Se tapahtuu sittenkin, vai tapahtuuko?

Mä en nyt voi uskoa tätä todeksi! H otti lauantaina kuvat musta aivan kuten silloin alkuun. Nyt vasta tänään laitoin ne vierekkäin ja vertasin. En voi uskoa, mutta itse näen kuvassa muutoksen! Ehkä mun pitäis nyt miettiä kaksi kertaa ennen kuin laitan kuvaani tänne.... Mutta kiusaus on suuri, josko mun omat silmät valehtelee sittenkin. Kyllähän mulla on hoikistunut olo, ja tuntuu housutkin löystyneen... Harmikseni alkuun otettiin kuvat vain edestä, nyt tosin lauantaina otettiin sekä sivusta että takaa myös. Jatkossa näin.

Harmittaa ihan etten päässyt tänään nyrkkeilemään, kun pakkopullana iskeytyi tutkimusartikkelianalyysin tekemistä, palautus olisi ylihuomenna. En tosin saanut kovin paljoa aikaiseksi, en jaksanut keskittyä englanninkieliseen artikkeliin kirjoittaakseni siitä analyysia suomeksi. Lähdin koiran kanssa ulos, ja huomasin miettiväni, että menisinkö sittenkin pidemmän lenkin, johon itselleni sitten totesin, että ei nyt näin myöhään enää, eiköhän se tunti kävelyä päivässä riitä. Joku päivä voisin kyllä todella kävellä pidemmän lenkin.

Mutta, ennenkuin jänistän..... (EI HERKIMMILLE!)

 

 Omat silmäni näkevät eroa, jolleivät vallan valehtele. Käsivarretkin näyttäis hieman pienentyneen, vaikka tosin suurin muutos on tossa vyötärö-vatsa-lantio akselilla....

Tyytyväisyys omiin valintoihin

Aamulla heräsin jälleen hieman ennen kuutta. Ei ollut enää samanlaista taistelua päästä hereille, vaikka oli nukkunutkin hieman vähänlaisesti. Koiran kanssa lähdin tyhjällä vatsalla lenkille, eikä sitä vissiin oikein innosta tämä elämäntapamuutos - sitä sai vetää perässään jo vartin jälkeen. Joka aamu se vilkuilee jokapuolelle, ihan kuin pelkäis jotakin. Noh, saanee luvan tottua pikkuhiljaa tuohon aamuiseen puolituntiseen.

Aamiaiseksi söin eilen kaurapuuroa, johon pistin pakastemustikoita ja sokeritonta mehukeittoa. Tänä aamuna vaihdoin kaurapuuron ruispuuroon. Lounaaksi kasvisgratiinipataa ja leipää, sama tänään. Ruoka oli onneksi maukasta, johon H:kin totesi, että hyvä ettei mennyt hukkaan raha ja vaiva. Ensimmäiseksi kasvisgratiinintapaiseksi harvinaisen hyvää tulikin.

Eilen pääsin vielä töiden jälkeen uimaan, ja puoli tuntia uituani osallistuin vielä 45minuutin vesijumppaan. Vesijumpan vetäjä päästi minut kokeilemaan ekan kerran ilmaiseksi, kun tokaa kertaa vasta koko uimahallissa ja en tiennytkään vielä että jumpasta tulisi maksaa ohjausmaksu erikseen. Kiitokset vaan vetäjälle, kun sain ilmaiseksi mukaan tulla, jumppa teki kyllä hyvää ja voisi vakaasti harkita käyvänsä vesijumpassa useastikin.

Illalla jaksoin vielä lähteä puolen tunnin lenkille, jonka jälkeen käytiin kaupassa. Ostin magnesiumlisän, josko siitä olis apua tohon liikunnan aikana kramppaavaan jalkaan. Sorruin myös ostamaan uudet urheilukamppeet, mustaoranssit steamin housut, topin ja hupparin. Aamulla lenkillä totesin, kuinka hyvä huppari onkaan, pehmeä ja lämmin. Uimalasitkin tarttuivat mukaan ostoskärryyn.

Tänään täytyy tyytyä pelkästään tunnin kävelyyn, kouluhommat vaatii tämän päivän huomion totaalisesti, vaikka mielitekona olis mennä nyrkkeilemään tänään. Torstaina sitten. Huomenna ennen työvuoroa jälleen uimaan.

En voi nyt muuta sanoa kuin sen, että olen ylpeä siitä, että olen jatkanut tätä elämäntapamuutosta näin pitkään, ikinä koskaan ennen en ole saanut ylläpidettyä näin pitkään tällaista päätöstä. Liikun enemmän, syön paremmin, nukun paremmin ja paino putoaa (hitaasti mutta varmasti, at least I hope so). Housut tuntuvat yhäkin vaan löysiltä, ehkä en kuvittele sitä, vaan joku hyötykin tästä oikeasti on ja niistä pudonneista muutamasta sadasta grammasta.

Väsymystä ja palelua...

Viikko meni ihan hyvin, oon ylpeä siitä, että tuli oikeasti joka päivä 10000 askelta arkena ja tuli käytyä uimassa sekä nyrkkeilemässäkin. Paino oli pudonnut lauantaina punnituksessa 600g, ja jostain kumman syystä halusin mittailla uudelleen viikon jälkeen, ja oli lähtenyt senttejäkin muutamia. Viikonloppu on mennyt nyt ihan palkkatöissä, ja tuntuu että näillä työajoilla en saa askelia edes täyteen saati sitten kerkeä muuten liikkumaan. Paitsi että työ itsessään on melko fyysistä, tulee hikoiltua ja hengästyttyä töissä, ja huomasinkin että nyt aamulla herätessä oli rintalihakset ja haba kipeänä. Oikea reisi on ollut kipeä torstaisesta nyrkkeilystä asti, ja toisaalta ihan hyväki nyt hieman lepäillä, kun tullut arkena joka päivä käveltyä tunti ja kahtena päivänä muuta liikuntaa myös. Ehkä vaadin itseltäni vielä liikoja askelien suhteen, ei kuitenkaan joka ikinen päivä ole mikään pakko saada sitä 10000 askelta, vaan joskus voi ihan levätäkin.

Syömiset on menneet hyvin myös, tosin perjantaina ja eilen tuli hieman herkuteltua, mutta eihän se sinällään haittaa kun se tuli tehtyä kohtuudella.
Tein eilen vielä viikon eväsruuaksi kasvispossupataa, josta sitten tosiaan riittääkin koko viikolle ruuat.

Harjoittelussa perjantaina ohjaaja viestitti olevansa huolissaan mun jaksamisesta. Kuulemma olen niin kovin väsyneen olonen välillä töissä, että hän oli alkanut miettiä jaksanko olla siellä. Vakuutin jaksavani, ja rupesin miettimään että syönkö kuitenkin liian vähäisesti vai mistä se tulee, että väsyttää harjoittelussa välillä niin, että hyvä kun silmät auki pysyy. Paleltaa myös, tosin koko rakennus on vetoisa, olen syyttänyt sitä. Mutta ku miettii, palelu ja väsymys kertois jostain muustakin. Täytyypä viikon verran taas tsekata vähän kaloreita että kuinka paljon sitä tuleekaan päivässä, ettei oo liian vähän.

Tippuis tuo painonhiivatti nopeammin!