Back in business?

Rupesin todella miettimään nyt tätä koko hommaa tarkemmin. Edelliseen tekstiin tuli ihanan kannustavia kommentteja, vaikka minä itsekriittisenä sanoin jo, että saa mut haukkua pystyyn tämän päivän päivällisvalinnasta, pizzasta. Rupesinkin sitä kautta sitten miettimään, nyt kun olen myös tässä parin päivän ajan lukenut Patrick Borgin blogia Pöperöproffaa, sitä että mun suhtautuminen ruokaan ja herkkuihin voinee olla vähän vääristynyt. Tai sitten on kyse myös mun kertomasta asenneongelmasts ja siitä, että on tullut turhan itsekriittiseksi kaikelle nyt tämän projektin myötä.

Ehkä se, että sallin itselleni nyt tämän pizzan tänään olikin hyvä asia. Ehkä en koe niin hurjaa painetta ja täytyy myöntää morkkiksen liiankin usein valtaavan jos syön jotain, jota en koe ns. Sallituksi. Nyt kun miettii asiaa, mun ruokavalio on päällisin puolin pientä hienosäätöä vaille melko ookoo, eikä mikään 4000kcal päiväannos, vaan pysyy alle 2000kcal päällisin puolin lähes päivittäin. Poikkeuksena tietty nämä pienet sallimiset, jos nyt nimittäisin repsahduksen ja mokan sijaan niitä sallimiseksi. Ehkä se muuttaisi asennettani ruokaan ja herkkuihin enkä kokisi niin hurjaa morkkista -> joka taas johtaisi siihen epäonnistumisen oloon, joka taas on eräänlainen motivaationtappaja pahimmasta päästä.

Myös se, että kirjoitin muutoskuvat tekstiin siitä, kuinka en näe enää muutosta itsessäni ja kuvissa, kertoo siitä, että itsekritiikki oli vauhdissa. Katsoin kuvia uudemman kerran ja tajusin, eihän mulla vatsa roiku enää samallalailla, ei ole enää samanlaisen pöhöttyneen ulkomuodon omaava, vaan alkaa näkyä ehkä jo jotain pientä kiinteytymistä. Eihän sitä peilistä näe, kun siihen muutokseen ei oma silmä totu, mutta ehkä voisin alkaa vain taas miettimään mun kehon hyviä puolia sen sijaan että mietin mun isoa takapuolta, reisiä ja käsivarsia mahan lisäksi. 

Pyydän, että muistutatte mua seuraavan kerran kun blogissa on edes viikon mittainen hiljaisuus, että hei nyt linjoille, koska tuntuu, että nyt kun olen ollut aktiivisempi, tämä koko asia alkaa palailla mieleeni paljon paremmin. Mieleen palautumisella voinee olla jo jotain vaikutusta - mun tekee mieli lähteä kävelylle. Tosin nyt just sitten tietenkin tekee mieli lähteä, kun tänään illalla yhtäkkiä tunsin kuumesärkyä jaloissa, ja mittasin lämmön, joka oli 37,5... Ei siis nyt mihinkään lenkille, vaan töitä ja lepoa ettei vaan sairastu kunnolla. 

Huomenna koitan vaatia itselleni uudet paristot askelmittariin. 

It is good to be back!