Toivossa on hyvä elää...

Siis herranpieksut sentään! Eihän tämmöinen heittely voi olla todellista... Mä olin aika maassa lauantaisen punnituksen jälkeen, kun sitten eilen aamulla paino olikin 105,4 ja tänä aamuna maaginen 104,3 ilmestyi vaa'an ruudulle! Saanko nyt sanoa, että 105kg rajapyykki on alitettu? Jotenkin silti, mietin vain sitä, että pelkästään viikkopunnitus merkitsee ja kiellän itseltäni iloitsemisen noin alhaisesta luvusta. 104,3kg.. Painoin ton verran viimeks kolmisen vuotta sitten. Mä tahdon, että se paino lähtisi tosissaan pois... Haluaisin niin uskoa, että toi luku on tullut vaan edistyksestä, eikä normaalista heittelystä. Olisikin niin.

Joka tapauksessa, nyt on laiskoteltu koko viikonloppu. H menee töihin huomenna, ja arki alkaa. Sovigttiin H:n kanssa, että pidetään herkkulakkoa vappuun asti. Vappuna saa syödä munkkeja ja saa juoda simaa, mutta sen jälkeen taas pientä herkkulakkoa. Saa nähdä kuinka se tulee pitämään!

Ennen kesää haluan pudottaa painoni alle sadan. Se ei sinällään paljoa vaadi; 4-5kg ja olen alle 100kg. Onhan se käytännössä mahdollistakin. Kesäkuun alkuun on 8 viikkoa. (Okei, mihin ihmeeseen se aika katosi?!) Jos laihtuisin edes puolikkaan kilon joka viikko, saisin sen 4 kg pois. Eihän se ole homma eikä mikään. (Ainakaan toivon mukaan...)

Valitettavasti nyt mua vaivaa ihan erilainen sairaus, kuin flunssa tai vatsatauti. Vauvakuume. Se iski kylmät kyntensä muhun jälleen, kun koulussa aloitettiin seksuaali- ja lisääntymisterveys -aiheinen kurssi. "Koska on paras aika tulla raskaaksi?" ......... Saako nyt itkeä? Koko kevät tämän aiheen ympärillä ja vanne mun pään ympärillä kiristyy. Näin viime viikolla unta, että oltiin H:n kanssa synnärillä ja saatiin pieni tyttövauva. Siitä unesta kun ei olisi halunnut heti herätäkään.


Mutta; mä en halua silti sitä vielä. Tämmöisellä määrällä ylipainoa en halua tulla raskaaksi. Joten siis, painon kimppuun vaan, niin ehkä vuoden päästä tähän aikaan voisi heittää pillerit roskiin? Toivossa on hyvä elää...