Rättipuhkipoikki.

Oi, oi! Viikonloppu! Vihdoinkin.
Sanotaanko vaikka niin, että olen ihan täysin rättipuhkipoikki tästä viikosta. Aikaiset aamuherätykset, myöhäiset nukkumaanmenot ja tylsä harjoittelu veivät kyllä kaiken energian... Virkeystila & motivaatio = 0. Josko sitä vielä kaksi viikkoa, eli kymmenen harjoittelupäivää jaksaisi. Vaikka päällään seisten, näytetään mistä puusta mut on veistetty!

Kuvannee hyvin tämän viikon jälkeistä olotilaa

Oltiin tänään sitten sukuloimassa. Mun mieliala parani yllättävän paljon reissusta. Ihanaa nähdä sukulaisia, joita ei ole pitkiin aikoihin nähnyt ja samalla tosiaan esitellä H heille. Hieman siis jotain jännitettävääkin tässä päivässä oli. Hyvin kaikki ottivat H:n vastaan. Ihanaa. Syötiin sitten villisian niskaa (kyllä - mua epäilytti tosissaan tilata tällaista - toinen vaihtoehto kuulosti vieläkin oudommalta!), perunaa ja kasviksia. Oli ihan hyvän makuistakin. Kakkukahvien jälkeen sitä lähdettiinkin kukin omille teillemme.

Nyt kotona, vihdoinkin päässyt jotain tänne päivittämään ja kirsikkana kakun päällä - rentoutumaan! Tarpeeseen tuli! Ihana mies, siisti koti, paremmin nukutut yöt, liikunta ja hyvä ruoka... Ehkä näillä eväillä tämän viikonlopun jälkeen jaksaisin taas vääntää tulevan viikon harjoittelussa.

Okei, sitten varmaan haluattekin tietää jo punnituksen tuloksen. Paino näytti 107,5, joten se tekee kokonaista -900g! Ja sata grammaa jäi puuttumaan, että olisi tasan viiden kilon pudotus! Nyt alkaa jo kuulostaa siltä, että jotain tapahtuu. Tokaan tavoitteeseen 105kg:n on vielä 2,5kg jäljellä. Kyllä se tuosta laskee pikkuhiljaa, onneksi tällä viikolla melkein sen kilon! Tyytyväinen tallaaja täällä päässä.

Ehkä sitä tulee vielä lähdettyä tänttäröimään tuonne pakkaseen H:n kanssa pitkälle iltalenkille - kuka tietää - tai sitten jäämme sohvan pohjalle tuijottamaan telkkaria.