Asenneongelma

Katsoin tossa jakson dieetit vaihtoon-ohjelmaa ja totesin, että hei, mulla ei todellakaan ole kaikki ihan vinksallaan. Siinä oli nainen, joka painoi suunnilleen kaksi kertaa sen mitä mä, ja söi aivan mielettömät määrät ruokaa. Siis ihan oikeasti. Se määrä oli päivässä varmaan sellainen minkä syömisessä mulla menis monta päivää! Se varmaan onkin suurin syy siihen, et en oo tämän lihavampi, kun ei tulisi mieleenkään ahtaa sisäänsä sitä määrää ruokaa mitä hän söi. Yksi annos oli noin kaksinkertainen verrattuna mun yhteen annokseen, ja hän saattoi syödä niitä annoksia jopa kolmekin putkeen... En ihmettele, mistä se paino oli tullut. Ja se ruuan laatu... Rasvaa, lihaa, ihan mieletön määrä hiilareita. Mitä mäkin syön sellasta ruokaa melko harvoin, ja sekin on varmaan alle puolet mitä hänen yksi annos. Toisaalta lämmittää omaa mieltäni tietää etten oikeasti syö todella todella väärin, mutta kyllä se on sääli, että toinen ei ajoissa tajua mitä tekee, ja nyt vasta yli parinsadan kilon kohdalla huomaakin, että hups.

Mitä nyt tarkastelen ruokavaliotani, ongelmia löytyy parikin. Yhtenä ongelmana on tietynlainen välinpitämättömyys, tiedä häntä mistä se kumpuaa. Vaikka pyrin syömään tietyllä tavalla, silti olen hurjankin välinpitämätön siitä, että sitä sitten ruokaa laittaessa tulee naposteltua siinä samalla hieman. Se on vain turhia kaloreita, turhaa koko juttu. Söis vaan sen mitä lautaselle laittaa sit kun on valmis, eikä söis siinä sivussa. Toinen ongelma on välinpitämättömyys herkuttelua kohtaan. Olen melkein vain seurannut mielitekojani viimeisinä kuukausina, vaikka niitä onkin kuitenkin suht harvoin. Nyt kun vaan pitäytyisi siinä kerran viikossa herkuttelussa. 

Mietin tuossa jonkin aikaa ruokavaliotani ja tein sitten taulukon, johon keräsin joka aterialle viisi eri vaihtoehtoa, ja yhteensä päivässä tulisi sitten noin 1500kcal syötyä. Aamiainen taisi olla n. 300kcal, lounas 400kcal, välipala 130kcal, päivällinen 450kcal ja iltapala 200kcal tai alle. Päivittäiseksi saldoksi tulisi 1480, eli just ja just se 1500kcal. Ajattelin, että ehkä se voisi olla ihan hyväkin kokeilu mennä tällä eteenpäin. Kevään aikana söin noin 1600-1800kcal per päivä, ja jos nyt syön noin, ei pitäisi ihan metsään mennä. Liikuntaa taas pitäisi alkaa lisäillä. Pikkuhiljaa... Sanoi mummo lumessa. 

Ostettiin viikonlopuksi H:n kanssa irtokarkkeja (hyi minua). Kuitenkin siinä kävi sitten niin, että sain kerralla syötyä vain pienen kourallisen karkkeja. Pussissa siis on vielä karkkeja seuraavaan herkuttelupäivään. Ehkä tästä asiasta voin olla iloinenkin, ei mennyt ihan hurjaa määrää kerralla ja se on vain ihan hyvä juttu. 

Tajusin, että ehkä mulla tosissaan on asenneongelma. Näen itseni tällä hetkellä jälleen ihan väärässä valossa, ja se saa mulle sen hällä-väliä asenteen. Eli siis tulevaisuutta ajatellen, mun täytyis ihan oikeasti kuluttaa enemmän aikaa siihen, että miettisin niitä hyviä puolia, kuten esim sitä, että L-koon pikkuhousut pysyvät jalassa ja eivät kiristä, eikä katsoa vain isoja reisiä ja vatsaa kriittisesti. XL-koon pikkarit alkaa vaan todella pudota päältä jo. Kun mut valtaa tämä itseinhon kauhea tunne, se saa mut sitten sallimaan itselleni turhan paljon herkkuja ja sallii mun syödä miten sattuu. Ei näin.