Mietin tossa vähän aikaa edellistä viestiäni ja totesin, että ei se nyt elämä kaadu tähän - eikä varsinkaan elämäntapamuutokset. Miksei voisi joskus vähän pyllytellä? Jos se paino ei laske viikkoon, onko mun loppuelämä muka pilalla? Sen yhden/kahden viikon vaikutus on loppukädessä minimaalisen pieni!
Muutenkin, vaikka tekisin kaiken oikein, voi se paino silti jumittaa tai nousta hieman. Viime viikolla päästiin kuitenkin miinustulokseen ja sekin oli se 1300g. Miks mä sit valitan? Sehän on jo itsessään melkeen se kahden viikon pudotustulos jos mennään sillä kaavalla et ~500g olis optimaalinen pudotus. Joten kakat siitä vaikka paino nousis tällä viikolla hieman!
Ja muutenkin, eihän se ole "lihomista", vaan painohan heittelee muutenkin. Lihominenhan tulee siitä että päivittäin syö kaloreita pitkästi yli päivän saannin. Eli jos olisin viikon syönyt 3000kcal/pvä, sit se olis jo lihomista. Yks pizza ja hamppariateria sinne tänne. Ne oli kuitenkin vain poikkeuksia, eivätkä normaalia elämää...
Tää on asenteesta kiinni. Todella. Pään sisus vaikuttaa niin paljon ihan kaikkeen. Jos ajattelee et tää on ihan kamalaa, en tuu laihtumaan, en onnistu, en pysty - ei siihen sit tosiaankaan pysty. Tässä vaiheessa entinen minä olis jo heittäny märät hanskat tiskiin ja luovuttanut.
Ja sitäpaitsi - toistan itseäni; mikä hiton kiire tässä on? Kyllä - mulla on ylipainoa niin paljon että se on terveysriski. Sillä perusteella ajatellen mitä nopeammin paino putoaisi, sitä nopeammin riskit pienenisi! Mutta; mä olen nuori. No, okei ens viikolla 22v, mutta nuori silti! Mulla on aikaa päästä ylimääräisestä eroon. Eikä se paino putoa muutenkaan yhdessä yössä. Miksi parista viikosta vuodessa tarttis huolehtia? Jäljellä kuitenkin on 50 viikkoa joten hiiteen stressi parista vaivaisesta viikosta!
Ps. Tietty jos ajattelee koko ajan joka viikko et ei tää nyt paljoo tee jne, se on huono - täytyy vaan löytää kultainen keskitie.
Se on hyvä asenne!
VastaaPoista