Selkä on vieläkin kipeä. Liian kauan se on ollutkin. Syynä tosiaan on nyt ne välilevytyrät, joita on se kolme kappaletta, mutta yksi suurin aiheuttaa ilmeisesti suurimman osan kivuistani. Alaselän kivun lisäksi kipu säteilee molempiin jalkoihin, reisiin ja takapuoleen. Jalat puutuvat ajoittain, joskus jopa molemmat samaan aikaan. Olen käynyt tasaisin väliajoin lääkärissä, ja kipulääkitystä nostetaan alati. Nyt alkaa olla semmoinen lääkitys, että vahvemmaksi ei kannattaisi laittaa haittavaikutusten lisääntymisen vuoksi. Kaverini sekä vanhempani ovat olleet omalla tavalla kauhuissaan kun olen ottanut lääkkeeni: viisi tablettia kerralla erinäisiä kipulääkkeitä, kaikki kerralla. Hankin jopa dosetin itselleni, kun en jaksa taikka viitsi kantaa kaikkea viittä pakettia mukanani koko aikaa. Tosin, se on semmoinen yhden päivän pirtsakka malli, ei semmoinen mitä löytyy varmaan jokaisen isovanhemmalta... Uusi lääkäriaika on ensi torstaina, nyt jo ihan selkäleikkauksiin erikoistuneelle kirurgille. Leikkauksesta lääkärit ovat puhuneet paljon, ja saa nähdä mitä kirurgi on mieltä torstaina...
Remontti on omalta osiltamme pikkuhiljaa valmis, siinä oli aikamoinen työ, enkä tiedä lähtisinkö uudelleen nyt kaiken tämän eläneenä samanlaiseen projektiin ihan heti. Onneksi ei tarvitse. Muutimme lokakuun viimeisenä päivänä, ja elimme tämän kuluneen viikon keskiviikkoon asti ilman talon sisältä tulevaa juoksevaa vettä... Se oli suhteellisen mielenkiintoista. Syynä siihen oli hidastelevat kylpyhuoneen, wc:n, saunan ja kodinhoitohuoneen laatoittajat! Ei voi todella kestää tuollainen homma kahta kuukautta, antakaa mun kaikki kestää, kun ei tarvinnut edes purkutöitä tehdä. Eikä meillä ole vieläkään toimivaa wc:tä. Argh. Onneksi pääsin täksi viikonlopuksi remonttia karkuun vanhempieni luokse rentoutumaan.
Koulussa on mennyt ihan hyvin, istuminen on ollut tuskaa, joten suurin osa päivistä meni joko seisten tai (uskokaa tai älkää!) sängyssä maaten. Kyllä, koulussa. Välillä osui tuuri, ja olimme luokassa, jossa oli sänky! Onneksi opettajat olivat ymmärtäväisiä ja eivät katsoneet pahalla sängyssä loikoilua tunnilla... Huonona uutisena, lääkäri suositteli jättämään väliin seuraavan harjoittelun, joka olisi alkanut huomenna. En siis pääsekään kätilötyön kentälle harjoitteluun. Hitsi. Okei, oma moraalini: vahva kipulääkitys ja keskosten hoito eivät kyllä sovi omasta mielestänikään yhteen, ja niinkuin eräs luokkatoveri totesi: oppimiskokemus voisi jäädä suhteellisen vajaaksi, jos teen vahvalla kipulääkityksellä ja kivuliaana harjoittelun. Plus, ei pääse selkä lepäämään jos olen 8h päivässä jaloillani ja joutuuhan siinä työssä kumartelemaankin.
Ihan täysin vapaalle ei tarvitse heittäytyä, sain nimittäin pomoiltani erittäin erityisen mahdollisuuden yksinoikeudella minulle, pääsen kuitenkin tekemään lyhyitä ja harvoja työpäiviä erikoisessa ja haastavassa hommassa! Pääsin hoitamaan erästä pientä lasta! Valitettavasti en paljasta enempää, mutta tämä on kyllä erittäin hieno asia, ja osoittaa pomojeni luottamuksen minuun, taitoihini ja pärjäämiseeni haastavissa sairaanhoidollisissa tilanteissa, joka liippaa todella läheltä kätilön töitä...
Juoksevan veden puute ja remontti, kauhea kiire on tehneet ruokailusta todella haastavaa ja rehellisesti minua alkaa jo oksettaa valmisruuat, pizza ja muut roskaruuat, koska vaihtoehtoja on ollut suhteellisen niukasti. Olisihan sitä voinut valita vaikka salaattia pizzan sijaan, mutta kun syö vain kerran/kaksi päivässä, alkaa olemaan semmoinen olo, että syö mitä vaan mikä maistuu hyvälle. Oma valinta on ollut syödä huonosti. Onneksi ei ole tullut kiloja tuhottomasti lisää, ja nyt olen ruvennut todella kaipaamaan sitä, että saa syödä terveellisesti. Haaveilen viime kevään ruokavaliostani, vaikka se onkin hyvin niukka ollut, mutta luulen aloittavani sillä jälleen kunhan saamme keittiön toimimaan. Nyt sinne tulee vettä, lämmintäkin, mutta ongelmat eivät loppuneet siihen, kun kappas vaan viemäri onkin tukossa!! Ihanaa... Huomenna aamulla soitto, että saataisi tuo asia korjattua.
Tässä nyt hieman kuulumisiani, mitä teille kuuluu? Tuntuu, että voisin aloittaa nyt ruokavaliomuutoksilla ja kevyellä liikunnalla (kivun rajoissa) uudelleen projektin, nyt kun ei ole niin paljoa asioita joista pitää huolehtia. Asia kerrallaan, mutta nyt seuraavana projektin jatkaminen. Se on vain elämää, että tällaisia vaiheita tulee ja nyt vaan täytyy jatkaa valitsemallani tiellä. En aio jättää kesken. Lupaan sen itselleni!
