Sivut

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Maastokuosista ihmettelyä...

Eilen hieman jo ennakkoon puhelin siitä, että tämän viikon punnituksessa todennäköisesti tulee eteen plussaa. Olin itse siitä hyyyvin hyvin varma, mutta: 106,2kg näytti vaaka! Siiiiis anteeksi mitä?! Kävin kolmesti seisomassa vaa'alla, ja kokeilin myös toista vaakaa, samaa lukua sieltä tuli. Voitte vain kuvitella sen ihmetyksen kiljahduksen ja mun ilmeen, kun tämän näin. Ei voi olla totta.... Rasvaprosentti oli laskenut, lihasprosentti noussut, ja senttejäkin pari huvennut...

Seuraavaksi lähdettiin sitten kauppakeskukseen vähän kiertelemään, ja käytiin Seppälässä. Silmäni iskeytyivät maastotakkiin. Katsoin koot läpi ja totesin että hitot, ei tässä ole kuin L, M, ja S. Ei mitään mahista. Ennenkuin päätin kokeilla sitä L-koon takkia. Mulla on yleensä aina jäänyt kinnaamaan käsivarsista takit ja paidat, joten se oli se, mitä ekana odotin. Ei. Kädet meni hihoihin hyvin. Seuraavana odotin, ettei takki mene lantion kohdalta kiinni. Kyllä se vaan meni. Se mahtui mun päälle!

Kappahliin mennessä näin heti seuraavaksi maastohousut. Oon varmaan vuoden halunnut maastohousuja. Ei niitä ollutkaan kuin kokoon 46 asti. Huokaisin pettyneenä. Kunnes päätin sitten kokeilla huvin vuoksi kokoa 46. Nythän olen käyttänyt koon 50 housuja viimeiset kaksi vuotta. (Masentava ajatus). Menin sovituskoppiin, ja kiskoin housunlahkeet jalkaan, ne mahtuivat. Sitten reisiä pitkin ylös ja koko ajan odotin, että missä vaiheessa ne kinnaa reisistä tai takapuolesta eivätkä mene jalkaan. Ne meni jalkaan, ylös asti. Naureskelin, että no eivätpähän varmana mene kiinni. Ne meni kiinni! Ja ne vielä tuntui ja näytti hyvältä. Itku tuli sovituskopissa, et nyt mulle tosissaan mahtuu kahta kokoo pienemmät housut jalkaan, normaalikokoisten valikoimasta, ei XLNT tai great girls...

H päätti sitten ostaa mulle nämä molemmat, kun oma rahatilanne on... no, opiskelijan rahatilanne. Ihana mies.

Ihmeellinen päivä. Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu, kuumetta oli vielä hieman aamusella, ja olo vielä hieman voimaton, mutta viikonlopun levon jälkeen jaksais taas harjoittelua - viimeisen viikon. Sit pääsee kouluun lepäämään!

 

2 kommenttia:

  1. Aaah tuo on niin ihanaa kun pääsee shoppailemaan ja huomaa pienentyneensä. Se on jotenkin ihmeellistä, ettei kaupassa osaa enää valita oikeita vaatekokoja ja pitää kuskata ties kuinka monta eri kokoa koppiin, että osaa valita oikein. Onneksi olkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kyllä oli uskomaton olo siinä sovittaessa! En tosissaan olis osannu kokeilla 46 jos en olis piruuttani päättäny kattoo kuinka kireet ne on ja TADAA. O.O
      Kiitos!

      Poista

Jätä sananen - oli se sitten risuja taikka ruusuja! Vinkit, ehdotukset ja neuvot otetaan vastaan ilomielin! Jos on jotain kysyttävää, kysy! :)