Sivut

perjantai 28. joulukuuta 2012

Paluu arkeen

No, vaikka kuinka yritin pysyä säännössä kohtuus kaikessa, tuli sitä kuitenkin syötyä varmaan kaloreita enemmän kuin tarttis. Ainakin suklaan muodossa. No, mutta en aio tästä rankaista itseäni, Mitäpä turhaa. Yrittää nyt vaan uudelleen tarrautua kiinni kalorien laskemiseen ja tietty terveellisempään ruokavalioon.

Aijoo, hienostipa Joulu kasasi lisänsä: 112kg näytti vaaka. Ei nyt kilokaupalla lisäpainoa, ja voihan se paino heitelläkin runsaasti kuukauden aikana ilman sen kummempaa painon todellista nousua. Se mistä olen yllättynyt on se, että kummasti muuten on energiaa vähempi kun syö vähän "epäterveellisemmin". Eilenkin oli veto ihan pois. Ainakin kannustaa siihen terveellisempään elämäntapaan!

Mutta, joulusta sen verran, että olipas kyllä maailman paras joulu! H auttoi siivouksessa, laitettiin yhdessä ruokaa, koristeltiin kuusi ja sain H:lta jopa 7 lahjaa! Hänen perheensä kanssa oli mukavaa, syötiin ja availtiin lahjoja, ja H:n suvun puoleltakin tuli ihmeen paljon paketteja. En muista koska olisin nähnyt niin paljon paketteja! Ei se paljous tietty ole se merkittävin asia, vaan se, että viihdyin. Oli aivan mielettömän mukavaa. Toivottavasti muillakin on joulu mennyt hyvin ja terveen kirjoissa!

Tänään vanhemmilleni lähdetään parin kolmen tunnin kuluttua, ihanaa. Keskelle metsään, kauas kaupungista... Pakko myöntää, että pidän ajatuksesta.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Tämän joulun sääntö: kohtuus kaikessa!

Vaaka näytti lauantaina 111,1 kg, ja tänään 111,4! Tiedän, ei saisi joka päivä vaakalla käydä, mutta kyllä mieltä lämmitti eilinen lukema! Ja yhä pysyn oikeilla raiteilla syömisen suhteen, vaikka tietenkin lähestyvä joulu tekee sen, että herkkuja ilmestyy (lue: teen itse) ovista ja ikkunoista. Aterioiden aikavälit pysyvät suht tasaisina, mistä olen tyytyväinen, sillä ennen saatoin syödä koska vain ihan mitä sattuu ja luulla, että tää on ihan hyvä näinkin. Päivittäin saadut kalorit ovat 1500-1700 hujakoilla, eikä ole kyllä nälkää tarvinnut nähdä. 

H:n kanssa mennään huomenna hänen vanhempiensa luokse jouluaterialle ja availemaan lahjoja (H meinasi kuitenkin jättää minulle ostamansa lahjat kotiin, jotta saisi katsella kun avaan lahjojani). Omia vanhempiani olen nähnyt viimeksi isänpäivänä, ikävä on kova. Onneksi heitä käydään katsomassa myös loppuviikosta!

H totesikin aamulla, että huomenna saan kyllä jättää kalorien laskemisen sikseen. Totta, pitäisi sitä välillä antaa itselleen päivä, jolloin ei tarvitse niin paljoa miettiä mitä suuhunsa pistää. Kyllä se uuteen totuttelu antaa eväänsä siihen, miten huomenna kannattais syödä. Sanotaan vaikka karkeasti niin, että neljän joulutortun sijaan syö yhden tai yhden kokonaisen maksalaatikon sijaan vain puolet - lisänä salaattia taikka rosollia tms. En nyt ainakaan rupea karttamaan erikseen herkkuja vaan syön ja kohtuudella. Saa nähdä muistanko tuon oman pienokaisen ohjeeni vielä huomenna!

Joulukuusi pystytettiin eilen joulusiivouksen jälkeen ja odotin kauhulla tätä aamua. Nääs, nuo kaksi ihanaista kisuliani olivat heti tutkimassa kuusta, ja toinen jo pureskelemassa muovikuusen oksia! Joulukuusi on pystyssä yhä, toivotaan vielä, että lahjanarut pakettien päällä saisivat olla rauhassa.

Olen paketoinut tänään viimeisiä lahjoja, sain H:n siskolle lahjaksi suunnittelemani lapaset valmiiksi pari tuntia sitten. Mun sormessa on ihan hankauma puikoista, oon kutonut kymmenet villasukat, pipon, ja kahdet lapaset pelkästään joulukuun aikana. Vielä kudon äidilleni sukat (isän toisen sukan, joka on tossa vieressä kesken) ja sitten jos sais aikaiseks itselleenkin jotain!

Taidanpa painella pipareita paistelemaan, eilen leivottu taikina varmaan jo tarpeeksi jämähtänyt.

Hyvää ja Onnellista Joulua kaikille! Nauttikaa lumisesta ja kauniista joulusta!

perjantai 21. joulukuuta 2012

Ensimmäisen viikon jälkeen...

Ensimmäinen viikko takana! Tuntuu, että tällä viikolla oikeasti aloin ymmärtämään, kuinka isossa osassa ravitsemus on tässä leikissä. Joskus aiemmin yrittäessäni laihduttaa, olen aina tehnyt tiukat viikkoruokalistat ja lisäillyt ihan ihmeellisiä ruokia ja välipaloja ruokavalioon... Ajattelematta määriä, ajattelematta kaloreita. Ymmärtämättä ruuan ravintosisältöä. Nyt kun sitä alkaa ymmärtämään, ehkä pikkuhiljaa saa ruokavalion oikeasti koostettua loppupeleissä terveelliseksi, runsaahkoksi ja vielä kaupanpäällisiksi; painoa pudottavaksi.

Liikuntaakin on tullut lisättyä ohjelmaan viikon aikana; kuntopyörällä sotkemista, kävelyä ja zumbaa. Vielä joskus löydän sen, mikä sopii parhaiten itselle, ja myöskin parhaiten sopivan rytmin. Aiemmin olen tehnyt tarkkojen ruokalistojen lisäksi tarkat liikuntalistat, mitä liikuntaa, kuinka paljon ja koska... Ei toiminut sellainen ei, turhautui heti ensimmäisen päivän jälkeen, että enhän mä jaksa tällaista. Olin liian ehdoton ja siksi koin olevani täysin epäonnistunut.

Kuitenkin, nyt on viikko mennyt ja aamulla astuin jännittäen vaa'alle. Onko se paino mennyt mihinkään suuntaan, eihän vaan ole noussut? Paino näytti lukua 111,9! Mietin hetken ja tajusin, että on se puolenkin kilon pudotus jo suunta alaspäin. Nyt jälleen hetken luulen ja kuvittelen tosissani että tää oikeasti onnistuu ja mä joskus olisin oikeasti normaalipainossani, ainakin seuraavaan punnitukseen asti. "No eikös se paino ylipäätään heittele aika runsaastikin yleensä?" H totesi ja tuntui, että kiva kun yrittää lannistaa, mutta hyväähän se vaan ajatteli, jos kuitenkin ensi viikolla näyttäisi vaaka jotain enemmän...

Kuitenkin totesin, että nyt tämä toimii itselleni näin, pidän yhä ruokapäiväkirjaa ja lasken kaloreita, koska se saa mut tietoisemmin miettimään valintojani. Liikun, kun siltä tuntuu ja aikaa sille on. (Kuitenkin yritän liikkua sen 3-4krt viikossa eri liikunnoin) Mutta; elämäntapamuutokset eivät jumahda heti, vaan tässä opetellaan nyt täysin uusia elämäntapoja, sitähän se elämäntaparemontti on - oppimista uusiin kuvioihin.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Hiljaa hyvä tulee

Oon tässä miettinyt omia tavoitteitani... Jotenkin kauhean vaikeaa asettaa itselleen minkäänlaista tavoitetta, koska tuntuu vielä epärealistiselta koko painon putoaminen. Varsinkaan mitään aikarajaa, "vuoden loppuun mennessä -x kiloa", koska en tiedä millä vauhdilla paino putoaisi, putoaako se. Kaikella järjellä sen pitäisi lähteä putoamaan, ja tiedän sen. Millä vauhdilla, kuinka paljon? En tosiaan tiedä. Puhutaan -1kg viikossa olevan ihan hyvä tahti, mutta pystyykö näillä muutoksilla moiseen? Tämän takia siis ensimmäisellä tavoitteella ei ole vielä aikarajaa, ehkä seuraavalle välitavoitteelle osaa sitten asettaa jotain aikarajaakin?

Jos haluaisin päästä BMI:n normaalirajoihin, mun tulis pudottaa n. 40kg, enemmänkin jos en halua olla sillä "lievän ylipainoisuuden" ja "normaalipainon" rajoissa. Olishan se ihan täyttynyt unelma, jos painaisin joku kaunis päivä 60-65kg... Mutta enhän mä voi sellaista tavoitetta itselleni asettaa, se on kuitenkin niin paljon, tulee herkemmin epäonnistunut olo. Jotenkin tuntuu taas sitä korkeamman painon asettaminen tavoitteeksi jotenkin itselleen valehtelulta, jostain kumman syystä. Päätavoitteeksi haluaisin kuitenkin asettaa sen 65kg.

Välitavoitteet? Pakkohan semmoinen on asettaa, tulee joku onnistumisen olo edes. Ehkä jos ensimmäiseksi tavoitteeksi asettaisi sitten sen alle kolminumeroisen luvun, että se alle satanen olis kiva. Kuulostaa ehkä suht realistiselta? Okei, ollaan rehellisiä, ("Here comes the truth") ekalla punnituksella (14.12.12) painoin 112,4kg. Härrenkiesus sentään, kylläpä se kuulostaa isolta...  Kilo viikossa-vauhdilla ehkä olisin kolmen kuukauden päästä alle satakiloinen... Ei pitäis ehkä ajatella niin kaukaista asiaa, mennä vaan se päivä kerrallaan.

1. Tavoite: alle 100kg
2. Tavoite: 95kg
3. Tavoite: 90kg
4. Tavoite: 85kg
5. Tavoite: 80kg
6. Tavoite: 75kg
7. Tavoite: 70kg
Päämäärä 65kg


Noin asetettuna, ei tunnu suurelta hommalta? Jännää. Alleviivasin 4. ja 6. tavoitteen ekan lisäks, koska 85kg painoin viimeksi lukioaikana, silloin voin hyvin ja olin hyvässä kunnossa, siihen olisi aivan ihanaa päästä. 75kg tavoite alleviivattuna siksi, että kutosluokalla muistan painaneeni 75kg (joo, ihanaa... aina ollut pallo), josta terveydenhoitaja sitten napisi mulle, 12-vuotiaalle, että pitäis laihduttaa. 10kg se paino nousi sitten 3-4vuodessa, ei ole kehittyvälle nuorelle kovin paha? Taisi se siinä välissä nousta hieman yli 85, mutta kroppa oli kyllä timmi ja näytin suht hyvältä. Ikuinen unelmani, 65kg sitten on se päämäärä, jota kohti tullaan menemään, vaikka mentäis hitaastikin. Hiljaa hyvä tulee.

maanantai 17. joulukuuta 2012

"Päivä kerrallaan"

Eilinen meni ihan mukavasti, tuli liikuttuakin 800kcal edestä, kokeilin vihdoinkin zumbaa, jonka olin ostanut joskus vuonna nakki ja papu, oli jopa ihan mukavaakin. Sykemittari oli mittaamassa kulutusta, että saisi realistisen kuvan siitä, kuinka paljon polttaa... Kävelyillä on tullut käytyä, pakkohan se on kun tuo hundamus tuossa tuhisee ulospääsyä. Oon valinnut pidemmän lenkin ja lähtenyt H:n kanssa yhdessä. Ihan ylpeä olo tuosta saavutuksesta, vaikka vastahan mä oon kolme kokonaista päivää pitänyt "kuuria" yllä. Kun sais jatkettua samaan malliin...

Syömisten kanssa on mennyt myös ihan hyvin, kalorit kuitenkin tuppaa jäämään alle suosituksen, kiloklubiin kun liityin ja merkkasin ylös liikunnat ja syömiset. Kuitenkin syön tosi hyvin, ja käytän vieläkin vaakaa, että hahmottaa sitten joku päivä ihan silmämääräisesti, kuinka paljon kaloreita missäkin on, ettei tuu syötyä liikaa huomaamattaan, mikä se ongelma kai aina on ollut.
Eilen aamulla keitin neljän viljan puuroa, ja mittasin annokset, 160g puuroa per lautanen, ja kun rupesin kaloreita laskemaan, iski pakokauhu. Ei milllään voi puurossa olla niin paljoa kaloreita!? No, H:n kanssa mietittiin hetki ja todettiin, että se on se hiutaleiden kuivapaino, mikä täytyy mitata, ei se puuron paino... Ja lautaselliselle (joka on kuitenkin puolet siitä mitä ennen saatoin lautaselle ottaa) tulee kaloreita se n.90-100. Helpotuksen huokaus.

Olen innoissani siitä, että oon pystynyt tähän, jaksanut pitää tätä yllä, vaikka vasta neljäs päivä menossa. Ehkä se asenne "päivä kerrallaan" on tässä apuna, ennen oon aina "kuurille" ryhtyessä tehnyt tarkat viikkoruokalistat ja liikuntalistat ja kun en ole niissä pysynyt, elämäntaparemontti on jäänyt siihen. Olen ajatellut sallia itselleni herkuttelun viikonloppuisin, kohtuudella tietenkin. Löysin aivan loistavan reseptin, josta ajattelin olevan hyötyä, vaikka aika kaloripitoinen herkku onkin...
Leivonnaisten ystävä kuitenkin olen, ja joskus kun on tehnyt mieli, on leiponut herkkuja ja kahden kesken H:n kanssa tulee sitten tuhottua liiankin nopeasti nämä herkut...

Suklaakuppikakku mikrossa:
2rkl vehnäjauhoja
2rkl sokeria
1rkl tummaa kaakaojauhetta
2rkl vettä
1 rkl rypsiöljyä
ripaus suolaa

1. Sekoita kuivat aineet keskenään mikron kestävässä kupissa (esim. teekuppi), lisää vesi ja öljy ja sekoita kaikki aineet keskenään. (Kannattaa sekottaa kunnolla, voi jäädä jauhoa kupin pohjalle)
2. Mikroon täysteholla 1min-1,5min.

Kun laskin jokaisen raaka-aineen kalorit yhteen, sain tälle annokselle huimat 300kcal, ja yllätyin siitäkin, kuinka paljon voi oikeasti kaloreita yksi pieni leivonnainen sisältää, ei ihme, että kiloja on kertynyt! Resepti on siitä hyvä, että se tulee nopeasti, ja vain se yksi kappale, ei tule hontattua montaa leivonnaista kerralla. Eilen, vaikka söin tuon, kalorivajetta tuli kuitenkin se n. 1000 kcal. Päätin kuitenkin, että tämmöiset herkuttelut ei oo päivittäisiä, vaikka vajetta olisikin (ns. "onhan mulla varaa syödä tää kun kalorit ei mee yli"-ajatustavasta eroon pääsy!)...


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Epätodellisuutta ja ihmetystä

Ei sitä oikeasti uskoisi kuinka paljon on kaloreita siinä mitä tulee suuhun pistettyä... En yhtään ihmettele, miten sitä on oikeasti tullut nämä kaikki pelastusrenkaat. Kuvitellut, että "ei tässä nyt niin paljoa kaloreita ole, jos mä vaan tämän syön niin ei se lihota"... Nyt kun ajattelee, niin joo itseasiassa sillä ruokavaliolla mikä oli, niin jokapäiväinen ylimääräinen kyllä lisää niitä kiloja pidemmällä aikavälillä. Kilot hiipii salakavalasti. Kun katsoin Supersize vs. Superskinny-ohjelmaa, en jostain kumman syystä ihmetellyt miten sitä oikeastaan päästäänkin niihin lähtökuoppiin, missä nämä "Supersize"-kokoiset ihmiset ovat. Ne annoskoot... Se hahmottaminen on itsellekin vielä vaikeaa, mikä sisältää kuinkakin paljon kaloreita ja missä määrässä. Pakkauskoot kasvavat, ja ihmisten hahmotuskyky siitä, mikä on "normaaleissa" rajoissa oleva annos ruokaa, juomaa tms. Kai se täytyy itse kantapään kautta oppia...

Tänään mietin sitä, että ihan oikeastiko se periaate "syö vähemmän kuin kulutat" toimii? Kaikella järjellä, kyllä sen pitäisi. Kun sitä oikein tarkkaan ajattelee, tulee itsellä mieleen se, että ei tää voi olla näin helppoa... Nyt kun on laskenut pari päivää kaiken syömänsä kalorit, totesin, että voin syödä oikeasti hyvin ja terveellisesti, näkemättä nälkää ja jo sillä muka laihtua. Kai sitä on päähän iskostunut joku käsitys siitä, että laihtuminen on kamalan vaikeaa ja vaatii hurjasti työtä. Siitä mulla tulee semmoinen epätodellinen olo, että ei tää onnistu jos oikeasti yritän tätä näin "helpolla". Ei näin helpolla laihduta kaikkea tätä ylipainoa pois millään, ketunmarjat! No, se jää nähtäväksi, koska aion kuitenkin jatkaa näin, vaikka pieni epäluuloisuus yritystä kohtaan on noussut. Eihän laihduttamisessa onnistuis kukaan jos se ei olis just niin yksinkertaista. Sen ymmärtäminen vaan on kiinni omasta itsestä.

Olen koittanut nyt miettiä, mikä olis mulla tavoitteena. Tuntuu epärealistiselta asettaa täsmällistä tavoitetta mihinkään aikaperiodiin, koska ei ole mitään käsitystä siitä, tippuuko se paino vihdoinkin ja kuinka nopeasti ja kuinka paljon... Ehkä parempi olisi asettaa joku tavoite, josko se kilo viikossa mitä kaikki toitottaa, olis hyvä. Saa nähdä josko siihen pääsisi. Ensimmäinen tavoite on painaa alle kolminumeroinen summa vihdoinkin, mutta aikarajaa sille en osaa asettaa, haluan nähdä ensin miten tämä elämäntapamuutos toimii minulle.

Tänään energiavajetta tuli n. 1300kcal, kävin kahdesti kävelyllä H:n kanssa, sekä pyöräilin kuntopyörällä 300kcal edestä. Ja kuitenkin söin ihan hyvin, enkä tänään ollut yhtään nälkäinen. Sen takia aloinkin miettimään miten tämä muka voi olla näin helppoa, et ihan naurettava ajatus, että laihtuisin jos en näe nälkää ja voin hyvin yms. Saas nähdä. Toka päivä pulkassa, ja olen siitä ihan tyytyväinen. Päivä kerrallaan.

perjantai 14. joulukuuta 2012

1. Päivä: Herätys!

Olin tyytyväinen siihen tulokseen, että aamulla herätessä ajatus oli vielä mielessä, ja motivaatio vielä kohdillaan. Aina ennen aamulla on tehnyt valinnan, "Glääh, en mä jaksa tänään, aloitan uuden elämäntavan sit huomenna", mikä on loppujen lopuksi vain turhauttanut.

Aamulla ensimmäisenä astuin vaa'alle, jonka odotin näyttävän kilon tai kaksi enemmän, viimeksi kun lukema oli jotain kilon verran päälle aamuisen lukeman. Positiivinen yllätys siis heti aamuun! Päätin yöllä, että ostan viimeisillä jäljellä olevilla veronpalautusrahoilla vihdoinkin sen keittiövaa'an josta olen unelmoinut jo vuoden päivät! Kaupasta asteli tyytyväinen vaa'an omistaja, jonka oli pakko heti kotiin päästessä päästä testaamaan sitä, tottakai.

Aloin pitämään ruokapäiväkirjaa syömisistäni, siitä mihin aikaan, mitä tulee syötyä ja kuinka paljon - tällä kertaa täysin rehellisesti. Eräs terveydenhoitaja pari vuotta sitten suorastaan pakotti ravitsemusterapeutille, joka totesi mulle; "Ei sun syömisissä mitään muuta vikaa ole, kuin se, ettet syö riittävän usein"... Ja loppujen lopuksi se pieni "läski" sisälläni häpesi; se oli saanut mut kirjoittamaan ruokapäiväkirjaan pienempiä annoksia, kuin todellisuudessa... Kaukana totuudesta.

Olen uskotellut itselleni viimeisen vuoden sitä, että syön hyvin vihdoinkin... Ihmetellyt, että miksi se paino ei putoa vaikka olen muuttanut syömistottumuksiani. Tänään tutustuessani vaakani saloihin sekä kaloreihin, totesin, että olen tietämättäni syönyt aivan liian paljon kaloreita päivän aikana laihtuakseni, kuitenkaan en niin paljon, että lihoisin enemmän (vuoden aikana paino heitellyt kilon/kaksi).

Pyysin kihlattuani, avomiestäni, (jota nimitän nyt kirjaimella H) ottamaan minusta kuvan pelkät alusvaatteet päällä. Kun katsoin kuvaa, järkytyin. Siis kyllä olen tietoinen ylimääräisestäni, mutta että tuoltako se sitten oikeasti näyttää? Vähän erilainen näky kuin peilistä itseään katsoen, kaipa siinä se "kuvakulma", näkee kokonaisuuden kauempaa, vaikuttaa. Sen jälkeen H avusti ottamaan mitat, jotta näkis sit joskus, mikä mun kropassa pienenee sitten KUN pienenee.

H sai työpaikaltaan sykemittarin lahjaksi, jota hän lupasi, että saan käyttää selvittämään kulutustani kävelyllä, jeee! On tässä ollut päivittäin askelmittari käytössä myös meillä molemmilla. H:lla on myös tavoitteena pudottaa painoa, vaikka hän on ihan normaalipainoinen mies. Pitkähän hän on, ja kuuluuhan pitkän miehen painaakin, silti normaalipainoinen. Ylimääräisestä hän haluaisi päästä pois, paino kuulemma jakautunut väärään paikkaan. Onneksi on toinenkin, joka pudottaa painoaan, eikä joku joka mättää vieressä pizzaa naamaansa.

Tänään energiavajetta on jäänyt 1000 kcal, kävelyllä kulutettujen 200kcal jälkeen. Askelmittari on mukana päivittäin koko päivän (ja se näyttää päivän rytmin yms ohjelmaan liitettäessä!), ja siihen kun yrittäisi saada sen 10 000 askelta vähintään olisi ihan kiva... Olen päättänyt ottaa asenteen liikunnan ja syömisenkin suhteen niin, että päivä kerrallaan, joka päivä tekee uudelleen samat valinnat, olotilan mukaan (jos nyt on oikeasti kunnolla kipeänä, ei lähde reippailemaan) ja muutenkin. Ehkä jouluna sallin itselleni herkuttelun kohtuudella, nyt vähään aikaan en salli muuta kuin hyvin pienissä määrissä, ja vain JOS sen herkun kalorimäärä sopii päivän kalorimäärään.

Nyt on lähtömitat otettu, en nyt vielä sano todellisia mittoja (se pieni "läski" sisälläni häpeää liikaa vielä), mutta todetakseni en olekaan sairaalloisen lihava, kuten viimeksi mainitsin, olenkin "vain" vaikeasti lihava. BMI 39 paikkeilla... Ei kaukana sairaalloisesta, tiedän. Onneksi heräsin ajoissa.

Ensimmäinen askel

Parhaat ideat syntyy yöllä, eikös se niin mennyt?

Idea ei nyt ole elämässäni ensimmäinen laatuaan... Mutta... Mietin itseäni ja sitä mitä haluan tulevaisuudelta, sekä elämääni ylipäätään. Olen haaveillut jo pienestä pitäen, että "joku päivä mä meen naimisiin ja hankin lapsia", ruusunpunaisin lasein katsonut tulevaisuutta. Miettiessäni unelmaani, joka vieläkin on ja pysyy tuossa lapsuudenhaaveessa, tajusin yhtäkkiä, että en haluakaan sitä näin, en ollessani tällainen.

Here comes the truth, suprise suprise; olen reilusti ylipainoinen, BMI jotain yli 35, joten teknisesti määriteltynä olen sairaalloisen lihava. Kumma kyllä, minusta ei tunnu, että olisin sairaalloisen lihava, vaan tunnen olevani vain reilusti ylipainoinen. Onhan minulla ylimääräisiä kiloja, PALJON. Tähän päivään mennessä olen yrittänyt monet kerrat saada painoani tippumaan ja aina se on kaatunut johonkin. Näin karkeasti sanottuna ehkä sen kuuluisan motivaation puuttumiseen, vaikka kovin on aina koittanut selittää itselleen muuta. Kuvittelisin myös sen, että keinot ovat olleet väärät.

Ennen koitin kaikenmaailman jippodieettejä ja ne kaatuivat sulaan mahdottomuuteensa. Nyt pikkuhiljaa olen alkanut ehkä oivaltaa, mitä muutoksia täytyy tehdä, että pääsen joskus eroon ylimääräisestä taakasta. Ensinnäkin, ruokavalioon on kiinnitettävä huomiota. Loppujen lopuksi ruokavaliolla on isompi vaikutus painoon, kuin aikaisemmin luulin. Ei vain tiennyt totuutta, tai sen kielsi itseltään. Toisekseen, liikunnan harrastaminen vauhdittaisi painon putoamista. Basics, got it. Teorian soveltaminen käytäntöön onkin sitten asia erikseen, jonka toivottavasti tässä pikkuhiljaa oppii...

Nyt kuitenkin tämä kulunut vuosi on osoittanut, selviän mistä vaan jos vain oikeasti sitä haluan. Miksi siis en saisi painoani putoamaan? Miksi siis en onnistuisi. Se jää nähtäväksi, mutta ainakin tällä hetkellä tahdon sitä todella paljon. Lapsuudenhaaveen unelman edelle on mennyt siis toisenlainen unelma, laihtuminen.

Ensimmäisenä askeleenani siis on se, että nostan kissan pöydälle ja myönnän, että asialle on tehtävä jotakin.