsioljya/
3*: http://reinonravinto-oppi.blogspot.fi/2011/02/rypsioljy-vs-oliivioljy.html
4*: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00004

tiistai 13. elokuuta 2013

Vesi vanhin voitehista?

Veden juomisesta puhutaan aina laihdutuksen yhteydessä. Nyt mun mielenkiinto heräsi, ja halusin vähän kaivella sitä mihin tämä perustuu. Vettähän ylipäätään olis hyvä juoda laihdutti tahi ei, nestetasapainon säilyttämiseen, eikä se suositus ole vain laihduttajille. Monikaan ei tykkää juoda vettä, koska se ei maistu miltään, tai jonkun mukaan maistuu pahalle. Kyllä, minäkin olen samaa mieltä. Nyt kun on saatavilla juomia light-limsoista kalorittomiin mehuihin yms. turhuuksiin, tietty maun puolesta sitä mieluummin valitsee semmoisen. Kyllä tuohon veden kittaamiseenkin tottuu, ja nyt en muuta oikeastaan juokaan. Harvoin saatan ottaa jotain light-limsaa, mutta pysyköön se "erikoistilanteisiin" suunnattuna, niin kuin sen pitäisikin olla!
Vesi on kaloritonta, joten ihanteellisin mahdollinen juoma. Mutta entä se laihdutusvaikutus?

Väitteitä löytyi monia. Väitetään, että veden juonti kiihdyttää aineenvaihduntaa. Kyllähän sen kiihdyttää, mutta sekin minimaalisesti. Patrick Borgin mukaan vaikutus on alle sata kaloria per juotu vesilitra. 1*

Iltasanomien mukaan vesilasillisesta olisi enemmän hyötyä kuin laihdutuspillereistä. Vesi täyttää vatsaa, kyllä. Sitten jaksaa syödä vähemmän ruokaa! Artikkeli oli perustettu amerikkalaistutkimuksen tuloksiin. Ilmeisesti veden juonnilla on saatu tuloksia, kun ei jaksa syödä niin paljoa ruokaa kun juo vettä. Okei, joo helppoa kuin heinänteko. Vettä vaan juomaan siis. 2*

Pudottajien nettisivuilla on yleisesti pohdittu vedenjuonnin vaikutuksia kehoon. Vesi ei vain tehosta painonpudotusta, aineenvaihduntaa nopeuttamalla (?) vaan myös vaikuttaa ihon kuntoon. Salillakin pystyy tekemään parempitehoisen treenin, kun nestetasapaino on kunnossa. Lihakset kuitenkin ovat 80% nestettä, ja nestehukka hidastaa ravinteiden liikkumista ja hidastaa palautumista. Nivelille vedenjuonti tekee myös hyvää, se pitää nivelet voidelluina ja niin välttää myös loukkaantumisia. 3*

Faktatietona, ihmisessä vettä on noin 45-60% kokonaispainosta. Naisten kehossa vettä on vähemmän, sillä naisilla on kehossa enemmän rasvaa ja rasvassa on vähemmän vettä kuin muissa soluissa. Kuitenkin rasvasoluissa on vettä n. 20%. Ihmisen aineenvaihdunta tapahtuu aina vesiliukoisessa ympäristössä, eli vedessä ja jokainen solu sisältää jonkin verran vettä, eli siinä se pieni tiedonjyvä joka vahvistaa sen mulle, että siitä voikin olla hyötynsä. Kiinteä ruokakin sisältää vettä. Laihdutettaessa yleensä vähennetään kiinteän ruuan syömistä, jolloin täytyisi muistaa lisätä veden juomista suunnilleen pois jätetyn kiinteän ruuan verran. 4*

Joka tuutissa mainostetaan sitä, että vedenjuonti saattaa vilkastuttaa aineenvaihduntaa. Oli asia miten oli, tutkimuksissa on havaittu, että ihminen voi sekoittaa janon- ja näläntunteen keskenään hyvin helposti. Eli siis toisinsanoen, kun tulee nälkä, voikin oikeasti olla jano, jos ei juo tarpeeksi. Tämän perusteella riittävällä veden juonnilla nälkä pysyy paremmin kurissa, eikä tule syötyä enemmän kuin olisi tarpeellista. Ihan järkeenkäypää, kuten sekin että veden juonnilla ennen ateriaa tulee syötyä vähemmän kun vesi täyttää vatsaa. 5*

Ja mitä tulee turvotukseen, joka on ollut mullakin ongelmana, siihenkin auttaa veden juonti. Jos juo liian vähän vettä, se aiheuttaa kuona-aineiden kertymistä ja turvotusta. Sen takia onkin suositeltu juomaan 2-3litraa vettä päivittäin ja muutamassa päivässä turvotuksen pitäisi vähentyä. 6*


Päähänpistona sit kaadoin 3 litraa vettä laseihin, ja tuo 3 litraa on siis mun valmentajan antama suositus, ja löytyyhän tuo suositus muualtakin. Arvatkaa olenko juossut vessassa viimeiset pari päivää? Siinäpä sitten juodaan vettä ja juostaan vessassa. 


1*: http://www.iltalehti.fi/laihdutus/200907079861316_lh.shtml
2*: http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art-1288338434679.html
3*: http://www.pudottajat.fi/vinkit_ja_faktat/vesi_-_nain_se_vaikuttaa_kehoosi
4*: http://ravitsemustiede.hpage.com/vesi_58182577.html
5*:  http://www.ihanaterveys.fi/index.php?document=laihdutus_ja_vesi
6*: http://koti.mbnet.fi/kirskive/turvotus.html

Liikuntakasvatuksen osuus valintoihin?

Voihan liikunta sentään. Eilen illalla aloin miettimään nykyistä tilannettani verrattuna entiseen. Mähän liikun 100% enemmän kuin ennen. Ennen hyvä kun meni edes päivittäin koiran kanssa ulos, kun mies hoiti suurimman osan ulkoilutuksesta. Siinä se liikunta sitten olikin. Nyt käyn salilla, ja kävelen koirien kanssa, melko runsaastikin ainakin entiseen verrattuna. Enkä yksinkertaisesti halua enää tinkiä yhtään siitä, lähdenkö liikkeelle vai en. Hartia/niskaseudun jumitukset on helpottaneet huomattavasti kun olen käynyt salilla, ja liikkunut. Selkä ei ole jatkuvasti kipeä. Ei ole saamaton ja väsynyt olo koko ajan kun liikkuu. Miksi siis jatkossakaan tinkisin siitä?

Sedälläni ja hänen puolisollaan on mielettömän hyvä kasvatusmenetelmä heidän lapsilleen, jota aion kyllä itsekin käyttää. He ovat avokkinsa kanssa päätyneet sille linjalle, että jos lapset haluavat pelata video/tietokonepelejä, ensin täytyy olla ulkona leikkimässä tietty aika, jotta ansaitsee ajan pelikoneen ääressä. Eikä riitä pelkkä istuskelu. Setä on myös itse laihduttanut huiman määrän kiloja, ja liikkuu nyt lähes himoliikkujan määrän. Aamulenkki kaupungin ympäri kuuluu perusohjelmaan. Kunnioitan suuresti hänen kasvatustapaansa ja hänen saavutuksiaan. Ikäänkuin olisi jonkinlainen roolimalli. Omat vanhempani eivät käyttäneet vastaavaa metodia, enkä liikkunutkaan vapaa-ajalla kovinkaan, ajoin kyllä matkoja pyörällä ja leikin ulkona, siinä se sitten olikin. Ei ollut vanhemmillanikaan aikaa liikkua, joten ei sit esimerkkiä ottanut heistä. Nykyään on ilo tietää, että hekin liikkuvat paljon enemmän ja ovat kumpikin hoikistuneet huomattavasti viiden vuoden takaiseen tilanteeseen nähden.

Omille lapsille terveen ruokavalion opettamisen lisäksi aion opettaa myös tervettä suhdetta liikuntaan. Toivon todella, että sitten joskus kun lapsia tulee, heillä myös koulun liikunnanopettajat ovat yhtä kannustavia ja hienoja ihmisiä kuin mulla on ollut, poikkeuksia lukuunottamatta. Ala-asteella oli kaksi eri liikunnan opettajaa, jotka kannustivat hurjasti ja sanoivat että riittää, kun yrität todella. Vihasinhan minä monen tavalla koululiikuntaa, mutta liikunnanopettajan kannustus riitti siihen, että jaksoin olla siellä, eikä siinä nyt kovin montaa vaihtoehtoa ollutkaan. 

Yläasteen aloittaessani luokanvalvojani oli meidän liikunnanopettaja, ja hän myös osasi kannustaa. Mutta, muistan ensimmäisen juoksutestin, mahtoiko olla 1500m juoksu, jota ennen tämä kyseinen liikunnanopettaja sanoi ettei kukaan koskaan ole jättänyt sitä kesken. Yritti vain kannustaa, että kyllä te pystytte siihen... Tiesinhän minä, etten mä kykene juoksemaan koko matkaa millään ja tuo lause jäi kummittelemaan luoden mielettömän paineen "mun on pakko jaksaa". Sitten kun kaverit menivät kierrosta/kahta edellä, alkoi turhautuminen iskeä. Kun olin yksi viimeisistä joka vielä oli matkalla, alkoi ahdistaa aivan mielettömästi. Mulla oli vielä kierros jäljellä, kun kaikki muut olivat valmiina. Siihen se sitten jäi. Ahdisti niin mielettömästi, että lysähdin maahan ja itkin lohduttomasti. Nyt olin ensimmäinen joka jätti sen kesken ja saisin osakseni hurjat haukut. Muuten opettaja oli aivan loistava, ja tuo on ainoa huono muisto hänen tunneiltaan, ja tietty kiusattuna siitä sai sitten kuulla aivan mielettömästi ikätovereilta. Miten olisinkaan voinut juosta samaan tahtiin kuin muut, kun en edes osannut hengittää oikein juostessa, ja muutenkaan ollut juossut siihen mennessä kuin hippaa leikkiessä. 

Yläasteella vaihdoin koulua, ja siellä ollut liikunnanopettaja oli kyllä aikamoinen ilmestys. Rakennekynnet, tekorusketus, pitkät peroksidiblondit hiukset, ja kuin mikäkin barbi. Okei, ei se ollut se pahin. Pahin oli se, kun jälleen kerran 1500m juoksu, jonne ensin hän vaati meidän juoksemaan 1500m aloituspaikalle, josta sitten tämä testi lähti. Hän ajoi pyörällä. Kun olin päässyt hölkäten ja kävellen aloituspaikalle, en jaksanutkaan enää vetää sitä testiä ja tulin viimeisenä maaliin. "Hylätty suoritus", sanoi opettaja ja minä lähdin siltä seisomalta mitään sanomatta vaihtamaan vaatteita ja pois tunnilta. Voitte varmaan kuvitella, kuinka tästä jäikin sitten aikamoiset "traumat", ja hyvin hyvin harvoin osallistuin ainoallekaan liikuntatunnille, enkä varsinkaan mennyt uimaan, vaikka siinä lajissa olen ihan hyväkin. Lintsaamisesta tuli tuttu juttu, ja sainkin huonoimman numero liikunnasta ikinä, kun ei tälle opettajalle kelvannut vain se, että tulee tunnille ja yrittää parhaansa, miksi jaksais yrittää edes.

Lukiossa liikunnanopettaja oli myös psykologian opettaja. Siinä oli opettaja minun makuuni. Kannusti, oli tukena. Cooperin testiä ennen kerroin aikaisemmista kokemuksistani, johon opettaja sanoi, että riittää kun yritän ja juoksen edes muutaman askeleen, hän ei numeroani alenna siitä syystä etten yletä hyviin tuloksiin. Ja minä yritin. Osallistuin tunneille, kävin uimassakin, josta sitten sainkin aikamoiset kehut. Ja numerokaan ei ollut mikään liian huono, vaikka seiskaa sainkin. Se riitti, aikaisemman vitosen sijaan. Kokeiltiin erilaisia lajeja, joogaa yms. Juuri sitä, mitä koululiikunnan pitäisi ollakin. Ei pelkkää koripalloa ja sählyä, sekä juoksua, luistelua ja uintia +se iänikuinen pesäpallo. Kiusaamistakaan ei ollut enää kun jaksoin osallistua ja tehdäkin jotain.

Ei jäänyt koululiikunnasta mitään sellaista käteen, mitä olisi jaksanut tulevaisuudessakin tehdä ja lähinnä lukion päättyessä sitä iloitsi, että jes, ei enää liikuntaa! 

Onneksi tilanne on nyt toinen. Liikunta on mukavaa, vaikka joskus saakin tehdä töitä sen eteen että jaksaa lähteä. Vähemmän nyt kuin vaikka vuosi sitten. Se alkaa olla lähestulkoon itsestäänselvyys. Parhautta, jos saan sanoa. Mutta eipä ole vaikutus koululiikunnassa vaan ihan omassa pienessä päässä, joka tajusi että liikuntaa on pakko elämässä olla, ja siitä sitten lähti tyhjän päältä liikkeelle tammikuussa. Kaipa sitä voi alkaa olla ylpeä omista saavutuksistaan vaa'an lukemista huolimatta.


maanantai 12. elokuuta 2013

Venyttelyä ja ostosreissua

Tänään käytiin H:n kanssa vähän shoppailemassa... Mulle löytyi salikengät, nyt kun olen tuhmana tyttönä käyttänyt juoksukenkiäni salilla paremman puuteessa. Normaalisti olis olleet melkeen satasen, mut nyt vaan nelisen kymppiä, joten ne lähti mukaan. Värikin natsaa...

Löytyi sitten tietty hikinauhatkin matkaan, kun oon tajunnu todella hikoavani enemmän kuin laki sallii salilla, ja välillä ihan töissäkin. Saa kulkea pää märkänä sit, mutta nyt saa edes silmille valuvat hiet pyyhittyä pois. Ihanaa! Sit löysin itselleni myös avainrannekkeen, johon saa avaimen kiinni vaikka lenkin ajaksi. Tulee käteväksi kun lähtee koirulin kanssa piiiiitkälle lenkille. Myös nyt uuden ruokavalion myötä mukaan tarttui sitten kuitulisä, joka kyllä sanotaan turhan kallis, kun peruskaupastakin olisi saanut, mutta kokeillaan nyt tuota sit näin ensin. 

Ostin seppälästä lisää alushousuja aimokasan, ja yhdet rintaliivitkin tarttui mukaan. Niitä ei voi olla liikaa.  Kohta mun kaapissa alkaa olemaan suhteessa enemmän L-koon pikkuhousuja kuin XL:ää. Hui. Onhan ne L-kokoset vielä hiukan napakat, mutta ei se mitään. Kun pääsin kassalta, huomasin sitten unelmieni housut, juuri sellaisen väriset kuin olen aina tahtonut ja kappas vaan, tuurilla juuri Great-girls mallistoa, joten eikun sovituskoppiin. On se vaan kumma kun mulla menee jalkaan 2,5vuoden takaiset koon 44 housut, mutta nyt menee 48. En mä oo leventyny, vielä mulle menee 46 kokoiset jotka ostin kesällä, ja sitäkin aikaisemmin. Siitä sen noitten kokojen pienenemisen näkee. Vai mitä ootte mieltä? Kaikki noi housut on kyllä myös eri liikkeistä...

Tuli käytyä näyttämässä naamaa Leaf-areenalla. 15min lämmittelin kuntopyörällä, jonka jälkeen kävin puolen tunnin venyttelyssä. Ai hitto se teki hyvää! Leafin ryhmäliikuntasali 1 oli tosi mukavan kokoinen, sekä näköinen paikka. Siellä oli sit erivärisiä valoja, jotka vaihteli väriä rauhalliseen tahtiin. Musiikki oli hyvää. Ohjaaja oli oikeen mukava, vaikken nyt kovinkaan montaa sanaa hänen kanssaan vaihtanut. Huomasin vaan, että kyllä mulla ylimäärää on kun välillä joissain liikkeissä en joko saanut nilkasta kiinni tai sitten tuntui että tukehdun mahaani kirjaimellisesti kun venytettiin selkää. Mietin siinä sitten, että vielä joku kaunis päivä mun ei tarvii yrittää olla tukehtumatta siinä asennossa. Toivottavasti.

Päivitystä

Täytyy nyt kyllä sanoa, että onpas oikein lomasää. Koko aamun on satanut vettä, ja säätiedotus näyttää vesisadetta vielä muillekin päiville tällä viikolla. Jee. Noh, suurempi tekosyy mennä salille!
Koirien kanssa ulkoilu on kyllä sitten oikein mukavaa, kuraiset tassut ja toisella vielä tassujen lisäksi mahakin kurainen kun viistää maata kävellessä. Syksy on tulossa. Ihanaa, minähän se olin joka valitti ettei jaksa helteitä...

Tänä aamuna törkkäsin heti kameran käteen unenpöpperöiselle H:lle, joka tietty oli ihmeissään, että mitäh, miksi nyt. Sanoin, että kun jäi alkukuusta, niin nyt otetaan ja sit uudelleen parin viikon päästä. Sitten astuin vaa'alle, joka nyt hyvin nukutun yön jälkeen näytti 106,5kg. Mittasin samalla rasva-, neste- ja lihasprosentin. Ainoa radikaali muutos oli nesteprosentissa. Se oli noussut yli kymmenen prosenttia. Joo-o, mä olen juonut ahkerammin vettä ja noin, mutta että tollanen muutos? Tosin, mun vaa'an ohjeissahan sanotaan, et siihen nesteprosenttiin ei oo mun painolla välttämättä uskominen, koska rasva sitoo nestettä. Vai sanooko se vaaka kuitenkin et mulla on vaan turvotusta sit mukamas?

Mitatkin otin, ja siellä nyt ei mitään maata mullistavaa muutosta ole kesän aikana tullut. Jotain pientä kuitenkin. Eli nyt oikeen kunnolla päästy uuteen nousuun, ja blogikin on nyt päivittynyt sen mukaiseksi! :)


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Viikkoyhteenveto

Tänään jälleen viideltä aamulla pungersin itseni ylös sängystä, söin ja lähdin töihin. 
Töistä tulin kotiin ja söin lounaan siinä puolenpäivän aikaan. 200g yhteensä munakoisoa ja keskurpitsaa, mitäs muutakaan? Ja sitten siihen lisäksi 100g possun suikaleita. Hetken kun olin antanut lounaan muhia, lähdimme H:n kanssa salille. Mua väsytti, potutti ja oli olo, että mieluummin ehkä tänään alkaneen loman kunniaksi voisin vain mennä päiväunille...

Noh, kuitenkin. Mä menin.

Tällä viikolla on siis tullut liikuntaa seuraavasti: 
Maanantai
30min kävely koirien kanssa
30min kuntopyörää

Tiistai
1h reipas kävely koiran kanssa

Keskiviikko
Kuntosali 1h, jalkatreeniä
1h reipasta kävelyä koiran kanssa

Torstai 
LEPO

Perjantai 
30min kävely koirien kanssa

Lauantai 
LEPO

Sunnuntai 
1h kuntosali, rinta ja selkätreeniä

Fiilikset? Hyvät. Paitsi tänään. 
Väsymys varmaan se on mikä sen teki. Lämmittelin soutulaitteella, jonka jälkeen treenasin rintaa ja selkää. Painoja nostin viime kertaan nähden, ja treeni tuntui tosi rankalta. Vikan liikkeen vikat toistot mulla kädet tärisi ja ei  meinannut enää jaksaa nostaa edes vesipulloa. Kammoksuin jo alkuun intervallitreeniä soutulaitteella, ja sitten sinne kuitenkin rohkeasti astelin.

Intervallin aikana, varmaan ekojen minuuttien jälkeen rupes mielessä pyörimään mantra "Mä oon niin poikki, mä en jaksa, jos mä vaan vähän", mantra toistui mun mielessä pitkään, ja sit se vaihtui "jos mä lopetan vartin jälkeen, pääsen lepäämään", johon jokin toinen vastasi "paskanmarjat, kymmenestä minuutista se sun lepos oo kiinni, loppuun asti prkl!" Ja niin meikä veteli intervallin ja loppujäähdyttelyn loppuun asti, viimeiseen sekuntiin. Ennen kaikkea, en tahdo tuottaa itselleni pettymystä. En halua tuottaa mun valmentajalle pettymystä. Huomenna jälleen salille, koska perjantain treeni jäi väliin. 

Syömiset on menneet hyvin. Mielitekoja, kyllä. Kerran tai kaksi kun mietin sitä, kuinka ihanalta maistuisi suklaa juuri nyt. En kuitenkaan sortunut. Kahden viikon vieroitus alkaa olla ohitse, ja huomenna pitäisi kauppaan kipaista kun valmentaja lähetti uuden ruokavalioni! 

ps. huomenna aamusta mittailen ja pyydän H:ta ottamaan kuvat, joten pysykää linjoilla, esittely jälleen huomenna käyntiin!

Punnitus

Noniin. Eli siis eilen oli punnituspäivä, ja kyllä kävin vaa'alla aamulla herättyäni. Heräsin viiden aikaan, ja vaaka näytti 106,7kg, eli edellisviikkoon -300g. Varmaan voinee olla vaikutusta silläkin, et nukuin huonosti.

Töissä eilen asiakkaat olivat hyvin aurinkoisella tuulella, ja se jos mikä piristi mun mieltä. Aamulla nimittäin voitte uskoa, että huonosti nukutun yön jälkeen sitä hiukan pännii lauantai-aamuna ajella klo 6.00 töihin. Tänään samanlainen päivä, ja sitten alkaa LOMA!

Loma, jolla meikä treenaa, käy kampaajalla, alkaa totuttelemaan uuteen ruokavalioon jonka pt eilen sai valmiiksi, sekä jos hyvä lykky käy, piipahdan ystävän luona Helsingissä. Hierojallekin olen manannut meneväni, joten nyt enää pitäis saada aikaiseksi soittaa aika.

perjantai 9. elokuuta 2013

Suhde ruokaan?

Töissä yks ilta kun kävelin asiakkaan luokse, ohitseni käveli kaksi tyttöä koiran kanssa. Ikää heillä oli varmaan 10-12 vuotta. Silmiini pisti toinen näistä tytöistä. Vaikka olen itse ollut pyöreä lapsena ja tiedän että nyt puhun todella ilkeästi, se tyttö oli lähestulkoon sairaalloisen lihava. Valitti kaverilleen kuinka ei jaksa kävellä ja posket punoittivat kovin. Okei, poskien punoitus voi olla vain ihan muustakin kuin ylipainoisen tytön kävelystä, mutta silti. Ei siihen kuntoon päästä noin vaan. Taustojahan minä en tiedä, ja siksi on inhottavaa moralisoida. Vaikken minä tätä tyttöä moralisoikaan, vaan ehkä hänen vanhempiaan jos jotakuta.

Voihan ylipaino johtua monestakin syystä, mutta silti tuo kohtaaminen pisti mut ajattelemaan. Mä en halua että mun lapsi joskus sit kun sellainen mulle suodaan, saa osakseen haukkumista tuollaisen ylipainon vuoksi, en halua lapseni olevan erityistarkkailun alla kouluterveydenhuollonkaan puolesta.

Yksi askel siihenkin suuntaan, että joskus voin opettaa lapsilleni terveellisen suhtautumisen ruokaan ja liikuntaan on se, että ensin teen sen itse. Opettelen elämään terveellisesti ja teen pieniä valintoja sen saavuttamiseksi, jotta sitten joskus mulla on helpompaa opettaa terveellisiä elämäntapoja mun jälkikasvulle. H on täysin samaa mieltä mun kanssa.

Eikä se epäterve suhtautuminen ruokaan ole pelkästään vanhempien kasvatuksen tulosta, vaan myös isovanhemmat ja koulu, niinkuin myös kaveritkin antavat lapselle vaikutteita. Jos "kaikki muut" käyvät koulun jälkeen ostamassa välipalaksi karkkia ja sipsejä, miksei oma lapsi haluaisi myös.

Luonnollisesti tämän kautta mietin myös omaa suhtautumistani ruokaan ja herkkuihin. Kyllä se ruoka ja herkut oli joskus mulle mitä suurin nautinto, eikä se ole ihme. Siitä sai mielihyvää, miksei siis lisää, uudestaan? Muistan kyllä sen ajan, jolloin palkitsin itseäni normaaleista asioista kuten siivoamisesta ja onnistuneista asioista. Muistan kyllä, kuinka ahdistuneena ja masentuneena ainoa lohtu päivässä oli massiivinen jäätelöannos, sipsipussi taikka levy suklaata. Ja kun sen hyvän olon jollain saa aikaan siinä sumuisessa olotilassa, siitä ei tee mieli luopua. Riippuvuutta? No ainakin psyykkistä jos ei muuta. Jep, kylmä totuus jota en peittele enää keneltäkään. Mitä hyötyä siitä olisi?

Nyt kun on tehnyt töitä sen eteen, että eläisi terveellisesti, alkaa suhtautumiseni ruokaan ottaa uusia ulottuvuuksia. Vielä tulee hetkiä, joina ajattelen "rankka päivä, nyt olen ansainnut…". Siihen on onnekseni tullut muutos, kun tiedostaa mitä suuhunsa pistää, on helpompi noina hetkinä tukkia sen sisäisen äänen leipäläpi tukkoon. Tai sitten jos sitä kuuntelee, osaa heittää järjen äänen mukaan soppaan ja valita paremmin. Ilo se on pienikin, eikö?

Kohta oon ollut kaks viikkoa mun ihanaisen PT:n ohjeiden mukaan ruokaillut, ilman sokereita ja huonoja hiilareita. Mielitekoja ei ole näkynyt, ja tuntuu että jo tässä kahdessa viikossa mun suhtautuminen ruokaan on muuttunut enemmän kantaan "polttoainetta" kropalle, tosin mielettömän herkullista sellaista. Oon ihan rakastunut erilaisiin kasvissekoituksiin. Ja se jos mikä saa mun mielen nousemaan uusiin sfääreihin, kun nautiskelen mieluummin kesäkurpitsaa ja munakoisoa paistettuna lihan, kalan tai kanan kera kaiken karkin, sipsin, suklaan ja jäätelön sijasta. Mainittakoon vielä roskaruoka. Jaksankin paljon paremmin.

Nopeista ja huonoista hiilareista tulee lähinnä veltto ja väsynyt olo. Nyt jaksaa käydä salilla, ilman sitä ainaista sisäisen äänen jankuttamaa tekosyyryöppyä.

Tosin, tänään en päässyt käymään salilla, sillä piti käydä lääkärissä silmän oireilun vuoksi, ja tämä päivä olikin sitten sairaslomaa. Tämä korvattakoon huomenna töiden jälkeen kunnon salitreenillä!!

tiistai 6. elokuuta 2013

Optimisti vs realisti

Viime vuoden joulukuussa, kun aloittelin tätä projektia, oikein laskemalla laskin, kuinka monta kiloa voisin pudottaa vuodessa. Kuinka sitä olikaan seurannut hurjia muodonmuutoksia, superdieettiä ja suurinta pudottajaa - katsonut niiden ihmisten pudottavan uskomattoman määrän kiloja ja niin lyhyessä ajassa. Totta hitossa se on mahdollista. Olin innoissani, kun paino lähti putoamaan ja sain lisää intoa jokaisesta pudonneesta kilosta ja lähteneestä sentistä. Kunnes tajusin, etten pystykään siihen mihin luulin pystyväni. Totta hitossa se on mahdollista, JOS... on tarkat ohjeet, on valmentajat, on ihmiset jotka potkivat persauksille jokaisessa käänteessä kun hetkeksi lasket katseesi ja pyyhkäiset hikeä otsaltasi. Okei, onhan sitä ihmisiä, jotka on pystyneet pudottamaan vaikka kuinka paljon, tai ainakin sanovat niin. 

Mulla? No eipä ollut sitä. Karu fakta on se, että mun hitaaseen painonpudotukseen ei ole syynä se, että multa puuttuis jotakin, ei ole ollut valmentajaa, ei ole ollut ohjeita, ei ole ollut erityistä ruokavaliota ja vielä vähän lisää valivalivali. Syynä on se, että teen sen itse. Ja inhimillisesti, teen myös virheitä. Joista kuitenkin opin, joskus kantapään kautta. Virheistäänhän sitä parhaiten oppii, eikö?
Ainakin nyt tähän mennessä olen oppinut. Ja toivon mukaan myös osaan soveltaa oppimaani käytäntöön. Tietty nyt mulla on apu; PT, joka on jaksanut mulle tehdä ohjelmaa ja ruokavaliota. Loppu siinä on itsestä kiinni.

Nyt kun miettii tätä vuotta ja ajattelee, että on vielä vajaa parikymmentä viikkoa aikaa pudottaa painoa, entinen minä hihkuisi riemusta ja ajattelisi, että voinhan mä saada 10-20kg pois vielä tänä vuonna jos vain haluan. Kun elämä ei olekaan ihan sitä miltä se näyttää ruusunpunaisten lasien läpi. Jos mä tuohon pystyn, sit nostan itselleni hattua. Mutta en aseta itselleni sen suhteen paineita. 
Virheistä oppinut minäni miettii nyt uudelleen sitä, kuinka paljon voisi haaveilla pudottavansa painoa jouluun mennessä. Alle sadan kilon, superjees. Siinä vaiheessa kyllä hypin kirjaimellisesti riemusta. 95kg? Jos siihen pääsen, olen taivaassa. Jokatapauksessa, jouluun mennessä pyrin pudottamaan kiloja niin paljon kuin vain pystyn!

Nyt tsemppinä ja pienenä motivaattorina mulle, osallistukaas kommentoimalla, että kuinka paljon te uskotte, että voisin pudottaa joulukuun 24 mennessä tästä nykyisestä painosta (eli 107kg), ja sit katotaan kuka osuu lähimmäksi! Oletteko optimisteja, vaiko realisteja? Vai heitetäänkö pessimistisyyden puoleen?

maanantai 5. elokuuta 2013

Tervetuloa rutiini!

Hyvä päivä. H palasi töihin lomaltaan, ja vaikka kuulostankin nyt kovin itsekeskeiseltä, moni varmaan ymmärtää kun sanon että olen iloinen siitä, että saan kauan kaivattua omaa aikaa, ihan itsekseen kotona. 

Nyt siis on viikko syöty PT:n ohjeiden mukaan, vieroitusruokavaliota. Vieroitusaika oli tarkoitus olla vieroitus sokereista ja viljasta, kun loman aikana tuli syötyä liikaakin.
Yhdestä asiasta huomasin, ettei semmoinen ruokavalio, joka mulla on ennen ollut, ei sovi mulle. Tiedätte jotkut varmaan sen tunteen, kun ette ole syöneet vähään aikaan, ja sitten alkaa armoton heikotus ja tulee kovin huono olo. Sellaista olotilaa siedin sitten loman jälkeen kun ei kroppa saanutkaan sitä hiilihydraattimäärä mihin se loman aikana tottui. En nyt mitenkään tieteellisesti tätä todistele, mutta näin mä aattelin sen olevan. 

Ruokavalio on tehnyt hyvää! Ei ole nälkä, sen ainakin sanon. Lähestulkoon joka aterialla kun syö massun täyteen kasviksia ja lihaa, kalaa, kanaa tai kananmunaa, ei tule kovinkaan helpolla nälkä. Olen yllättynyt siitä, kuinka helppo sitä onkaan noudattaa. Ihanaa!

Ylpeänä ilmoitan myös sen, että olen nyt tosissaan omaksunut salilla käymisen! En harkitse hetkeäkään menenkö salille vaiko en, vaan laitan sen järjestymään. Vaikka mitä tulisi. PT:n tekemä treeniohjelma sitäpaitsi tuntuu sekä haastavalta, että myös äärettömän tehokkaalta. Tällä viikolla en pääse spinningiin, mutta ensi viikolla koittaa täyden treenin viikko ja siitä kuulettekin sitten lisää.

Yksi periaate, jonka aion nyt ottaa käyttöön on hautunut päässäni jo jonkin aikaa. Kerran kun en löytänytkään herkkupäivänä (kauan aikaa sitten) juuri sitä mitä olisi tehnyt mieli, otinkin jotain muuta ja koko viikon sitten seuraavaan herkkupäivään asti vähän harmitti. Jonain herkkupävänä sitä sitten ei ole tehnyt käytännössä mieli yhtään mitään. Sitä on sitten vain ottanut sitä mitä ajattelee, että vois olla ihan kiva. Ihan kiva... Ei enää mitään sillä periaatteella, että olis IHAN KIVA. Siinä sit mussuttaessaan miettii et vois sitä parempaakin olla, mut kai tääkin käy. 

Ei, ei, ei ja vielä kerran ei. Tästä lähin mun periaatteeksi tulkoon se, että jos ei tee mitään erityistä mieli, niin silloin ei oteta mitään. Ja jos tekee jotain erityistä mieli, niin sitten ottaa sitä (kohtuudella) ja nauttii siitä sit kun mieli tekee. Tietty kaikille mieliteoille en tuu antamaan periksi, se ei sovi tähän mun uuteen elämäntyyliin. Sehän on se, mikä on mut saanut tähän kuntoon alunperin. Oon syönyt mitä mieli tekee ja en ole tiennytkään sanasta kohtuus hölkäsen pöläystä! Asiaan tulkoon siis muutos. Nyt aion tutkailla omia mielitekojani, mitä tekee mieli ja koska - kuinka usein. Siitä voin sitten rakentaa mulle toimivan herkuttelusäännön. Olkoon sitten kerran tai kaksi viikossa, mutta olkoon se siis vain sitä mitä tekee mieli todella!

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Arvonta!

Nyt on siis aika suorittaa ensimmäinen tämän blogin arvonta! 

Olen nyt jonkin aikaa miettinyt millaisen palkinnon arvonnan voittaja saapi. Noh, tuossa hetken todella kaiveltuani mietintämyssyä, tajusin että ehkä tämä lähestyvä syksy antaisi aiheen lämmikkeisiin. Okei, vielä on lämpimiä päiviä jäljellä, mutta voihan sitä varautua jo ajoissa viileneviin iltoihin.

Joten siis, palkintona on itse kudotut villasukat tai ranteenlämmittimet!

Kommenttikenttään seuraavat tiedot:
1. Nimimerkki jos olet "anonyymi" lukija 
2. Sähköposti josta sinut tavoittaa
3. Villasukat vai ranteenlämmittimet?
4. Lempivärisi / väriyhdistelmä

Kokoasioissa palaillaan sitten voittajan kanssa astialle! :)

Arvonta suoritetaan nyt siis 18.8.13 klo 18.00! (alkup. 20.8.2013 klo 16.00), aikaa siihen asti siis on osallistua!