Venyttelyä ja ostosreissua

Tänään käytiin H:n kanssa vähän shoppailemassa... Mulle löytyi salikengät, nyt kun olen tuhmana tyttönä käyttänyt juoksukenkiäni salilla paremman puuteessa. Normaalisti olis olleet melkeen satasen, mut nyt vaan nelisen kymppiä, joten ne lähti mukaan. Värikin natsaa...

Löytyi sitten tietty hikinauhatkin matkaan, kun oon tajunnu todella hikoavani enemmän kuin laki sallii salilla, ja välillä ihan töissäkin. Saa kulkea pää märkänä sit, mutta nyt saa edes silmille valuvat hiet pyyhittyä pois. Ihanaa! Sit löysin itselleni myös avainrannekkeen, johon saa avaimen kiinni vaikka lenkin ajaksi. Tulee käteväksi kun lähtee koirulin kanssa piiiiitkälle lenkille. Myös nyt uuden ruokavalion myötä mukaan tarttui sitten kuitulisä, joka kyllä sanotaan turhan kallis, kun peruskaupastakin olisi saanut, mutta kokeillaan nyt tuota sit näin ensin. 

Ostin seppälästä lisää alushousuja aimokasan, ja yhdet rintaliivitkin tarttui mukaan. Niitä ei voi olla liikaa.  Kohta mun kaapissa alkaa olemaan suhteessa enemmän L-koon pikkuhousuja kuin XL:ää. Hui. Onhan ne L-kokoset vielä hiukan napakat, mutta ei se mitään. Kun pääsin kassalta, huomasin sitten unelmieni housut, juuri sellaisen väriset kuin olen aina tahtonut ja kappas vaan, tuurilla juuri Great-girls mallistoa, joten eikun sovituskoppiin. On se vaan kumma kun mulla menee jalkaan 2,5vuoden takaiset koon 44 housut, mutta nyt menee 48. En mä oo leventyny, vielä mulle menee 46 kokoiset jotka ostin kesällä, ja sitäkin aikaisemmin. Siitä sen noitten kokojen pienenemisen näkee. Vai mitä ootte mieltä? Kaikki noi housut on kyllä myös eri liikkeistä...

Tuli käytyä näyttämässä naamaa Leaf-areenalla. 15min lämmittelin kuntopyörällä, jonka jälkeen kävin puolen tunnin venyttelyssä. Ai hitto se teki hyvää! Leafin ryhmäliikuntasali 1 oli tosi mukavan kokoinen, sekä näköinen paikka. Siellä oli sit erivärisiä valoja, jotka vaihteli väriä rauhalliseen tahtiin. Musiikki oli hyvää. Ohjaaja oli oikeen mukava, vaikken nyt kovinkaan montaa sanaa hänen kanssaan vaihtanut. Huomasin vaan, että kyllä mulla ylimäärää on kun välillä joissain liikkeissä en joko saanut nilkasta kiinni tai sitten tuntui että tukehdun mahaani kirjaimellisesti kun venytettiin selkää. Mietin siinä sitten, että vielä joku kaunis päivä mun ei tarvii yrittää olla tukehtumatta siinä asennossa. Toivottavasti.