keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Sulattelua...
tiistai 17. syyskuuta 2013
Tunnehullunmylly
Nyt on sitten selän tilanteeseen saatu jonkinasteinen selvyys... Sain viime viikolla julkisella puolella lääkäriltä saman mielipiteen ja vahvemmat kipulääkkeet. Kuitenkaan ne kipulääkkeet ei oo täysin auttaneet pitämään kipua hallinnassa, mutta jotain lievistystä kuitenkin on tullut. Välillä on parempi ja välillä huonompi, kuten tänään kun istumisesta koulussa ei tullut mitään ja jouduin seisomaan kaikkien luentojen ajan. Seisten kun kipu on siedettävää.
Eilen kävin magneettikuvauksessa, ja oli sinällään ihan mielenkiintoinen kokemus. Ahdas se putki oli kuin mikäkin, ja kovaa meteliä se piti, mut jostain syystä mua rentoutti se, et oli pakko maata paikoillaan se puolikas tunti jonka kuvaus kesti.
Tänään sitten lääkäri soitti, ja sanotaan että mulla loksahti pahemman kerran suu auki, kun lääkäri totesi, että siellä on lannerangassa kolmessa välilevyssä rappeumaa, sekä tyrä jokaisessa näissä kolmessa. Ei ole kuulemma lääkäri nähnyt vastaavanlaista noin monia muutoksia selässä nuorella ihmisellä kuin mulla on. Eli siis en todellakaan kuvittele kipuja, eikä ole ihmekään että on noinkin kipeä!
Nyt lähinnä pelottaa ja surettaa ja potuttaa. Mietin miten käy mun tulevien harjoittelujen, entä remontin? (tehtiin kaupat viime perjantaina joten asunto on meidän<3) miten käy mun uran? Miten käy lainanmaksujen? Miten käy laihdutuksen kanssa?
Okei, täytyy todeta yksi fakta. Ylipaino on merkittävin tekijä näiden vaivojen aiheuttajana, joten laihduttaminen on se mikä tämän paranemiseen ja ehkäisyyn on yksi apukeino. Joten siis ei ole todellakaan hyvä jäädä tähän ylipainoon, vaikka olo on ollut tähän asti ihan hyvä. Nyt on tarve laihtua vain oman selän terveydenkin vuoksi. Istumatyöllä (eli mulla koulu) on myös osansa tämmöisen vaivan syntyyn. Onneksi sentään en enää tupakoi, joten se ei ole tässä osatekijänä, vaikka olen minä sitä joskus tehnytkin, myönnän. Joten jos sulla on ylipainoa, tupakoit ja teet istumatyötä, huomioi tämä asia ennenkuin tilanne on tällainen...
Huomenna menen lääkärille kuulemaan miten tässä asiassa edetään. Leikkaus tuskin on ensimmäinen vaihtoehto, mutta voi olla että se on edessä. Nyt en tiedä miten päin pitäis olla, pelottaa suututtaa ja surettaa, mutta ehkä se tilanne tästä selkiytyy, niin kuin asioilla on aina tapana järjestyä.
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Kieltoja toisen perään, kolmiolääkkeiden kera
Turhautuminen!
maanantai 9. syyskuuta 2013
Treenikielto
lauantai 7. syyskuuta 2013
Hetken rauha
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
Projekti; Jouluksi omaan kotiin <3
Kiitos peukkuja pystyssä pitäneille, nimittäin nimittäin... Pääsemme varmaankin tekemään talokaupat 13.9! Ihanaa. En ole varmaankaan vielä oikein sisäistänyt sitä asiaa, mutta eiköhän se tuonne päähän uppoa aikanaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun kannamme maalipurkkeja ja ryhdymme remontoimaan meidän taloa. Voi kyllä, siinä talossa riittää töitä vaikka muille jakaa, mutta hyvänä puolena on se, että siitä saadaankin sitten tehdä täysin oman mielemme mukainen. Ei enää vuokra-asuntojen tylsiä valkoisia tapetteja, ei enää vuokran maksamista... Vaan lainan makselua omassa talossa. On tästä päivästä unelmoitukin jo kauan.
Tuntuu ettei arki pyöri vielä täysin, sillä nyt kun kilpailuttaa jos jonkinmoisia firmoja ja suunnittelee tulevaa remonttia, ramppaa välittäjän toimistolla ja tekee vähän kaikenlaista upouutta. Maanantaina en mennyt kouluun, kun iltapäivällä oli se kuntotarkastus enkä uskaltanut jättää pentua niin kauaksi aikaa yksin. Eilen sitten pentu alkoi heti aamusta ontua ja jouduin lähtemään sen kanssa eläinlääkäriin, joten siinä meni eilinenkin. Mutta tänään vihdoinkin voisi olla päivä, jona aloitan todella arkeen paneutumisen.
Selkäkin vaivaa vielä. Kieltämättä pännii kun aamuisin liikkuminen on vähän niin ja näin. Kuitenkin olen ottanut ihan iisisti nyt ja ei silti tunnu olevan merkittävää parannusta.
On se muuten harvinaisen vaikeaa yrittää yhdistää koulu, työt, ja nämä asuntoasiat tähän projektiin. Välillä on käynyt niin, että unohdan syödä ja tajuan asian vasta siinä vaiheessa kun vatsani suorastaan kiljuu. Kuten olen aikojen alusta sanonut, yksi asia kerrallaan, ja yritän nyt oppia yhdistämään tämän kaiken mahdollisimman hyvin. Aloitetaan nyt siis jälleen pienin askelin totuttelu uuteen elämänvaiheeseen. Niin se elämä vaan menee.
Jouluksi uuteen kotiin <3
maanantai 2. syyskuuta 2013
Off-kytkin hakusessa
Se on syyskuu! Okei, alkoihan se jo eilen, mutta kuitenkin. Sieltä se syksy vaan tulla porskuttaa. Illat hämärtyy ja päivät viilenee...
Lauantaina töiden jälkeen lähdettiin H:n kanssa salille, on jotenkin tosi mukavaa kun saa yhdessä mennä ja treenata. Intervalli treenistä oli aivan pakko jättää väliin, kun olo alkoi olla niiiiin mielettömän nuutunut. Päivä oli mennyt töissä ja viideltä oli ollut herätys, joten ei ihmekään.
Mun pieni ihana kova pääni yritti keksiä koko ajan jos jonkinmoista tekosyytä; rakko jalassa, väsyttää, ei jaksa, ei kykene keskittymään... onneksi silti sain vedettyä treenin läpi, vaikka intervallin jätinkin sitten suosiolla pois. Siinä jäähdytellessä kymmenisen minuuttia kuntopyörällä ajattelin sitä, et voi kun aivoissani olisi off-nappi ja vaan tekis ja tekis kaikesta huolimatta. Mukavaahan se sinänsä olis, mut siitä olis turvallisuus kaukana kun treenais vaikka mikä olis.
Selkä oireilee vieläkin. Kohta varmaan pitänee lääkäriaikaa soitella ja siihenkin pieni pääni keksii jos jonkinmoisen huonot tekosyyt; ei viitti olla koulusta pois, ei halua saada treenikieltoa...
Tänään selviää meidän talokauppojen kohtalo. Jännittää ja ei jännitä, jotenkin kummasti sitä luottaa vaan siihen että kyllä kaikki hyvin menee... saas nähdä!! nyt kaikki sit peukuttelemaan kahden aikaan!