Sivut

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Kun se iskee, se iskee kunnolla

Wehee! Eilinen työpäivä meni vallan mukavasti, ja pääsin jopa ennen kahta. Olin tyytyväinen, koska jotenkin se pääkoppa silti vaikka työstä nauttii, haluaa sitä lomaa, jolloin ei tarvitse lähteä töihin. Innolla odotankin reissua pohjoiseen tuossa parin viikon päästä. Pääsee H:n kanssa ensimmäiselle kunnon reissulle, tätä on odotettu! 

Eilisen työpäivän aikana juttelin erään asiakkaan kanssa liikunnasta. Kerroin käyneeni edellispäivänä salilla, johon sitten hän vastasi olevansa ylpeä, kun jaksoin moisen hellepäivän jälkeen vielä lähteä. Onhan se kiva, vaikka palaute tuleekin hiukan tuntemattomammalta taholta. Sitten mainitsin siitä, kuinka musta tuntuu, että mieli tekis mennä vaikka tänäänkin. Miksei? No, olinhan mä aamulla napannut salikassinkin mukaan...

No, reippaana suoraan töistä tämä tytsy asteli salille. Kyllä. Luit oikein! Tunnin treenin jälleen kävin heittämässä, tällä kertaa 20 min pyörällä lämmittely, jonka jälkeen treenasin käsiä sekä selkää. Ylätaljalla tein vastaavan setin: 25kg 1x12, 30kg 1x10 ja 35kg 1x8. Sitten vielä ojentajia, sekä hauiksia, sekä olka- ja hartialihaksia kaikkia 25kg 3x10 setti. Selkää sitten 25kg 3x10. Lopuksi loppuverryttely juoksumatolla 13min. Juoksin puolet ja sitten vähensin nopeutta kävelyyn, viimeiset kaksi minuuttia melko rennosti. 

Ja jälleen olo oli kevyt ja mukava kun lähti salilta. 

Ihana fiilis kun vaan alkaa taas nauttia liikunnasta ja sen tuomista fiiliksistä, ja jopa säryistäkin. 
Kolme kertaa salilla tällä viikolla, se on jo aika hyvin! 

Tuntuu että tuo salilla käynti pistää vauhtia mun aineenvaihduntaan, nyt tämän aamun paino 104,2! Wehee! Painokäyrän laskusuhdanneko tulossa? Lets hope so!

torstai 27. kesäkuuta 2013

Arvostele mun treeni (illallisen sijaan)

Noniin. Töissä taas. Vapaat meni singahtaen, kun koko ajan tehtiin jotakin A:n kanssa, joka tuli seurakseni näiksi vapaiksi. Tietty myös senkin takia aika singahti kun täytyi corgi-poikaa viedä eläinlääkäriin ei vain maanantaina vaan ihan tiistainakin... Nyt onneksi kunnossa. Tiistaina oli paikat jopa kipeänä maanantaisesta salikokeilusta! Oli hauskaa huomata, että lihakset ovat jälleen tehneet töitä, näin pitkän ajan jälkeen.
Työpäivä meni ihan hyvin, vaikka näiden helteiden vuoksi nukun huonosti ja siten oon nyt ollut taas aika väsynyt ja puhti poissa. Onneksi nyt on pilvessä ja näyttää siltä että voisi jopa sataakin.

Ja sitten siihen osioon mitä otsikko puoltaa.
Eli salilla tänään ensin tein alkulämmittelyn 21min kuntopyörällä. Mitäs kaikkea tästä kertoisinkaan, hiki tuli ainakin! En tiedä kuinka monta tasoa ton salin kuntopyörässä on, mutta itse poljin 7-tasolla, syke huiteli siinä 140 paikkeilla. 
Lämmittelyn jälkeen tein reisien koukistajia ja ojentajia 30kg painoilla 3x10 sarjaa.
Jalkaprässillä 60kg 3x10 sarja, jonka jälkeen tein vatsoja 25kg painoilla 3x12 sarjat, selkää 25kg 3x12. Kylkiä/sivuttaisia vatsalihaksia 3x10 sarja kummallekin puolelle 25kg. 
Rintalihaksia 2x10 sarja 20kg (yht) painolla. Eli kymppi kummallakin puolella. Yritin ensin 12.5kg, mut se tuntui aivan liian rankalta. Tämän jälkeen sitten juoksumatolla juoksentelin 6,7km/h 5min, ja kävelin 5,5km/h 3min loppuverryttelyksi. 

Sykemittari näyttää seuraavaa (ja palaute täysin riippuvainen sykkeestä pelkästään):
27.6.13 16:18
1h 00min 28sek
"Perus ja keskitehoinen harjoitus, pitkä"
- Hienoa! Tämä pitkä harjoitus kehitti peruskestävyyttäsi ja kehosi kykyä polttaa rasvaa harjoituksen aikana. Se myös kehitti lihaskestävyyttäsi sekä aerobista kuntoasi.
Keskisyke 138
Max 172
Min 119
520kcal 33% rasvaa

Fiilis treenin jälkeen lennokas ja kevyt. Mukava. Oli kiva päästä helteestä ilmastoituun saliin jossa sai sitten hiota treenin merkeissä. Teki hyvää. Oli niin oikea päätös liittyä tuolle salille. Ah!

Ensi viikolla alkais kyykkyhaaste ja heti kun pääsen kauppaan hankin ne pirun patterit siihen askelmittariin! :D 

ps. kävin ehkäisyneuvolassa uusimassa pillerireseptin ja trekka mittas mun verenpaineen: 118/75. Herranisä ja se on vielä se ns. "valkotakkipaine" eli ehkä himpan korkeampi kuin normaali! Ohhoh... Kyllähän se on nyt oikein ihannelukemissa. 

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Ylöspäin käy matkani mun

Aamulla noustiin kahdeksan maissa ylös sängystä. Koirien kanssa käytiin lenkillä ja surukseni ilmoitan corgipojan kärsivän ummetuksesta, eli siis tänään tiedossa eläinlääkärille reissu. Taas. 

Kun olin saanut ajan eläinlääkäriin varattua, lähdimme sitten.... Salille! H otti mut mukaansa hänen vakisalilleen, tutustumaan. No, sain tutustumiskortin ja sitten mentiin.
Sali vaikutti tosi mukavalta ensisilmäyksellä, hurjan teknisen näköisiä vempeleitä. Ainakin verrattuna tuohon uimahallin kuntosaliin missä itse viimeksi käynyt. 
Puin urheilukamppeet pitkästä aikaa päälle, ja täytyy sanoa että tuntui ihan hyvältä!

H esitteli mulle laitteita ja kokeilin muutamia. Ensin oltiin 12min crosstrainerilla. Selkää, vatsaa, jalkoja ja käsiä treenailin myös, ja sitten vielä päätteeksi 10min hölkkäily juoksumatolla. Sali vaikutti kaikinpuolin sellaiselta, että siellä voisi viihtyäkin.

24.6.2013 10.32
1h 14min 20sek
Perus- ja keskitehoinen harjoitus
"Hienoa! Kehitit peruskestävyyttäsi ja kehosi kykyä polttaa rasvaa harjoituksen aikana. Tämä harjoitus kehitti myös lihaskestävyyttäsi sekä aerobista kuntoasi."
Keskisyke 116
Maksimisyke 162
Minimisyke 91
378kcal 42%rasvaa


Päätin sitten liittyä. 
Ja minä kun olen se kaikki-tänne-heti-nyt-persoona, niin näinhän tässä sitten kävi. Nyt on salijäsenyys! 
Hihihi!
Täytyykin tästä sitten lähteä eläinlääkäriin tuon yhden surkuisan kanssa. Ei tässä ole mitään surkuhupaisaa, mutta kuvitelkaa corgi äkeltämässä kymmenettä kertaa lenkillä viittä minuuttia kakkaa, joka ei ota tullakseen. Näin on menty jo lauantaista asti... Nyyh!

1. Ruokahaaste: Sunnuntai

Lyhykäisemmin tänään, aamiaiseksi ilman kasviksia leipää ja kahvijogurtti. Yht. 340 kcal.
Kaupassa käytiin ja helteellä mukaan tarttuikin sitten 280kcal puikko...
Kiireesti syöty 450kcal ruoka-annos...
Ja runsaahko iltapala, kaloreita 462.

Kaloreita päivän saldona 1532. Ei paha tämäkään...
Kiirus päivä ja hurja väsymys, huomenna aamulla herätys aikaisin, joten nyt tämmöinen pikaisempi postaus...



lauantai 22. kesäkuuta 2013

1. Ruokahaaste: Lauantai

Aamulla jälleen uni maittoi kahteentoista, näin iltavuorossa tuskin on huonokaan vaihtoehto. Eilisen sipsinsyönnin jälkeen tuntui aamulla olo turvonneelta, ja paino oli tasan 105kg. Eilen aamulla näytti 104,9. Jo se onkin nyt pitkään sahannut tämän lukeman ympärillä.
Kuvassa oleva nektariini jäi syömättä, oli vallan aivan liian hapan! Muuten kaloreita 379. Ihan jees.
Tänään taas jos koittaisi syödä ennen töihin lähtöä, niin nälkä ei sitten töissä vaivaisi juurikaan. Eilen ainakin tämän koin hyväksi. Enää huominen päivä, sitten on hyvin ansaitut kolme vapaapäivää.
Jälleen ennen töihin lähtöä uusia perunoita ja lihamureketta, suprise suprise!! Aivan mielettömän hyvää, se vaan ei miksikään muutu... Työpäivän aikana en syönyt mitään. Päivä tuntui menevän ihan hyvin ilmankin, sillä tuolla ruualla kyllä jaksoi...
Sitten töistä kotiin tullessa joskus yhdentoista aikaan, söin leivän (ylijäämiä eväsleiväksi tarkoitetuista sämpylöistä), jossa päällä siis juusto, metu, kurkku ja paprika. Lisänä mansikka-raparperiviili. 130kcal viilissä, leivässä 229, yhteensä siis 359kcal.
Sitten vielä vähän juhannuspäivän herkuttelua Bonesia katsellen. Hyh, että huomenna turvottaa nuo sipsit..! Irtokarkkimäärästä olin kyllä ylpeä, jaoin 250g kolmeen osaan, joten ei paljoa kerralla tullut syötyä. Ainakaan niin paljoa kuin useimmiten. Plus sipsit pussista mieluummin kulhoon, ja 300g sipsipussissa vielä viides annos jäljellä. Ehkä opettelenkin tässä nyt sitten tätä herkuttelua niinkuin tähän mittakaavaan enkä entiseen...

Joten siis päivän kalorisaldona on 1567, vaikka söinkin herkkuja. Ei tolla ainakaan painon pitäis nousta (muusta kuin suolan sitomasta nesteestä). Not bad... 



perjantai 21. kesäkuuta 2013

1. Ruokahaaste: Perjantai

Aamulla herättiin siinä joskus kahdentoista aikaan, tekipä vallan gutvanaa nukkua noinkin pitkät yöunet. 
Aamiaiseksi leipää ja vettä sekä omena. 345kcal yhteensä. Kun oltiin syöty, lähdettiin koirien kanssa kävelylle H:n äidin kukkia kastelemaan. Ihan mukava lenkki, vaikka onkin todella kuuma sää. Kun päästiin kotiin, katsoimme Bonesin kuudetta tuotantokautta.
Vähän juhannusherkkuja, muutama karkki ja pieni kourallinen sipsejä, näistä 350kcal.
Ruuaksi uusia perunoita ja lihamureketta (newsflash), kaloreita varmaan suunnilleen 450kcal.
Nam! Kolmen aikaan tuli tuo ruoka vedettyä napaan, ajatellen tätä iltaa, että tuskin kerkeäisin kovinkaan todennäköisesti syödä...

Pääsin toimistolle, jossa minua odottikin sitten viesti poikineen, että tänään aika moni asiakaskäynti on peruuntunut, joten odotettavissa jonkin verran luppoaikaa. Ja siitä luppoajasta maksetaan palkka... Ei paha juhannusaaton vuoro siis. 

Töissä siis en syönyt mitään.
Nyt iltapalaksi leipää ja meetvurstia. 209kcal. Ja samainen annos karkkia että sipsiä kuin aiemmin päivällä... 

Tässä tämä päivä siis. Saunanraikkaana Bonesia vahtaamaan iltapalan kera!



torstai 20. kesäkuuta 2013

1. Ruokahaaste: Torstai

Hmm... Olipas päivä. En voisi sanoa rauhalliseksi vaikka haluaisin. Valvoin yöllä jonkun aikaa, ja heräsin näin ollen vasta 13.00, jotta jaksan sitten olla illan töissä. H heräsi myös vasta silloin, kun oli aamulla tullut viikon viimeisestä yövuorostaan kotiin. Hänellä edessä neljän päivän vapaat, mulla töitä. 
Koska heräsin vasta noinkin myöhään, söin brunssin, lounaan ja aamiaisen yhdistelmän, jotta jaksaisin sitten pötkiä mahdollisimman pitkälle. Leivässä kaloreita 225kcal, juustossa 150kcal (se oli pakko syödä pois ennen kun menee pilalle) ja viilissä 130kcal.Yhteensä 505kcal brunssi. 

Työpäivä oli hektinen. Alussa näytti siltä, että tästä tulee ihan mukava ilta, mutta annas olla kun yhdessä paikassa menee pitkään, koko loppuilta posahtaa ihan leviäksi. Näin kävi, ja pääsin vasta yhdentoista aikaan illalla töistä. Arvatkaa kaksi kertaa kerkesinkö syömään?
Otin aamulla kuvan leivästä ja mehupullosta, koska arvelin etten kerkeä kuvailemaan päivän aikana. No, ei siinä mitään, olisi edes kerennyt syömään! 
Leivässä yhteensä 326kcal meetvursteineen ja kananmunineen yms muine täytteineen. 
Kerkesin sen syömään vasta sitten, kun lähdin kotimatkalle. 

Toisaalta brunssi oli siis kyllä ehdottoman tarpeellinen, jaksoin melko pitkälle ilman nälän kurnintaa. Nälkä alkoi vaivata kunnolla vasta hieman ennen yhdeksää, ja samalla alkoi kasvaa jos jonkinkokoinen tatti otsaan hyvin hyvin hankalaan asiakkaan kanssa. Kuitenkin pitäen itseni jalona ja empaattisena, kirosin vasta autoon päästyäni että hitsi vie kun menee koko ilta tämän takia ihan levälleen. Tatti kuitenkaan ei kasvanut pelkästään hankalasta asiakkaasta, vaan osansa oli myös kyllä alhaisen verensokerin. Tiedättehän sen tunteen, kun alkaa tärisyttää ja tulee heikko olo? Ja silloin kätevästi ärsyttää lähes kaikki. 

Nyt siis kotona, ja työpäiviä seitsemästä jäljellä on kolme, toivon selviäväni ilman tattimetsää otsassa. 

Päivän aterioina siis hyvin paljon liikaa ja yksipuolisesti leipää... Ei oikeen muuta jaksanut tehdä. Paleltaa aivan mielettömästi joten kupissa siis sadan kalorin kahvikaakao... Eli tämän yöpalan yhteissaldona 409.

Eikun...
Sanotaan siis 509kcal parista keksistä, jotka nyt oli jotenkin aivan pakko saada. Himskatti.

Päivän kokkonaissaldo 1340kcal. Aivan liian pitkillä väleillä, kun en syönyt 13.30-23 välillä mitään. 
Hohhoijjakkaa... Huomenna mahtaa ehkä jopa ehtiä ruokailemaan työpäivän aikana...



keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

1. Ruokahaaste: Keskiviikko

Tänään sitä nousi jälleen kuuden aikoihin aamulla. Eilen meni illalla myöhään, sillä rupattelin puhelimessa parhaan ystäväni kanssa. Herääminen oli harvinaisen kivuton, ja olotila oli ihan hyvä. H tuli töistä kotiin ja söimme yhdessä aamiaisen.

Tällä kertaa mä nyt sitten vaihtelun vuoksi söin raejuustoa ja ananasta aamiaiseksi. Raejuustossa kaloreita 160, ja ananaksessa oli sitten 85kcal. Raejuusto ei ollut täysin rasvatonta, vaan se oli 2%. Kaloreita yhteensä siis 245. Ihan hyvin tuntui pitävän nälkää tuo yhdistelmä, plus tietty oli kohtuullisen maukas aamiainen.
Töissä söin kana–mozzarellasalaatin, joka maistui hyvälle, vaikkei H pyynnöstäni ollut maustanut kanaa, kun hän sen illalla mulle paistoi ennen töihin lähtöään. Juomana jälleen o'light mustikka-mansikkamehua ja samoin toinen pullo kulki autossa matkassa. Eilen mietin yliarvioivani kalorit, ja niin taisin tehdä. salaatissa kaloreita 40kcal, ja kanassa 100kcal, mozzarella tekee 170kcal lisän tuohon. Aterian kokonaissaldona siis: 310kcal
Hyvin taiteellisia kuvia vai mitä? Pyh sanon minä. Mutta, työpäivän päätteeksi välipalana nektariini ja kananmuna, kaloreita varmaan se 150kcal. Not bad. 

Olotila on pysynyt päivän aikana kohtuullisen hyvänä, joten ehkä nyt on syöty hyvin, tai sitten eilisellä pizzalla on vielä jokin vaikutus... En tiedä, mutta nyt totutellaan syömään näin, enkä todellakaan aio olla se, joka marisee lopun elämäänsä ettei voi koskaan pizzaa syödä, taikka ylipäätään herkutella lainkaan. Musta ei sellaista tule. Mä haluan mieluummin rennon suhtautumisen ruokaan, ei mitään mässäilyä tai liikaa ihannointia, vaan terveen suhtautumisen ruokaan ja herkkuihin. 

Kaupassa muhun iski jälleen kerran semmoinen olo, et tiedän tasan tarkkaan miks en halua mennä nälkäisenä kauppaan. Se tunne, kun yhtäkkiä kaikki näyttää liian houkuttelevalta ja mieliteot valtaavat mielen... Noh, mukaan eksyi pieni pussi irtokarkkeja ja keksipussi kanelipipareita, jotka olis vähän niinkuin juhannusta varten. Uusia perunoita ja naudan jauhelihaa eksyi mukaan, ajattelin lounaaksi kotosalla syödä ennen työpäivää uusia perunoita ja lihamureketta - vaihteeksi.

Päivällinen koostui sitten salaatista 80kcal, juustosta 200kcal ja kanasta 170kcal, sekä kananmuna 70kcal. Yhteensä siis 520kcal.

Vahdattiin syödessä viimeinen jakso the walking deadin kakkostuotantokaudesta. H lähti töihin ja minä jäin katselemaan salkkareiden uusintoja ja höpisemään parhaan ystävän kanssa puhelimessa.
Iltapalalla kokeilin uutta rainbow:n proteiinirahkaa, joka oli kyllä harvinaisen hyvää. Ei ollut liian makeaa, vaan semmoinen hyvinkin miellyttävän makuinen. Kaksi keksiä eksyi sitten mukaan iltapalalle... 
Yhteensä tässä siis 260kcal.

Päivän kaloreiksi nyt siis tuli 1485. Wau. Kuinkas tässä nyt näin kävi. Olen melkein jopa ylpeä tämän päivän suorituksesta. Nyt nautin vielä hetken kirjoittelusta uudella ipadilla, johon saapui näppäimistö tänään. 
On se vaan pieni, mutta sormet on tottuneet harvinaisen hyvin tähän ja alkaa jo nopeuskin olemaan kirjoittaessa melkoisen hyvää luokkaa. 

Tulikin mieleeni, että tää eka ruokahaaste olikin pääasiassa juuri tätä varten, että tarkastelen päivittäin imemiäni kaloreita ja sitä mistä ne oikein tulevat. Täähän tekee varmaan vain hyvää.


Back in business?

Rupesin todella miettimään nyt tätä koko hommaa tarkemmin. Edelliseen tekstiin tuli ihanan kannustavia kommentteja, vaikka minä itsekriittisenä sanoin jo, että saa mut haukkua pystyyn tämän päivän päivällisvalinnasta, pizzasta. Rupesinkin sitä kautta sitten miettimään, nyt kun olen myös tässä parin päivän ajan lukenut Patrick Borgin blogia Pöperöproffaa, sitä että mun suhtautuminen ruokaan ja herkkuihin voinee olla vähän vääristynyt. Tai sitten on kyse myös mun kertomasta asenneongelmasts ja siitä, että on tullut turhan itsekriittiseksi kaikelle nyt tämän projektin myötä.

Ehkä se, että sallin itselleni nyt tämän pizzan tänään olikin hyvä asia. Ehkä en koe niin hurjaa painetta ja täytyy myöntää morkkiksen liiankin usein valtaavan jos syön jotain, jota en koe ns. Sallituksi. Nyt kun miettii asiaa, mun ruokavalio on päällisin puolin pientä hienosäätöä vaille melko ookoo, eikä mikään 4000kcal päiväannos, vaan pysyy alle 2000kcal päällisin puolin lähes päivittäin. Poikkeuksena tietty nämä pienet sallimiset, jos nyt nimittäisin repsahduksen ja mokan sijaan niitä sallimiseksi. Ehkä se muuttaisi asennettani ruokaan ja herkkuihin enkä kokisi niin hurjaa morkkista -> joka taas johtaisi siihen epäonnistumisen oloon, joka taas on eräänlainen motivaationtappaja pahimmasta päästä.

Myös se, että kirjoitin muutoskuvat tekstiin siitä, kuinka en näe enää muutosta itsessäni ja kuvissa, kertoo siitä, että itsekritiikki oli vauhdissa. Katsoin kuvia uudemman kerran ja tajusin, eihän mulla vatsa roiku enää samallalailla, ei ole enää samanlaisen pöhöttyneen ulkomuodon omaava, vaan alkaa näkyä ehkä jo jotain pientä kiinteytymistä. Eihän sitä peilistä näe, kun siihen muutokseen ei oma silmä totu, mutta ehkä voisin alkaa vain taas miettimään mun kehon hyviä puolia sen sijaan että mietin mun isoa takapuolta, reisiä ja käsivarsia mahan lisäksi. 

Pyydän, että muistutatte mua seuraavan kerran kun blogissa on edes viikon mittainen hiljaisuus, että hei nyt linjoille, koska tuntuu, että nyt kun olen ollut aktiivisempi, tämä koko asia alkaa palailla mieleeni paljon paremmin. Mieleen palautumisella voinee olla jo jotain vaikutusta - mun tekee mieli lähteä kävelylle. Tosin nyt just sitten tietenkin tekee mieli lähteä, kun tänään illalla yhtäkkiä tunsin kuumesärkyä jaloissa, ja mittasin lämmön, joka oli 37,5... Ei siis nyt mihinkään lenkille, vaan töitä ja lepoa ettei vaan sairastu kunnolla. 

Huomenna koitan vaatia itselleni uudet paristot askelmittariin. 

It is good to be back! 

tiistai 18. kesäkuuta 2013

1. Ruokahaaste; Tiistai

Whoopii se olis sitten toinen päivä seitsemän päivän työputkesta takana... Heräsin aamulla siihen, että pentu tuli tönttimään mua naamaan, kello oli viisi. Iloisen onnellisena käperryin takaisin peiton alle, kunnes havahduin monen monen herätyskellon soiton jälkeen siihen, että kello olikin jo puoli seitsemän. Sitten haipakkaa pukemaan ja aamiaista syömään. 

Sama aamiainen tänään kuin eilenkin, valitettavasti olen vanhoihin tapoihin kangertuja mitä tulee aamiaiseen... Eli kaloreita 334.

Töissä lounaana nyt tänään oli samankaltainen salaatti kuin eilen, lisänä vain hieman mozzarellaa ja rucolaa. Kaloreita todennäköisesti enemmän kuin eilisessä, vaikka pihistelinkin hieman tuon leipäjuuston kanssa. En tosin nyt osaa muuta kuin arvioida tässä olevan varmaan semmoiset 400kcal. 

Töistä lähtiessä mutustin elovena välipalakeksin hunaja-kaura. Kaloreita 130kcal, ja voin sanoa, etten niin paljon pidä tästä kuin mitä tykkäsin tumma-suklaaversiosta. 

Kotiin päästessä kuitenkin nälkä oli niin kova, että oli aivan pakko syödä kaksi keitettyä kananmunaa. Ja viili. Viili tosin ei kerennyt kuvaan asti. Jos nyt tarkastelen siis tätä syömistä, niin ehkä tuo salaatti ja sen kalorit on hieman yliarvioidut? Koska jos söisin päivän aikana hyvin, ei kävisi näin:

Arvatkaa kuinka hävettää nyt. Olo oli sinne lähtiessä aivan mielettömän kamalan väsynyt ja saamaton, joten siis en ihmettele H:n valintaa pyytää lähteä syömään ulkosalle. Ehkä mun täytyis nyt vain asennoitua asiaan niin, että okei, tuli syötyä ja se oli hyvää (voi taivas, kuinka hyvää), joten miksi kokea siitä syyllisyyttä? Ehkä turhan syyllisyyden kokeminen vain tekee tästä vaikeampaa, jos otan sen ennemmin niin, et nyt kävi näin ja antaa olla - mennään eteenpäin vaan miettimättä liikaa ja morkkistelematta, saatan joskus tuntea oloni normaalimmaksi syömisteni kanssa. Saatte nyt luvan haukkua mut maan rakoon, jos haluatte. Yhdestä asiasta olen ylpeä: uskalsin tämän teille paljastaa. Ehkä tämä on askel siihen että voin hyväksyä vihdoin itseni, mielitekoni ja haluni osana elämää, eikä minään elämää suurempana ja kauheampana kamalana asiana. 
Puolikas lähti H:n mukaan töihin.

Iltapalaksi juon lasin vettä. Se saa nyt riittää. 



maanantai 17. kesäkuuta 2013

1. Ruokahaaste; Maanantai

Nyt pärähti ensimmäinen ruokahaasteviikko käyntiin. Liikuntahaastetta en kerkeä tällä viikolla vielä aloittaa, joten siitä sitten myöhemmin. Jaottelin nuo haasteet niin, että näyttää että ovat samalla viikolla suoritettavia, mutta se ei nyt ihan onnistu, koska emme pääse H:n kanssa hänen salilleen käymään yhdessä välttämättä kovin pian, jotta saisin testausviikkoni. Nyt kuitenkin yritän muistaa ottaa jokaisesta ateriasta kuvat ja päivän päätteeksi sitten esitellä teille. Kommentteja saa antaa, määrästä, laadusta jne. Olisi ihan mukavaakin saada kommentteja jos jollakin mieleen jotakin pärähtää! 

Aamiaiseksi söin ruisleivän, johon päälle 60% keiju-levitettä. Siihen vielä yksi siivu juustoa kummallekin leivälle, kinkkua yksi siivu kummallekin ja neljä siivua kurkkua, kolme siivua paprikaa. Plus tietty lasi vettä. Kaloreita laskujen mukaan annoksessa olis 334kcal. 



Töissä evääksi lounaana nyt sitten salaatti kera leipäjuuston. Salaatissa kaloreita 80, juustossa 300kcal. Hyvin säilyi salaatti kylmänä 15l kylmälaukussa hanttarin jalkatilassa. Pohjalle jäänyt vesi oli kätevästi jopa jäätynyt hieman! Juomaksi 0,5l o'light mansikka-mustikkamehua hyvin laihana (0kcal). Yhteensä kaloreita siis 380.

Välipalaksi työpäivän loppupäässä pähkinä-rusina-papaija-sekoitusta, kaloreita 150kcal. 
Ihan kivaa pientä naposteltavaa! 

Työpäivä meni ihan hyvin, mulla oli toinenkin cocispullo (btw, ihan mun omalla nimellä varustettuna!) täytettynä samalla mehulla kuin lounaan yhteydessä juomani mehu. Hieman ehti iltapäivästä kuulla kurinaa vatsasta ennen kuin napostelin pähkinät. Eräs asiakas halusi välttämättä tarjota cappucinon, joten join sen, enkä siitä kehdannut kuvia ottaa, joten siitä yksi 50kcal lisää (ilman sokeria, pieni kuppi). 
Väsymys loisti läsnäolollaan, viime yönä kun tuli mentyä nukkumaan vasta puolenyön aikoihin... Ja kuudelta herätys. H:n kanssa kerettiin jopa ohimennen aamulla näkemään ennen kuin lähdin. Päänsärky myös vaivasi päivän aikana jonkin verran... Panadolin otin aamulla, mutta tuntui ettei siitä ollut mitään hyötyä. Nyyh! Juhannukseksi olisi tiedossa iltatöitä, enpä pahakseni pistä, vaikka onkin nyt sitten seitsemän työpäivää putkeen... Rahaa rahaa!

Kun pääsin kotiin, löysin H:n sohvalta, hänellä aivan mieletön päänsärky, aivan kuten mullakin, joten päätettiin yksissä tuumin mennä sänkyyn, hän vielä jatkamaan uniaan ja minä päikkäreille. Päiväunien jälkeen olo oli ihan hyvä, päänsärky oli kadonnut. 

Lihamureketta oli jäljellä vielä viikonlopusta, joten keitin sen kanssa uudet perunat. Tämä ei ole kuitenkaan se "normaali" päivällinen mitä yleensä. Yleensä se on salaatti ja lisuke. Nyt kaloreja arvioisin olevan siinä 500paikkeilla. Ruokajuomana vesi!

H oli mennyt sitten ostamaan jäätelöt, joten söimme ne ruuan päätteeksi. 
Kaloreita 300kcal. Hyi minua. Kehtasinkin myöntyä moiseen!

Nyt sitten olen tässä iltapalalla ja suunnittelen nukkumaanmenoa. 
Iltapalana tänään nektariini ja kananmuna, sekä lasi vettä. Kaloreja varmaan siinä 130kcal paikkeilla. 

Päivän kokonaissaldona siis.... 1844... Sen jäätelön kun olisin jättänyt syömättä, kaloreja olisi kertynyt se 1544. Not bad. Paitsi se jäätelö. 






Asenneongelma

Katsoin tossa jakson dieetit vaihtoon-ohjelmaa ja totesin, että hei, mulla ei todellakaan ole kaikki ihan vinksallaan. Siinä oli nainen, joka painoi suunnilleen kaksi kertaa sen mitä mä, ja söi aivan mielettömät määrät ruokaa. Siis ihan oikeasti. Se määrä oli päivässä varmaan sellainen minkä syömisessä mulla menis monta päivää! Se varmaan onkin suurin syy siihen, et en oo tämän lihavampi, kun ei tulisi mieleenkään ahtaa sisäänsä sitä määrää ruokaa mitä hän söi. Yksi annos oli noin kaksinkertainen verrattuna mun yhteen annokseen, ja hän saattoi syödä niitä annoksia jopa kolmekin putkeen... En ihmettele, mistä se paino oli tullut. Ja se ruuan laatu... Rasvaa, lihaa, ihan mieletön määrä hiilareita. Mitä mäkin syön sellasta ruokaa melko harvoin, ja sekin on varmaan alle puolet mitä hänen yksi annos. Toisaalta lämmittää omaa mieltäni tietää etten oikeasti syö todella todella väärin, mutta kyllä se on sääli, että toinen ei ajoissa tajua mitä tekee, ja nyt vasta yli parinsadan kilon kohdalla huomaakin, että hups.

Mitä nyt tarkastelen ruokavaliotani, ongelmia löytyy parikin. Yhtenä ongelmana on tietynlainen välinpitämättömyys, tiedä häntä mistä se kumpuaa. Vaikka pyrin syömään tietyllä tavalla, silti olen hurjankin välinpitämätön siitä, että sitä sitten ruokaa laittaessa tulee naposteltua siinä samalla hieman. Se on vain turhia kaloreita, turhaa koko juttu. Söis vaan sen mitä lautaselle laittaa sit kun on valmis, eikä söis siinä sivussa. Toinen ongelma on välinpitämättömyys herkuttelua kohtaan. Olen melkein vain seurannut mielitekojani viimeisinä kuukausina, vaikka niitä onkin kuitenkin suht harvoin. Nyt kun vaan pitäytyisi siinä kerran viikossa herkuttelussa. 

Mietin tuossa jonkin aikaa ruokavaliotani ja tein sitten taulukon, johon keräsin joka aterialle viisi eri vaihtoehtoa, ja yhteensä päivässä tulisi sitten noin 1500kcal syötyä. Aamiainen taisi olla n. 300kcal, lounas 400kcal, välipala 130kcal, päivällinen 450kcal ja iltapala 200kcal tai alle. Päivittäiseksi saldoksi tulisi 1480, eli just ja just se 1500kcal. Ajattelin, että ehkä se voisi olla ihan hyväkin kokeilu mennä tällä eteenpäin. Kevään aikana söin noin 1600-1800kcal per päivä, ja jos nyt syön noin, ei pitäisi ihan metsään mennä. Liikuntaa taas pitäisi alkaa lisäillä. Pikkuhiljaa... Sanoi mummo lumessa. 

Ostettiin viikonlopuksi H:n kanssa irtokarkkeja (hyi minua). Kuitenkin siinä kävi sitten niin, että sain kerralla syötyä vain pienen kourallisen karkkeja. Pussissa siis on vielä karkkeja seuraavaan herkuttelupäivään. Ehkä tästä asiasta voin olla iloinenkin, ei mennyt ihan hurjaa määrää kerralla ja se on vain ihan hyvä juttu. 

Tajusin, että ehkä mulla tosissaan on asenneongelma. Näen itseni tällä hetkellä jälleen ihan väärässä valossa, ja se saa mulle sen hällä-väliä asenteen. Eli siis tulevaisuutta ajatellen, mun täytyis ihan oikeasti kuluttaa enemmän aikaa siihen, että miettisin niitä hyviä puolia, kuten esim sitä, että L-koon pikkuhousut pysyvät jalassa ja eivät kiristä, eikä katsoa vain isoja reisiä ja vatsaa kriittisesti. XL-koon pikkarit alkaa vaan todella pudota päältä jo. Kun mut valtaa tämä itseinhon kauhea tunne, se saa mut sitten sallimaan itselleni turhan paljon herkkuja ja sallii mun syödä miten sattuu. Ei näin.


lauantai 15. kesäkuuta 2013

Haasteet!

Haasteita on nyt punnittu ja mietitty urakalla. Ajatuksena on päälimmäisenä se, että saan jotain muuta ajateltavaa pelkän "laihduttamisen" sijaan. Josko niiden haasteiden myötä jopa tulisi jokunen kilo pudotetuksikin. Se nyt ei kuitenkaan tässä kesähaasteryppäässäni ole mikään päätavoite, lähtee jos on lähteäkseen. Olishan se kiva tavoitella kesän loppuun mennessä alle sataa, ja olenkin onnellinen mikäli se toteutuu. Mutta en halua lannistua, joten se ei ole se päälimmäisin tavoite. Päälimmäisi tavoite onkin nyt sitten se, että nautin kesästä ja toteutan erinäisiä minihaasteita isojen lisäksi.

Isot, koko kesän kestävät haasteet:
1.  Vähintään 10 000 askelta päivässä
Tämä on se vanha iänikuinen jota olen jo alusta asti yrittänyt, mutta nyt sen tavoittelussa on ollut tauko, mittaristakin on patterit loppu. Laitetaan siis ostoslistalle! 
2. Vähintään 100km kuukaudessa
Kävellen, juosten, pyöräillen... Tarkoittaen noin 25km viikossa. 10 000 askelta per päivä ja tämä on jo aika hyvin saavutettu.
3. Ruokapäiväkirjan pito
Tähän liittyy myös yksi ns. Pienemmistä haasteista, mutta ideana on lähinnä se, että pidän ruokapäiväkirjaa kalorien kera, sillä viimeksi näin tehdessäni, pudotin kiloja. Tulee tiedostettua, mitä sitä suuhunsa laittaa paljon paremmin.
4. Liikuntapäiväkirjan pito
Kun pidän kirjaa myös liikkumisistani, tulee sekin paremmin tiedostettua, jolloin se on apuna tässä projektin ylläpitämisessä.
5. Blogiaktiivisuus
Pyrin kirjoittamaan haasteita huomioonottamatta vähintään kolmasti viikossa, tulee pysyttyä paremmin oman edistymisen perässä ja ennenkin huomasin, että se auttoi mua jaksamaan paremmin.

Viikkohaasteet

1. Viikko:
Ruokapäiväkirjani kuvin
Pidän ruokapäiväkirjaa kuvin viikon verran, muutamatta tässä nyt mitään. Sen jälkeen kun haasteissa on päästy eteenpäin, pidän toisen viikon ajan ruokapäiväkirjaa kuvin muutoksista joita mahdollisesti tulee.
Uudet lajit
Kokeilen mahdollisimman montaa ryhmäliikuntatuntia ja arvostelen ne tänne blogiin, plus tietty sykemittarin tiedot kuluneesta tunnista.

2. Viikko:
Karppauskokeilu
Kokeilen karppausta viikon verran, nähdäkseni ja kokeakseni miten sellainen toimii. Ja miltä se itselle tuntuu. 
Kuntosaliviikko
Viikko, jona käyn mahdollisimman monta kertaa kuntosalilla kokeilemassa erilaisia laitteita ja tehdä ns. Monijakoista ohjelmaa pitäen kirjaa millä painoilla jne... 

3. Viikko
Kasvisviikko
Kokeilen elää viikon pääpainoisesti kasvisruokavaliota noudattaen. Täysin vegaania en taida kokeilla, munat ja maitotuotteet on liian hyviä, mutta mennään viikko ilman lihaa.
Luontopolkuviikko
Viikko, jolloin käyn mahdollisimman monella kuontopolulla vaeltamassa ja nauttimassa luonnosta. Kuvin ja sportstrackerin reittitiedoin kuvaan ja kerron vaelluksestani.

4. Viikko
Tähän melkein toivoisinkin sitten teiltä ideoita, millaists ruokavaliojuttua ja millaista liikuntajuttua haluaisit suositella/että kokeilisin ja kertoisin siitä kokemukseni? 


Minihaasteet:

HEINÄKUU
Kyykkyhaaste, yhteensä 3295 kyykkyä... Hirvitys! Onko kellään tarkempaa tietoa kuinka nää kannattaa jaotella vai kerrallako kaikki? :D

ELOKUU
Punnerrushaaste

Muutoskuvat

En tajua mihin hävitin toukokuun kuvat, mutta en löytänyt niitä lainkaan... Onneksi nyt on sitten tämän päivän kuvat, joten tässä ne nyt sitten tulee, alkuun verrattuna. En nyt ehkä osaa omin silmin katsoa, mitä muutosta on näkyvissä vai onko. Tuntuu tosiaan siltä, että sitä alkaa sokaistua todella omassa kehossa tapahtuineille muutoksille...
Mitat otin, ja ne ovat pysyneet samassa kuin pari kuukautta sitten... 




Kateus

Punnituspäivä! Eilen oli niin turvonnut olo, että kammoksuin todella astua vaa'alle aamulla. Paino oli kilon verran enemmän, eli 104,9kg. Voinee johtua tuo kilon nousu ihan vallan huonosti nukutuista öistä, ja ihan vain turvotuksestakin. Joten, ehkä mä nyt päätän sen, etten anna sen masentaa, paino kuitenkaan ei ole tehnyt mitään maagisia nousuja nyt, vaan sahailee suunnilleen samoissa lukemissa kuin ennenkin. Toisaalta ihan lohduttavaakin. 

Luin tuossa iltalehden sivuilta näitä viikon laihduttaja-juttuja, ja siinä oli yksi nainen esitellyt, että on kahden ja puolen kuukauden aikana laihtunut 20kg. Miten sellainen voi olla edes mahdollista? Ja ainoa neuvo ja keino jolla hän väittää tämän onnistuneen, on puhtaasti "jätin herkut pois". En tiedä teistä muista, mutta jotenkin tuntuu, etten taida ihan uskoa moiseen. Tuosta tulee lähinnä olo, että mitä hittoa mun täytyy tehdä jotta pääsisin samaan, miksen voi itse onnistua samoin? Tosiasiahan on, että hänen kertomansa voi olla ihan täyttä puuta ja heinää, mikä itsellä ainakin käy mielessä harva se päivä. Onhan se totta, että monet on onnistuneet jopa puolessa vuodessa pudottamaan 40kg, ei siinä mitään, olen onnellinen heidän puolestaan, mutta silti... Voisinhan minäkin sanoa pudottaneeni 20 kiloa ja kertoa tehneeni sen "helpolla" eikä silloin kukaan tietäisi näistä hetkistä, jolloin uskoa koetellaan.

 H:n kanssa eilen mietittiin että miten juuri nuo muut ihmiset saavatkin painoaan niin paljon alas lyhyessä ajassa. Sanoin H:lle, että ehkä he tekevät sen keinoin, joista ei vaan puhuta, eivätkä loppukädessä välttämättä saa pidettyä painoa enää samana arkeen palaamisen jälkeen.

Jos nyt tarkastelen omaa käyttäytymistäni tämän projektin laskusuhdanteen aikana, jossa melkein olen palannut "arkeen" kuitenkin joistain ruokavaliomuutoksista kiinni pitäen, tulin huomanneeksi sen, että mun paino on sahannut viime kuukaudet 104-106kg välillä. Joten ehkä kuitenkin mulla on joskus mahdollisuus siihen, että saan ylläpidettyä jo saavuttamani painon, jos oikein asiaa tarkastelee runsaalla kädellä, huomaten että kyllä tässäkin voi löytää edes jotain positiivista, vaikka olo onkin ollut epäonnistuneen hävetyksen ja jonkinasteisen masennuksen siivittämä. 

Miksi mun täytyis verrata itseäni toisiin? Se onkin nyt varmaan se suurin syy, mikä on saanut mut valahtamaan pohjalle. Kun olen katsonut muita, ja huomanneet että he pystyvät ja jaksavat, on tullut vielä pahempi olo siitä, etten itse onnistu. Myönnän, mulla on tällaista kateutta ollut ilmassa, ja se varmaan vaikuttaakin vielä jonkin verran mun suhtautumiseen tän projektin kanssa. Jokaisella kuitenkin tulee ne omat huonot hetkensä, jolloin missään ei ole mitään järkeä, ja silloin olis vaan tärkeää nähdä se oma edistyminen ja lakata vertaamaasta itseään muihin. 


keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Kesähaasteideoita

Olen koittanut miettiä mitkä olis hyviä haasteita kesän aikana toteutettavaksi. Ensimmäisenä tietty se ruokapäiväkirjan pito kuvin viikon verran, ajankohdaksi päätin nyt aloittaa sen ensi viikolla, tulisi juhannuksena herkuttelua hieman tahi ei, ainakin pääsette sitten arvostelemaan rankalla kädellä, että missä mentiinkään metsään.

Kiitoksia edelliseen kirjoitukseen tulleista vinkeistä, kokeilun arvoisia olivat ehdotukset! Täytyy laittaa täytäntöön pikimmiten! Saa hyvää vaihtelua työeväisiin.

Yksi haaste voisi olla juurikin se, että otan vastaan sen viikon jonka H pystyy minulle saliltaan tarjoamaan, ja sitten käyttäisin sen viikon niin, että kävisin mahdollisimman monena päivänä kuntosalilla ja opettelisin käyttämään laitteita, sekä pitäisin kirjaa tänne, että mitä on tullut tehtyä. Ja mikäli tarjoukseen kuuluu ryhmäliikuntatunteja, kokeilisin saman viikon aikana mahdollisimman montaa juttua ja arvostelisin sitten niitä, että millaista oli jne. Tuo on itseasiassa nyt kun auki sen kirjoitin, melkoisen hyvä idea, vaikka itse sanonkin.

Ehdottaa saa kaikenlaista! 

Yhden viikon ajan mietin, että pakertaisin ruokavalion parissa, kokeilisin uusia juttuja. Mielessä oli kokeilla jotain paaston tyyppistä.... Toteutuksesta en vielä tiedä, jos joku tietää, niin vinkkejä saa antaa! Myös voisi olla mukavaa käydä läpi lähistöllä olevat luontopolut, yksinään tai jonkun kanssa. Ruissalossa ja kuhankuonolla kun reittejä ilmesesti olisikin ihan hyvin. Vois semmoisen kyllä ottaa tavoitteeksi ja tietty kuvatodistein, että siellä on myös käyty! 

Eli nyt on kasassa:
1. Viikko ruokapäiväkirjaa kuvin
2. Tehourheiluviikko ja uusien lajien/tuntien kokeilu
3. Mahdollinen paasto tai vastaava niukkakalorinen viikko
4. Luontopolkuviikko

Tuleeko teillä jotain muuta mieleen? 

Voisin tietty myös jatkaa tänne aloittamaani ruokapäiväkirjan pitämistä, jos syömiset pysyisivät paremmin kuosissa. Kaikenlaista uutta vois kokeilla, uusia reseptejä mahdollisesti?

Ps. Mulle saapui sitten postissa IPad mini, johon olen täysin ihastunut! Tämä on ihana, josta voimmekin päätellä mun kirjoittavan ensimmäistä postausta tällä vehkeellä!




maanantai 10. kesäkuuta 2013

Pulska.

Voi, miten yksi pieni sana voi saada niin sekaisin tämän pienen ihmisen. "Pulska." Keskiviikkona viime viikolla oli palaveri, jossa tapasin muita työntekijöitä ja kun lauantaina menin erään asiakkaan luo, hän kertoi toisen työntekijän kuvailleen minua pulskaksi. Sehän olikin kuin olikin oikein musiikkia mun korville - not! Eikä se jäänyt siihen, mennessäni seuraavalle asiakkaalle hissiin tuli vanhemmanpuoleinen nainen joka totesi, että hyvinhän kaksi pulskaa naista mahtuu tähän hissiin. Hymyilin vain ja vaihdoin puheenaiheen säähän. Pulska, pulska, pulska. Ja vielä kun pari muuta asiakasta ovat tyrkyttämässä milloin pullaa, milloin karkkia... Pulska! 

Tästä tulikin mieleeni yksi lisäsyy terveellisten elämäntapojen ylläpitoon: haluaisin, että mut nähdään jonain muunakin, kuin vain pulskana tyttönä. H vain totesi kaunistellen "et sä pulska ole, sä olet vain pyöreä". Niin toivon ja käteni ristien mietin, että jonain päivänä olisin vielä se jokin muu kuin pulska/pyöreä nainen...

Tuntuu, että pikkuhiljaa alkaa pää selkiämään tässä rumbassa. Työvuoroja olen saanut sen verran että hyvin onnistun maksamaan vuokraa ja laskuja - ja hieman ylimääräistäkin. Tälle ylimääräiselle olisi käyttökohdekin, joka kyllä taitaa olla jo matkalla luokseni. Sorruin tilaamaan Ipad minin, ja H myös sortui tilaamaan itselleen ipadin, tosin retinanäytöllä varustetun isomman version. 

H kertoi että salilla jossa hän käy olisi nyt hyvä tarjous: kesäkuukaudet (kesä ja heinä) 25€ ja liittymismaksu 0€ (norm 120€!)... Sen jälkeen olisi sitten mulle opiskelijana 49€/kk jos siihen haluaisi lähteä. Tietty koukkuna se ainainen iänikuinen: määräaikainen vuoden jäsenyys. Eihän siinä mitään olisi sellaiseen sitoutua ja varmasti tulisi käytyäkin - en mä sillä. Aina noi vuoden määräaikaiset vain potuttaa lähinnä. H lupasi antaa mulle hänen ilmaisen viikkonsa, jonka saa tarjota jolleki ystävälleen ja hän saisi yhden ilmaisen kuukauden siitä hyvästä. Pääsisi ainakin testaamaan miten kyseisellä salilla viihtyy JA mulla olis vihdoinki jokin syy lähteä kotoa muualle urheilemaan! Ja hyvänä asiana etäisyys - salille on melkein järkevämpi ajaa pyörällä kun sää vaan sallii. Pannaan siis mietintämyssyyn (jossa se mut tuntien ei kauaa muhittele!) 

Nyt ajattelin kysäistä teiltä apuja! Mun pitäis kehittää jotain evästä töihin. Ajan pääasiassa paikasta toiseen - joten mitään mitä täytyy lämmittää/valmistaa, en voi ottaa mukaan. Hommasin kylmälaukun autoon (kyllä) ja siinä nyt jonkin aikaa säilyisi jokin jääkaappikylmä. Välillä voi olla ettei aikaa syödä ole kuin 15min, tai sitten käy niinkuin nyt: puolentoista tunnin väli ennen seuraavaa käyntiä. Mitä ihmettä mun kannattaisi ottaa evääksi? Oon nyt pääasiassa ottanut leipää ja ehkä banaanin silloin tällöin, mutta keksittekös jotain muuta mukavaa? Olisi mukava saada vaihtelua ainaisen leivän suhteen...

Mielessäni on järjestää itsellen jonkinlainen kesähaaste. Yhden viikon verran voisin pitää kuvin ruokapäiväkirjaa, ja muita tällaisia vastaavia viikon haasteita vois koottaa keksiä, ideoita? 


keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Pohjanoteeraus

Havahduin tuossa yhtenä päivänä siihen, että itken. H oli juuri lähtenyt töihin ja mä itkin. Miksi? Tajusin itkeväni sitä asiaa, että mulla ei ole mahdollisuutta poistua neljän seinän sisältä koko kesänä kuntosalille. Ihastuin vissiin sitten kunnolla toukokuussa aloittamaani kuntosaliharjoitteluun, ja väsymyksen hellittäessä otettaan tajusin, etten voikaan enää mennä kyseiseen saliin käymään - ennen kuin se aukeaa vasta elokuussa uudelleen. H oli mulle kertonut kaikki monipuoliset tavat liikkua kuntosalittomuudesta huolimatta: mä voin käydä lenkillä, ja onhan täällä kotonakin pienimuotoista  kuntosalia yritetty pistää pystyyn.... Näin se on, H on aivan oikeassa ja niin on myös pääni sisällä kimittävä pieni ääni, joka molla minua siitä, että olen vain laiska ja keksin tekosyitä.

Tuntuu, että mulla on käsissäni aivan turhan paljon vapaa-aikaa ja pääosin valitettavasti vietän sen ajan kotona - huhtikuussa taisin vielä iloita siitä, että voi jopa olla, ettei töitä tarvitsisi painaa niska limassa. Kun istuu kotona vuorokauden monet tunnit, luulisi että on aikaa liikkua vaikka millä mitalla ja mennä ja tehdä vaikka mitä. Mulle se lähinnä tarkoittaa sitä, että saan tehdä vaikka mitä - yksin.

Mua lähinnä masentaa se ajatus. Ulkosalla on aivan mielettömän kuuma, ja olen tullut tulokseen, että nautin paljon enemmän siitä, kun ulkoa tullessaan on tyytyväinen kodin tarjoamaan lämpöön. Tuntuu ettei tätä kuumuutta pääse pakoon mihinkään. Lisänä fiiliksessä se ah niin ihana muttei kovinkaan ystävällinen vauvakuume, joka nostaa ilkeää päätään luultavimmin aina tähän aikaan vuodesta saaden musta velton, kun vaan reiän tökkäis kengänpohjaan niin valuisin siitä siististi ulos. 

Mihin katosi se sisäinen kipinä lähteä liikkumaan säällä kuin säällä? Nyt tuntuu että hukutan murheitani jääpaloilla täytettyyn vesilasiin ja nysvään minkä kerkeän.

Sunnuntaina itkin vapaa-ajan paljouttani ja epäonnistumistani...
Maanantaina suututti: ajoin pihallemme viidakoksi kasvaneen nurmikon käsin työnnettävällä ruohonleikkurilla ja voin sanoa, etta parin tunnin ruohonleikkuu varmasti kulutti muutaman sataa kaloria - vaikken sitä tietenkään laske liikunnaksi. Pesin neljä koneellista pyykkiä ja siivosin koko asunnon lattiasta kattoon.
Tiistaina olo oli jo hieman parempi: kun ovi kolahti merkiksi siitä, että H oli lähtenyt töihin, mä päätin lähteä kirjastoon. Heittäydyin hurjaksi ja hain kirjastokortin vihdoinkin, näin kolmen vuoden paikkakunnalla asumisen jälkeen. Lainasin dekkarin ja pari luovaan kirjoittamiseen suuntaavaa teosta. Mieleni on kaivannut tarinoiden kirjoittamista ja tiistaina sitten sainkin sivukaupalla vihdoin kirjoitettua kirjoitusta, josta tulee (mikäli suunnitelmassani pysyn) novelli. 
Tänään, keskiviikkona sitten olin ilmeisestikin liian skarppina - olin tuntia liian aikaisin toimistolla valmiina lähtemään kierrokselle, eli siis töihin. 
Työpäivä meni mukavasti ja melko leppoisasti, ja venähti yhdeksään tuntiin palaverin vuoksi. Kotiin päästyäni olinkin aivan rättiväsynyt ja heittäydyttyäni sohvalle nukahdin pariksi tunniksi.

Nyt mietin mistä kumpuaa tuo suuri masennuksen tunne - miksen voisi vain iloita lomasta ja työvuoroista joita mulle suodaan.

Tajusin, että olen tehnyt suuren suuren virheen. Vaadin aivan liikaa itseltäni tajuamatta sitä itse, ja kun teot eivät vastanneet odotuksiani, menin siitä mistä aita on matalin ja luovutin ajatuksen säännöllisestä liikunnasta ja sekös oli omiaan tuomaan tämän pienen kausimaisen (ainakin toivon mukaan) masennuksen sisään kysymättä lupaa saako tulla sisään. En tajunnut sitä itse ennen kuin löysin itseni itkemästä epäonnistumista.

Mun ajatusmaailma laihdutuksen helppoudesta karisi kouluun paluun jälkeen, liikuntaa ei enää voinut samalla tavalla rytmittää ja valahdin sinne epätoivon kuiluun nähden silmissäni suurimmassa pudottajassa kuntosalilla äheltävät sairaalloisen ylipainoiset jenkit, kuvitellen että minun täytyisi tehdä samoin, että saisin painoa putoamaan. Kun tosiasiassa olikin vain kyse siitä, että annoin itselleni aivan liikaa myönnytyksiä jäätelön ja herkkujen suhteen, liikunnallisen aktiivisuuden vähetessä. Sehän on yhteenlaskettuna vain se fakta, että jos herkuttelen enkä liiku, vaikka söinkin todennäköisesti vähemmän kuin olen tottunut kevään aikana muuten syömään. 

Painossani pääsin alimpaan lukemaan kolmeen vuoteen, siihen 104,6kiloon ja mitä tein? Ohitin sen olankohautuksella. Katsoin itseäni peilistä ja näin vain kroppani epäkohdat - sokaistuin jo tapahtuneille muutoksille, jotka itse kyllä havaitsen kun vain keskityn katsomaan läskieni ulkopuolelle. Vajosin siis siihen kuoppaan, jossa minut määrittelee itseinho. Jopa huomasin ajattelevani sitä, että mun vain täytyy tyytyä tähän, ei musta ole mihinkään - ainainen epäonnistuja. En enää nähnyt painokaaviossani sitä hurjaa onnistumista, näin vain tyhjänä komeilevan tavoiteruudun. Kun sitä ei vain tulisi täysin sokeaksi kaikelle sille mitä on jo tapahtunut. 

H:n sanat "massu pienenee", "on se sitten kiva kun sut saa joku päivä syliin nostaa", "kun olet laihtunut, niin..." tuntuivat lähinnä kiusanteolta, kun tunsin oloni täysin feilanneeksi lötköpötköksi. 

Ehkä tämä on tapani sanoa, että pohjalla ollaan, kaverit! No, ehkä liioittelen, mutta siltä nyt kirjaimellisesti tuntuu. Ruokavaliostani löytyy korjattavaa lähinnä siitä, että opettelisin uudelleen herkuttelun säännöstelyn, nyt kun ei ole kovinkaan välittänyt mitä suustaan alas työntää... oi mikä tunne, joka noidankehässä vain ruokkii itseään saaden musta väliinpitämättömän luuserin. 

Seuraavana pitäisikin sitten koittaa muistaa todella syödä tarpeeksi sitä oikeaa ruokaa. Päivärytmien vaihtelu tekee sekin siitä kovin vaikeaa.

Liikunta onkin asia erikseen. Myönnän, että kuumuus ja "kotona on tylsä treenata", ovat lähinnä mun pienen pääkoppani kehittämiä rimoja sen matalimman aidan ali, ettei vaan tarttis ruveta rehkimään. Pelkään lähteä lenkille - entä jos kuntoni onkin romahtanut niin etten jaksakaan samalla tahdilla kuin ennen, sehän vasta onkin omiaan luomaan tätä epäonnistuneisuuden kauhukuvaa mieleeni.

Pohjalta on tie vain ylöspäin, pienin askelin niinkuin tämänkin blogin teemana on, ajattelumaailmani valahti liiaksi astu kovin liian suuriin harppauksiin jotka aiheuttivat katastrofin mieleeni. Yksi ratkaisu olisi luovuttaa ja tyytyä tähän, työntää vaaka sängyn alle pölyttymään, olihan se siellä tyytyväinen kolmekin vuotta ennen projektiani. 

Ei siis ajallisia tavoitteita mulle enää, kiitos! Kilo kerrallaan ennemminkin, vaikka se veisi koko loppuelämäni. Hävettää. Siis todella en voi sanoin kuvailla kuinka mua hävettää sanoa tämä nyt näin julkisesti "ääneen". Ehkä lähdenkin liikkeelle uusin äänin lisäämällä pikkuhiljaa liikuntaa viikkoihini säännöstellen herkuttelua ja muistaen myös nauttia kesästä nyt kun vielä ollaan lapsettomia, kun vielä voi tehdä vaikka mitä. Eihän ne lapset estä mitään, päinvastoin - mutta tämä on tapani yrittää etsiä jotain positiivista siitä, että yrittäisin hetkeksi päästä eroon raastavasta biologisen kelloni tikityksestä. 

Kaikki kommentit ovat tervetulleita, myös ne arvostelevat ja ehkä jopa hieman arvosteluasävyiset, ja toivonkin saavani pientä kannustusta teiltä ihanilta, jotka vielä kyydissä olette. 

Vaikka tie on kivinen, mä yritän. Tällä kertaa katsoen maailmaa hieman realistisemmin astellen sen yhden pienen askeleen kerrallaan, josko se olisi lääke mielelleni ja sitä kautta keholleni.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Valoa tunnelin päässä

Se olisi jälleen aika punnituksen... Tai oli aamulla kun nousin sängystä. Normaalin vessakäynnin jälkeen astuin vaa'alle ja yllätyksekseni se näytti 104,6kg! Ei ole herkut jääneet maleksimaan?

Tai sitten on vain kyseessä se, että olen kyllä syönyt herkkuja mutta olen muutoin syönyt todella niukasti. Levännyt laakereillani töissäkäynnin lomassa tosin joten tarvekaan ei ole suuri. Lepo on kyllä tehnyt kieltämättä hyvää. Väsymys tuntuu välillä hellittävän ja välillä se on seuralaiseni päivän mittaan. Päänsärkyä ei enää ole niin paljoa, joten väsymystä on helpompi sietää. 

Onneksi H on ensi viikolla iltavuorossa, vaikka viimeisen kuukauden onkin ollut niin minimaalisen vähän aikaa viettää yhdessä! Se fakta, että vihdoinkin päiviini tulisi jotain pientä rytmiä kutkuttaa mieltäni mukavasti. H on ollut menneen viikon yövuorossa ja sen lisäksi vielä ylitöissä ja senkin yövuorossa, ja se tarkoittaa sitä, että meikäläinen kukkuu yöt ja nukkuu päivät ilman mitään järkeä. 

Arki kutsuu. Vihdoinkin.