Viimeinen harjoittelupäivä. Ensimmäistä kertaa mulla jää johonkin harjottelupaikkaan kunnolla ikävä. Vähän vaikeeta käsittää, että tänään kun lähden, en tuukkaan ihan heti takaisin. No, se kertonee vaan sen, että tää oli hyvä paikka olla harjoittelussa. Henkilökunta on mukavaa ja työ mielenkiintoista. Arviointikeskustelu on iltapäivällä, jonka jälkeen varmaan kehotetaan lähtemään kotiin.
Eilen keskustelin H:n kanssa olotiloista, H on valitellut väsymystä ja päänsärkyä viime viikkoina. Keskustelussa päädyttii ruokavalioon, ja totesin hänelle että syö aivan liian vähän ja harvoin siihen nähden että on iso mies. Valitteli, että kun ei oo nälkäkään, mutta illalla iskee makeanhimo. Mä syön hyvin ja liikun, en ole väsynyt päivisin enää niin paljon eikä päänsärky vaivaa usein. Voin itseasiassa todella hyvin. H ei ilmeisesti ottanut neuvoja kuuleviin korviinsa.
Lähdin eilen töistä kaupungille kahville kaverin kanssa, ja kun kaveri näki mut, hän kiljaisi, että eihän sua meinaa tunnistaa kun oot niin paljon pienentyny! Sanotaan suoraan, että epäilin hänen liioittelevan ja olin kyllä hieman hämilläni. Joo kyllähän mä tunnen itse jo jotain muutosta, mutta ei toi paino ole niin paljoa pudonnut, että se näkyisi. Ehkä se on sitten sitä liikunnan vaikutusta, kiinteytymistä tai jotain?
Tuntuu, että olen tosissaan alkanut enemmän oivaltaa sitä, että tällainen muutos vaatii aikaa. Sen hyväksyminen o varmaan vaikeinta ollut, koska ei mikään tule yhdessä yössä. Nyt sen alkaa hyväksymään, vaikka tietty kaverin kommentti, jo pudonneet kilot ja vaatteiden löystyminen ovat kyllä varmaan osatekijöitä tässä hyväksymisprosessissa.
Mietin eilen, että ei mulla ole yksinkertaisesti mitään syytä olla jatkamatta tätä projektia vaikka alkaisi tympimään "laihduttaminen". Koska mulla ei ole mitään ihmedieettiä käytössä, eikä mitään mihin en pystyisi, ei ole mitään syytä palautua vanhoihin tapoihin. Voin aiheesta jossain vaiheessa vääntää kirjoituksen, mikä nyt on muuttunut entiseen nähden. Ja jos mä jatkan tätä, ei ole mitään syytä siihen, että paino ei ajallaan putoaisi.
Joten torta på torta, ei tästä voi olla mitään muuta kuin hyötyä.
Eilen en sitten kerennyt nyrkkeilemään, joten menen tänään uimaan.
Pelkään pahoin, että pieni flunssa hiipii, aamulla oli kurkku kipeä, ja nyt pikkuhiljaa nenä alkaa mennä tukkoisemmaksi.... Tunnollinen opiskelija sairastaa lomalla ja viikonloppuna! Otan uidessa ihan rauhallisesti, ja viikonlopun lepään, että tervehdyn, jotta ei tuhoudu ajatus kaverin kanssa tehokuntoilupäivistä ensi viikolla. Voihan perhosen flunssa! Sinähän et mua sänkyyn kaada.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä sananen - oli se sitten risuja taikka ruusuja! Vinkit, ehdotukset ja neuvot otetaan vastaan ilomielin! Jos on jotain kysyttävää, kysy! :)