Sivut

perjantai 22. helmikuuta 2013

Pitkät perjantaipiuhat

Raejuusto puuron seassa oli kyllä järkevä valinta! Kiitoksia siis vinkistä joka tuli ruokapäiväkirjan puolelle! Olinhan tätä ajatellutkin, mutta jostain syystä en ajatellut sen olevan tarpeellista. Toisin kävi. Aamupäivän sain viettää "nälkävapaata"! Nälkä vaivasi vasta yhdentoista jälkeen, eikä kauaakaan, kun pääsin syömään lounaani. Super!

Päätin jo aikaisemmin viikolla pitää perjantain ikäänkuin lepopäivänä. Aamulla herätessä olo oli kyllä kaikkea muuta kuin virkeä. "Haudasta noussut" olisi hyvin kuvannut sitä näkyä mikä tuijotti vessan peilistä. Pienenpieni mieliteko tuli mennä takaisin sängynpohjalle tuhisevan miehen viereen, mutta selätin sen. Harvinaisen helposti. Ajattelin, että mä niin haluan saada virkeämmän olon. Ensin ajattelin, että polkisin vaikka kuntopyörää suht kovilla tehoilla, kunnes muistin, ettei siitä tule askelia lainkaan (jo nyt onkin muodostunut jonkinlainen neuroosi noiden askelien kanssa...) JA munhan oli tarkoitus tosissaan pitää se lepopäivä raskaammasta urheilusta tänään...

Jouduin tekemään aikamoisen ajatustyön vastustaakseni halua lähteä hölkkäämään aamulenkillä. Laitoin jopa "kävelykengät" jalkaani, etten juoksisi - koska noilla kengillä hölkkääminen tarkoittaa sitä, että olisin kohta päiväkirurgialla potilaana, enkä opiskelijana. Kyllä taitaa perjantaina piuhat olla hieman pitkät, kun ei voi vaan yksinkertaisessa päätöksessään pysyä!

Kyllä otti pattiin, kun lenkki ei tarjonnutkaan sitä ihanan virkistynyttä olotilaa! What the ...? Nytkö mun kunto on muka kasvanut sen verran, ettei semireipas kävely enää hengästytä/hikoiluta läheskään niin paljon, kuin ennen?! Ja variksenmarjat sanon minä.

Let's face the fact: kai nyt se kunto nouseekin sillä määrällä liikuntaa mitä mä olen harrastanut tässä tammikuusta lähtien ja sehän on vain ihan pirun hyvä juttu! Ainoana haittana on se, etten enää saa kävelystä kunnolla sitä, mitä haen. Ainakaan tuolla määrällä/teholla mitä olen nyt kävellyt.Voihan pirskatti. Eeeei: senhän piti olla hyvä juttu.

Pääkopan koneisto ei kyllä toiminut täydellä suoritusteholla päivän aikana, vaikka kyllä silti päivä oli kokonaisuudessaan melko onnistunut... Kun pääsin kotiin, iski väsymys ja ihmettely. Mitä ihmettä mä nyt teen, H on illan töissä ja mulla on LEPOPÄIVÄ. Jos istun sohvalle, kuukahdan. Mutta on niin väsynyt olo, että mitään ei jaksaisi tehdäkään. Siinäpä vasta pulma taas... *pyörittelee silmiään*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä sananen - oli se sitten risuja taikka ruusuja! Vinkit, ehdotukset ja neuvot otetaan vastaan ilomielin! Jos on jotain kysyttävää, kysy! :)