Hyvä päivä. H palasi töihin lomaltaan, ja vaikka kuulostankin nyt kovin itsekeskeiseltä, moni varmaan ymmärtää kun sanon että olen iloinen siitä, että saan kauan kaivattua omaa aikaa, ihan itsekseen kotona.
Nyt siis on viikko syöty PT:n ohjeiden mukaan, vieroitusruokavaliota. Vieroitusaika oli tarkoitus olla vieroitus sokereista ja viljasta, kun loman aikana tuli syötyä liikaakin.
Yhdestä asiasta huomasin, ettei semmoinen ruokavalio, joka mulla on ennen ollut, ei sovi mulle. Tiedätte jotkut varmaan sen tunteen, kun ette ole syöneet vähään aikaan, ja sitten alkaa armoton heikotus ja tulee kovin huono olo. Sellaista olotilaa siedin sitten loman jälkeen kun ei kroppa saanutkaan sitä hiilihydraattimäärä mihin se loman aikana tottui. En nyt mitenkään tieteellisesti tätä todistele, mutta näin mä aattelin sen olevan.
Ruokavalio on tehnyt hyvää! Ei ole nälkä, sen ainakin sanon. Lähestulkoon joka aterialla kun syö massun täyteen kasviksia ja lihaa, kalaa, kanaa tai kananmunaa, ei tule kovinkaan helpolla nälkä. Olen yllättynyt siitä, kuinka helppo sitä onkaan noudattaa. Ihanaa!
Ylpeänä ilmoitan myös sen, että olen nyt tosissaan omaksunut salilla käymisen! En harkitse hetkeäkään menenkö salille vaiko en, vaan laitan sen järjestymään. Vaikka mitä tulisi. PT:n tekemä treeniohjelma sitäpaitsi tuntuu sekä haastavalta, että myös äärettömän tehokkaalta. Tällä viikolla en pääse spinningiin, mutta ensi viikolla koittaa täyden treenin viikko ja siitä kuulettekin sitten lisää.
Yksi periaate, jonka aion nyt ottaa käyttöön on hautunut päässäni jo jonkin aikaa. Kerran kun en löytänytkään herkkupäivänä (kauan aikaa sitten) juuri sitä mitä olisi tehnyt mieli, otinkin jotain muuta ja koko viikon sitten seuraavaan herkkupäivään asti vähän harmitti. Jonain herkkupävänä sitä sitten ei ole tehnyt käytännössä mieli yhtään mitään. Sitä on sitten vain ottanut sitä mitä ajattelee, että vois olla ihan kiva. Ihan kiva... Ei enää mitään sillä periaatteella, että olis IHAN KIVA. Siinä sit mussuttaessaan miettii et vois sitä parempaakin olla, mut kai tääkin käy.
Ei, ei, ei ja vielä kerran ei. Tästä lähin mun periaatteeksi tulkoon se, että jos ei tee mitään erityistä mieli, niin silloin ei oteta mitään. Ja jos tekee jotain erityistä mieli, niin sitten ottaa sitä (kohtuudella) ja nauttii siitä sit kun mieli tekee. Tietty kaikille mieliteoille en tuu antamaan periksi, se ei sovi tähän mun uuteen elämäntyyliin. Sehän on se, mikä on mut saanut tähän kuntoon alunperin. Oon syönyt mitä mieli tekee ja en ole tiennytkään sanasta kohtuus hölkäsen pöläystä! Asiaan tulkoon siis muutos. Nyt aion tutkailla omia mielitekojani, mitä tekee mieli ja koska - kuinka usein. Siitä voin sitten rakentaa mulle toimivan herkuttelusäännön. Olkoon sitten kerran tai kaksi viikossa, mutta olkoon se siis vain sitä mitä tekee mieli todella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä sananen - oli se sitten risuja taikka ruusuja! Vinkit, ehdotukset ja neuvot otetaan vastaan ilomielin! Jos on jotain kysyttävää, kysy! :)