Olen kyllä nyt tyytyväinen itseeni! Eilen tuli extempore-ehdotus ohjaajaltani, että josko tulisin iltavuoroon, johon sitten suostuin. Sain sitten päähänpiston; mitä jos menisin uimaan aamulla ennen harjoittelua. Kävin ostamassa uimapuvun, koska en oo omistanut moneen vuoteen kunnollista. Löysinkin hienon Icepeakin mustapinkin uikkarin, sovituskopissa totesin H:lle että kappas kun selkämakkarat näkyy avonaisesta selkämyksestä. H vain totesi, että niinhä ne näkyis vaikka olis bikinit, jotka kyllä omistan vaikken olekaan käyttänyt niitä pitkiin aikoihin, ainakaan urheilutarkoitukseen.
Illalla vielä mietin, että mahtaakohan into säilyä siihen aamukahdeksaan, jolloin pitäisi nousta lämpimästä sängystä... Kello soi, ja mieliteko loikata takaisin sängynpohjalle oli suuri, mutta mä selätin sen! Lähdin vieläpä puolen tunnin lenkille koiran kanssa ennen lähtöä uimahalliin. Uiskentelin sitten kilometrin verran, ja saunoin hetken, laitoin itseni työkuntoo ja lähdin. Olo oli kohtuullisen virkistynyt ja hyvä. Töissä sitten juuri ennen vuoron alkua söin lounaan: pinaattikeiton ja ruisleipää kasvisten kera, juomana sokeritonta mehukeittoa. Päivällisenä kanasalaattia.
Työpäivä on tosin ollut hieman tylsähkö, (ainakin kun työaikana blogia kirjoitan) tekemistä ei oikein ole ja opiskelijana vielä vähemmän, plus vielä se, että oma ohjaaja sitten sairastuikin ja on poissa töistä. Täällä ollaan oltu reiluja muina päivinä, joten toivon hartaasti, että pääsen ajoissa pois, että sais käydä vielä H:n kanssa kävelyllä. Näkeminen jälleen vähissä varsinkin tänään, minä illassa ja H yövuorossa. No, viikko jo puolessa.
Huomenna olis tarkoitus mennä kuntonyrkkeilytreeneihin H:n siskon kanssa, saa nähdä kuinka työpäivän jälkeen jaksaa. Selättäis iltapäiväväsymyksen ja koittais omien rajojen mukaisesti liikkua. Mulla vähän ollut se ongelma et sit ku on menny, on repiny liikaa ja melkein pyörtynytkin paristi, ja jalka krampannut, kun on liian kovilla tehoilla vetänyt huonoon kuntooni nähden. Ketut muiden mielipiteistä, että läski mikä läski, mutta minäpä otan oman kunnon mukaisen treenin, kuitenkin hikoillen ja hengästyen, josko se kunto kohoaisi niin, että ei tule hetkiä jolloin maa keikkuu liiaksikin asti treenaten ihan samalla tasolla, kuin muutkin. Lets face the fact - mun kunto on huono, kun ei oo liikkunut edeltävään pariin vuoteen kovinkaan paljon (lue: lähestulkoon ollenkaan), eikä se siitä parane jos treenaan itteni tappiin ja harrastus jää siihen et tuntee ettei kykene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä sananen - oli se sitten risuja taikka ruusuja! Vinkit, ehdotukset ja neuvot otetaan vastaan ilomielin! Jos on jotain kysyttävää, kysy! :)