Tasapainottelua...

Okei, nyt kun kerta on punnituspäivä, paino tänä aamuna: 108,4kg, joten virallisesti nyt on -4kg täynnä! Eihän nyt olekaan lähtenyt kuin 300g tällä viikolla... Jotenkin joka kerta, kun paino laskee alle puoli kiloa viikossa, tulee niin pettynyt olo. Tuntuu, että sitä tekee kaikkensa, ja silti vaan 300g laskee paino. Joka aamu kun vetää housuja jalkaan, toivoo, että jos ne nyt putoaisivatkin tänään päältä! Eihän se niin mene, vaikka sitä kuinka haluaisi... 

Kulunut viikko on kyllä imenyt musta mehujaan... Toi kirra ei niin oo mun juttu. Vaikka tosiaan - tuolla on ihan mukavaa ja hommat on ihan jees - musta vaan tuntuu etten opi mitään mullistavaa tuolla. Ja tuntuu kaikenlisäksi siltä, että mua pompotetaan tekemään sellaisia asioita, mitä ei just nyt haluta tehdä... Ei ole niinkään ollut semmoista "katso näin tämä tehdään, teetkö itse nyt, tee näin tee noin...." vaan ennemmin "tee sitä, tee tätä, tee tota". Oh, well exuse me, jos asenne ei näytä oikein olevan kohdillaan.... Esim. eilen mulla oli homma kesken ja eikö siihen tule sitten joku selittämään asioitaan kuin konekivääri ja munko pitäis nyt sitten tietää mitä se halusi?? Eilisen työpäivän jälkeen huokaisin syvään ja pitkään: tästä tulee vielä pitkät kolme viikkoa.

Torstaina sain kirota olan takaa jälleen kerran erään mulkun parkkeeraustaitoja. Ei siinä mitään, mua kyllä ärsyttää, kun en löydä autolleni paikkaa, ja on siinä ja siinä että pääsen autostani ulos, mutta tämä oli kyllä jo niin laatua "suomen surkein kuski" ettei mitään rajaa... Autoni parkkeerattuna paikalle, jonka vieressä EI ole paikkaa, ja: siinä on auto, joka on parkkeerattu 45 asteen kulmaan niin, että toisen auton takapuskurin oikea reuna oli 2cm päässä mun auton kuskin ovesta! Takalasiin jätin viestin: "Kiitti v*tusti!", könysin hanttarin puolelta sisään ja lähdin. (jos tunnistit itsesi - voisit nyt perhonen sentään opetella parkkeeraamaan, ennen kuin edes suunnittelet tarttuvasi rattiin!)

kuva.

 

 

ps. vaikka allekirjoittanut manaakin huonoja kuskeja, ja kokee suurta epätoivoa pienestä pudotuksesta tällä viikolla, positiivisia asioita mahtuu tähän päivään tasapainoittamaan tätä olotilaa:
1). Jaksoin hölkätä 2km kolmen kilometrin lenkistä. 
2). Mun KAIKKI housut (paitsi tavoitehousut, jotka eivät mene vielä jalkaan) ovat löysiä, myös ne joita en ole kahteen vuoteen käyttänyt! Toisin sanoen mulla ei ole tällä hetkellä kunnolla istuvia housuja ainoitakaan... Jess!