Nyt on vierähtänyt taas jonkin aikaa kun en ole tuntenut oloa kirjoittaa tänne. Johtuu monestakin asiasta...
Söin gynekologin määräämän terolutkuurin, ja kaksi viikkoa vierähti, ilman vuotoa. Gynekologi sanoi mulle, että kahden viikon sisässä pitäisi alkaa, ja jos ei niin raskaustesti. No kyllähän minä sitten kuuliaana tyttönä tein perjantaina testin, joka näytti negatiivista. Eipä ollut yllätys, vaikka "oireita" siihen suuntaan oli, ja on yhä.
Nyt olen käynyt verikokeissa ja maanantaina ensi viikolla saan tietää missä on vika. Ilmeisesti elimistöni ei tuota tarpeeksi estrogeenia, ja vika on selvitettävä. Saa nähdä mikä on homman nimi, nyt vain odottelua.
Perjantaina itkin moneen otteeseen. Kyllä, kieltämättä mua pelottaa, että lapsen saaminen tulee olemaan vaikeaa. Mielessä kävi jo mahdollisuus mummotautiin, jolloin omien lapsien saaminen voisi jäädä kokonaan. Ymmärrätte varmaan, että siinä mielentilassa kirjoittaminen on vähän jäänyt. Maanantaina saa kuulla tuloksia, ja voi olla että joutuu ottamaan vielä lisääkin, jotta tilanne selkiää. Odotellaan.
Olen koko kevään ajan odottanut kuin kuuta nousevaa harjoittelun alkamista. Viime keväänä harjoittelujen aikaan kaikki tuntui sujuvan kuin tanssi, ruokailut olivat kunnossa ja liikuntaakin oli. Koulun alettua painon putoaminen hidastui ja tyssäsi melkeen kokonaan.
Nyt ei ole tapahtunut suurta muutosta suuntaan taikka toiseen. Päivärytmit on olleet törkeän epäsäännölliset, kun koulussa on tunteja milloin sattuu. Siinä sitten yksi (teko)syy siihen, miksi tuntuu ettei mikään ole onnistunut.
Eilen alkoi harjoittelu, heti mulla askelmittari paukkuu yli 10 000, tulin juoneeksi sen 3,5litraa vettä ja syömiset oli erittäin mallikkaat! Vaikka päivän jälkeen väsytti, lähdin silti kolmen vartin kävelylle tuonne pimeälle metsätielle koiran kanssa, vaikka taivaalta tulikin vettä. Onnistuminen heti alkuunsa.
Tulin siis tämän ajatusprosessin kautta siihen tulokseen, että koulunkäynti lihottaa. Epäsäännölliset rytmit, istumista ja vielä vähän lisää istumista, joka johtaa päänsärkyyn ja niin sitä sit ollaan taas. Saa nähdä mitä tuleva viisiviikkoinen tuo tullessaan!
Toivottavasti maanantaina saat selvyyden missä pulma on ja miten sitä voidaan tarvittaessa hoitaa. Onneksi lääketiede ja jo painonpudotuskin auttavat monessa tapauksessa (tai niin olen ainakin uskotellut itselleni).
VastaaPoista