Sivut

tiistai 28. tammikuuta 2014

Voisin, mut teen toisin

Aamusella istuskelin itsekseni olohuoneessa ja katsoin ulos. Ilma oli kaunis ja pakkastakaan ei ollut kovin paljon. Takaraivossa paukutti se ainainen ääni "pitäis lähteä lenkille", ja voin todeta että se ei todellakaan auta. Mulle tuli lähinnä melkein masentava olo. Mietin, että mitä se yksi lenkkikerta edes auttaa, jos en sitten kuitenkaan pakonkaan sanelemana lähde ulos. Tuntui, ettei ole merkitystä sillä mitä teen.  Liikunko vai enkö, ihan sama mitä syön.

Pakkopullaa, pakkopullaa.

Söin lounaaksi tuorehernekeittoa, sekä ruisleivän kasviksilla. Siinä se iski. Mulla on nyt nuo ruokailutavat, jotka viime keväänä jo melkeen jäivät pysyviksi. Remontti ja selkä nyt sotkivat kuviota, mutta ne kuitenkin nyt ovat ja pysyvät ilman sen kummempaa miettimistä. Joten siis ei, ei ole kaikki työ mennyt hukkaan.

Lounaan jälkeen sulattelin sitä hetkisen ja katselin auringonpaistetta. Keräsin kimpsut ja kampsut ja päätin lähteä edes vartiksi tutkiskelemaan ympäristöä. Vartti venyi puoleksi tunniksi, kilometri toiseksi, puoli tuntia tunniksi ja yhtäkkiä totesin kotiin päästyäni tarponeeni tunnin ulkona, viiden kilometrin lenkin. Vauhti on hidasta, tiedän. Ja tottapuhuen - I don't care. Pääasia että liikun.

Siinä tarpoessani kerkesin miettimään vaikka mitä. Mä voisin saada painoa pois vaikka kilon viikossa jos mä vaan päättäisin niin. Mä voisin lähteä joka päivä lenkille, liikkua paljon aktiivisemmin. Mä voisin pystyä vaikka mihin kun vaan päättäisin niin. Mutta...

Pudotkoon vaikka kilon tai niinkin vähän kuin sata grammaa viikossa, suunta elämällä on oikea ja se on se mikä merkitsee pidemmällä aikavälillä. Terveellisempi ruokavalio, liikunnan lisääminen uudelleen pikkuhiljaa päivärytmiin, niin että se myös pysyy siellä. Ei ne muutokset yhdessä yössä synny. Ei sitä kiinan muuriakaan päivässä rakennettu. Nyt on aika sille, että iloitsen saavutuksistani enkä murehdi sitä mitä en tehnyt. Ehkä mä niin onnistun tässä vielä.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Miinus pari tekosyytä!

Viikonloppu on tullut vietettyä rentoutumisen merkeissä. Lähdettiin H:n kanssa mun vanhempien luokse espooseen, ja käytiin porealtaassa rentoutumassa saunan yhteydessä, syötiin hyvin ja nautittiin. (Syötiin liiankin hyvin...)

Aamulla paino näytti juuri siltä, että oltiin rentouduttu, 104,5kg. Jippii. No, se ei ole ihme. Muutenkin, jotenkin tuntuu että turvotti jo perjantaina, eli kaikki ei liene pelkästä syömisestä kiinni. Noh, tähän totean vain että ei jäädä tuleen makaamaan.

Eilen sitten hetken keskustelun jälkeen lähdettiin vanhempieni kanssa ostoksille, päämääränä löytää mulle ulkoiluvaatteet. (Saattoi vanhemmat vähän kyrsiintyä siihen, että näillä pakkasilla mulla jalassa tennarit ja takkina miesten löysä huppari...) Voih, mikä hiki siinä tuli. En laskenut, mutta monet kymmenet takit tuli sovitettua, ja voihan pirulainen kuinka vaikeaa onkaan löytää takki. Ainakin jos on kokoa niinkuin mulla, vaikken mä olekaan H:n sanojen mukaan mikään läski.

Liian kallis, liian pieni, kinnaa sieltä/täältä/tuolta... Kunnes lopulta sitten piti karsia jostain kun löytyi se "the takki", täydellinen kaikin puolin, mitä nyt ehkä hieman napakka. Haltin laskettelutakki, värinä valkoharmaapinkki, aivan ihana. Hintaa enemmän kuin laki sallii, onneksi oli alennukset!! Talvikengätkin tuli mukaan, yhdet normaalikäyttöön ja toiset lenkkeilyyn.

Mä löysin toppahousutkin! Viime vuonna kun en löytänyt. Sain suunnistusvalonkin.

Täytyy sanoa, että se on nyt miinus yksi tekosyy. Nyt on tarpeeksi vaatetta, jotta voi pakkasellakin lähteä ulos! Ja pimeään lähtiessä löytyy valoakin. Ihanaa. Oltiin eilen kotona vasta yhdeksän maissa, ja silti lähdin vielä koiran kanssa lenkille. Ainoastaan kasvot paleli. Muuten oli mukavan lämmin ja kävelyllä oli mukavaa.

Huomaan vaan, että jos yritän kävellä "normaalia" vauhtia, mulla kramppaa alaselän lihakset, erityisesti oikealta puolelta. Noh, selän ehdoilla ja aloitetaan rauhallisesti. Pääasia kun liikkuu!


keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Uusia tuulia puhaltamaan!

Olen jälleen viettänyt hiljaiseloa blogin suhteen, kun sain uutta ajateltavaa...
Pääkoppa menee pienemmästäkin sekaisin, mutta nyt se alkaa selkiytymään pikkuhiljaa.
Me nyt sit miehen kanssa lopetettiin ehkäisyn käyttö 11.1.14! (tosin lupasin etten kertoisi asiasta, mutta... hih)

Tottakai, olen erittäin onnellinen tästä elämänkäänteestä, mutta sitten iski paniikki.
Tuntuu, että voisin mennä takapuoli edellä puuhun, kun olen niin onnellinen, mutta.
Aikanaan eksän kanssa oltiin kaksi vuotta ilman ehkäisyä, kierrot heittivät häränpyllyä (ja olivat unettavan pitkiä), joten ei ihme ettei sitä tullut raskaaksi. Jälkikäteen ajateltuna ihan hyväkin ;)

Paniikki iski. Entä jos se sama toistuu? Jos mussa onkin jotain vikaa ja siitä lapsen saamisesta ei vaan tule mitään? Tiesin heti, mitä mun täytyy tehdä. Painonpudottaminen. Jo 5-10% parantaa tilannetta. Tämän varmisti vielä tänään gynekologi, jonka luokse oli pakko kääntyä paniikinomaisesti. Kaikki on kunnossa, ja sain lääkekuurin jolla säännöllistetään kuukautiskierto, joten nyt se asia on poissa päiväjärjestyksestä ja nyt keskitytään niihin parempiin elämäntapoihin.

Pakkopullana mikään ei onnistu. Mielessä on viimeisen viikon ollut "mun täytyy", "mun on pakko", ja kappas kun ei innosta, eikä tule lähdettyä! Mietin joka päivä, että nyt lähden kävelylle, mutta sitten en pääsekään lähtemään. Sisälämpötilana 14 astetta, ehkä se vaikuttaa asiaan. Sisällä ollessa jäätyy, joten ei tee mieli lähteä ulos. Se nyt täytyy sitten selättää.

Mutta, nyt uutena lähestymistapana, osittain vanhanakin, mistä koko tämä projektini on alkunsa saanut: Pienin askelin. Ajattelin nyt keskittyä positiivisiin asioihin, ja jättää "mun täytyy,mun on pakko"-tyylisen ajattelun sikseen.

Tällä viikolla olen ollut siis tyytyväinen näihin asioihin:
1. Olen herännyt joka aamu klo 8, ja päässyt nukkumaan 23-24 välillä. Säännöllisyyttä elämään!
2. Säännöllisemmän nukkumisen myötä syömiset ovat menneet paremmin. Koko viikko on nyt noudattanut lähestulkoon samaa kaavaa:
Aamiaiseksi puuroa, 1dl rasvatonta raejuustoa ja 1dl sokeroimatonta marjakeittoa.
Lounaaksi tällä viikolla pinaattikeittoa, yksi kananmuna ja ruisleipä, jossa juustoa, kasviksia ja broilerleikettä.
Välipalana maustamaton jogurtti, johon pieni kourallinen mysliä ja noin teelusikan verran hunajaa
Päivällisenä salaatti, lisukkeena ollut nyt ma ja ti 100g jauhelihaa ja tänään n. 150g kanaa.
Iltapalana yksi pieni juotava jogurtti tai välipalana ollutta maustamatonta jogurttia, mysliä ja teelusikallinen hunajaa.
3. Olen sopinut ystäväni kanssa, että menemme uimaan perjantaina! Ja minähän muuten menen. *päättäväinen ilme*

Mitä haluaisin seuraavalta viikolta?
1. Vettä, vettä, vettä. Sen jostain kumman syystä aina unohtaa.
2. Kävelylenkille! Edes kerran tai kaksi viikkoon. Enemmänkin jos vaan jaksaa.

Tulevaa:
1. Askelmittari käyttöön jälleen. Askelten keruu, se 10 000 askelta päivässä. Heti kun on mahdollista.
2. Kuntovalmentajan kanssa tapaaminen. Käydään läpi mitä selän kanssa kuntosalilla kannattaa ja voi tehdä, ja sitten 1.2.14 alkaen jälleen kuntosalille käy tieni. 
3. Olkoon nyt sitten tavoitteenani se 5-10% painonpudotus. Joka tällä painolla tekee (vaikka onhan sitä jo 2,5kg lähtenyt) 6,5-13kg. Ajallista tavoitetta en aseta, aion pitää siltä osin uudenvuodenlupauksestani kiinni. Piste.

103,0kg oli maanantain punnitustulos! Eli -500g viikossa. Mukava tulos.
Hissuksiin, selkäkin vielä kuntoutuu vaikka olo on mainio, ei kannata lähteä nyt liioittelemaan.


maanantai 13. tammikuuta 2014

Kylmäkö? Ehei....

Voihan pakkanen... Aamulla oli aika jälleen pitkästä aikaa lähteä kouluun! H rapasi auton ikkunat tullessaan töistä mulle valmiiksi, ettei mun tarvitsisi pakkasessa sormiani jäädyttää. Ensimmäinen ongelma - auton ovet eivät auenneet ja palasin sisälle kiroten. H sai riuhtomalla takaoven auki ja pääsi könyämään etupenkille, josta sai etuoven auki. Ajoin koululle. Seuraava ongelma - ovet ei menneet lukkoon. Kirosin aikani ja totesin etten voi mennä koululle mikäli en saa ovia lukkoon, ja hetken yrittämisen jälkeen sain ovet viimeinkin lukkoon asti. Hiton pakkanen.

Kaksi ensimmäistä luentoa jaksoin ihan hyvin, ruokatauolla iski selkään väsymys, ei se ole tottunut tuollaiseen istumismäärään ja totesin että nyt on pakko painua kotiin makuuasentoon. Jälleen kohtasin sen ensimmäisen ongelman, ovet eivät meinanneet aueta ja kirosin mielessäni jälleen. Selkä särki ja yritin saada nykimällä ovia auki, onneksi aukesi hetken yrittämisen jälkeen. Ajoin huoltoaseman kautta, josta mukaan tarttui lukkosulaa, tiivistemömmöä, ja ulkokäyttöön soveltuva ajastin. Käsittelin auton ovien tiivisteet heti, kun sain kaikki auki kammettua.

Kömmin sänkyyn H:n viereen ja nukahdin palellen, heräsin palellen. Sisällä lämpötila +16 astetta, jippii! Vaatetta vaan päälle. Polttopuutkin loppuivat sopivasti. 

Kaikesta tästä huolimatta mulla oli hyvä päivä. Aamulla vaaka näytti 103,5, eli kaalisoppaviikon saldoksi tuli -2kg. Tosin en syönyt täysin pelkkää kaalisoppaa, vaan myös hedelmiä ja kananmunia, mutta olen tyytyväinen. Jokainen kilo on eteenpäin.

Viime vuodesta oli jotain hyötyäkin, nimittäin ruokavalio jota viime kevään noudatin, jäi ilmeisesti selkärankaani, ja nyt olen tämän päivän aikana syönyt hyvin, terveellisesti ja nauttinut siitä. Aamiaiseksi kaurapuuroa raejuustolla ja sokerittomalla marjakeitolla. Lounaana porkkanakeittoa, ruisleipää kasviksilla ja broilerleikkeleellä, välipalana banaani ja välipalakeksi. Illalliseksi salaatti, ja iltapalaksi juotava jogurtti. Vettäkin on tullut juotua. 

+ Meikä on onnellinen. Todella todella onnellinen. Tänään on kaksi vuotta siitä, kun H:n kanssa ruvettiin seurustelemaan. Ihanaa. 

Saa nähdä kuinka kauan huomenna selkä kestää koulun penkillä istumista. 

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Tökstöks

Liila kaalisoppa tökkäsi ja pahasti. Perjantaina en jaksanut tehdä uutta kaalisoppaa, ja söin koko päivän pelkkiä hedelmiä ja kananmunia. Ei hyi. Olo vetämätön ja kaamea. 

Paino tänään 113kg, eli tarkoittaa sitä että on pudonnut 2,5kg! Maanantaina virallinen punnitus, katsotaan mikä jää tulokseksi. 

Eilen käytiin H:n kanssa juhlimassa vuosipäivää, ja kävimme amarillossa syömässä. H vei minut ohan ylläriä, kun virallinen vuosipäivä on vasta huomenna. 

Tein päätöksen, että kaalisopalla elely olkoon tässä ja siirryn nyt huomenna aamusta sitten siihen samanlaiseen ruokavalioon jolla olin viime keväänä. Onpahan kokeiltu!

torstai 9. tammikuuta 2014

Päivät 3&4

Voisin sanoa, että eilen oli niin kiire, etten kerennyt kirjoittaa, mutta se olisi vale - eihän mulla nyt vielä ole kiire mihinkään. Itsekkäästi vietin jälleen kerran sateisen päivän sängyssä loikoillen ja pyykkiä pesten, illan H:n kanssa sohvalla. Noh, vielä on lomaa jäljellä ja aion viettää sen niin, miten parhaalta tuntuu. 

Eilen aamulla heti herättyäni kaalisoppadieetin yksi hyvin kauniisti vaiettu sivuvaikutus iski - tuli istuttua täysistunto (tosin hyvin pikainen sellainen) ennen viittä aamulla. En ole mikään siveyden sipuli, ja voisin tuonkin karskimminkin sanoa, mutta ehkä nyt säästän teitä hieman. Varoituksen sanana vain se, että ei kannata mennä päästelemään ilmoja tällä dieetillä ollessa, jos ei ole varma siitä, että se on vain ja ainoastaan ilmaa. Jos julkisella paikalla lurpsahtaa varren kera housuihin, siitä on nauru kaukana. 

Keitin eilen pari kattilallista kaalisoppaa, ja mukava idea laittaa punakaalia sekaan kostautui... Keitto on todella mielenkiintoisen väristä. Liemi on tummanviolettia ja tavallinen kaali ja värinsä menettänyt punakaali ovat vaaleanvioletteja. Eli en suosittele edes vaihtelun vuoksi, ainakin mulla jo pelkkä keiton ulkonäkö on vaikuttanut siihen, ettei mulla ole oikeastaan edes ollut nälkä. Tai sitten se on tämän dieetin ansiota, mutta veikkaukseni tällä saralla osuu ensimmäiseen.

Tänään nautin vapaapäivän eduista, nukuin yhdeksään asti. Siitä sitten pikapikaa koirat ulos ja lähtö lääkäriin kontrollikäynnille. Jalkojen toiminta on ilmeisemmin palautumassa normaaliksi, enää vain kantakävelyssä on puolieroa. Ette usko kuinka vapauttavalta tuntui kävellä ulos vastaanotolta ilman lääkereseptiä, tietäen ettei palata tarvitse. Lääkärin mukaan koulun penkille saa palata, kunhan muistan että istuminen on myrkkyä, ja muistan jaloitella välillä tai jopa seistä osan päivästä. Töihin ei saa palata vielä, se edessä sitten parin viikon päästä. 

Kuntosalille ei ole asiaa, mutta kävelylenkkejä saan ruveta tekemään. Tänään ei ole satanut liiaksi, ja ilma on ollut suhteellisen hyvä. Pimeä vaan tulee niin pirun aikaisin. Ei. En keksinyt tekosyitä. Treenikamppeet niskaan ja kävelylle siis! Musiikki soimaan ja kepein askelin pimeälle hiekkatielle, ja sanottakoon että mun todella teki mieli juosta! Päätin kuitenkin säästellä itseäni ja kävelin suhteellisen rauhassa 2,5km tasan 30min. 

Halpa henkivakuutus, oli mulla heijastimet! Pimeässä näki loppujen lopuksi harvinaisen hyvin, ja raitis ilma teki hyvää niin kropalle kuin mielelle. 

Tänään on ollut hyvä päivä. 

tiistai 7. tammikuuta 2014

2. Päivä & virhe nro 1...

Ja niin se kello soi 4.40. On siitä aikaa kun viimeksi on noin aikaisin herännyt. Toisaalta tuntui jopa ihan mukavaltakin. Aamulla kaalisoppakulho naaman eteen ja mussuttamaan. Harvinaisen kivutonta. Vitamiinipilleri ja keitetty kananmuna on the side. Ajatuksena "kyllä tää vielä palkitsee". H lähti töihin ja mä jäin katsomaan sarjoja, kaunis sateinen päivä kun ei houkutellut uloskaan. Kumma kyllä, eipä vaan ollut olo että olisi vielä mennyt nukkumaan, joten jatkoin sarjojen katsomista. 

Kymmeneltä seuraava kulho keittoa, ei tunnu pahalta-ajatuksen kera. Niinsanotusti jälkiruuaksi pari kirsikkatomaattia suoraan rasiasta. Pullollinen vettä. Ja johan sitä on juostu vessassa! Nesteet on lähteneet nähtävästi liikkeelle. Yölläkin heräsin kerran vessaan. Puolenpäivän aikaan silmät sirrittää kun koitan katsoa rakkauden anatomiaa, joten päätän käydä koirien kanssa pikaisen piipahduksen ulkona ja mennä peiton alle sulkemaan silmät. 

Herään kun H tulee kotiin. Suuta kuivasi ja kuinka pahalle osasi suuni maistuakaan... H ei tosin valittanut... Se lämmitti mulle kulhon keittoa ja toi pullon vettä. Jatkoin rakkauden anatomian katsomista ja H touhusi omiaan. Yhtäkkiä hän tuli alakertaan ja ilmoitti että nyt mennään kauppaan...

Virhe nro1! Sen pitäisi olla kuin mantra meille jotka kamppailemme painon kanssa; " älä mene nälkäisenä kauppaan". Muistissa koko ajan ja niin pois päin. Enpä tajunnut kaalikeittoa lämmittää ennen kauppaan lähtöä. Siinä se sitten iskee, käveltiin hesburgerin ohi prismaan ja mun verkkokalvoille oli painunut kuva jos jonkinmoisista muhkeista ham... shit! Ohjasin ajatukseni vauvanvaatteisiin, jotka olivat ensimmäisenä vastassa. Hyvä harhautus.

Yritin välttää herkkuhyllyt mahdollisimman tehokkaasti, leivät, karkit, sipsit, limsat, pullat ja niin edelleen... Kärryssä hedelmiä, porkkanoita, kaalia ja muita vihanneksia. Kassalla se sit iski, ja autossa huomasin istuvani tyhjä käärepaperi kädessäni, mä tosissaan sorruin suklaapatukkaan. Eikä se oikeastaan edes ollut niin hyvää kuin kuvittelin sen olevan. 

Mä sorruin!! Jo tokana päivänä. 

Okei, oppikaamme virheistä ja nouskaamme uudelleen, muistaen sen ikuisen sudenkuopan... Toivottavasti muistan olla menemättä nälkäisenä kauppaan...

maanantai 6. tammikuuta 2014

1. Päivä

Aamulla heräsin vasta puolenpäivän aikaan, vaikkei sitä aamuksi voi enää oikeastaan sanoa. Päätä särki jo heti herätessä joten sitä en laita kaalikeiton piikkiin. Tein mittaukset ja lepäilin. Vaaka sanoi 115,4kg. okei, en masennu siitä nyt. Senhän mä lupasin.

Päivä on mennyt muuten ihan mukavasti, mutta anoppi oli keksinyt tehdä pyhäaterian ja käytiin syömässä sit siellä. Lihaa, pari pientä perunaa, parsakaalia ja punajuurta porkkanaraasteen kera, ilman santsia! Jälkiruuaksi hedelmäsalaatti ilman mitään lisättyä. Voin sanoa, että kyllä maistui hyvältä.

Mielitekoja on ollut hieman, tietty nyt kun itseään rajoittaa ne nostavat päätään. Mutta eivät herkut täysin kiellettyjä koko elämää ole, joten kyllä mä nyt jonkin aikaa kestän.

Arkeen paluu alkaa, H menee aamusta huomenna (tai tänään) taas töihin. Mulla alkaa koulu viikon päästä. Niin se aika vaan menee.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Crash dieting - pikadieetti testiin...

Nyt on käyty kylpylässä, katsottu sarjoja pienen herkuttelun kera, sekä käyty alennusmyynneissä shoppailemassa. Loma on tullut käytettyä hyvin, nyt kun selkä jaksaa vähän enemmän pystyasennossa oleilua. Ihanaa sanon minä. 

Puhuin edellisessä kirjoituksessani, että minulla on suunnitelma. Joku voinee sanoa suunnitelmaani lähestulkoon idiootiksi, ja olen itse jopa mainostanut kyseisen asian putoavan "huonojen" ideoiden joukkoon. Kaipa se on vaan niin, että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, jos huonosti käy. 

Katsoin sairaalasta kotiuduttuani ohjelman netistä, jossa oli kolme ylipainoista naista, ja jokainen heistä käytti erilaista "pikadieettiä", kokeiluna, että mikä niistä tarjoaa parhaimman "hyödyn". Tietenkään ohjelmassa ei kerrottu sitten sitä, saivatko naiset pidettyä pudottamansa painon poissa. Yksi dieeteistä oli Cambridge-dieetti, jota minulle jo vuosi sitten mainosti eräs tuttava. En tarttunut tarjoukseen. Toinen dieeteistä oli sellainen, jossa sai juoda vain siirappi-sitruuna-jotainsinnepäin-seosta. Eipä kuulostanut kovin houkuttelevalta. Kolmas oli minulle entuudestaan tuttu, kaalisoppadieetti. 

Varmaan monikin on kuullut kaalisoppadieetistä, ja itse olen törmännyt siihen siinä muodossa, että vanhempani ovat yrittäneet kerran sillä laihduttaa - onnistuen pudottamaan painoaan useita kiloja. Heillä kuitenkin kävi juuri niin kuin monella käy pikadieetin jälkeen - paino tulee rytinällä takaisin. Syynä se sudenkuoppa: ei minkäänlaista hajuakaan terveellisistä elämäntavoista. Kun palaa entisiin tapoihinsa, niinhän siinä vaan käy. 

Netistä kaivamalla löytyy hurja määrä erilaista tietoa kaalisoppadieetistä, ja minä ajattelin nyt kokeilla edellä mainitsemani ohjelman mukaista, jossa tosiaan syödään pelkästään kaalisoppaa. Ohjelmassa nainen söi muutaman viikon verran kaalisoppaa, välillä saattoi syödä juhlapyhinä muutakin, mutta usemman viikon eli kaalisopalla. 

Varaudun asiaan, ostin jo monivitamiini-hivenainetabletit. Pelkän kaalisopan lisäksi pyrin juomaan 2-3litraa vettä päivässä, ja sallin itselleni kaalisopan lisäksi joitain hedelmiä ja vihanneksia myös. Netissä olevissa ohjeissa myös lukee, että saisi syödä myös lihaa/kanaa/kalaa, mun ratkaisu on syödä joka aamu keitetty kananmuna kaalisopan lisäksi. Edes hieman proteiinia peliin. 

Uskaliasta, tyhmänrohkeaa - mahdollista? Se jää nähtäväksi. Pitäkää minua sitten edes varoittavana esimerkkinä, mutta kaipa se on kokeiltava, kun se on mielessä kummitellut pidempään. Katsotaan kuinka kauan tämä tyttö jaksaa, ennen kuin kaalisoppa tunkee korvista ulos. Kun lopetan kaalisoppadieetin, korvaan pikkuhiljaa yhden annoksen kaalisoppaa viime keväänä noudattamasta ruokavaliostani. Saa nähdä kuinka käy. 

Tavoitetta en aseta, teen nyt sitten itselläni tieteellisen kokeilun, tosin tieteellinen on aika kaukaa haettua.