Täytyy olla niin, että oon aika hiton laiska tai saamaton kun väitän, etten kerkeä syömään kuudesti päivässä saati sit käymään kävelyillä. Pääkopassa joku vika, nyt pitäis vaan yhdistää ne katkenneet piuhat toisiinsa.
Mä tiedän tasan tarkkaan mitä mun olisi tehtävä et saisin painoa pois. Miks mä en sit vaan tule tehneeksi niin? Joku piuha on selkeesti katki, tai ruuvi liian löysällä, kun en saa aikaiseksi. Pännii kun selkä ei kestä mitä tahansa. Pännii kun vuorokaudessa ei ole kuin ne iänaikaiset 24 tuntia. Ajankäytön haasteita? No riippuu mistä vinkkelistä kattoo, joo ja ei.
Harjoittelupäivään mulla hukkuu semmoset kymmenen tuntia. Nukkuminen hävittää kahdeksan. Kyllähän siihen nyt hiivatti sentään jää aikaa vielä kuusi kokonaista tuntia! Turha mun on väittää et se kuusi tuntia uppoaa siihen, et huolehdin kodista, koirista ja itsestänikin käymällä suihkussa ja jotain sinne päin. Eihän siihenkään uppoa kuin se maksimissaan pari tuntia. Sillä vähällä neljällä tunnillakin tekis paljon jos sais aikaiseksi.
Muttakun! (se kuuluisa nytkehitäntähänjonkuntekosyyn-lausahdus) Harjoittelupäivän jälkeen on melkoisen puhki. Selkä ei kestä mitä tahansa. Kaipaa sitä, et saa olla ihan rennosti. Ei huvita. Ei jaksa. Ei halua. Vai haluanko sittenkin?
Tuntuu et joku punainen lanka tästä touhusta on nyt hukassa. Kyllä - mä haluaisin enemmän kuin mitään muuta päästä eroon näistä kiloista, haluaisin saada lapsen, haluan vaikka mitä elämältä. Onko lanka hukassa siksi, että pelkään epäonnistuvani? Pelkäänkö sitä, että kaikesta yrittämisestä huolimatta en onnistukaan niissä tavoitteissa joita itselleni asetan? Epäonnistumisen pelko on aika luonnollinen ja alkukantainenkin pelko tässä nykymaailmassa kun lähes kaikkeen on vastaus jo ennalta.
Varsinkin tässä. Tiedän just enkä melkeen mitä mun pitäis tehdä et saisin onnistumista aikaan. Tiedän et voisin onnistuakin jos vain tekisin. Vai onko sittenkin vika siinä, että se mitä tiedän että pitäis tehdä on sittenkin väärä tapa mulle? Vai onko sittenkin kyse siitä, että olen laiska ja saamaton? Yritän ottaa elämän rennosti, etten liikaa stressaisi kaikesta nyt kun on taas montaa rautaa tulessa. Jotain vaan täytyis takoakin, et sais jotain tulostakin, ei ne siellä tulessa hengaamalla ketään hyödytä.
Gynekologilta sain eilen puhelinsoiton, eikä mussa ole mitään perustavalla tavalla vialla. Eipä ainakaan ole mistään vaihdevuosista kyse! Toisaalta on helpottavaa tietää, että mä voin saada lapsia, hoidoilla edes jos ei muuten onnistuta. Vai tiedänkö? Puolukkapäivät kun on hukassa täysin, tuntuu et onhan se nyt hittovie mahdotonta mitään saadakaan, lasta ainakaan. Ehkä se sit on se, mikä mua jarruttaa tässä, vaikka nyt pitäis vaan lähinnä toimia eikä jäädä märehtimään.
Argh.
Moikka,
VastaaPoistapäädyin blogiisi ihan vahingossa ja mielenkiinnosta aloin seuraamaan projektisi edistymistä. Itse samaistun tietyllä tavalla tilanteeseesi, pari kiloa ylimääräistä on kertynyt kroppaan huonojen päivittäisten valintojen seurauksena, mutta olen normaalipainoinen ja rakenteeltani pienikokoinen, ns. "laiha läski". Entiset vaatteet menevät vielä päälle, mutta olo on epämukava. Rakastan kaikkea hyvää liiaksi asti, avopuolisoni on myös herkuttelija, tosin kahdesti päivässä treenaava jääkiekkoilija, joten kalorit eivät siihen kroppaan jää, toisin kuin tähän.. :D Vuosi sitten sain liikunnan innosta kiinni, mutta into hiipui muuton myötä, kun kuntosali ei ollutkaan enää naapurissa. Terveen ihmisen liikkumattomuus ei ole mielestäni muuta kuin tekosyitä, en tiedä kaikkea terveydentilastasi, mutta mitä ilmeisimmin liikumattomuudelle ei löydy muuta syytä kuin laiskuus. Motivaatio muutokseen löytyy korvien välistä, samoin repsahdukset ja kaikki muu laihtumiseen liittyvä. Unohda turhat kaalidieetit ja ala syömään kunnolla terveellistä ruokaa, tuon painoisena paino lähtee reippaaseen laskuun jo jättämällä herkut pois, korvaamalla vehnän täysjyvällä, sekä kiinnittämällä huomiota liiallisen rasvan ja natriumin saantiin. Juusto ja metvursti vehnäleivällä...? Kokeile mieluummin täysjyväleipää salaatilla, avocadolla ja tomaatilla ja kurkulla. Sokerisen jugurtin korvaisin maitorahkalla ja sokerittomalla mehukeitolla. Nälkää ei tarvitse nähdä kunhan osaa tehdä oikeat valinnat ja ottaa annoskoon huomioon. Ihminen tunnistaa kylläisyyden vasta n. 20 min päästä ruokailusta, joten muista syödä hitaasti ja nauttia terveellisestä ruuasta hyvin mielin. Ruoan tarkoitus on ravita kehoamme, jotta se jaksaisi päivän askareet, ei mässäillä joka päivä, koska oli rankka päivä töissä. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta mitä vähemmän syöt herkkuja, sitä vähemmän sinua tekee niitä mieli. Lapsilla on herkkupäivä kerran viikossa, miksei myös aikuisilla? :) Väsymyksesi johtuu huonoista valinnoista, sillä oikeanlaisella, säännölisellä ruokavaliolla jaksat kyllä myös liikkua. Myös itse liikunta piristää! :) tiedäthän kuitenkin, että jopa liikkumatta ja korjaamalla ruokavalion oikeisiin uomiin painosi putoaa varmasti! Jos terveysriski ja lapsettomuus eivät vielä ole tarpeeksi hyvä motivaattori painon pudotukseen, mikä on? En halua olla ilkeä, mutta ihmetyttää kuinka kaksi vuotta saa kulumaan painonpudotus mielessä ja silti paino vaan nousee? On vaikeaa ymmärtää kuinka paljon ruokaa on pystyttävä syödä, jotta pääsee 100 kilosta tasaisesti ylöspäin, vaikka samalla laihduttaa :o oma peruskulutukseni on vain 1500 kaloria, joten voit kuvitella kuinka vaikeaa on pudottaa ne viimeiset 5-6 kiloa, ensimmäiset kilot ovat ne helpoimmat! :) Pudotus tapahtuu syömällä _erittäin_ terveellisesti ja liikkumalla paljon ja säännöllisesti! Toivottavasti saat rytmistä kiinni, laihdutus on pitkä prosessi, ei aina helppo, mutta sitkeimmät siinä onnistuvat! :)
Kiitos neuvoista. Tsemppiä urakkaasi!
VastaaPoistaMietin kyllä vakaasti sitä, mistä sait kuvitelman että syön vaaleaa leipää? Tai mistä sait kuvitelman että projektini on kestänyt kaksi vuotta ja olen koko ajan lihonut laihduttaessani... Terveydentilassa häikkää lähinnä selkä, polvet ja krampit säärissä. Sen ja kaiken edellisen tietäisit hyvin jos olisit tutustunut tarkemmin siihen mitä olen kuluneen vuoden aikana touhunnut. Tietenkään en oleta että kukaan lukee kaikkia kirjoituksiani, mutta silti.
Mä olen syönyt vaaleaa leipää viimeksi varmaan kaksivuotta sitten. Nyt en syö leipää lainkaan, syön lähinnä välipalaksi yhden/kaksi siivua näkkileipää. Sekin runsaskuituisena. Syön kasviksia. En hrkuttele liikoja. Aloittaessani painoin 112,5kg, sain vuosi sitten melkein kymmenen kiloa pois, kunnes selkä pamahti paskaksi. Leikkaus oli joulukuussa, joten vielä kuntoudun. En saa edes kovin kummoisia liikkua, kaksikymmentä minuuttia päivässä kävelyä jos selkä jaksaa, tai yli jos siltä tuntuu. Salilla vain tiettyjä asioita. Lihomiseni tulikin siitä että en ole kahteen, kohta kolmeen kuukauteen liikkunut lähes lainkaan. Söin ihan ok sairaslomalla, mutten terveellisesti. Sieltä tuli kilot takaisin, sekä muistakin asioista kun ei vain ollut resursseja noudattaa jo opittuja elämäntapoja.
Nyt lähinnä kamppailen sen kanssa että ketuttaa kun olen saanut painoa takaisin, olen yli lähtötilanteeni ja se masentaa sen lisäksi ettei selkä jaksa kaikkea. Plus on kauhean vaikea muistaa tai ehtiä syödä ruokaa ylipäätään ollenkaan kun töissä (harjoittelussa) on kiirettä. Esim. Tänään olen syönyt yhden purkin maitorahkaa, ja kasvissosekeiton.
Rasvattoman puolesta en liputa.
Kasviksia niin paljon kuin kykenen.
Rytmiä ei saa ylläpidettyä, kun en ole tottunut vielä. Ylikuukauden sairasloma on vienyt veronsa.
Eikös sinulla ole suunnitelmat saatuna personal trainerilta? Kannattaa kysyä häneltä neuvoja motivaatio-ongelmiin. Minä huomaan tässä seuraavanlaisen virheen: "minun pitäisi tehdä tai syön niin paljon kuin kykenen...". Jos lähtee liikkeelle siitä, että pitäisi laihduttaa, niin tutkitustikin jotain 90% ihmisistä epäonnistuu. Aika motivoiva luku... Heti kun hommasta tekee pakkopullaa, niin se potkaisee takaisin. Kannattaa keskittyä vain rentoon painonhallintaan, ei liikaa rajoittamista vaan kehon kuuntelua. Tuo työ/harjoittelu on sellainen asia, joka varmasti rajoittaa säännöllistä syömistä, mutta tästäkin kannattaa tehdä itselleen helpompaa niin, että pyöräytät aamulla vaikkapa smoothien tai kaksi erilaista, joita juot sitten päivän aikana ja illalla kiinteä ateria kotona. Älä usko minua vaan tee niin kuin oma valmentaja sanoo, mutta pointtini on vain se, että hommasta pitää tehdä itselleen mielekästä. Ruokien pitää olla sellaisia joita tekee mieli. Jos on tottunut makeaan, niin vieroittaa itseään siitä pikkuhiljaa, ei radikaalisti kerralla. Jos tekee mieli herkkua, niin senkun vetäsee jotain välillä sillä jos sitä vastustaa päivästä toiseen, niin repsahdus on väistämätöntä. Kun pääsee henkisesti tiettyyn pisteeseen, niin terveellinen ruoka houkuttelee enemmän. Kaikki lähtee pään sisästä, mutta sellaista ajatusmallia ei sinne kannata ohjelmoida, että jotain olisi pakko tehdä. Töissä on pakko käydä, mutta oman kropan muutoksen saa tehdä kuten itse haluaa. Välillä tulee huonoja päiviä ja välillä parempia. Ihan luonnollista, että se vaihtelee. Mukavaa laihduttelua :)
VastaaPoistaKuuluinkin tuohon 90% kun jämähdin tuohon mainitsemaasi asenteeseen. Siinä se nähtiin!
PoistaKiitos motivoivasta kommentistasi, jonka tosin lukaisin vasta nyt! Käynnistelen projektia pikkuhiljaa uuteen uskoon, tällä kertaa ilman sitä pakkopullaa. Toivon mukaan ainakin!