Optimisti vs realisti

Viime vuoden joulukuussa, kun aloittelin tätä projektia, oikein laskemalla laskin, kuinka monta kiloa voisin pudottaa vuodessa. Kuinka sitä olikaan seurannut hurjia muodonmuutoksia, superdieettiä ja suurinta pudottajaa - katsonut niiden ihmisten pudottavan uskomattoman määrän kiloja ja niin lyhyessä ajassa. Totta hitossa se on mahdollista. Olin innoissani, kun paino lähti putoamaan ja sain lisää intoa jokaisesta pudonneesta kilosta ja lähteneestä sentistä. Kunnes tajusin, etten pystykään siihen mihin luulin pystyväni. Totta hitossa se on mahdollista, JOS... on tarkat ohjeet, on valmentajat, on ihmiset jotka potkivat persauksille jokaisessa käänteessä kun hetkeksi lasket katseesi ja pyyhkäiset hikeä otsaltasi. Okei, onhan sitä ihmisiä, jotka on pystyneet pudottamaan vaikka kuinka paljon, tai ainakin sanovat niin. 

Mulla? No eipä ollut sitä. Karu fakta on se, että mun hitaaseen painonpudotukseen ei ole syynä se, että multa puuttuis jotakin, ei ole ollut valmentajaa, ei ole ollut ohjeita, ei ole ollut erityistä ruokavaliota ja vielä vähän lisää valivalivali. Syynä on se, että teen sen itse. Ja inhimillisesti, teen myös virheitä. Joista kuitenkin opin, joskus kantapään kautta. Virheistäänhän sitä parhaiten oppii, eikö?

Ainakin nyt tähän mennessä olen oppinut. Ja toivon mukaan myös osaan soveltaa oppimaani käytäntöön. Tietty nyt mulla on apu; PT, joka on jaksanut mulle tehdä ohjelmaa ja ruokavaliota. Loppu siinä on itsestä kiinni.

Nyt kun miettii tätä vuotta ja ajattelee, että on vielä vajaa parikymmentä viikkoa aikaa pudottaa painoa, entinen minä hihkuisi riemusta ja ajattelisi, että voinhan mä saada 10-20kg pois vielä tänä vuonna jos vain haluan. Kun elämä ei olekaan ihan sitä miltä se näyttää ruusunpunaisten lasien läpi. Jos mä tuohon pystyn, sit nostan itselleni hattua. Mutta en aseta itselleni sen suhteen paineita. 

Virheistä oppinut minäni miettii nyt uudelleen sitä, kuinka paljon voisi haaveilla pudottavansa painoa jouluun mennessä. Alle sadan kilon, superjees. Siinä vaiheessa kyllä hypin kirjaimellisesti riemusta. 95kg? Jos siihen pääsen, olen taivaassa. Jokatapauksessa, jouluun mennessä pyrin pudottamaan kiloja niin paljon kuin vain pystyn!

Nyt tsemppinä ja pienenä motivaattorina mulle, osallistukaas kommentoimalla, että kuinka paljon te uskotte, että voisin pudottaa joulukuun 24 mennessä tästä nykyisestä painosta (eli 107kg), ja sit katotaan kuka osuu lähimmäksi! Oletteko optimisteja, vaiko realisteja? Vai heitetäänkö pessimistisyyden puoleen?