Oi herranjestas mikä viikko. Harjoittelussa on mennyt hyvin, tosin kyllä silmät luppasee välillä, kaipa se kolmen viikon loman jälkeen tommonen kuudelta herääminen aiheuttaakin tollaista. No, viikosta on selvitty kuitenkin. Eikä tuo aamuherääminen ja väsymys tehnyt tästä viikosta hurjaa, vaan muut tapahtumat. H:n eksä on piinannut sekä häntä, että mua, että koko H:n perhettä ja sukulaisia, kaikenkukkuraksi vielä myös mun eksää. Hän on diagnosoinut H:lle jos jonkinmoista, ja levittelee näitä meidän lisäksi julkisesti sosiaalisessa mediassa, väittäen että me kaikki haukumme häntä sekä sitä, ettei hän ole tehnyt mitään pahaa. Että joo, sellaista.
Eilen mietin kotiin ajaessani, että ei voi olla mitenkään mahdollista, että olisi paino pudonnut tällä viikolla. Oon syönyt ohjeideni mukaan, hyvin ja terveellisesti, melko kasvispainoitteisesti. Maanantaina ja tiistaina sorruin sitten syömään pienen muffinssin molempina iltoina, ja keskiviikkona hieman sipsejä (max. kourallinen) ystävän luona. Ajattelin, että nyt huomenna vaakalla käydessä ei saa pettyä jos paino ei ole pudonnut. Olen ylpeä, että olen käynyt useampaan otteeseen kävelyllä. Tällä viikolla askelkertymä päivässä on 6000-7000 välissä, joten aktiivisuus tällä viikolla noussut viime aikoihin nähden. Koira on ainakin tyytyväinen.
Astuin vaakalle aamulla. Se näytti 110,8! Sehän tarkoittaa sitä, että paino on jonkin verran pudonnutkin! Halleluja! Yritetään pysyä samalla linjalla tästä eteenpäinkin. Eikä se tunnu vaikealta, sen takia se olikin niin yllätys, että paino on laskenut. Äidillenikin mainitsin, että vaikkei paino laskisikaan niin ainakin syön terveellisesti ja yritän parantaa omaa aktiivisuustasoani askel askeleelta aktiivisemmaksi. Tästä on hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä sananen - oli se sitten risuja taikka ruusuja! Vinkit, ehdotukset ja neuvot otetaan vastaan ilomielin! Jos on jotain kysyttävää, kysy! :)