Kiirusta ja kuulumisia

Painossa näkyy selvä laskusuhdanne, nyt kun aktiivisuuskin on lisääntynyt harjoittelun myötä. Jos multa kysytään, niin olen kyllä äärimmäisen paljon sitä mieltä, et töissä käyminen pitää monen asian elämässä kunnossa. Vaikka tässä nyt ei palkkaa saa, opin uusia asioita päivittäin, saan elämääni rytmiä ja aktiivisuutta. Tollanenkin palkka kelpaa enemmän kuin hyvin.
Jalat on olleet ihan täyttä muhjua päivien päätteeksi. Tottakai, parin viime kuukauden aktiivisuuden (lue:passiivisuuden) tulos on se, et kun vähän tekee jotain, kroppa väsähtää helpommin. Jalat saavat luvan tottua seuraavan viiden viikon aikana tähän touhuun. Selkä sit taas on ottanut nokkiinsa tästä. Tosin uskoisin kipuilun nyt olevan vain siitä kiinni, ettei se ole tottunut olemaan näin aktiivinen, jaloilla kun viettää koko päivän ja mulla on se surullisenkuuluisa notkoselkä, tottakai se alaselkä siinä sitten rasittuu.

Maanantai oli ihan täydellinen päivä, askeleet täynnä ja kävelyllä kävin, siinä tavoiteltavaa. Mutta nyt kun selkä on nokkiinsa ottanut, otan iisimmin. Päivässä tulee askelia ilman ylimääräistä kävelylenkkiä jo 8000, joten se saa nyt riittää tällä viikolla. Se määrä on kuitenkin ainakin nelinkertainen verrattuna aikaisempaan. Miksipä siis ei olisi jo tohon tyytyväinen. Turha sitä on nyt hötkyillä ja oman selän kustannuksella hankkia niitä askeleita vaikka pakolla. Päätin, että nyt se myötämielisyys omaa itseä kohtaan saa luvan astua voimaan, ei ole järkeä että ahdistun siitä, etten ehdi/jaksa kävelylle nyt kun taas totuttelen uuteen rytmiin. Ei kaikkea kerralla. Armollinen, mutta päättäväinen. Olkoon nuo nyt päivän sanat.

Huomenna on aamuvuoroa, joten illalla oman jaksamisen mukaan aion mennä lenkille - satoi tai paistoi. Jokainen askel on tärkeä, ja pikkuhiljaa niitä kartutellaan lisää.

Kuntovalmentajan mukaan mun tavoite alkuun voisi olla se, että käyn niin monta kertaa viikossa vähintään 20min lenkillä kuin selkä antaa myöden ja alkuun kerran salilla viikossa hänen antamiaan ohjeita noudattaen. Se on jo 100% lisäys entiseen nähden. Sit kun selkä tottuu, siitä sitten kahteen kertaan viikossa, jolloin sekin on 100% lisää entiseen. Ymmärsikö joku mitä ajan takaa? :)

Syömisistä olen ylpeä. Tämän viikon lounaana (eipä ole yllätys) porkkanakeitto joka on tehty kookoslimekermalla (yksi purkki jaettu viidelle päivälle siis), maku on ihana. Raejuustoa sen kera n. 100g. Päivälliseksi on ollut kasviksia, nyrkin kokoinen annos täysjyväriisiä ja kanaa tai lihaa. Välipalana omena kera pähkinöiden, ja toisena kaksi kuntonäkkiviipaletta kalkkunaleikkeleellä ja kurkkua tai porkkanaa. Aamiaiseksi vaihtelevasti munakasta tai rahkaa sokeroimattomalla mehukeitolla. Iltapalaksi rahkaa jos aamulla ei ole sitä tullut syötyä tai sitten kaurapuuro raejuustolla ja marjoilla. Valittamista? noup. Ainakaan omasta mielestäni. Tuolla ruokavaliolla tuskin saavutetaan noususuhdannetta painossa. Lasku sillä, että annoskoot on ok. Eipä ole kyllä tehnyt mieli mitään herkkujakaan, joten ehkä tämä nyt on oikea suunta.