Kun maailma sumenee, ilonaihe on se pienikin...

Ostin viikonloppuna raskaustestin varmistaakseni, että väsymys ei johdu raskaudesta, kun pillereiden kanssa punainen ferrari on ollut karkuteillä jonkin aikaa. Noh, hätä ei ollut sennäköinen ja testi näytti negatiivista. Johan minä sen tiesin, mutta halusin olla varma. Ettei sitten katsota kätilöksi opiskelevaa nuivasti kun tuleekin ylläripylläri tieto raskaudesta. Tällä kertaa ei, ja kyllä se sinällään harmittaa vaikkei nyt vielä tunnukaan siltä että oikea aika lapsen hankkimiselle olisi.

Lupasin itselleni sen, että jos väsymys jatkuu vielä tällä viikolla, ja raskaustesti on negatiivinen, käyn lääkärissä. Tänään istuskelin ihan rauhassa luennolla ja yhtäkkiä tuntui, että maailma pyörii ja sumenee. Sitä kesti sen pienenpienen hetken, vaikka se tuntuikin mulle ikuisuudelta. Pari kertaa aikaisemminkin ollut tuommoinen olo, ja jos vähänkin suuremmin ponnistelen, kylmänhiki ja tuskainen olo valtaa mut ihan kokonaan.

Tein siis päätöksen soittaa siltä istumalta terveyskeskukseen ja onnekseni kävi aivan mieletön tuuri ja sain ajan 45minuutin päähän! Seuraavat ajat olisivat olleet vasta viikkojen päästä. Meikäläinen sitten otti jalat alleen ja lähti kesken päivää lääkäriin.

Lääkäri oli todella ammattitaitoisen oloinen! Kuunteli keuhkot, mittasi verenpaineen ja sitten vielä teki pari neurologista testiä. Määräsi labrakokeita, kilpirauhasarvot, hemoglobiini, paastosokeriarvot ja siihen päälle vielä folaatti, b12-vitamiini ja kolesteroliarvot. Labrakokeista vastauksia ei tietenkään heti saada, joten hän vielä kokeili niskaani ja hartioitani. Melkein lähti taju, kun hän painoi niskaa korvan takaa ja hartioista. Totesi siihen, että mikäli labra-arvoissa ei ole mitään oireita selittävää - syynä niille on todennäköisesti sitten niskajäykkyys. Määräsi sitten sairaslomaa, särkylääkettä, rentouttavaa lääkettä ja kävelylenkkejä. 

Kysyin sitten vielä, että mitä mun kannattaa tehdä kun sunnuntaina on se naisten kymppi. Hän sanoi että olotilan mukaan, mutta suosittelee ennemminkin reipasta kävelytahtia kuin hölkkää. 

Noh, huomenna aamulla sitten labraan, ja ehkä sitä sitten saapi tietää että onko se vain tämä niskajäykkyys vai olisiko sittenkin kyse jostain muusta... 

Ps. Verenpaineeni oli 120/85, joten on ihannearvoissa, ja laskenut siitä mitä se oli aikaisemmin keväällä! Ilonaihe senin pienikin.