Ajelin eilen iltasella parin tunnin matkan ja kotona olin puolenyön aikaan. Väsymys voitti, jouduin kaksi kertaa matkalla pysähtymään jotta jaksoin pitää silmät auki. Pikkuhiljaa alkaa todella nappaamaan tämä väsymys! Hellittäisi jo otteensa tai saisi nyt edes tietää missä vika.
Aamulla H herätti puoli seitsemältä, hyvä kun todella jaksoin nousta sängystä! Päänsärky, se tutuksi tullut tuttava riipaisi kylmillä kynsillään heti kun sain raotettua silmiäni millin verran. Reidet, takapuoli ja sääret huusivat liudan kirosanoja noustessani ylös. Kylläpä osaa olla paikat jumissa!
Koulussa istuin puolentoista tunnin luennolla ja yritin lukea tenttiin sen minkä jaksoin. Tentti oli harvinaisen vaivaton - riipustin 20min ja kaiken tarpeellisen, jokaiseen kysymykseen osasin vastata ja olin toinen joka palautti paperinsa. Tuntuu, että pärjäsin ainakin vallan riittävän hyvin.
Kotiin päästyäni lösähdin H:n kainaloon ja nukahdin alta aikayksikön. Positiivinen puoli asiassa - eipähän ainakaan ole nukahtamisvaikeuksia! Nukuimme puoli neljään saakka. Mun olo ei ollut muuttunut piiruakaan. Nukuin mä sitten 12h, 8 tai 6, mun olo on ihan samanlainen kuin heräis parin tunnin unien jälkeen koko päivän putkeen. Päätä särkee ja huimaa kun vähänkin tekee jotain. Ihmeen kaupalla sitä jaksoikin juosta sen naisten kympin, mistä olen kyllä hyvin ylpeä.
Kävimme sitten autokaupoilla H:n kanssa ja pari kotteroa koeajettiinkin. Ne kyllä jäivät liikkeeseen - toisessa aivan mieletön määrä lommoja ja toinen vain ehkä hieman liian kallis meidän budjettiin.
Päätös tehtiin myös kultaisen kaakattimeni kohtalosta. Tai minähän sen päätin. Se ei tuollaisenaan mene läpi katsastuksesta, joten soitin autopurkaamoon ja tarjosin kaakkia heille. Lupasivat 150€ ja nyt sitten on päätetty päiväkin, perjantaina on kultaisen munan hautajaiset. Kaakki Kaakkeli kaakatin lähtee kierrätykseen ja mulle tilalle tulee oranssi raketti. Kaunis kuin mikäkin. Kunhan H löytää ensin omansa tilalle jonkin, sillä raketti on vielä hänen.
Tekisi mieli kirjaimellisesti nukkua monta päivää putkeen. Silti se ajatus tuntuu turhalta - en mä saa mitään aikaiseksi ja aika menee hitaasti = elämä tuntuu tylsältä, merkityksettömältä ja sisällöttömältä. Paranisiko muka mun väsymys kuin taikaiskusta jos nukkuisin niin pitkään kuin nukuttaa? En usko. Käytännössä nyt musta ei ole hyötyä nukkuessa eikä hereillä, ja se siivittää mieleni merkityksettömän olotilan mustille maille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä sananen - oli se sitten risuja taikka ruusuja! Vinkit, ehdotukset ja neuvot otetaan vastaan ilomielin! Jos on jotain kysyttävää, kysy! :)