tiistai 28. tammikuuta 2014
Voisin, mut teen toisin
Pakkopullaa, pakkopullaa.
Söin lounaaksi tuorehernekeittoa, sekä ruisleivän kasviksilla. Siinä se iski. Mulla on nyt nuo ruokailutavat, jotka viime keväänä jo melkeen jäivät pysyviksi. Remontti ja selkä nyt sotkivat kuviota, mutta ne kuitenkin nyt ovat ja pysyvät ilman sen kummempaa miettimistä. Joten siis ei, ei ole kaikki työ mennyt hukkaan.
Lounaan jälkeen sulattelin sitä hetkisen ja katselin auringonpaistetta. Keräsin kimpsut ja kampsut ja päätin lähteä edes vartiksi tutkiskelemaan ympäristöä. Vartti venyi puoleksi tunniksi, kilometri toiseksi, puoli tuntia tunniksi ja yhtäkkiä totesin kotiin päästyäni tarponeeni tunnin ulkona, viiden kilometrin lenkin. Vauhti on hidasta, tiedän. Ja tottapuhuen - I don't care. Pääasia että liikun.
Siinä tarpoessani kerkesin miettimään vaikka mitä. Mä voisin saada painoa pois vaikka kilon viikossa jos mä vaan päättäisin niin. Mä voisin lähteä joka päivä lenkille, liikkua paljon aktiivisemmin. Mä voisin pystyä vaikka mihin kun vaan päättäisin niin. Mutta...
Pudotkoon vaikka kilon tai niinkin vähän kuin sata grammaa viikossa, suunta elämällä on oikea ja se on se mikä merkitsee pidemmällä aikavälillä. Terveellisempi ruokavalio, liikunnan lisääminen uudelleen pikkuhiljaa päivärytmiin, niin että se myös pysyy siellä. Ei ne muutokset yhdessä yössä synny. Ei sitä kiinan muuriakaan päivässä rakennettu. Nyt on aika sille, että iloitsen saavutuksistani enkä murehdi sitä mitä en tehnyt. Ehkä mä niin onnistun tässä vielä.
maanantai 27. tammikuuta 2014
Miinus pari tekosyytä!
Aamulla paino näytti juuri siltä, että oltiin rentouduttu, 104,5kg. Jippii. No, se ei ole ihme. Muutenkin, jotenkin tuntuu että turvotti jo perjantaina, eli kaikki ei liene pelkästä syömisestä kiinni. Noh, tähän totean vain että ei jäädä tuleen makaamaan.
Eilen sitten hetken keskustelun jälkeen lähdettiin vanhempieni kanssa ostoksille, päämääränä löytää mulle ulkoiluvaatteet. (Saattoi vanhemmat vähän kyrsiintyä siihen, että näillä pakkasilla mulla jalassa tennarit ja takkina miesten löysä huppari...) Voih, mikä hiki siinä tuli. En laskenut, mutta monet kymmenet takit tuli sovitettua, ja voihan pirulainen kuinka vaikeaa onkaan löytää takki. Ainakin jos on kokoa niinkuin mulla, vaikken mä olekaan H:n sanojen mukaan mikään läski.
Liian kallis, liian pieni, kinnaa sieltä/täältä/tuolta... Kunnes lopulta sitten piti karsia jostain kun löytyi se "the takki", täydellinen kaikin puolin, mitä nyt ehkä hieman napakka. Haltin laskettelutakki, värinä valkoharmaapinkki, aivan ihana. Hintaa enemmän kuin laki sallii, onneksi oli alennukset!! Talvikengätkin tuli mukaan, yhdet normaalikäyttöön ja toiset lenkkeilyyn.
Mä löysin toppahousutkin! Viime vuonna kun en löytänyt. Sain suunnistusvalonkin.
Täytyy sanoa, että se on nyt miinus yksi tekosyy. Nyt on tarpeeksi vaatetta, jotta voi pakkasellakin lähteä ulos! Ja pimeään lähtiessä löytyy valoakin. Ihanaa. Oltiin eilen kotona vasta yhdeksän maissa, ja silti lähdin vielä koiran kanssa lenkille. Ainoastaan kasvot paleli. Muuten oli mukavan lämmin ja kävelyllä oli mukavaa.
Huomaan vaan, että jos yritän kävellä "normaalia" vauhtia, mulla kramppaa alaselän lihakset, erityisesti oikealta puolelta. Noh, selän ehdoilla ja aloitetaan rauhallisesti. Pääasia kun liikkuu!
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
Uusia tuulia puhaltamaan!
Pääkoppa menee pienemmästäkin sekaisin, mutta nyt se alkaa selkiytymään pikkuhiljaa.
Me nyt sit miehen kanssa lopetettiin ehkäisyn käyttö 11.1.14! (tosin lupasin etten kertoisi asiasta, mutta... hih)
Tottakai, olen erittäin onnellinen tästä elämänkäänteestä, mutta sitten iski paniikki.
Tuntuu, että voisin mennä takapuoli edellä puuhun, kun olen niin onnellinen, mutta.
Aikanaan eksän kanssa oltiin kaksi vuotta ilman ehkäisyä, kierrot heittivät häränpyllyä (ja olivat unettavan pitkiä), joten ei ihme ettei sitä tullut raskaaksi. Jälkikäteen ajateltuna ihan hyväkin ;)
Paniikki iski. Entä jos se sama toistuu? Jos mussa onkin jotain vikaa ja siitä lapsen saamisesta ei vaan tule mitään? Tiesin heti, mitä mun täytyy tehdä. Painonpudottaminen. Jo 5-10% parantaa tilannetta. Tämän varmisti vielä tänään gynekologi, jonka luokse oli pakko kääntyä paniikinomaisesti. Kaikki on kunnossa, ja sain lääkekuurin jolla säännöllistetään kuukautiskierto, joten nyt se asia on poissa päiväjärjestyksestä ja nyt keskitytään niihin parempiin elämäntapoihin.
Pakkopullana mikään ei onnistu. Mielessä on viimeisen viikon ollut "mun täytyy", "mun on pakko", ja kappas kun ei innosta, eikä tule lähdettyä! Mietin joka päivä, että nyt lähden kävelylle, mutta sitten en pääsekään lähtemään. Sisälämpötilana 14 astetta, ehkä se vaikuttaa asiaan. Sisällä ollessa jäätyy, joten ei tee mieli lähteä ulos. Se nyt täytyy sitten selättää.
Mutta, nyt uutena lähestymistapana, osittain vanhanakin, mistä koko tämä projektini on alkunsa saanut: Pienin askelin. Ajattelin nyt keskittyä positiivisiin asioihin, ja jättää "mun täytyy,mun on pakko"-tyylisen ajattelun sikseen.
Tällä viikolla olen ollut siis tyytyväinen näihin asioihin:
1. Olen herännyt joka aamu klo 8, ja päässyt nukkumaan 23-24 välillä. Säännöllisyyttä elämään!
2. Säännöllisemmän nukkumisen myötä syömiset ovat menneet paremmin. Koko viikko on nyt noudattanut lähestulkoon samaa kaavaa:
Aamiaiseksi puuroa, 1dl rasvatonta raejuustoa ja 1dl sokeroimatonta marjakeittoa.
Lounaaksi tällä viikolla pinaattikeittoa, yksi kananmuna ja ruisleipä, jossa juustoa, kasviksia ja broilerleikettä.
Välipalana maustamaton jogurtti, johon pieni kourallinen mysliä ja noin teelusikan verran hunajaa
Päivällisenä salaatti, lisukkeena ollut nyt ma ja ti 100g jauhelihaa ja tänään n. 150g kanaa.
Iltapalana yksi pieni juotava jogurtti tai välipalana ollutta maustamatonta jogurttia, mysliä ja teelusikallinen hunajaa.
3. Olen sopinut ystäväni kanssa, että menemme uimaan perjantaina! Ja minähän muuten menen. *päättäväinen ilme*
Mitä haluaisin seuraavalta viikolta?
1. Vettä, vettä, vettä. Sen jostain kumman syystä aina unohtaa.
2. Kävelylenkille! Edes kerran tai kaksi viikkoon. Enemmänkin jos vaan jaksaa.
Tulevaa:
1. Askelmittari käyttöön jälleen. Askelten keruu, se 10 000 askelta päivässä. Heti kun on mahdollista.
2. Kuntovalmentajan kanssa tapaaminen. Käydään läpi mitä selän kanssa kuntosalilla kannattaa ja voi tehdä, ja sitten 1.2.14 alkaen jälleen kuntosalille käy tieni.
3. Olkoon nyt sitten tavoitteenani se 5-10% painonpudotus. Joka tällä painolla tekee (vaikka onhan sitä jo 2,5kg lähtenyt) 6,5-13kg. Ajallista tavoitetta en aseta, aion pitää siltä osin uudenvuodenlupauksestani kiinni. Piste.
103,0kg oli maanantain punnitustulos! Eli -500g viikossa. Mukava tulos.
Hissuksiin, selkäkin vielä kuntoutuu vaikka olo on mainio, ei kannata lähteä nyt liioittelemaan.
maanantai 13. tammikuuta 2014
Kylmäkö? Ehei....
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
Tökstöks
torstai 9. tammikuuta 2014
Päivät 3&4
tiistai 7. tammikuuta 2014
2. Päivä & virhe nro 1...
maanantai 6. tammikuuta 2014
1. Päivä
Aamulla heräsin vasta puolenpäivän aikaan, vaikkei sitä aamuksi voi enää oikeastaan sanoa. Päätä särki jo heti herätessä joten sitä en laita kaalikeiton piikkiin. Tein mittaukset ja lepäilin. Vaaka sanoi 115,4kg. okei, en masennu siitä nyt. Senhän mä lupasin.
Päivä on mennyt muuten ihan mukavasti, mutta anoppi oli keksinyt tehdä pyhäaterian ja käytiin syömässä sit siellä. Lihaa, pari pientä perunaa, parsakaalia ja punajuurta porkkanaraasteen kera, ilman santsia! Jälkiruuaksi hedelmäsalaatti ilman mitään lisättyä. Voin sanoa, että kyllä maistui hyvältä.
Mielitekoja on ollut hieman, tietty nyt kun itseään rajoittaa ne nostavat päätään. Mutta eivät herkut täysin kiellettyjä koko elämää ole, joten kyllä mä nyt jonkin aikaa kestän.
Arkeen paluu alkaa, H menee aamusta huomenna (tai tänään) taas töihin. Mulla alkaa koulu viikon päästä. Niin se aika vaan menee.