Voi kettu sentään, miten tommoinen 9h iltavuoro imee mehut... Ainakin niin kuvittelin aamulla ja työpäivän aikana - olin niin väsynyt että melkein luulin olevani taas kipeä! Aamulla ei tullut mitään 4:30 heräämisestä, joten suosiolla koisin puolituntisen lisää ja jätin aamulenkin väliin.
Kumma - kun töistä pääsi, sitä piristyikin ja jaksoin lähteä uimaan. Ajattelin jo uimaan mennessä, että iltalenkin voin jättää väliin, jos en jaksa. Noh... Käytiin sitten kaupassa kun pääsin hallilta ja olo oli kohtuullisen pirteä. Saavuttiin kotipihaan ja mä ilmoitin sitten H:lle että mä nyt sitten meen lenkille heti, ennen ruokaa, nyt kun vielä jaksan.
Oi sitä voitonriemua! Voi ilonkyyneleet sentään... Mä tein sen! Mä hölkkäsin koko lenkin putkeen, pysähtymättä, kävelemättä. 3,3km!
Kikkaraiset koirankarvat sentään - MINÄ - hölkkäsin puolikkaan tunnin, 3,3km!! Otin pieniä nopeampia vauhtipyrähdyksiä lenkin lomassa... Tosiaan mun vauhti ei päätä huimaa (lue: yritä itse hölkätä neljänkymmentä kiloa ylipainoisena ja tule sitten marmattamaan mun vauhdista!), menen suunnilleen reipasta kävelyvauhtia - mutta mä hölkkään.
Ylpeä itsestäni, kyllä olen. Ylpeämpi en voisi olla.
Iltapaino pysynyt alle 109 muutaman päivän, aamupaino ollut alle 108. Housut tippuu päältä. En omista ainoitakaan sopivia housuja enää. KAIKKI housuni (kyllä, myös ne kaksi vuotta vanhat joita en ole käyttänyt) pussittavat jonkin verran päällä. Pikkuhousuistakin L-koko pysyy päällä paremmin kuin XL, eikä ällän pikkareissa tursua mikään yli äyräiden. Kohta miinus viis kiloa.
Jotain mä teen oikein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä sananen - oli se sitten risuja taikka ruusuja! Vinkit, ehdotukset ja neuvot otetaan vastaan ilomielin! Jos on jotain kysyttävää, kysy! :)