Sivut

perjantai 30. elokuuta 2013

Epätietoisuus

Aamulla nousimme kahdeksan aikaan ylös, ja söimme aamiaisen. Sen jälkeen lähdimme salille, treeni tuntui ihan hyvältä, täytyisi varmaan vain tosissaan nyt vielä vähän ainakin varoa tuota alaselkää, joka vihoittelee näin aamuisin....
Aijoo, en unohtanut käydä vaa'alla! 105,4kg nyt ruudulla, ja meikäläisen väsyneille kasvoille nousi sen johdosta hymy. Se laskee. Hitaasti mutta varmasti. Onhan tuo nyt jo 500g pudotus edellisviikkoon!

Asuntoasioissa takapakkia, katsotaan miten onnistuu asiat... maanantaihin asti elo tässä epätietoisuudessa on tuskaa ja jos kaikki toiveet saadaan heittää kankkulankaivoon niin sitä karvasta pettymystä saakin niellä pitkään...

torstai 29. elokuuta 2013

Arkeen totuttelua

Pahoitteluni hiljaisuudesta! Tässä on hoidettu jos jonkinmoisia asioita taloon liittyen ja ihan hyvältä vaikuttaa vielä toistaiseksi kaikki. Tiistaina alkoi koulukin! Oli ihan mukavaa palata koulunpenkille, vaikka nyt heti huomasi sen, että on se luennoilla istuminen ihan omanluokkaistaan touhua.

Parin viikon takainen treeni teki sen, että mulla on nyt ollut alaselkä aivan mielettömän kipeä aamuisin ja ylipäänsä ylösnoustessa. Höh. Täytyy nyt seurailla asiaa mut eiköhän tässä helpota toivon mukaan piakkoin.

Syömiset on menneet ihan hyvin, yrittänyt kaiken touhun keskellä kiinnittää huomiota niin paljon kuin on pystynyt. Tiistaina ajattelin mennä koulun ruokalaan syömään, mutta tietty sitten olin unohtanut väärän opiskelijakorttini lompakkoon, joten se siitä. Eilen pääsin sentään syömään asti, nyt kun en ole jaksanut miettiä eväs-asioita kaiken tämän hässäkän keskellä. Kokosin lautaselle mahdollisimman paljon salaattia ja kasviksia ja lautasmallin mukaan sitten muuta.

Eilen illalla iski tajuton migreeni, ja tänään sitten en sen vuoksi mennyt kouluunkaan kun olo oli niin kehno, oksetti ja pyörrytti ja kipu oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta... onneksi nyt jo helpottaa.

Sain myös kohtuullisen määrän työvuoroja tälle viikolle, mikä on mielestäni hyvä, ehdin vähemmän keskittyä asuntoasioihin nyt kun enää jäljellä on pientä hiomista asian suhteen, ennen kuin alkaa suuri remontointi, jos talosta kaupat tehdään! Pitäkää peukkuja!

Huomenna suunnitelmissa on suunnata heti aamulla salille, ja viikonloppuna myös töiden jälkeen. Arkeen totuttelu siis alkakoon!

lauantai 24. elokuuta 2013

Hässäkkäviikko!!

Huhhuijakkaa mikä viikko. Häsellystä häsläyksen perään ja menoa sinne tänne tonne... On tullu juostua pankeissa, taloa katsomassa ja oltu puhelimessa monet monet jännittävät minuutit. Tilanne on se, että voidaan H:n kans ehkä päästä jouluksi uuteen kotiin. Tai aikaisemminkin! Kaikki on enää kiinni kuntotarkastuksesta ja sit... hui!

Itsellä oli myös se Helsinginreissu tällä viikolla, ja siitä en onneksi alkanut tinkiä. Risteilylle päästiin mun ihanaisen A:n kanssa ja voin sanoa et kaiken tämän väsäämisen keskellä se oli hyvin rentouttavaa. Eilen palasin kotiin, ja vasta siinä vaiheessa tajusin, että mähän voin alkaa suunnittelemaan uuden asunnon sisustusta jo... Arvatkaa kenen kädet syyhyää ja ilo kasvaa sisällä kuin ilmapallo!

Aamupaino tänään (eilisen sijaan viikkopunnitus olkoon tämä päivä) 105,9kg. Jess, alaspäin mennään. Sehän on jo -600g viikossa. Jonka aikana rehellisesti sanoen, en ole kertaakaan ehtinyt salille. Ja tämä ei nyt ole tekosyy, kaiken sen asioiden hoitamisen jälkeen, ei yksinkertaisesti ole jäänyt aikaa.

Ensi viikolla alkaa koulu ja en voi käytännössä tehdä mitään muuta kuin odottaa tämän asuntoasian kanssa, joten ensi viikko menköön paremmin! Kerron asunnosta enempi jos päästään kaupoille... :)

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Arvonta suoritettu!

Eli nyt on Blogin ensimmäinen arvonta saanut voittajansa! Täytyy myöntää, että jännitin, tuleeko lainkaan osallistujia, mutta ilokseni huomasin, että teitä olikin huimat 16! Ja ihanan monipuolisesti ranteenlämmitintoiveitakin siellä villasukkien joukossa. 
Tässä nyt sitten kaikkien osallistujien nimimerkit lapuilla odottamassa arvontaa....

Sitten ne tuli taiteltua, jotta säilyisi arvonnan tietty "arvaamattomuus"...

Ja nyt hatun virkaa toimittaa mun keittiöstä löytynyt ihanan limenvihreä kulho.

Onnettarena toimii ihana rakas mieheni H. 

*rummunpärinää*

Ja arvonnan voittaja on:
Ja Shiva siis valitsi villasukat, ja väreinä ilmoitti jonkinmoisen kirjon kaikenlaista, turkoosia, liilaa, pinkkiä, valkoista taikka sitten musta-keltaraidalliset ampparisukat olis kivat. Joten, saapi nähdä mimmoiset sukat Shiva saa ;) 
Sähköposti lähtee voittajalle nyt samointein :)

Viikkoyhteenveto

Tällä viikolla on olotila ollut vähän heittelevä. Alkuviikosta vallan hurja tsemppi ja tarmo oli päällä, kun sitten taas tämä loppuviikko oli vähän toisenlainen. Torstaina päänsärky vei mut vähän lepäilemään, tosin silloin olikin määrätty lepopäivä. Perjantainen kehno olo myös veti lepäilyksi tekemiset, ja lauantaina sitten ei vain yksinkertaisesti päänsäryn takia taas pystynyt. Tänään sitten tein yhdistelmätreenin, josta jätin loppupään aerobisen treeniosuuden pois, koska olin aivan poikki.

Nuo (hyshys) asuntoasiat mua jännittää, huomenna olis tapaaminen pankissa, ja sit tiistaina asuntonäyttö. Juu, kyllä mua todella jännittää. Olen tänään miettinyt, laskenut ja ajatellut pääni puhki laina-asioista talohommiin ja remonttiin asti kaikkea. Onneksi sentään muistanut syödä. Perjantaina ja lauantaina on viikon kehnoimmat päivät, perjantaina aamiaisen ja lounaan lisäksi ei mennyt mitään alas ja lauantaina välipalan ja lounaan korvasivat sitten herkut H:n isän synttäreillä. Pari pientä palaa kakkua, ja pari keksiä kera lasin limsaa. Ei paha. 

Maanantai
15min kävely koirien kanssa
15min kuntopyörä
30min venyttely
Yht. 1h liikuntaa

Tiistai
30 min kävely koirien kanssa
45min kävely
45min spinning basic

Keskiviikko
30min kävely koirien kanssa
1h salitreeni, jalat

Torstai
30min kävely koirien kanssa

Perjantai 
15min kävely koirien kanssa

Lauantai
30min kävely koirien kanssa

Sunnuntai
1h 15min kävely koirien kanssa
1h salitreeni, selkä, rinta, kädet

lauantai 17. elokuuta 2013

Jännitystä, päänsärkyä

Huonoja päiviä toisensa perään... Perjantaina sain kyllä siivottua, mutta sitten taas... Koko illan aivan mielettömän kehno olo koko päivän. Ja tänään päänsärky. Taas. Se hieroja taitaa sittenkin olla ihan hyvä ajatus, vaikka nyt jo kuvittelin että ehkä mä pärjään ilmankin. 

Tää on vielä vähän hyshys asiaa, mutta ollaan tässä H:n kanssa katseltu asuntoja, ja nyt on löytynyt aivan mielettömän loistava yksilö. Ainoa vaan, että kaikki on niin epävarmaa, että mua oikein oksettaa se kaikki epävarmuus. Nyt on sovittu sitten pankkiin keskusteluaikaa, ja näyttöä tuolle asunnolle. 
Remonttikohdehan se on, mutta ei se mitään, tältä alueelta ei varmaan noin täydellistä meidän budjetilla saisi (vai saako tuotakaan, sen sanoo pankki). Saa nähdä, mulla tunteet heittää laidasta laitaan kun jännitän. (sieltähän se päänsäryn syy sitten löytyikin)

Mutta, jokatapauksessa tämän vuoksi aikaistan arvontaa, ja arvonnan suoritankin sitten jo huomenna. Vielä kerkeää osallistumaan! (Katsokaas, kerkeän hakemaan lankoja voittajan tuotetta varten ennen kuin lähden helsinkiin). Huomenna klo 18.00, stay in tune!

perjantai 16. elokuuta 2013

Loma-askareita

Tänään aamulla jaksoin herätä viideltä H:n kanssa. Päänsärky on poissa! H lähti töihin ja mä jäin lueskelemaan blogeja aamupalan ja kahvikupin kera. Punnituspäivää unohtamatta, virallinen viikon punnitus antoi tulokseksi 106,5kg eli 200g miinusta edellisviikkoon. Olis se voinut alempikin olla, jos olisin nukkunut kunnon yöunet, ne kun nyt jäivät 5,5 tuntiin. Ja myös se, että mulla on vielä lihakset hellänä keskiviikon treeneistä (eli todennäköisesti nestettä kertynyt lihaksiin), sekin vaikuttanee oman osansa. Selityksen makuako?

Jokatapauksessa, olen tyytyväinen vaikka monen mielestä 200g ei ole mitään. Ainakin se on laskua, eikä jumitusta taikka nousua, joten senkin puolesta hyvin onnistunut viikko. Ja myös siihen nähden, että syön enemmän kaloreita kuin keväällä, pudotus on loistavaa, olisi se voinut noustakin.

Tomerana tyttönä vaihdoin heti aamusta lakanat uusiin, ja siivosin vaatehuoneen ylimääräisestä roippeesta. Vielä kun siivoaisi koko asunnon, pääsisi illalla saunan lämmöstä rauhoittumaan puhtaaseen asuntoon ja nukkumaan puhtaisiin lakanoihin!

Aamuisesta kymmenen asteen tienoilla olevasta lämpötilasta päättelen sen, että ehkä alkaa olla kohta aika kaivaa syysvaatteita esille. Vaikka varmasti on vielä lämpimiä päiviä jäljellä, se syksy sieltä silti hiipii hyvää vauhtia. Nyt lomalla onkin hyvä tehdä asioita, jotka muuten ehkä jäisivät tekemättä kun koulut alkaa. Mukavampaa aloittaa koulu taas niin, että voi keskittyä siihen täysin, vaikka ei sitä kovin rankkaa heti alkuunsa tietenkään ole.

Saapahan keskittyä sitten vielä hyvän tovin treenaamiseen, ennen hurjaa määrää tenttejä.
Ja uuteen ruokavalioonkin kerkeää hyvin tottua ennen kouluun paluuta.

Arvontaan on nyt neljä päivää aikaa, ja ihanaa huomata kuinka suuri osallistujamäärä siellä jo on! Eli siis kun olen suorittanut arvonnan, arvonnan voittaja saa valitsemansa, villasukat tai ranteenlämmittimet lempiväreissään! Pääsen sitten ostamaan langat aivan mahtavasta lankakaupasta Turun keskustasta, ja kutomaan sitten voittajalle. Kutomisessa menee varmaan viikko suurinpiirtein, korkeintaan kaksi, jonka jälkeen lähetän valmiin tuotoksen voittajalle. Rakastan kutomista, ja se on hyvin rentouttavaa. Viime talvena kudoin 20 paria villasukkia perheelle, kavereille ja tutuille, itselleni ja H:lle. Joten vielä kerkeää osallistumaan!

torstai 15. elokuuta 2013

Kirjaimellinen lepopäivä

Eilinen tarmo kyllä välittyi treeniin, kun 1h 20min Tuli vietettyä salilla kuluttaen lähemmäs 700kcal! Vedin treenin niin täysillä kuin pystyin ja kylläpä osasi tuntua hyvältä! Kyllä nyt sit tuntuukin jaloissa eilinen treeni.

Lomasäät on olleet takapuolesta. Epävakaata, sadetta, tuulta ja minimaalisesti aurinkoa... Tänään on aurinko paistanut, mutta eikös sitten mulla särje pää niin maan vietävästi, että hyvä kun mitään jaksaa tehdä. Noh, tänään olis ohjelmassa muutenkin lepopäivä, joten eipä tarvitse muuta tehdäkään, kuin levätä ja kattella sarjoja.

Nyt kun väsyttää, ja pää särkee niin mieli tekee vähän jotain makeaa. Vielä en kirjaimellisesti edes tiedä, mitä mun tekee mieli, joten jos sitä tiettyä ei tule, mitään en hae. Ja jos tulee, haen ja sekin kohtuudella. Mieliteot on olleet hyvin kyllä taka-alalla, paitsi just nyt.

Tuntuu, että nyt kun on tarmo päällä ja into tehdä, lueskelee kaikennäköistä ja tämä ruokavalio-liikunta-asia on mielessä useammin. Samalla tavalla kuin keväälläkin, intoa riitti ja tiedonjano oli suuri, joka johti siihen että tuloksia tuli. Eiköhän siis tässä saada taas tuloksia aikaiseksi!

Tervetuloa uusille lukijoille ja seuraajille! Osallistukaa arvontaan, vielä on aikaa siihenkin. :)

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Paljastuksia

Tänään heräsin aamuviiden sijasta vasta hieman ennen kymmentä, ja voin sanoa, että uni kyllä teki gutvanaa! Kroppakin ilmeisesti kiittää siitä, sillä painokin oli aamuisella vähemmän kuin maanantaina, 106,3kg. Ei tosin kyllä ole nyt se virallinen punnitustulos ja vaa'alla kävin, koska mun olo oli niin ihanan kevyt, hyvin levännyt ja hyvä. Mielialakin kohosi kun huomasi vaa'an lukeman.

Vaaka on vain yksi mittari, ei suinkaan ainoa. Kuvat ja mitat kertovat omaa tarinaansa ja myös Patrick Borgin rentoa painonhallintaa-kirjassa oli se lause, jonka olette täältä mun kirjoituksista lukeneet aiemmin, että mitoista näkee sen todellisen laihtumisen. Jos vyötäröstä on lähtenyt senttejä, vaikkei paino putoa, on laihtunut. Simple as that. 

Olen nyt saanut uuden ruokavalion käyttööni, ja syön nyt 1800-2000kcal/vrk. Ja tosiaan uskon, että kyllä tuollakin määrällä saan painoni putoamaan. Senkin takia aamuinen paino hymyilytti, ei ainakaan toistaiseksi ole paino noussut, vaikka syönkin nyt hitusen enemmän kuin aikaisemmin. 
Yksinkertaista matikkaa, jos mun peruskulutus on 2500kcal luokkaa päivässä, ja syön vaan 2000kcal, se on 500kcal vaje päivässä. Siihen vielä lisää liikunnat ja treenit päälle, niin tuo kalorimäärä on vallan riittävä. Ja todella olen sitä mieltä, että tämä on hyödyllisempi tapa saavuttaa mun tavoitteet, kuin se että söisin vielä vähemmän. Se mikä lähtee nopeasti, se todennäköisesti tulee myös nopeasti takaisin kavereineen, joten mua ei haittaa vaikka paino putoaisi hitaasti. Mulla ei ole hautaan hoppu, vaan käytän tähän projektiin aikaa koko loppuelämäni, terveellinen ruokavalio ja liikunta vaikuttavat kuitenkin terveyteen huomattavasti, painovaikutuksia pois jättämättä. Menköön tähän vaikka vuoden sijasta viisi, taikka kymmenen vuotta, että saavutan ihanneminäni (painon sijaan ihanneminä, kun ikinä tiedä missä painossa mun kroppa on hyvässä kunnossa ja voin hyvin) mä aion tehdä sen. Ja mikään ei mun tielle tule. Ei mikään!

En aio antaa mahdollisen tulevan perheenlisäyksen vaikuttaa mun ruokavalintoihin, enkä liikuntaan ellei toisin sanota. Jos lääkäri määrää vuodelepoon, sitten olen vuodelevossa, mutta muuten - mua ei hevillä pysäytetä. Taitaa musta huokua nyt kovin suurta päättäväisyyttä vaikka itse sanonkin. Hyvä lähteä kohta treenaamaan salille!

Mun valmentaja saattaa olla teillekin tuttu täältä blogimaailmasta. Kun aloitin kirjoittamaan omaa blogiani, hänen bloginsa oli ensimmäisiä joita jäin seuraamaan innoissani. Jotenkin osasin samaistua häneen niin vahvasti ja ihailin hänen saavutuksiaan alusta alkaen. Ikäänkuin yksi roolimalleistani. Ystäväni kanssa jutellessa tajusin, että hän tunteekin tämän henkilön ja uskaltauduin ottamaan yhteyttä häneen sitten ihan henkilökohtaisesti. Yksi asia johti toiseen ja kysyin, josko hän voisi ryhtyä valmentamaan minua, koska en usko, että löytäisin parempaa valmentajaa yhtään mistään. Hän suostui! 

Vaikka H moittikin minua siitä, että miksi mä tuhlaan rahaa moiseen, olen itse äärimmäisen tyytyväinen tähän valintaan. Mulla on valmentaja, joka ei pelkästään anna yksinkertaisia ohjeita, vaan ihminen, joka on käynyt läpi vaikka mitä, ja jota suuresti ihailen, joka antaa mulle paljon enemmän kuin olisin koskaan kuvitellut saavani. Kesätöistä saatu palkka siis tulee tätäkin kautta hyötykäyttöön! 

Saanko esitellä, valmentajani hajoitajahallitse, joka pitää blogia Mä katoan!

Rypsiöljy vs oliiviöljy

Mitä sinä käytät ja miksi? Niin montaa kantaa oon kuullut, ja melkein joka toinen ohjeistaa käyttämään oliiviöljyä ja joka toinen rypsiöljyä. Siis kumpaa sitä oikeasti sit kannattaa käyttää? Sen mä halusin nyt sit selvittää.

Ylen sivuilla mainostetaan, että rypsiöljy on paljastunut luultua terveellisemmäksi, ja tämä artikkeli vuodelta 2010. Rypsiöljy on ilmeisesti erittäin tehokas keino alentaa elimistön fibrinogeeniarvoja, joka on selvinnyt suomalaistutkimuksesta, eikä millään muulla rasvalla tiedetä olevan samaa vaikutusta. Kohonnut fibrinogeeni on yhteydessä mm. aivoinfarktiin, diabetekseen ja dementiaan. Välimeren maissa fibrinogeeniarvot pysyvät kurissa pääasiassa vihannesten ansiosta, eikä oliiviöljyllä ole samaa vaikutusta kuin rypsiöljyllä.  Rypsiöljyn rasvakoostumus on elimistön välttämättömien rasvojen kannalta paras mahdollinen. 1* Vai onko? 

Rypsiöljy 1 - Oliiviöljy 0

Omega-3 ja omega-6 rasvat ovat eikosanoidien esiasteita, jotka ovat tärkeitä elimistön säätelyjärjestelmien aineosia. Ne säätelevät muun muassa tulehdusta, veren hyytymistä ja monia muitakin elimistön kannalta tärkeitä toimintoja. Rypsiöljyssä on sekä omega-6 rasvahappoja että omega-3 esiastetta alfalinoleenihappoa. Siinä tapauksessahan rypsiöljy olisi terveellistä?
Lääkäri Antti Heikkilä kirjoittaa blogikirjoituksessaan vuonna 2009, että tämä ajatus olisi väärin, että rypsiöljy on haitallista sen takia, että se sisältää suuren pitoisuuden alfalinolihappoa, joka estää eikosanoidien luonnollisen synteesin. Hänen tekstistään poimittuna, oliiviöljy on parempi vaihtoehto, koska se sisältää pääasiassa yksityydytettyä oleiinihappoa, jota ihmisen rasvasta on 45% sekä linolihappoa, mutta erittäin vähän alfalinolihappoa, joka voi teoriassa muuttua pitempiketjuiseksi omega-3 rasvaksi, mutta käytännössä aine jää elimistöön ja helposti hapettuvana rasvana muuttuu haitalliseksi yhdisteeksi. 2* Ja minähän niin ymmärsin mitä tuossa tekstissä ajettiin takaa... 

Rypsiöljy 1 - Oliiviöljy 1

Reinon ravinto-oppiblogissa personal trainer-Reino käy läpi kummankin öljyn, 2011.
Rypsiöljyn ravintosisältö on hänen kirjoituksensa mukaan aina parempi. Rypsiöljy sisältää enemmän tärkeitä omega-3-rasvoja kuin oliiviöljy. Omega-6-rasvaa taas rypsiöljyssä on paljon, mikä ei ole sinänsä hyväkään asia, koska omega-6-rasvaa on ravinnossa usein liikaa. Rypsiöljyn huonona puolena on se, että ravinteet eivät ilmeisesti imeydy niin hyvin kuin oliiviöljystä. Kuumennuksessa osa tärkeästä omegasta häviää, ja transrasvoja syntyy. Rypsiöljy siis on parasta nautittuna sellaisenaan tai salaatin kanssa, kuin ruuanlaitossa. Parempana vaihtoehtona Reino kertoo, että kannattaa mieluummin ostaa kylmäpuristettua luomuöljyä, joka on taas hinnaltaan suunnilleen samassa kuin oliiviöljy, kun normaali rypsiöljy on halvempaa kuin kumpikaan edellämainituista. 3* 

Rypsiöljy 2 - Oliiviöljy 1

Oliiviöljyssä on vähemmän ravinteita kuin rypsiöljyssä, ja omega-3 rasvahappoja on hyvin vähän. Edellisessä kappaleessa mainittu asia, että oliiviöljyn ravinteet imeytyvät elimistöön paremmin antaa siis oliiviöljylle etua rypsiöljyyn nähden. Oliiviöljy myös kestää paremmin kuumentamista kuin rypsiöljy. Oliiviöljyistä ilmeisesti extra-neitsytöljy on paras ja terveellisin vaihtoehto jos haluaa "Hifistellä", vaikka tavallinen neitsytöljy todennäköisesti kestää kuumentamista paremmin kuin edellä mainittu. Pelkästään omegoiden lähteenä kasviöljyä ei kannata käyttää. Pellavasiemenöljy on parempi siihen tarkoitukseen, ja kalasta saatavat omega-rasvat ovat parhaiten elimistön käytettävissä. Kasvirasvaa siis periaatteessa kannattaisi valita vain ruuanlaittotarkoitukseen, ainakin Reinon mukaan. 3*

Rypsiöljy 2 - Oliiviöljy 2

Terveyskirjastosta löytyi ajantasaisin artikkeli, joka käsitteli näitä rasvoja muiden rasvojen ohessa, tältä vuodelta. Sen mukaan rypsiöljy on rasvahappokoostumukseltaan edullisin ja monipuolisin kasviöljy. Siinä on vähiten tyydyttyneitä rasvahappoja. Kumpikin, oliivi- ja rypsiöljy sisältävät kertatyydyttymätöntä öljyhappoa, joka käyttäytyy melkoisen neutraalisti ruuanvalmistuksessa, eli ne soveltuvat parhaiten kuumennettaviksi. Sellaisenaan käytettäväksi kaikki juoksevat kasviöljyt ovat hyviä ja niiden erot on varsin vähäisiä. Kookos- ja palmuöljyt sen sijaan sisältävät paljon tyydyttymättömiä rasvahappoja, joten ne eivät kuulu tähän kastiin. Välimeren maissa oliiviöljyn joitakin etuja on liioiteltu. Monet pitävät puhdistamattoman oliiviöljyn mausta, ja jotkut eivät taas voi sietää sitä. Suomessa artikkelin mukaan tutkitut terveysvaikutukset puoltavat tavallisen rypsiöljyn käyttöä useimpiin tarkoituksiin.

Rypsiöljy 3 - Oliiviöljy 2

Näiden otosten mukaan siitä, kumpi on parempi öljy, voi olla montaa mieltä. Eli eipä tämä selkiyttänyt ainakaan omaa päätäni yhtään. Heikkilän blogikirjoitus oli varmaan kaikista epäselkein mulle, joka ei kemiaa tunne, eikä varmaan koskaan opikaan, kun kiinnostusta ei oikeastaan ole. 

Kummatkin ovat kasviöljyjä, ja soveltuvat ruuanlaittoon, joten samapa kai se kumpaa sitä käyttää. Jokainen muodostakoon oman mielipiteensä siitä, kumpaa öljyä sitä haluaa käyttää, jos oliiviöljy ei makunsa takia uppoa, rypsiöljy on hyvä vaihtoehto sekin. Oliiviöljyn hinta on kalliimpi kuin rypsiöljyn, joten jos kokee että rypsiöljy on parempaa omalle taloudelle, käyttää sitten sitä. Tämän otoksen perusteella kukin taaplaa siis tyylillään.


1*: http://yle.fi/uutiset/rypsioljy_paljastui_luultua_terveellisemmaksi/5664572
2*: http://www.anttiheikkila.com/blogi/miksi_en_kayta_rypsioljya/
3*: http://reinonravinto-oppi.blogspot.fi/2011/02/rypsioljy-vs-oliivioljy.html
4*: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00004

tiistai 13. elokuuta 2013

Vesi vanhin voitehista?

Veden juomisesta puhutaan aina laihdutuksen yhteydessä. Nyt mun mielenkiinto heräsi, ja halusin vähän kaivella sitä mihin tämä perustuu. Vettähän ylipäätään olis hyvä juoda laihdutti tahi ei, nestetasapainon säilyttämiseen, eikä se suositus ole vain laihduttajille. Monikaan ei tykkää juoda vettä, koska se ei maistu miltään, tai jonkun mukaan maistuu pahalle. Kyllä, minäkin olen samaa mieltä. Nyt kun on saatavilla juomia light-limsoista kalorittomiin mehuihin yms. turhuuksiin, tietty maun puolesta sitä mieluummin valitsee semmoisen. Kyllä tuohon veden kittaamiseenkin tottuu, ja nyt en muuta oikeastaan juokaan. Harvoin saatan ottaa jotain light-limsaa, mutta pysyköön se "erikoistilanteisiin" suunnattuna, niin kuin sen pitäisikin olla!
Vesi on kaloritonta, joten ihanteellisin mahdollinen juoma. Mutta entä se laihdutusvaikutus?

Väitteitä löytyi monia. Väitetään, että veden juonti kiihdyttää aineenvaihduntaa. Kyllähän sen kiihdyttää, mutta sekin minimaalisesti. Patrick Borgin mukaan vaikutus on alle sata kaloria per juotu vesilitra. 1*

Iltasanomien mukaan vesilasillisesta olisi enemmän hyötyä kuin laihdutuspillereistä. Vesi täyttää vatsaa, kyllä. Sitten jaksaa syödä vähemmän ruokaa! Artikkeli oli perustettu amerikkalaistutkimuksen tuloksiin. Ilmeisesti veden juonnilla on saatu tuloksia, kun ei jaksa syödä niin paljoa ruokaa kun juo vettä. Okei, joo helppoa kuin heinänteko. Vettä vaan juomaan siis. 2*

Pudottajien nettisivuilla on yleisesti pohdittu vedenjuonnin vaikutuksia kehoon. Vesi ei vain tehosta painonpudotusta, aineenvaihduntaa nopeuttamalla (?) vaan myös vaikuttaa ihon kuntoon. Salillakin pystyy tekemään parempitehoisen treenin, kun nestetasapaino on kunnossa. Lihakset kuitenkin ovat 80% nestettä, ja nestehukka hidastaa ravinteiden liikkumista ja hidastaa palautumista. Nivelille vedenjuonti tekee myös hyvää, se pitää nivelet voidelluina ja niin välttää myös loukkaantumisia. 3*

Faktatietona, ihmisessä vettä on noin 45-60% kokonaispainosta. Naisten kehossa vettä on vähemmän, sillä naisilla on kehossa enemmän rasvaa ja rasvassa on vähemmän vettä kuin muissa soluissa. Kuitenkin rasvasoluissa on vettä n. 20%. Ihmisen aineenvaihdunta tapahtuu aina vesiliukoisessa ympäristössä, eli vedessä ja jokainen solu sisältää jonkin verran vettä, eli siinä se pieni tiedonjyvä joka vahvistaa sen mulle, että siitä voikin olla hyötynsä. Kiinteä ruokakin sisältää vettä. Laihdutettaessa yleensä vähennetään kiinteän ruuan syömistä, jolloin täytyisi muistaa lisätä veden juomista suunnilleen pois jätetyn kiinteän ruuan verran. 4*

Joka tuutissa mainostetaan sitä, että vedenjuonti saattaa vilkastuttaa aineenvaihduntaa. Oli asia miten oli, tutkimuksissa on havaittu, että ihminen voi sekoittaa janon- ja näläntunteen keskenään hyvin helposti. Eli siis toisinsanoen, kun tulee nälkä, voikin oikeasti olla jano, jos ei juo tarpeeksi. Tämän perusteella riittävällä veden juonnilla nälkä pysyy paremmin kurissa, eikä tule syötyä enemmän kuin olisi tarpeellista. Ihan järkeenkäypää, kuten sekin että veden juonnilla ennen ateriaa tulee syötyä vähemmän kun vesi täyttää vatsaa. 5*

Ja mitä tulee turvotukseen, joka on ollut mullakin ongelmana, siihenkin auttaa veden juonti. Jos juo liian vähän vettä, se aiheuttaa kuona-aineiden kertymistä ja turvotusta. Sen takia onkin suositeltu juomaan 2-3litraa vettä päivittäin ja muutamassa päivässä turvotuksen pitäisi vähentyä. 6*


Päähänpistona sit kaadoin 3 litraa vettä laseihin, ja tuo 3 litraa on siis mun valmentajan antama suositus, ja löytyyhän tuo suositus muualtakin. Arvatkaa olenko juossut vessassa viimeiset pari päivää? Siinäpä sitten juodaan vettä ja juostaan vessassa. 


1*: http://www.iltalehti.fi/laihdutus/200907079861316_lh.shtml
2*: http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art-1288338434679.html
3*: http://www.pudottajat.fi/vinkit_ja_faktat/vesi_-_nain_se_vaikuttaa_kehoosi
4*: http://ravitsemustiede.hpage.com/vesi_58182577.html
5*:  http://www.ihanaterveys.fi/index.php?document=laihdutus_ja_vesi
6*: http://koti.mbnet.fi/kirskive/turvotus.html

Liikuntakasvatuksen osuus valintoihin?

Voihan liikunta sentään. Eilen illalla aloin miettimään nykyistä tilannettani verrattuna entiseen. Mähän liikun 100% enemmän kuin ennen. Ennen hyvä kun meni edes päivittäin koiran kanssa ulos, kun mies hoiti suurimman osan ulkoilutuksesta. Siinä se liikunta sitten olikin. Nyt käyn salilla, ja kävelen koirien kanssa, melko runsaastikin ainakin entiseen verrattuna. Enkä yksinkertaisesti halua enää tinkiä yhtään siitä, lähdenkö liikkeelle vai en. Hartia/niskaseudun jumitukset on helpottaneet huomattavasti kun olen käynyt salilla, ja liikkunut. Selkä ei ole jatkuvasti kipeä. Ei ole saamaton ja väsynyt olo koko ajan kun liikkuu. Miksi siis jatkossakaan tinkisin siitä?

Sedälläni ja hänen puolisollaan on mielettömän hyvä kasvatusmenetelmä heidän lapsilleen, jota aion kyllä itsekin käyttää. He ovat avokkinsa kanssa päätyneet sille linjalle, että jos lapset haluavat pelata video/tietokonepelejä, ensin täytyy olla ulkona leikkimässä tietty aika, jotta ansaitsee ajan pelikoneen ääressä. Eikä riitä pelkkä istuskelu. Setä on myös itse laihduttanut huiman määrän kiloja, ja liikkuu nyt lähes himoliikkujan määrän. Aamulenkki kaupungin ympäri kuuluu perusohjelmaan. Kunnioitan suuresti hänen kasvatustapaansa ja hänen saavutuksiaan. Ikäänkuin olisi jonkinlainen roolimalli. Omat vanhempani eivät käyttäneet vastaavaa metodia, enkä liikkunutkaan vapaa-ajalla kovinkaan, ajoin kyllä matkoja pyörällä ja leikin ulkona, siinä se sitten olikin. Ei ollut vanhemmillanikaan aikaa liikkua, joten ei sit esimerkkiä ottanut heistä. Nykyään on ilo tietää, että hekin liikkuvat paljon enemmän ja ovat kumpikin hoikistuneet huomattavasti viiden vuoden takaiseen tilanteeseen nähden.

Omille lapsille terveen ruokavalion opettamisen lisäksi aion opettaa myös tervettä suhdetta liikuntaan. Toivon todella, että sitten joskus kun lapsia tulee, heillä myös koulun liikunnanopettajat ovat yhtä kannustavia ja hienoja ihmisiä kuin mulla on ollut, poikkeuksia lukuunottamatta. Ala-asteella oli kaksi eri liikunnan opettajaa, jotka kannustivat hurjasti ja sanoivat että riittää, kun yrität todella. Vihasinhan minä monen tavalla koululiikuntaa, mutta liikunnanopettajan kannustus riitti siihen, että jaksoin olla siellä, eikä siinä nyt kovin montaa vaihtoehtoa ollutkaan. 

Yläasteen aloittaessani luokanvalvojani oli meidän liikunnanopettaja, ja hän myös osasi kannustaa. Mutta, muistan ensimmäisen juoksutestin, mahtoiko olla 1500m juoksu, jota ennen tämä kyseinen liikunnanopettaja sanoi ettei kukaan koskaan ole jättänyt sitä kesken. Yritti vain kannustaa, että kyllä te pystytte siihen... Tiesinhän minä, etten mä kykene juoksemaan koko matkaa millään ja tuo lause jäi kummittelemaan luoden mielettömän paineen "mun on pakko jaksaa". Sitten kun kaverit menivät kierrosta/kahta edellä, alkoi turhautuminen iskeä. Kun olin yksi viimeisistä joka vielä oli matkalla, alkoi ahdistaa aivan mielettömästi. Mulla oli vielä kierros jäljellä, kun kaikki muut olivat valmiina. Siihen se sitten jäi. Ahdisti niin mielettömästi, että lysähdin maahan ja itkin lohduttomasti. Nyt olin ensimmäinen joka jätti sen kesken ja saisin osakseni hurjat haukut. Muuten opettaja oli aivan loistava, ja tuo on ainoa huono muisto hänen tunneiltaan, ja tietty kiusattuna siitä sai sitten kuulla aivan mielettömästi ikätovereilta. Miten olisinkaan voinut juosta samaan tahtiin kuin muut, kun en edes osannut hengittää oikein juostessa, ja muutenkaan ollut juossut siihen mennessä kuin hippaa leikkiessä. 

Yläasteella vaihdoin koulua, ja siellä ollut liikunnanopettaja oli kyllä aikamoinen ilmestys. Rakennekynnet, tekorusketus, pitkät peroksidiblondit hiukset, ja kuin mikäkin barbi. Okei, ei se ollut se pahin. Pahin oli se, kun jälleen kerran 1500m juoksu, jonne ensin hän vaati meidän juoksemaan 1500m aloituspaikalle, josta sitten tämä testi lähti. Hän ajoi pyörällä. Kun olin päässyt hölkäten ja kävellen aloituspaikalle, en jaksanutkaan enää vetää sitä testiä ja tulin viimeisenä maaliin. "Hylätty suoritus", sanoi opettaja ja minä lähdin siltä seisomalta mitään sanomatta vaihtamaan vaatteita ja pois tunnilta. Voitte varmaan kuvitella, kuinka tästä jäikin sitten aikamoiset "traumat", ja hyvin hyvin harvoin osallistuin ainoallekaan liikuntatunnille, enkä varsinkaan mennyt uimaan, vaikka siinä lajissa olen ihan hyväkin. Lintsaamisesta tuli tuttu juttu, ja sainkin huonoimman numero liikunnasta ikinä, kun ei tälle opettajalle kelvannut vain se, että tulee tunnille ja yrittää parhaansa, miksi jaksais yrittää edes.

Lukiossa liikunnanopettaja oli myös psykologian opettaja. Siinä oli opettaja minun makuuni. Kannusti, oli tukena. Cooperin testiä ennen kerroin aikaisemmista kokemuksistani, johon opettaja sanoi, että riittää kun yritän ja juoksen edes muutaman askeleen, hän ei numeroani alenna siitä syystä etten yletä hyviin tuloksiin. Ja minä yritin. Osallistuin tunneille, kävin uimassakin, josta sitten sainkin aikamoiset kehut. Ja numerokaan ei ollut mikään liian huono, vaikka seiskaa sainkin. Se riitti, aikaisemman vitosen sijaan. Kokeiltiin erilaisia lajeja, joogaa yms. Juuri sitä, mitä koululiikunnan pitäisi ollakin. Ei pelkkää koripalloa ja sählyä, sekä juoksua, luistelua ja uintia +se iänikuinen pesäpallo. Kiusaamistakaan ei ollut enää kun jaksoin osallistua ja tehdäkin jotain.

Ei jäänyt koululiikunnasta mitään sellaista käteen, mitä olisi jaksanut tulevaisuudessakin tehdä ja lähinnä lukion päättyessä sitä iloitsi, että jes, ei enää liikuntaa! 

Onneksi tilanne on nyt toinen. Liikunta on mukavaa, vaikka joskus saakin tehdä töitä sen eteen että jaksaa lähteä. Vähemmän nyt kuin vaikka vuosi sitten. Se alkaa olla lähestulkoon itsestäänselvyys. Parhautta, jos saan sanoa. Mutta eipä ole vaikutus koululiikunnassa vaan ihan omassa pienessä päässä, joka tajusi että liikuntaa on pakko elämässä olla, ja siitä sitten lähti tyhjän päältä liikkeelle tammikuussa. Kaipa sitä voi alkaa olla ylpeä omista saavutuksistaan vaa'an lukemista huolimatta.


maanantai 12. elokuuta 2013

Venyttelyä ja ostosreissua

Tänään käytiin H:n kanssa vähän shoppailemassa... Mulle löytyi salikengät, nyt kun olen tuhmana tyttönä käyttänyt juoksukenkiäni salilla paremman puuteessa. Normaalisti olis olleet melkeen satasen, mut nyt vaan nelisen kymppiä, joten ne lähti mukaan. Värikin natsaa...

Löytyi sitten tietty hikinauhatkin matkaan, kun oon tajunnu todella hikoavani enemmän kuin laki sallii salilla, ja välillä ihan töissäkin. Saa kulkea pää märkänä sit, mutta nyt saa edes silmille valuvat hiet pyyhittyä pois. Ihanaa! Sit löysin itselleni myös avainrannekkeen, johon saa avaimen kiinni vaikka lenkin ajaksi. Tulee käteväksi kun lähtee koirulin kanssa piiiiitkälle lenkille. Myös nyt uuden ruokavalion myötä mukaan tarttui sitten kuitulisä, joka kyllä sanotaan turhan kallis, kun peruskaupastakin olisi saanut, mutta kokeillaan nyt tuota sit näin ensin. 

Ostin seppälästä lisää alushousuja aimokasan, ja yhdet rintaliivitkin tarttui mukaan. Niitä ei voi olla liikaa.  Kohta mun kaapissa alkaa olemaan suhteessa enemmän L-koon pikkuhousuja kuin XL:ää. Hui. Onhan ne L-kokoset vielä hiukan napakat, mutta ei se mitään. Kun pääsin kassalta, huomasin sitten unelmieni housut, juuri sellaisen väriset kuin olen aina tahtonut ja kappas vaan, tuurilla juuri Great-girls mallistoa, joten eikun sovituskoppiin. On se vaan kumma kun mulla menee jalkaan 2,5vuoden takaiset koon 44 housut, mutta nyt menee 48. En mä oo leventyny, vielä mulle menee 46 kokoiset jotka ostin kesällä, ja sitäkin aikaisemmin. Siitä sen noitten kokojen pienenemisen näkee. Vai mitä ootte mieltä? Kaikki noi housut on kyllä myös eri liikkeistä...

Tuli käytyä näyttämässä naamaa Leaf-areenalla. 15min lämmittelin kuntopyörällä, jonka jälkeen kävin puolen tunnin venyttelyssä. Ai hitto se teki hyvää! Leafin ryhmäliikuntasali 1 oli tosi mukavan kokoinen, sekä näköinen paikka. Siellä oli sit erivärisiä valoja, jotka vaihteli väriä rauhalliseen tahtiin. Musiikki oli hyvää. Ohjaaja oli oikeen mukava, vaikken nyt kovinkaan montaa sanaa hänen kanssaan vaihtanut. Huomasin vaan, että kyllä mulla ylimäärää on kun välillä joissain liikkeissä en joko saanut nilkasta kiinni tai sitten tuntui että tukehdun mahaani kirjaimellisesti kun venytettiin selkää. Mietin siinä sitten, että vielä joku kaunis päivä mun ei tarvii yrittää olla tukehtumatta siinä asennossa. Toivottavasti.

Päivitystä

Täytyy nyt kyllä sanoa, että onpas oikein lomasää. Koko aamun on satanut vettä, ja säätiedotus näyttää vesisadetta vielä muillekin päiville tällä viikolla. Jee. Noh, suurempi tekosyy mennä salille!
Koirien kanssa ulkoilu on kyllä sitten oikein mukavaa, kuraiset tassut ja toisella vielä tassujen lisäksi mahakin kurainen kun viistää maata kävellessä. Syksy on tulossa. Ihanaa, minähän se olin joka valitti ettei jaksa helteitä...

Tänä aamuna törkkäsin heti kameran käteen unenpöpperöiselle H:lle, joka tietty oli ihmeissään, että mitäh, miksi nyt. Sanoin, että kun jäi alkukuusta, niin nyt otetaan ja sit uudelleen parin viikon päästä. Sitten astuin vaa'alle, joka nyt hyvin nukutun yön jälkeen näytti 106,5kg. Mittasin samalla rasva-, neste- ja lihasprosentin. Ainoa radikaali muutos oli nesteprosentissa. Se oli noussut yli kymmenen prosenttia. Joo-o, mä olen juonut ahkerammin vettä ja noin, mutta että tollanen muutos? Tosin, mun vaa'an ohjeissahan sanotaan, et siihen nesteprosenttiin ei oo mun painolla välttämättä uskominen, koska rasva sitoo nestettä. Vai sanooko se vaaka kuitenkin et mulla on vaan turvotusta sit mukamas?

Mitatkin otin, ja siellä nyt ei mitään maata mullistavaa muutosta ole kesän aikana tullut. Jotain pientä kuitenkin. Eli nyt oikeen kunnolla päästy uuteen nousuun, ja blogikin on nyt päivittynyt sen mukaiseksi! :)


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Viikkoyhteenveto

Tänään jälleen viideltä aamulla pungersin itseni ylös sängystä, söin ja lähdin töihin. 
Töistä tulin kotiin ja söin lounaan siinä puolenpäivän aikaan. 200g yhteensä munakoisoa ja keskurpitsaa, mitäs muutakaan? Ja sitten siihen lisäksi 100g possun suikaleita. Hetken kun olin antanut lounaan muhia, lähdimme H:n kanssa salille. Mua väsytti, potutti ja oli olo, että mieluummin ehkä tänään alkaneen loman kunniaksi voisin vain mennä päiväunille...

Noh, kuitenkin. Mä menin.

Tällä viikolla on siis tullut liikuntaa seuraavasti: 
Maanantai
30min kävely koirien kanssa
30min kuntopyörää

Tiistai
1h reipas kävely koiran kanssa

Keskiviikko
Kuntosali 1h, jalkatreeniä
1h reipasta kävelyä koiran kanssa

Torstai 
LEPO

Perjantai 
30min kävely koirien kanssa

Lauantai 
LEPO

Sunnuntai 
1h kuntosali, rinta ja selkätreeniä

Fiilikset? Hyvät. Paitsi tänään. 
Väsymys varmaan se on mikä sen teki. Lämmittelin soutulaitteella, jonka jälkeen treenasin rintaa ja selkää. Painoja nostin viime kertaan nähden, ja treeni tuntui tosi rankalta. Vikan liikkeen vikat toistot mulla kädet tärisi ja ei  meinannut enää jaksaa nostaa edes vesipulloa. Kammoksuin jo alkuun intervallitreeniä soutulaitteella, ja sitten sinne kuitenkin rohkeasti astelin.

Intervallin aikana, varmaan ekojen minuuttien jälkeen rupes mielessä pyörimään mantra "Mä oon niin poikki, mä en jaksa, jos mä vaan vähän", mantra toistui mun mielessä pitkään, ja sit se vaihtui "jos mä lopetan vartin jälkeen, pääsen lepäämään", johon jokin toinen vastasi "paskanmarjat, kymmenestä minuutista se sun lepos oo kiinni, loppuun asti prkl!" Ja niin meikä veteli intervallin ja loppujäähdyttelyn loppuun asti, viimeiseen sekuntiin. Ennen kaikkea, en tahdo tuottaa itselleni pettymystä. En halua tuottaa mun valmentajalle pettymystä. Huomenna jälleen salille, koska perjantain treeni jäi väliin. 

Syömiset on menneet hyvin. Mielitekoja, kyllä. Kerran tai kaksi kun mietin sitä, kuinka ihanalta maistuisi suklaa juuri nyt. En kuitenkaan sortunut. Kahden viikon vieroitus alkaa olla ohitse, ja huomenna pitäisi kauppaan kipaista kun valmentaja lähetti uuden ruokavalioni! 

ps. huomenna aamusta mittailen ja pyydän H:ta ottamaan kuvat, joten pysykää linjoilla, esittely jälleen huomenna käyntiin!

Punnitus

Noniin. Eli siis eilen oli punnituspäivä, ja kyllä kävin vaa'alla aamulla herättyäni. Heräsin viiden aikaan, ja vaaka näytti 106,7kg, eli edellisviikkoon -300g. Varmaan voinee olla vaikutusta silläkin, et nukuin huonosti.

Töissä eilen asiakkaat olivat hyvin aurinkoisella tuulella, ja se jos mikä piristi mun mieltä. Aamulla nimittäin voitte uskoa, että huonosti nukutun yön jälkeen sitä hiukan pännii lauantai-aamuna ajella klo 6.00 töihin. Tänään samanlainen päivä, ja sitten alkaa LOMA!

Loma, jolla meikä treenaa, käy kampaajalla, alkaa totuttelemaan uuteen ruokavalioon jonka pt eilen sai valmiiksi, sekä jos hyvä lykky käy, piipahdan ystävän luona Helsingissä. Hierojallekin olen manannut meneväni, joten nyt enää pitäis saada aikaiseksi soittaa aika.

perjantai 9. elokuuta 2013

Suhde ruokaan?

Töissä yks ilta kun kävelin asiakkaan luokse, ohitseni käveli kaksi tyttöä koiran kanssa. Ikää heillä oli varmaan 10-12 vuotta. Silmiini pisti toinen näistä tytöistä. Vaikka olen itse ollut pyöreä lapsena ja tiedän että nyt puhun todella ilkeästi, se tyttö oli lähestulkoon sairaalloisen lihava. Valitti kaverilleen kuinka ei jaksa kävellä ja posket punoittivat kovin. Okei, poskien punoitus voi olla vain ihan muustakin kuin ylipainoisen tytön kävelystä, mutta silti. Ei siihen kuntoon päästä noin vaan. Taustojahan minä en tiedä, ja siksi on inhottavaa moralisoida. Vaikken minä tätä tyttöä moralisoikaan, vaan ehkä hänen vanhempiaan jos jotakuta.

Voihan ylipaino johtua monestakin syystä, mutta silti tuo kohtaaminen pisti mut ajattelemaan. Mä en halua että mun lapsi joskus sit kun sellainen mulle suodaan, saa osakseen haukkumista tuollaisen ylipainon vuoksi, en halua lapseni olevan erityistarkkailun alla kouluterveydenhuollonkaan puolesta.

Yksi askel siihenkin suuntaan, että joskus voin opettaa lapsilleni terveellisen suhtautumisen ruokaan ja liikuntaan on se, että ensin teen sen itse. Opettelen elämään terveellisesti ja teen pieniä valintoja sen saavuttamiseksi, jotta sitten joskus mulla on helpompaa opettaa terveellisiä elämäntapoja mun jälkikasvulle. H on täysin samaa mieltä mun kanssa.

Eikä se epäterve suhtautuminen ruokaan ole pelkästään vanhempien kasvatuksen tulosta, vaan myös isovanhemmat ja koulu, niinkuin myös kaveritkin antavat lapselle vaikutteita. Jos "kaikki muut" käyvät koulun jälkeen ostamassa välipalaksi karkkia ja sipsejä, miksei oma lapsi haluaisi myös.

Luonnollisesti tämän kautta mietin myös omaa suhtautumistani ruokaan ja herkkuihin. Kyllä se ruoka ja herkut oli joskus mulle mitä suurin nautinto, eikä se ole ihme. Siitä sai mielihyvää, miksei siis lisää, uudestaan? Muistan kyllä sen ajan, jolloin palkitsin itseäni normaaleista asioista kuten siivoamisesta ja onnistuneista asioista. Muistan kyllä, kuinka ahdistuneena ja masentuneena ainoa lohtu päivässä oli massiivinen jäätelöannos, sipsipussi taikka levy suklaata. Ja kun sen hyvän olon jollain saa aikaan siinä sumuisessa olotilassa, siitä ei tee mieli luopua. Riippuvuutta? No ainakin psyykkistä jos ei muuta. Jep, kylmä totuus jota en peittele enää keneltäkään. Mitä hyötyä siitä olisi?

Nyt kun on tehnyt töitä sen eteen, että eläisi terveellisesti, alkaa suhtautumiseni ruokaan ottaa uusia ulottuvuuksia. Vielä tulee hetkiä, joina ajattelen "rankka päivä, nyt olen ansainnut…". Siihen on onnekseni tullut muutos, kun tiedostaa mitä suuhunsa pistää, on helpompi noina hetkinä tukkia sen sisäisen äänen leipäläpi tukkoon. Tai sitten jos sitä kuuntelee, osaa heittää järjen äänen mukaan soppaan ja valita paremmin. Ilo se on pienikin, eikö?

Kohta oon ollut kaks viikkoa mun ihanaisen PT:n ohjeiden mukaan ruokaillut, ilman sokereita ja huonoja hiilareita. Mielitekoja ei ole näkynyt, ja tuntuu että jo tässä kahdessa viikossa mun suhtautuminen ruokaan on muuttunut enemmän kantaan "polttoainetta" kropalle, tosin mielettömän herkullista sellaista. Oon ihan rakastunut erilaisiin kasvissekoituksiin. Ja se jos mikä saa mun mielen nousemaan uusiin sfääreihin, kun nautiskelen mieluummin kesäkurpitsaa ja munakoisoa paistettuna lihan, kalan tai kanan kera kaiken karkin, sipsin, suklaan ja jäätelön sijasta. Mainittakoon vielä roskaruoka. Jaksankin paljon paremmin.

Nopeista ja huonoista hiilareista tulee lähinnä veltto ja väsynyt olo. Nyt jaksaa käydä salilla, ilman sitä ainaista sisäisen äänen jankuttamaa tekosyyryöppyä.

Tosin, tänään en päässyt käymään salilla, sillä piti käydä lääkärissä silmän oireilun vuoksi, ja tämä päivä olikin sitten sairaslomaa. Tämä korvattakoon huomenna töiden jälkeen kunnon salitreenillä!!

tiistai 6. elokuuta 2013

Optimisti vs realisti

Viime vuoden joulukuussa, kun aloittelin tätä projektia, oikein laskemalla laskin, kuinka monta kiloa voisin pudottaa vuodessa. Kuinka sitä olikaan seurannut hurjia muodonmuutoksia, superdieettiä ja suurinta pudottajaa - katsonut niiden ihmisten pudottavan uskomattoman määrän kiloja ja niin lyhyessä ajassa. Totta hitossa se on mahdollista. Olin innoissani, kun paino lähti putoamaan ja sain lisää intoa jokaisesta pudonneesta kilosta ja lähteneestä sentistä. Kunnes tajusin, etten pystykään siihen mihin luulin pystyväni. Totta hitossa se on mahdollista, JOS... on tarkat ohjeet, on valmentajat, on ihmiset jotka potkivat persauksille jokaisessa käänteessä kun hetkeksi lasket katseesi ja pyyhkäiset hikeä otsaltasi. Okei, onhan sitä ihmisiä, jotka on pystyneet pudottamaan vaikka kuinka paljon, tai ainakin sanovat niin. 

Mulla? No eipä ollut sitä. Karu fakta on se, että mun hitaaseen painonpudotukseen ei ole syynä se, että multa puuttuis jotakin, ei ole ollut valmentajaa, ei ole ollut ohjeita, ei ole ollut erityistä ruokavaliota ja vielä vähän lisää valivalivali. Syynä on se, että teen sen itse. Ja inhimillisesti, teen myös virheitä. Joista kuitenkin opin, joskus kantapään kautta. Virheistäänhän sitä parhaiten oppii, eikö?
Ainakin nyt tähän mennessä olen oppinut. Ja toivon mukaan myös osaan soveltaa oppimaani käytäntöön. Tietty nyt mulla on apu; PT, joka on jaksanut mulle tehdä ohjelmaa ja ruokavaliota. Loppu siinä on itsestä kiinni.

Nyt kun miettii tätä vuotta ja ajattelee, että on vielä vajaa parikymmentä viikkoa aikaa pudottaa painoa, entinen minä hihkuisi riemusta ja ajattelisi, että voinhan mä saada 10-20kg pois vielä tänä vuonna jos vain haluan. Kun elämä ei olekaan ihan sitä miltä se näyttää ruusunpunaisten lasien läpi. Jos mä tuohon pystyn, sit nostan itselleni hattua. Mutta en aseta itselleni sen suhteen paineita. 
Virheistä oppinut minäni miettii nyt uudelleen sitä, kuinka paljon voisi haaveilla pudottavansa painoa jouluun mennessä. Alle sadan kilon, superjees. Siinä vaiheessa kyllä hypin kirjaimellisesti riemusta. 95kg? Jos siihen pääsen, olen taivaassa. Jokatapauksessa, jouluun mennessä pyrin pudottamaan kiloja niin paljon kuin vain pystyn!

Nyt tsemppinä ja pienenä motivaattorina mulle, osallistukaas kommentoimalla, että kuinka paljon te uskotte, että voisin pudottaa joulukuun 24 mennessä tästä nykyisestä painosta (eli 107kg), ja sit katotaan kuka osuu lähimmäksi! Oletteko optimisteja, vaiko realisteja? Vai heitetäänkö pessimistisyyden puoleen?

maanantai 5. elokuuta 2013

Tervetuloa rutiini!

Hyvä päivä. H palasi töihin lomaltaan, ja vaikka kuulostankin nyt kovin itsekeskeiseltä, moni varmaan ymmärtää kun sanon että olen iloinen siitä, että saan kauan kaivattua omaa aikaa, ihan itsekseen kotona. 

Nyt siis on viikko syöty PT:n ohjeiden mukaan, vieroitusruokavaliota. Vieroitusaika oli tarkoitus olla vieroitus sokereista ja viljasta, kun loman aikana tuli syötyä liikaakin.
Yhdestä asiasta huomasin, ettei semmoinen ruokavalio, joka mulla on ennen ollut, ei sovi mulle. Tiedätte jotkut varmaan sen tunteen, kun ette ole syöneet vähään aikaan, ja sitten alkaa armoton heikotus ja tulee kovin huono olo. Sellaista olotilaa siedin sitten loman jälkeen kun ei kroppa saanutkaan sitä hiilihydraattimäärä mihin se loman aikana tottui. En nyt mitenkään tieteellisesti tätä todistele, mutta näin mä aattelin sen olevan. 

Ruokavalio on tehnyt hyvää! Ei ole nälkä, sen ainakin sanon. Lähestulkoon joka aterialla kun syö massun täyteen kasviksia ja lihaa, kalaa, kanaa tai kananmunaa, ei tule kovinkaan helpolla nälkä. Olen yllättynyt siitä, kuinka helppo sitä onkaan noudattaa. Ihanaa!

Ylpeänä ilmoitan myös sen, että olen nyt tosissaan omaksunut salilla käymisen! En harkitse hetkeäkään menenkö salille vaiko en, vaan laitan sen järjestymään. Vaikka mitä tulisi. PT:n tekemä treeniohjelma sitäpaitsi tuntuu sekä haastavalta, että myös äärettömän tehokkaalta. Tällä viikolla en pääse spinningiin, mutta ensi viikolla koittaa täyden treenin viikko ja siitä kuulettekin sitten lisää.

Yksi periaate, jonka aion nyt ottaa käyttöön on hautunut päässäni jo jonkin aikaa. Kerran kun en löytänytkään herkkupäivänä (kauan aikaa sitten) juuri sitä mitä olisi tehnyt mieli, otinkin jotain muuta ja koko viikon sitten seuraavaan herkkupäivään asti vähän harmitti. Jonain herkkupävänä sitä sitten ei ole tehnyt käytännössä mieli yhtään mitään. Sitä on sitten vain ottanut sitä mitä ajattelee, että vois olla ihan kiva. Ihan kiva... Ei enää mitään sillä periaatteella, että olis IHAN KIVA. Siinä sit mussuttaessaan miettii et vois sitä parempaakin olla, mut kai tääkin käy. 

Ei, ei, ei ja vielä kerran ei. Tästä lähin mun periaatteeksi tulkoon se, että jos ei tee mitään erityistä mieli, niin silloin ei oteta mitään. Ja jos tekee jotain erityistä mieli, niin sitten ottaa sitä (kohtuudella) ja nauttii siitä sit kun mieli tekee. Tietty kaikille mieliteoille en tuu antamaan periksi, se ei sovi tähän mun uuteen elämäntyyliin. Sehän on se, mikä on mut saanut tähän kuntoon alunperin. Oon syönyt mitä mieli tekee ja en ole tiennytkään sanasta kohtuus hölkäsen pöläystä! Asiaan tulkoon siis muutos. Nyt aion tutkailla omia mielitekojani, mitä tekee mieli ja koska - kuinka usein. Siitä voin sitten rakentaa mulle toimivan herkuttelusäännön. Olkoon sitten kerran tai kaksi viikossa, mutta olkoon se siis vain sitä mitä tekee mieli todella!

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Arvonta!

Nyt on siis aika suorittaa ensimmäinen tämän blogin arvonta! 

Olen nyt jonkin aikaa miettinyt millaisen palkinnon arvonnan voittaja saapi. Noh, tuossa hetken todella kaiveltuani mietintämyssyä, tajusin että ehkä tämä lähestyvä syksy antaisi aiheen lämmikkeisiin. Okei, vielä on lämpimiä päiviä jäljellä, mutta voihan sitä varautua jo ajoissa viileneviin iltoihin.

Joten siis, palkintona on itse kudotut villasukat tai ranteenlämmittimet!

Kommenttikenttään seuraavat tiedot:
1. Nimimerkki jos olet "anonyymi" lukija 
2. Sähköposti josta sinut tavoittaa
3. Villasukat vai ranteenlämmittimet?
4. Lempivärisi / väriyhdistelmä

Kokoasioissa palaillaan sitten voittajan kanssa astialle! :)

Arvonta suoritetaan nyt siis 18.8.13 klo 18.00! (alkup. 20.8.2013 klo 16.00), aikaa siihen asti siis on osallistua! 



lauantai 3. elokuuta 2013

Vieroitusta

Noniin, nyt takaisin viikottaisiin punnituksiin ja uudet tuulet puhaltamaan!
Aamulla kävin vaa'alla ja paino näytti 107.0kg. Jep, onhan se juu noussut, ja nyt sanotaan vielä et se oli viikko sitten 108,7 ja lomalta palatessa turvotuksineen se oli pahimmillaan 109,9. Masentavaa, kyllä. Typerää, kyllä.

Nyt sitten olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja panostin kerrankin itseeni, nyt on PT:n tekemä ruokavalio ja treeniohjelma. Olen tällä viikolla käynyt jo kaksi kertaa salilla, treenannut jalkoja ja eilen rintaa/selkää, huomenna olisi kädet ja vatsat. 
Ruokavalio muuttui niin, että nyt on menossa 2 viikon "vieroitus", ja syön pääasiassa kasviksia, lihaa, kalaa, kanaa tai kananmunaa, maitorahkaa ja marjoja sekä pähkinöitä. En ole pannut pahakseni, sillä nautin suunnattomasti nyt siitä, että on ohjeet joiden mukaan voi syödä, ja olen aivan totaalisesti ihastunut kesäkurpitsaan, paistettuna! Suurin herkku.

Paino on tämän ekan viikon aikana laskenut siis 1,7kg, vaikka suurin osa lienee nestettä. Nyt uudet tuulet puhaltaa ja meikäläinen pääsee sinne alle sataan kiloon vaikka mikä olisi! 

Pysykää linjoilla, arvonta lähestyy ;)