Laihduttamisenko pitäisi olla ydinfysiikkaa?

Oon tässä miettiny muutaman päivän sitä, että miten niin monilla onkaan käsitykset ihan väärissä kantimissa (itsellänikin ollut) laihduttamisen suhteen. Koitetaan rääkätä itseämme kaikenmaailman dieeteillä, jotka lupaavat painon putoavan ilman nälkää tai painon putoavan ihan kuin itsestään tms. Mainoslauseet dieettiravintolisävalmisteissa ja ihmedieeteissä luoaavat kaiken maan ja taivaan väliltä. Onko siihen sitten uskominen?

Varmaan jokainen on joskus haaveillut mainoslauseiden lupaamasta tavasta pudottaa painoa. En väitä etteivätkö nämä toimisi, monikin varmaan kokeillut kaikenlaista CLA:sta kaalisoppadieetteihin ja saanut painonsa putoamaan, aivan varmasti joku on siinä onnistunut. Loppujen lopuksi kuitenkin hyvin mahdollista, että dieetin jälkeen kilot hiipivät takaisin korkojen kera. No miksi hiivatissa niin kävisi?!

Mun näkemys asiaan on seuraavanlainen: dieetti on aina VÄLIAIKAINEN ratkaisu. Mitä tapahtuu dieetin jälkeen? Palataan siihen samaan arkeen mitä oli ennen dieettiä. Miksi sitten sillä muka kilot tulisi takaisin? Koska käsityksemme terveellisestä syömisestä on yksinkertaisesti jollain tavalla vinkurallaan.

Mistä ihmeen mörrimöykyn kolosesta se ylipaino on hiipinyt näkösälle? Omalla kohdallani vastaus on selkeä. Tietoa ei ollut tarpeeksi, tai vaikka tietoa olisi ollut, jonkin verran, sitä ei sitten osannutkaan soveltaa teoriaa käytäntöön. Ja joku kysyykin, että miten kuvittelen nyt muka tietäväni kaiken. En kuvittele. Tiedän sen, missä olen omalla kohdallani toiminut väärin.

Ensiksi, olen syönyt liian energiapitoista ruokaa, ja sitäkin mahdollisesti liikaa. Toiseksi, ruuan laatu jota olen syönyt, on ollut vaihtelevasti todellakin, liioittelematta syvältä. Kolmanneksi, olen kuvitellut syöväni oikein, kun olen muuttanut ruokavaliota, vaikka tosiasiassa sitä hyvääkin ruokaa syönyt liikaa. Silmät ja suu syö enemmän kuin vatsa tarvitsee.
Loput onkin sitten omalla kohdallani liika stressi, univaikeudet ja muu elämänlaatu.

Vastaushan on ihan selkeä. Syö oikein eikä liikaa niin laihtuu. Seuraavana kuitenkin voi tehdä virheen; syö aivan liian vähän, koska kuvittelee, että se on oikein ja oikea määrä. Sitten kirotaan ja kärvistellään nälässä ja syödään kaalisoppaa johon kyllästyy nopeammin kuin ehtii sanoa kaalisoppa. Vastaus on kuitenkin juuri se minkä esitin. Mutta ei nälässä kärvistellen ja kaalisoppaa ykäämiseen asti. Kun ravitsemusterapeutti tai joku muu asiasta tietävä tulee ja sanoo sen että pitäisi syödä vähemmän, näin tapahtuu, koska; laihduttaja kuulee syö vähemmän ruokaa. Mitä oikeasti tarkoitetaan, on se, että syö vähemmän energiaa, tässä tapauksessa vaikka kaloreita.

Kuka ihme jaksaa laskea kaloreita koko loppuelämänsä?! Ja tällekin mietteelle ammatilaiset pudistelevat päätään, ei kaloreita tarvitse koko loppuelämää laskea, ja nyt myös minä. Vaikka nyt melkein orjallisesti olen laskenut syömäni ruuan kaloreita, tiedostan, että ensinnökin se ei ole kovin tarkkaa, vaan suuntaa-antavaa. Mun ajatus on se, että jonkun aikaa kun lasken niitä kaloreita, opin vihdoinkin hahmottamaan oikean määrän ruokaa, ja ehkä jopa sen oikeanlaatuisen ruuan, jolla olen kylläinen mutta laihdun.

No, tästä tulee kilometrin mittainen jos jatkan vielä, ja sitähän riittäisi! Lyhyestä virsi kaunis vai miten se nyt menikään? Aiheesta saatan jatkaa vielä pariinkin otteeseen...

Joulu ja uudenvuoden alusaika menikin aika hyvin siihen, että kun lakkasi laskemasta kaloreita, tuli syötyä varmaan ihan liikaa. Kerpele. No, mitäs tuosta, ehkä ensi jouluna sitä sitten osaakin jo tosissaan noudattaa omaa neuvoa: kaikkea kohtuudella. Vähemmän kuitenkin söin kuin monena muuna jouluna! Paino hiipi takaisin heti 112.5 kiloon ja siihen viin vaan sanoa sen, että no sehän tiedettiin. Äsh!

Uudenvuoden lupauksenani on nyt siis todella muuttaa elintapojani totaalisesti. Ruokavalio, liikunta, päivärytmi ja muuta kohdilleen ja mikäli onnistun, hartaasti toivon, että vuoden päästä olen ainakin 10-20kg pienempi minä.

Hyvää alkanutta vuotta 2013 kaikille!