Pahoitteluni hiljaisuudesta! Tässä on hoidettu jos jonkinmoisia asioita taloon liittyen ja ihan hyvältä vaikuttaa vielä toistaiseksi kaikki. Tiistaina alkoi koulukin! Oli ihan mukavaa palata koulunpenkille, vaikka nyt heti huomasi sen, että on se luennoilla istuminen ihan omanluokkaistaan touhua.
Parin viikon takainen treeni teki sen, että mulla on nyt ollut alaselkä aivan mielettömän kipeä aamuisin ja ylipäänsä ylösnoustessa. Höh. Täytyy nyt seurailla asiaa mut eiköhän tässä helpota toivon mukaan piakkoin.
Syömiset on menneet ihan hyvin, yrittänyt kaiken touhun keskellä kiinnittää huomiota niin paljon kuin on pystynyt. Tiistaina ajattelin mennä koulun ruokalaan syömään, mutta tietty sitten olin unohtanut väärän opiskelijakorttini lompakkoon, joten se siitä. Eilen pääsin sentään syömään asti, nyt kun en ole jaksanut miettiä eväs-asioita kaiken tämän hässäkän keskellä. Kokosin lautaselle mahdollisimman paljon salaattia ja kasviksia ja lautasmallin mukaan sitten muuta.
Eilen illalla iski tajuton migreeni, ja tänään sitten en sen vuoksi mennyt kouluunkaan kun olo oli niin kehno, oksetti ja pyörrytti ja kipu oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta... onneksi nyt jo helpottaa.
Sain myös kohtuullisen määrän työvuoroja tälle viikolle, mikä on mielestäni hyvä, ehdin vähemmän keskittyä asuntoasioihin nyt kun enää jäljellä on pientä hiomista asian suhteen, ennen kuin alkaa suuri remontointi, jos talosta kaupat tehdään! Pitäkää peukkuja!
Huomenna suunnitelmissa on suunnata heti aamulla salille, ja viikonloppuna myös töiden jälkeen. Arkeen totuttelu siis alkakoon!
Huhhuijakkaa mikä viikko. Häsellystä häsläyksen perään ja menoa sinne tänne tonne... On tullu juostua pankeissa, taloa katsomassa ja oltu puhelimessa monet monet jännittävät minuutit. Tilanne on se, että voidaan H:n kans ehkä päästä jouluksi uuteen kotiin. Tai aikaisemminkin! Kaikki on enää kiinni kuntotarkastuksesta ja sit... hui!
Itsellä oli myös se Helsinginreissu tällä viikolla, ja siitä en onneksi alkanut tinkiä. Risteilylle päästiin mun ihanaisen A:n kanssa ja voin sanoa et kaiken tämän väsäämisen keskellä se oli hyvin rentouttavaa. Eilen palasin kotiin, ja vasta siinä vaiheessa tajusin, että mähän voin alkaa suunnittelemaan uuden asunnon sisustusta jo... Arvatkaa kenen kädet syyhyää ja ilo kasvaa sisällä kuin ilmapallo!
Aamupaino tänään (eilisen sijaan viikkopunnitus olkoon tämä päivä) 105,9kg. Jess, alaspäin mennään. Sehän on jo -600g viikossa. Jonka aikana rehellisesti sanoen, en ole kertaakaan ehtinyt salille. Ja tämä ei nyt ole tekosyy, kaiken sen asioiden hoitamisen jälkeen, ei yksinkertaisesti ole jäänyt aikaa.
Ensi viikolla alkaa koulu ja en voi käytännössä tehdä mitään muuta kuin odottaa tämän asuntoasian kanssa, joten ensi viikko menköön paremmin! Kerron asunnosta enempi jos päästään kaupoille... :)
Tänään aamulla jaksoin herätä viideltä H:n kanssa. Päänsärky on poissa! H lähti töihin ja mä jäin lueskelemaan blogeja aamupalan ja kahvikupin kera. Punnituspäivää unohtamatta, virallinen viikon punnitus antoi tulokseksi 106,5kg eli 200g miinusta edellisviikkoon. Olis se voinut alempikin olla, jos olisin nukkunut kunnon yöunet, ne kun nyt jäivät 5,5 tuntiin. Ja myös se, että mulla on vielä lihakset hellänä keskiviikon treeneistä (eli todennäköisesti nestettä kertynyt lihaksiin), sekin vaikuttanee oman osansa. Selityksen makuako?
Jokatapauksessa, olen tyytyväinen vaikka monen mielestä 200g ei ole mitään. Ainakin se on laskua, eikä jumitusta taikka nousua, joten senkin puolesta hyvin onnistunut viikko. Ja myös siihen nähden, että syön enemmän kaloreita kuin keväällä, pudotus on loistavaa, olisi se voinut noustakin.
Tomerana tyttönä vaihdoin heti aamusta lakanat uusiin, ja siivosin vaatehuoneen ylimääräisestä roippeesta. Vielä kun siivoaisi koko asunnon, pääsisi illalla saunan lämmöstä rauhoittumaan puhtaaseen asuntoon ja nukkumaan puhtaisiin lakanoihin!
Aamuisesta kymmenen asteen tienoilla olevasta lämpötilasta päättelen sen, että ehkä alkaa olla kohta aika kaivaa syysvaatteita esille. Vaikka varmasti on vielä lämpimiä päiviä jäljellä, se syksy sieltä silti hiipii hyvää vauhtia. Nyt lomalla onkin hyvä tehdä asioita, jotka muuten ehkä jäisivät tekemättä kun koulut alkaa. Mukavampaa aloittaa koulu taas niin, että voi keskittyä siihen täysin, vaikka ei sitä kovin rankkaa heti alkuunsa tietenkään ole.
Saapahan keskittyä sitten vielä hyvän tovin treenaamiseen, ennen hurjaa määrää tenttejä.
Ja uuteen ruokavalioonkin kerkeää hyvin tottua ennen kouluun paluuta.
Arvontaan on nyt neljä päivää aikaa, ja ihanaa huomata kuinka suuri osallistujamäärä siellä jo on! Eli siis kun olen suorittanut arvonnan, arvonnan voittaja saa valitsemansa, villasukat tai ranteenlämmittimet lempiväreissään! Pääsen sitten ostamaan langat aivan mahtavasta lankakaupasta Turun keskustasta, ja kutomaan sitten voittajalle. Kutomisessa menee varmaan viikko suurinpiirtein, korkeintaan kaksi, jonka jälkeen lähetän valmiin tuotoksen voittajalle. Rakastan kutomista, ja se on hyvin rentouttavaa. Viime talvena kudoin 20 paria villasukkia perheelle, kavereille ja tutuille, itselleni ja H:lle. Joten vielä kerkeää osallistumaan!
Eilinen tarmo kyllä välittyi treeniin, kun 1h 20min Tuli vietettyä salilla kuluttaen lähemmäs 700kcal! Vedin treenin niin täysillä kuin pystyin ja kylläpä osasi tuntua hyvältä! Kyllä nyt sit tuntuukin jaloissa eilinen treeni.
Lomasäät on olleet takapuolesta. Epävakaata, sadetta, tuulta ja minimaalisesti aurinkoa... Tänään on aurinko paistanut, mutta eikös sitten mulla särje pää niin maan vietävästi, että hyvä kun mitään jaksaa tehdä. Noh, tänään olis ohjelmassa muutenkin lepopäivä, joten eipä tarvitse muuta tehdäkään, kuin levätä ja kattella sarjoja.
Nyt kun väsyttää, ja pää särkee niin mieli tekee vähän jotain makeaa. Vielä en kirjaimellisesti edes tiedä, mitä mun tekee mieli, joten jos sitä tiettyä ei tule, mitään en hae. Ja jos tulee, haen ja sekin kohtuudella. Mieliteot on olleet hyvin kyllä taka-alalla, paitsi just nyt.
Tuntuu, että nyt kun on tarmo päällä ja into tehdä, lueskelee kaikennäköistä ja tämä ruokavalio-liikunta-asia on mielessä useammin. Samalla tavalla kuin keväälläkin, intoa riitti ja tiedonjano oli suuri, joka johti siihen että tuloksia tuli. Eiköhän siis tässä saada taas tuloksia aikaiseksi!
Tervetuloa uusille lukijoille ja seuraajille! Osallistukaa arvontaan, vielä on aikaa siihenkin. :)
Noniin. Eli siis eilen oli punnituspäivä, ja kyllä kävin vaa'alla aamulla herättyäni. Heräsin viiden aikaan, ja vaaka näytti 106,7kg, eli edellisviikkoon -300g. Varmaan voinee olla vaikutusta silläkin, et nukuin huonosti.
Töissä eilen asiakkaat olivat hyvin aurinkoisella tuulella, ja se jos mikä piristi mun mieltä. Aamulla nimittäin voitte uskoa, että huonosti nukutun yön jälkeen sitä hiukan pännii lauantai-aamuna ajella klo 6.00 töihin. Tänään samanlainen päivä, ja sitten alkaa LOMA!
Loma, jolla meikä treenaa, käy kampaajalla, alkaa totuttelemaan uuteen ruokavalioon jonka pt eilen sai valmiiksi, sekä jos hyvä lykky käy, piipahdan ystävän luona Helsingissä. Hierojallekin olen manannut meneväni, joten nyt enää pitäis saada aikaiseksi soittaa aika.
Töissä yks ilta kun kävelin asiakkaan luokse, ohitseni käveli kaksi tyttöä koiran kanssa. Ikää heillä oli varmaan 10-12 vuotta. Silmiini pisti toinen näistä tytöistä. Vaikka olen itse ollut pyöreä lapsena ja tiedän että nyt puhun todella ilkeästi, se tyttö oli lähestulkoon sairaalloisen lihava. Valitti kaverilleen kuinka ei jaksa kävellä ja posket punoittivat kovin. Okei, poskien punoitus voi olla vain ihan muustakin kuin ylipainoisen tytön kävelystä, mutta silti. Ei siihen kuntoon päästä noin vaan. Taustojahan minä en tiedä, ja siksi on inhottavaa moralisoida. Vaikken minä tätä tyttöä moralisoikaan, vaan ehkä hänen vanhempiaan jos jotakuta.
Voihan ylipaino johtua monestakin syystä, mutta silti tuo kohtaaminen pisti mut ajattelemaan. Mä en halua että mun lapsi joskus sit kun sellainen mulle suodaan, saa osakseen haukkumista tuollaisen ylipainon vuoksi, en halua lapseni olevan erityistarkkailun alla kouluterveydenhuollonkaan puolesta.
Yksi askel siihenkin suuntaan, että joskus voin opettaa lapsilleni terveellisen suhtautumisen ruokaan ja liikuntaan on se, että ensin teen sen itse. Opettelen elämään terveellisesti ja teen pieniä valintoja sen saavuttamiseksi, jotta sitten joskus mulla on helpompaa opettaa terveellisiä elämäntapoja mun jälkikasvulle. H on täysin samaa mieltä mun kanssa.
Eikä se epäterve suhtautuminen ruokaan ole pelkästään vanhempien kasvatuksen tulosta, vaan myös isovanhemmat ja koulu, niinkuin myös kaveritkin antavat lapselle vaikutteita. Jos "kaikki muut" käyvät koulun jälkeen ostamassa välipalaksi karkkia ja sipsejä, miksei oma lapsi haluaisi myös.
Luonnollisesti tämän kautta mietin myös omaa suhtautumistani ruokaan ja herkkuihin. Kyllä se ruoka ja herkut oli joskus mulle mitä suurin nautinto, eikä se ole ihme. Siitä sai mielihyvää, miksei siis lisää, uudestaan? Muistan kyllä sen ajan, jolloin palkitsin itseäni normaaleista asioista kuten siivoamisesta ja onnistuneista asioista. Muistan kyllä, kuinka ahdistuneena ja masentuneena ainoa lohtu päivässä oli massiivinen jäätelöannos, sipsipussi taikka levy suklaata. Ja kun sen hyvän olon jollain saa aikaan siinä sumuisessa olotilassa, siitä ei tee mieli luopua. Riippuvuutta? No ainakin psyykkistä jos ei muuta. Jep, kylmä totuus jota en peittele enää keneltäkään. Mitä hyötyä siitä olisi?
Nyt kun on tehnyt töitä sen eteen, että eläisi terveellisesti, alkaa suhtautumiseni ruokaan ottaa uusia ulottuvuuksia. Vielä tulee hetkiä, joina ajattelen "rankka päivä, nyt olen ansainnut…". Siihen on onnekseni tullut muutos, kun tiedostaa mitä suuhunsa pistää, on helpompi noina hetkinä tukkia sen sisäisen äänen leipäläpi tukkoon. Tai sitten jos sitä kuuntelee, osaa heittää järjen äänen mukaan soppaan ja valita paremmin. Ilo se on pienikin, eikö?
Kohta oon ollut kaks viikkoa mun ihanaisen PT:n ohjeiden mukaan ruokaillut, ilman sokereita ja huonoja hiilareita. Mielitekoja ei ole näkynyt, ja tuntuu että jo tässä kahdessa viikossa mun suhtautuminen ruokaan on muuttunut enemmän kantaan "polttoainetta" kropalle, tosin mielettömän herkullista sellaista. Oon ihan rakastunut erilaisiin kasvissekoituksiin. Ja se jos mikä saa mun mielen nousemaan uusiin sfääreihin, kun nautiskelen mieluummin kesäkurpitsaa ja munakoisoa paistettuna lihan, kalan tai kanan kera kaiken karkin, sipsin, suklaan ja jäätelön sijasta. Mainittakoon vielä roskaruoka. Jaksankin paljon paremmin.
Nopeista ja huonoista hiilareista tulee lähinnä veltto ja väsynyt olo. Nyt jaksaa käydä salilla, ilman sitä ainaista sisäisen äänen jankuttamaa tekosyyryöppyä.
Tosin, tänään en päässyt käymään salilla, sillä piti käydä lääkärissä silmän oireilun vuoksi, ja tämä päivä olikin sitten sairaslomaa. Tämä korvattakoon huomenna töiden jälkeen kunnon salitreenillä!!
