Paljastuksia

Tänään heräsin aamuviiden sijasta vasta hieman ennen kymmentä, ja voin sanoa, että uni kyllä teki gutvanaa! Kroppakin ilmeisesti kiittää siitä, sillä painokin oli aamuisella vähemmän kuin maanantaina, 106,3kg. Ei tosin kyllä ole nyt se virallinen punnitustulos ja vaa'alla kävin, koska mun olo oli niin ihanan kevyt, hyvin levännyt ja hyvä. Mielialakin kohosi kun huomasi vaa'an lukeman.

Vaaka on vain yksi mittari, ei suinkaan ainoa. Kuvat ja mitat kertovat omaa tarinaansa ja myös Patrick Borgin rentoa painonhallintaa-kirjassa oli se lause, jonka olette täältä mun kirjoituksista lukeneet aiemmin, että mitoista näkee sen todellisen laihtumisen. Jos vyötäröstä on lähtenyt senttejä, vaikkei paino putoa, on laihtunut. Simple as that. 

Olen nyt saanut uuden ruokavalion käyttööni, ja syön nyt 1800-2000kcal/vrk. Ja tosiaan uskon, että kyllä tuollakin määrällä saan painoni putoamaan. Senkin takia aamuinen paino hymyilytti, ei ainakaan toistaiseksi ole paino noussut, vaikka syönkin nyt hitusen enemmän kuin aikaisemmin. 

Yksinkertaista matikkaa, jos mun peruskulutus on 2500kcal luokkaa päivässä, ja syön vaan 2000kcal, se on 500kcal vaje päivässä. Siihen vielä lisää liikunnat ja treenit päälle, niin tuo kalorimäärä on vallan riittävä. Ja todella olen sitä mieltä, että tämä on hyödyllisempi tapa saavuttaa mun tavoitteet, kuin se että söisin vielä vähemmän. Se mikä lähtee nopeasti, se todennäköisesti tulee myös nopeasti takaisin kavereineen, joten mua ei haittaa vaikka paino putoaisi hitaasti. Mulla ei ole hautaan hoppu, vaan käytän tähän projektiin aikaa koko loppuelämäni, terveellinen ruokavalio ja liikunta vaikuttavat kuitenkin terveyteen huomattavasti, painovaikutuksia pois jättämättä. Menköön tähän vaikka vuoden sijasta viisi, taikka kymmenen vuotta, että saavutan ihanneminäni (painon sijaan ihanneminä, kun ikinä tiedä missä painossa mun kroppa on hyvässä kunnossa ja voin hyvin) mä aion tehdä sen. Ja mikään ei mun tielle tule. Ei mikään!

En aio antaa mahdollisen tulevan perheenlisäyksen vaikuttaa mun ruokavalintoihin, enkä liikuntaan ellei toisin sanota. Jos lääkäri määrää vuodelepoon, sitten olen vuodelevossa, mutta muuten - mua ei hevillä pysäytetä. Taitaa musta huokua nyt kovin suurta päättäväisyyttä vaikka itse sanonkin. Hyvä lähteä kohta treenaamaan salille!

Mun valmentaja saattaa olla teillekin tuttu täältä blogimaailmasta. Kun aloitin kirjoittamaan omaa blogiani, hänen bloginsa oli ensimmäisiä joita jäin seuraamaan innoissani. Jotenkin osasin samaistua häneen niin vahvasti ja ihailin hänen saavutuksiaan alusta alkaen. Ikäänkuin yksi roolimalleistani. Ystäväni kanssa jutellessa tajusin, että hän tunteekin tämän henkilön ja uskaltauduin ottamaan yhteyttä häneen sitten ihan henkilökohtaisesti. Yksi asia johti toiseen ja kysyin, josko hän voisi ryhtyä valmentamaan minua, koska en usko, että löytäisin parempaa valmentajaa yhtään mistään. Hän suostui! 

Vaikka H moittikin minua siitä, että miksi mä tuhlaan rahaa moiseen, olen itse äärimmäisen tyytyväinen tähän valintaan. Mulla on valmentaja, joka ei pelkästään anna yksinkertaisia ohjeita, vaan ihminen, joka on käynyt läpi vaikka mitä, ja jota suuresti ihailen, joka antaa mulle paljon enemmän kuin olisin koskaan kuvitellut saavani. Kesätöistä saatu palkka siis tulee tätäkin kautta hyötykäyttöön! 

Saanko esitellä, valmentajani hajoitajahallitse, joka pitää blogia Mä katoan!