Ruuvi löysällä?

Täytyy olla niin, että oon aika hiton laiska tai saamaton kun väitän, etten kerkeä syömään kuudesti päivässä saati sit käymään kävelyillä. Pääkopassa joku vika, nyt pitäis vaan yhdistää ne katkenneet piuhat toisiinsa.

Mä tiedän tasan tarkkaan mitä mun olisi tehtävä et saisin painoa pois. Miks mä en sit vaan tule tehneeksi niin? Joku piuha on selkeesti katki, tai ruuvi liian löysällä, kun en saa aikaiseksi. Pännii kun selkä ei kestä mitä tahansa. Pännii kun vuorokaudessa ei ole kuin ne iänaikaiset 24 tuntia. Ajankäytön haasteita? No riippuu mistä vinkkelistä kattoo, joo ja ei.

Harjoittelupäivään mulla hukkuu semmoset kymmenen tuntia. Nukkuminen hävittää kahdeksan. Kyllähän siihen nyt hiivatti sentään jää aikaa vielä kuusi kokonaista tuntia! Turha mun on väittää et se kuusi tuntia uppoaa siihen, et huolehdin kodista, koirista ja itsestänikin käymällä suihkussa ja jotain sinne päin. Eihän siihenkään uppoa kuin se maksimissaan pari tuntia. Sillä vähällä neljällä tunnillakin tekis paljon jos sais aikaiseksi.

Muttakun! (se kuuluisa nytkehitäntähänjonkuntekosyyn-lausahdus) Harjoittelupäivän jälkeen on melkoisen puhki. Selkä ei kestä mitä tahansa. Kaipaa sitä, et saa olla ihan rennosti. Ei huvita. Ei jaksa. Ei halua. Vai haluanko sittenkin?

Tuntuu et joku punainen lanka tästä touhusta on nyt hukassa. Kyllä - mä haluaisin enemmän kuin mitään muuta päästä eroon näistä kiloista, haluaisin saada lapsen, haluan vaikka mitä elämältä. Onko lanka hukassa siksi, että pelkään epäonnistuvani? Pelkäänkö sitä, että kaikesta yrittämisestä huolimatta en onnistukaan niissä tavoitteissa joita itselleni asetan? Epäonnistumisen pelko on aika luonnollinen ja alkukantainenkin pelko tässä nykymaailmassa kun lähes kaikkeen on vastaus jo ennalta.

Varsinkin tässä. Tiedän just enkä melkeen mitä mun pitäis tehdä et saisin onnistumista aikaan. Tiedän et voisin onnistuakin jos vain tekisin. Vai onko sittenkin vika siinä, että se mitä tiedän että pitäis tehdä on sittenkin väärä tapa mulle? Vai onko sittenkin kyse siitä, että olen laiska ja saamaton? Yritän ottaa elämän rennosti, etten liikaa stressaisi kaikesta nyt kun on taas montaa rautaa tulessa. Jotain vaan täytyis takoakin, et sais jotain tulostakin, ei ne siellä tulessa hengaamalla ketään hyödytä.

Gynekologilta sain eilen puhelinsoiton, eikä mussa ole mitään perustavalla tavalla vialla. Eipä ainakaan ole mistään vaihdevuosista kyse! Toisaalta on helpottavaa tietää, että mä voin saada lapsia, hoidoilla edes jos ei muuten onnistuta. Vai tiedänkö? Puolukkapäivät kun on hukassa täysin, tuntuu et onhan se nyt hittovie mahdotonta mitään saadakaan, lasta ainakaan. Ehkä se sit on se, mikä mua jarruttaa tässä, vaikka nyt pitäis vaan lähinnä toimia eikä jäädä märehtimään.

Argh.

Hedelmällisyys ja ylipaino

Tossa yhteen aiempaan tekstiini oli kommentoitu painon ja hedelmällisyyden yhteyttä. Sitä on nyt tullut pohdiskeltua enemmänkin, kun tilanne on nyt tämä, että puolukkapäivät on hukassa ja ylipainoa tosiaan on.

Tieteellisestikin on todistettu se, että ylipaino todella vaikuttaa hedelmällisyyteen laskevasti. Se missä määrin kehenkin, on yksilöllistä. Jollekin ylipainoiselle ei tuota mitään vaikeuksia tulla raskaaksi, ja toinen taas ei tule raskaaksi helposti vaikkei painoa olekaan läheskään yhtä paljon liikaa kuin toisella. Joten se, miten mun painotilanne vaikuttaa on hämärän peitossa. Tietäähän sen nyt, että se todella vaikuttaa mulla, valehtelisin jos väittäisin että se ei vaikuta mulla mihinkään, mut se, et millä tavalla se vaikuttaa, laskevasti tietty, mut kuinka paljon, sitä on vaikea arvioida.

Ajoittain välillä se masentaa. Olen itse päästänyt tilanteen tähän, ja siitä on vain yksi tie ulos. Ei ole mitään taikapilleriä tai taikasanaa millä se ylipaino katoaisi yhdessä yössä. Arvatkaa vaan kuinka paljon se välillä pännii? JEP. Nyt pitää vaan tehdä se itse, päästä eroon kilo kerrallaan näistä pirulaisista jotka vaikeuttavat raskaaksi tulemista. Ajatustasolla se on hyvin yksinkertaista miten painon saa tippumaan. Toteutus on eri asia. Ja se, et kuinka pian se painon pidotus vaikuttaa, tai kuinka nopeasti se ylipäätään lähtee lätkimään.

Monet kerrat olen maininnut täälläkin, kuinka mun hyveistä puuttuu se rakkain, kärsivällisyys. Jääräpäinen olen kyllä, mutta kärsivällinen en.
Tuliskohan sitä kärsivällisemmäksi jos vaan harjoittelisi? Kaipa. Välillä mua pännii todella se, että sitä ylipainoa on, ja et siitä eroon pääseminen tuntuu niin ylivoimaiselta. Se pännii, koska ei ole oikotietä onneen. Nyt se pännii tuplasti kuin vuosi sitten kun kyseessä on myös mun oma hedelmällisyys.

Pelottaa, että vaikka saan painoa pois, en siltikään saa lapsia. Pelottaa että musta ei tule koskaan kenenkään biologista äitiä. Tänään kävin jälleen verikokeissa, nyt selvitetään sit munasarjojen toimintaa - toimivatko ollenkaan vai toimivatko mutta huonosti. Edellisissä hormonikokeissa ei ollut vikaa - kilpirauhashormoni hyvä ja samoin prolaktiini. Noi olis olleet vielä korjattavissa. Jos mun munasarjat ei enää toimikaan, en saa lapsia.

Arvatkaa mennäänkö tässä nyt fiilisten kanssa veitsenterällä?

Paino on laskenut maanantaista 2kg. Kappas, kuinka se aktiivisuuden lisääntyminen saakin nesteet liikkeelle - sitähän se näin lyhyessä ajassa on. Ehkä vähän todellistakin, mut sen näkee joskus.

Pelko. Peikko pirulainen mielen sopukoissa, jonka en kyllä anna vielä kasvaa oikeisiin mittasuhteisiinsa, en ennenkuin kuulee tilanteen oikean laidan. Siellä se silti hengailee takaraivossa... Onneksi on harjoittelu - saa ajatuksia muualle erittäin ihanasti, kun juoksentelee ympäriinsä kuin yliaktiivinen orava. Kunhan tässä ei nyt silti mennä persii eellä puuhun, kaikki on hyvin ja jaksaa odottaa ensi keskiviikkoon, että kuulee tulokset.

Kiirusta ja kuulumisia

Painossa näkyy selvä laskusuhdanne, nyt kun aktiivisuuskin on lisääntynyt harjoittelun myötä. Jos multa kysytään, niin olen kyllä äärimmäisen paljon sitä mieltä, et töissä käyminen pitää monen asian elämässä kunnossa. Vaikka tässä nyt ei palkkaa saa, opin uusia asioita päivittäin, saan elämääni rytmiä ja aktiivisuutta. Tollanenkin palkka kelpaa enemmän kuin hyvin.
Jalat on olleet ihan täyttä muhjua päivien päätteeksi. Tottakai, parin viime kuukauden aktiivisuuden (lue:passiivisuuden) tulos on se, et kun vähän tekee jotain, kroppa väsähtää helpommin. Jalat saavat luvan tottua seuraavan viiden viikon aikana tähän touhuun. Selkä sit taas on ottanut nokkiinsa tästä. Tosin uskoisin kipuilun nyt olevan vain siitä kiinni, ettei se ole tottunut olemaan näin aktiivinen, jaloilla kun viettää koko päivän ja mulla on se surullisenkuuluisa notkoselkä, tottakai se alaselkä siinä sitten rasittuu.

Maanantai oli ihan täydellinen päivä, askeleet täynnä ja kävelyllä kävin, siinä tavoiteltavaa. Mutta nyt kun selkä on nokkiinsa ottanut, otan iisimmin. Päivässä tulee askelia ilman ylimääräistä kävelylenkkiä jo 8000, joten se saa nyt riittää tällä viikolla. Se määrä on kuitenkin ainakin nelinkertainen verrattuna aikaisempaan. Miksipä siis ei olisi jo tohon tyytyväinen. Turha sitä on nyt hötkyillä ja oman selän kustannuksella hankkia niitä askeleita vaikka pakolla. Päätin, että nyt se myötämielisyys omaa itseä kohtaan saa luvan astua voimaan, ei ole järkeä että ahdistun siitä, etten ehdi/jaksa kävelylle nyt kun taas totuttelen uuteen rytmiin. Ei kaikkea kerralla. Armollinen, mutta päättäväinen. Olkoon nuo nyt päivän sanat.

Huomenna on aamuvuoroa, joten illalla oman jaksamisen mukaan aion mennä lenkille - satoi tai paistoi. Jokainen askel on tärkeä, ja pikkuhiljaa niitä kartutellaan lisää.

Kuntovalmentajan mukaan mun tavoite alkuun voisi olla se, että käyn niin monta kertaa viikossa vähintään 20min lenkillä kuin selkä antaa myöden ja alkuun kerran salilla viikossa hänen antamiaan ohjeita noudattaen. Se on jo 100% lisäys entiseen nähden. Sit kun selkä tottuu, siitä sitten kahteen kertaan viikossa, jolloin sekin on 100% lisää entiseen. Ymmärsikö joku mitä ajan takaa? :)

Syömisistä olen ylpeä. Tämän viikon lounaana (eipä ole yllätys) porkkanakeitto joka on tehty kookoslimekermalla (yksi purkki jaettu viidelle päivälle siis), maku on ihana. Raejuustoa sen kera n. 100g. Päivälliseksi on ollut kasviksia, nyrkin kokoinen annos täysjyväriisiä ja kanaa tai lihaa. Välipalana omena kera pähkinöiden, ja toisena kaksi kuntonäkkiviipaletta kalkkunaleikkeleellä ja kurkkua tai porkkanaa. Aamiaiseksi vaihtelevasti munakasta tai rahkaa sokeroimattomalla mehukeitolla. Iltapalaksi rahkaa jos aamulla ei ole sitä tullut syötyä tai sitten kaurapuuro raejuustolla ja marjoilla. Valittamista? noup. Ainakaan omasta mielestäni. Tuolla ruokavaliolla tuskin saavutetaan noususuhdannetta painossa. Lasku sillä, että annoskoot on ok. Eipä ole kyllä tehnyt mieli mitään herkkujakaan, joten ehkä tämä nyt on oikea suunta.

Koulunkäynti lihottaa?

Nyt on vierähtänyt taas jonkin aikaa kun en ole tuntenut oloa kirjoittaa tänne. Johtuu monestakin asiasta...

Söin gynekologin määräämän terolutkuurin, ja kaksi viikkoa vierähti, ilman vuotoa. Gynekologi sanoi mulle, että kahden viikon sisässä pitäisi alkaa, ja jos ei niin raskaustesti. No kyllähän minä sitten kuuliaana tyttönä tein perjantaina testin, joka näytti negatiivista. Eipä ollut yllätys, vaikka "oireita" siihen suuntaan oli, ja on yhä.

Nyt olen käynyt verikokeissa ja maanantaina ensi viikolla saan tietää missä on vika. Ilmeisesti elimistöni ei tuota tarpeeksi estrogeenia, ja vika on selvitettävä. Saa nähdä mikä on homman nimi, nyt vain odottelua.

Perjantaina itkin moneen otteeseen. Kyllä, kieltämättä mua pelottaa, että lapsen saaminen tulee olemaan vaikeaa. Mielessä kävi jo mahdollisuus mummotautiin, jolloin omien lapsien saaminen voisi jäädä kokonaan. Ymmärrätte varmaan, että siinä mielentilassa kirjoittaminen on vähän jäänyt. Maanantaina saa kuulla tuloksia, ja voi olla että joutuu ottamaan vielä lisääkin, jotta tilanne selkiää. Odotellaan.

Olen koko kevään ajan odottanut kuin kuuta nousevaa harjoittelun alkamista. Viime keväänä harjoittelujen aikaan kaikki tuntui sujuvan kuin tanssi, ruokailut olivat kunnossa ja liikuntaakin oli. Koulun alettua painon putoaminen hidastui ja tyssäsi melkeen kokonaan.

Nyt ei ole tapahtunut suurta muutosta suuntaan taikka toiseen. Päivärytmit on olleet törkeän epäsäännölliset, kun koulussa on tunteja milloin sattuu. Siinä sitten yksi (teko)syy siihen, miksi tuntuu ettei mikään ole onnistunut.
Eilen alkoi harjoittelu, heti mulla askelmittari paukkuu yli 10 000, tulin juoneeksi sen 3,5litraa vettä ja syömiset oli erittäin mallikkaat! Vaikka päivän jälkeen väsytti, lähdin silti kolmen vartin kävelylle tuonne pimeälle metsätielle koiran kanssa, vaikka taivaalta tulikin vettä. Onnistuminen heti alkuunsa.

Tulin siis tämän ajatusprosessin kautta siihen tulokseen, että koulunkäynti lihottaa. Epäsäännölliset rytmit, istumista ja vielä vähän lisää istumista, joka johtaa päänsärkyyn ja niin sitä sit ollaan taas. Saa nähdä mitä tuleva viisiviikkoinen tuo tullessaan!

Edellisen viikon yhteenveto ja viikkopunnitus!!

Aamulla heräsin vasta hieman ennen puoltapäivää, ja paino näytti 103,2.
Whoopii. -1,3kg!!

Liikuntaa tuli viime viikolla ihan kiitettävästi :)
Ehkä tästä pääsee hyvin eteenpäin liikuntaa pikkuhiljaa lisäten.

28.1.2014 Tiistai
Kävely koiran kanssa 1.00.42h
Kalorit 508
Km 5
Keskinopeus 5km/h

29.1.2014 Keskiviikko
Tapaaminen kuntovalmentajan kanssa
10min juoksumatolla vauhti nousu 3min välein
Sarjaa kahdella eri laitteella 2x20 ja 5kg
(treeni kesti noin 30min)

30.1.2014 Torstai
Kävely ilman koiraa 32min
Kalorit 281
km 2,6
Keskinopeus 4,5km/h

2.2.2014 Sunnuntai
Kävely koiran kanssa 45min
Kalorit379
km 3,5
keskinopeus 4,9km/h

Tuostako tavoite?

Keskiviikkona tuli käytyä kuntovalmentajan luona. Hänen mukaansa mulla voisi olla tavoitteena -16kg kesäkuun loppuun mennessä... Mitäpä te siihen sanotte?

Tuntuu hassulta, että nyt pitäisikin valmentajan mukaan asettaa tuollainen tavoite. Alle sadan kilon, kyllä, olisi aivan mieletön muutos ja toivottukin sellainen. Yksinkertaista matikkaa; se tarkottaisi 3,2kg kuukaudessa, joka tekisi noin 0,8kg viikossa pudotusta. Tahti siis ihan jopa melkein "rauhallinen". Silti tuo 16 kiloa tuntuu tavoitteena aivan mielettömän suurelta. 

Käytiin läpi ruokavaliota ensin, perusjuttuja aika ruohonjuuritasolla. Valmentaja korosti, ettei tämä ole mikään ihmedieetti, vaan terveellinen ja monipuolinen ruokavalio, jonka omaksuttuani se on jo elämäntapamuutos.

Kuusi kertaa päivässä. Niin monta kertaa päivässä pitäisi suuhun tunkea jotain. Perusteena se, että pidetään verensokeri tasaisena läpi päivän, ja valmentajan sanoin "varmistetaan ettei sulle tule kertaakaan nälkä kun tätä noudatat". 

Ohjeet hyvin yksinkertaiset, ainakin omaan korvaani. Sain kirjasen, jossa kerrotaan erilaisia ruokavaihtoehtoja eri aterioille, joten se helpottanee kovasti. Mittana käytetään vaa'an sijasta omaa kämmentä ja nyrkkiä. 

Joka aterialla pitäisi olla noin oman kämmenen kokoinen ja paksuinen annos proteiinia, sekä sitten haluttu määrä kasviksia. Päivällisellä nyrkin kokoinen annos hyviä hiilareita, eli tässä siis täysjyväpastaa, -riisiä tai perunaa. Hyvät rasvat, hedelmät, marjat, pähkinät ja rahka. 

Olen nyt noudattanut tuota ruokavaliota kolmisen päivää. Olo on ollut mainio, eikä ole todellakaan tehnyt mieli niitä surullisenkuuluisia hampurilaisia, taikka edes mitään makeaa. Selityksenä yksinkertaisesti se, että kun verensokeri pysyy tasaisena, ei tule tungettua ylimääräistä suuhun. Plus tietty se, että kun ei kerkeä tulemaan kaamea nälkä, ei tule hontattua liikaa kerralla.

Vettä tulisi juoda se kolmisen litraa päivässä. Voihan surku. No ei nyt ehkä surku, mutta se on se mikä on tähän mennessä ollut vaikeinta mulle. Tosin, nyt latasin puhelimeeni applikaation nimeltään Carbodroid, jossa android-ötökän ilme muuttuu sen mukaan iloisemmaksi kun merkkaan juoneeni vettä, tavoitteena se kolme litraa. Muistutuksia pärähtelee parin tunnin välein, jos ei itse muista. Mun mielestä kätevä. Plus, nyt näinä kolmena päivänä olen saavuttanut tavoitteeni! Torstainapa tuli juotua 4litraa vettä... Heti aamulla kun aloitin juomaan vettä, niin illallakin oli vielä jano, niin noinpa se vain täyttyi. Okei, kohtuus kaikessa. Eilen täyttyi tasan kolme litraa. Vaikka onkin pieni juttu, olen siitä ylpeä!

Hyvää viikonloppua kaikille...!

Tämän aamun aamiainen... 

pieni kourallinen sipulihaketta

kolme pallukkaa pakastepinaattia

4tl raejuustoa

3munaa

(pillerit vesilasin rinnalla: omega3-kapseli, magnesiumkapseli sekä D-vitamiininappi)

Täytyy sanoa, että on vieläpä kovin maittava aamiainen! Suosittelen :)