Eilenpä tein askelennätykseni! Otin liikunnan lisäämisen hieman tosissani ilmeisesti - kävin eilen aamulla koirien kanssa kävelemässä 2km lenkin, jonka jälkeen lähdin hölkkäämään 3km. Kummastelin mielessäni sitä, kuinka oikeasti jaksankaan vetää tuommoista lenkkiä ja vielä kovempaan tahtiin kuin ennen. Eikä siinä kaikki, kun olin lenkin jälkeen tehnyt muutamaa koulutehtävää, siivosin koko asunnon ja päätin vähän ajella kuntopyörää. Vähän olikin sitten 45min, jonka jälkeen lähdin vielä koirien kanssa iltapäivälenkille, jälleen 2km. Kaupassakin tuli käytyä ja koirien kanssa 1km iltalenkki - joten 8km tuli käveltyä. Askeleita kertyi 18007! Ikinä varmaan ole kävellyt niin paljoa yhden päivän aikana!
Tänään kävin aamusella jälleen saman lenkin kuin eilen, ja olen tehnyt koulutehtäviä. Ehkä jopa jaksaisin vetäistä jonkinlaisen kotitreenin siihen päälle vielä, saa nähdä.
Vappu... Munkit ja sima! Voihan hitsivie, vuodessa on ihan liian paljon "herkutteluun tarkoitettuja" juhlapäiviä! Mietin viikonlopun aikana nyt tämän viimeaikaisen jumituksen takia, että ihan tosissaanko meinaan ahtaa naamaani munkkia ja simaa... Tulin sitten siihen tulokseen, että koska olen saavuttanut tässäkin henkilökohtaisen ennätykseni enkä ole syönyt munkkeja sitten viime vapun, joten miksipäs ei. Ja pyyn pyllyt sentään ihan se ja sama, se on vain kuitenkin nämä pari päivää, ei ne pari päivää kiloa mun painoa nosta, ja vaikka vähän nousisikin (maalaillaan piruja seinille) niin mitä se muka merkitsee, tässähän on vielä vaikka kuinka paljon aikaa jatkaa projektia ja pudottaa painoa. Summa summarum, tänään munkkien paistoon! Hyvää vappua kaikille! :)
tiistai 30. huhtikuuta 2013
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Ravitsemusanalyysi
Tulikin kysymys jo, miten tämmöinen tehdään ja ajattelin sitten tehdä ihan kirjoituksen aiheesta, jotta myös joku muukin voi tarkastella omaa ravitsemustaan. :)
Taustaa; tein vastaavan analyysin koulutehtävänä ravitsemuksen kurssilla vuosi sitten, ja se oli havainnollistava. Joten nyt kerron mitä semmoisen tekemiseen tarvitaan. (Ainahan voi rekisteröityä kiloklubiin ja sitten siellä merkata syömisensä ylös ja mennä sillä eteenpäin, mutta koin itse tämän tarkemmaksi keinoksi)
1. Ensimmäisenä, jotta voit tehdä analyysia, täytyy pitää ruokapäiväkirjaa. Koulussa tehtävää varten annettiin ohje, että yksi arkipäivä ja yksi viikonloppupäivä merkataan kaikki syömiset ylös. Jotta saat mahdollisimman tarkan analyysista, kannattavaa on melkeinpä punnita jokainen suupala erikseen. Tietty voi käyttää myös silmämääräisiä "iso annos" ja "pieni annos" -kokoja. Huomioon kannattaa myös ottaa se, kuinka paljon esim. rasvaa on juustossa, onko se 17% vai 30%.
Itse tein kolmelta päivältä, mutta syvemmän analyysin tekoon kannattaa ottaa useampi päivä mukaan.
2. Seuraavaksi ota suunnaksi Elintarvikkeiden koostumustietopankki - Fineli. Siellä sivun vasemmassa laidassa on linkki "Ruokakori", valitset sen, sitten "Lisää elintarvike". Sen jälkeen otat yhden päivän ruoka-aineet ja etsit ne tietopankista ja merkkaat määrät. Kun kaikki päivän aikana syödyt ruuat on listattu, näet sivun alalaidassa prosentteja. Ne kertovat siitä, kuinka monta prosenttia kokonaisenergiasta muodostuu hiilihydraateista, rasvasta ja proteiinista. Näet myös rasvahappojen prosentuaalisen jakauman, joka kannattaa merkata ylös. Sama myös sokereiden määrä prosentteina energiansaannista.
Yleiset suositukset ovat, että hiilihydraateista saisi 50-60E% kokonaisenergiasta, proteiineista 15-20E%, rasvoista 25-30E%. Sokereita saisi olla 10E%. Alla olevasta taulukosta, joka on oma analyysini, näet suositusarvot. (E% tarkoittaa prosentuaalista määrää kokonaisenergiamäärästä).
3. Seuraavaksi klikkaat "Laske ravintoarvot", joka antaa alasvetovalikon, josta näet hiilihydraattifraktiot, rasvat, vitamiinit ja kivennäisaineet. Taulukossa myös viitearvot niihin, tosin ne ovat naisille 18-30vuotiaille tehdyt suositukset. Omat suositukset löydät hakemalla googlesta suomalaiset ravintosuositukset.
Taulukosta näen itse, että hiilihydraattien ja rasvan saanti on prosentuaalisesti hieman vinksallaan. Hiilihydraatteja voisi siis syödä enemmänkin, ja rasvaa tulee juustosta ja lihasta kokonaisenergiamäärään suhteutettuna runsaammin. Hiilihydraattifraktioista näen, että kuituja saan suosituksia vähäisemmän määrän, ja sokereita enemmän kuin suosituksessa on. Proteiineja saan suosituksen mukaan. Laihduttajille suositus voi olla jopa 15-25E%, sillä proteiineilla kuitenkin hyvä nälkää poissapitävä vaikutus.
Rasvahappojen jakautuma kuitenkin on kohdillaan, ns. hyvää rasvaa saan tarpeeksi ja huonoa rasvaa en saa liikaa. Kuitenkin kokonaisenergiamäärästä rasvoilla on prosentuaalisesti suurempi osuus, ihan vain senkin takia että kasvikset sisältävät loppupeleissä hyvin vähän energiaa.
Pääasiassa tein analyysin, jotta näen kivennäisaineiden ja vitamiinien saannin, josta huomaankin, että en saa tarpeeksi kalsiumia, foolihappoa (folaatti), rautaa ja D-vitamiinia. Sen perusteella voisin sanoa, että lasi maitoa ruuan kanssa ei olisi huono lisä, saisin kalsiumia ja D-vitamiinia enemmän. Folaattia suositellaan muutenkin otettavaksi lisäravinteena esim. tableteista, sillä suomessa sitä saadaan liian vähän, ja ennenkaikkea hyvin tärkeää raskaana oleville naisille ja ennen raskautta foolihappolisää suositellaan yleisesti.
Kun näkee, mitä saa liian vähän, voi ruotia ruokavaliotaan halutessaan parempaan suuntaan. Finelistä näkee, mitkä ravintoaineet sisältävät "eniten ja vähiten" eri ravintoaineita.
Taustaa; tein vastaavan analyysin koulutehtävänä ravitsemuksen kurssilla vuosi sitten, ja se oli havainnollistava. Joten nyt kerron mitä semmoisen tekemiseen tarvitaan. (Ainahan voi rekisteröityä kiloklubiin ja sitten siellä merkata syömisensä ylös ja mennä sillä eteenpäin, mutta koin itse tämän tarkemmaksi keinoksi)
1. Ensimmäisenä, jotta voit tehdä analyysia, täytyy pitää ruokapäiväkirjaa. Koulussa tehtävää varten annettiin ohje, että yksi arkipäivä ja yksi viikonloppupäivä merkataan kaikki syömiset ylös. Jotta saat mahdollisimman tarkan analyysista, kannattavaa on melkeinpä punnita jokainen suupala erikseen. Tietty voi käyttää myös silmämääräisiä "iso annos" ja "pieni annos" -kokoja. Huomioon kannattaa myös ottaa se, kuinka paljon esim. rasvaa on juustossa, onko se 17% vai 30%.
Itse tein kolmelta päivältä, mutta syvemmän analyysin tekoon kannattaa ottaa useampi päivä mukaan.
2. Seuraavaksi ota suunnaksi Elintarvikkeiden koostumustietopankki - Fineli. Siellä sivun vasemmassa laidassa on linkki "Ruokakori", valitset sen, sitten "Lisää elintarvike". Sen jälkeen otat yhden päivän ruoka-aineet ja etsit ne tietopankista ja merkkaat määrät. Kun kaikki päivän aikana syödyt ruuat on listattu, näet sivun alalaidassa prosentteja. Ne kertovat siitä, kuinka monta prosenttia kokonaisenergiasta muodostuu hiilihydraateista, rasvasta ja proteiinista. Näet myös rasvahappojen prosentuaalisen jakauman, joka kannattaa merkata ylös. Sama myös sokereiden määrä prosentteina energiansaannista.
Yleiset suositukset ovat, että hiilihydraateista saisi 50-60E% kokonaisenergiasta, proteiineista 15-20E%, rasvoista 25-30E%. Sokereita saisi olla 10E%. Alla olevasta taulukosta, joka on oma analyysini, näet suositusarvot. (E% tarkoittaa prosentuaalista määrää kokonaisenergiamäärästä).
3. Seuraavaksi klikkaat "Laske ravintoarvot", joka antaa alasvetovalikon, josta näet hiilihydraattifraktiot, rasvat, vitamiinit ja kivennäisaineet. Taulukossa myös viitearvot niihin, tosin ne ovat naisille 18-30vuotiaille tehdyt suositukset. Omat suositukset löydät hakemalla googlesta suomalaiset ravintosuositukset.
Rasvahappojen jakautuma kuitenkin on kohdillaan, ns. hyvää rasvaa saan tarpeeksi ja huonoa rasvaa en saa liikaa. Kuitenkin kokonaisenergiamäärästä rasvoilla on prosentuaalisesti suurempi osuus, ihan vain senkin takia että kasvikset sisältävät loppupeleissä hyvin vähän energiaa.
Pääasiassa tein analyysin, jotta näen kivennäisaineiden ja vitamiinien saannin, josta huomaankin, että en saa tarpeeksi kalsiumia, foolihappoa (folaatti), rautaa ja D-vitamiinia. Sen perusteella voisin sanoa, että lasi maitoa ruuan kanssa ei olisi huono lisä, saisin kalsiumia ja D-vitamiinia enemmän. Folaattia suositellaan muutenkin otettavaksi lisäravinteena esim. tableteista, sillä suomessa sitä saadaan liian vähän, ja ennenkaikkea hyvin tärkeää raskaana oleville naisille ja ennen raskautta foolihappolisää suositellaan yleisesti.
Kun näkee, mitä saa liian vähän, voi ruotia ruokavaliotaan halutessaan parempaan suuntaan. Finelistä näkee, mitkä ravintoaineet sisältävät "eniten ja vähiten" eri ravintoaineita.
lauantai 27. huhtikuuta 2013
Eih!
Mikä ihme siinä on, että nyt jumitetaan oikein urakalla? Mieli musteni kun astuin vaa'alle; +300g viime viikosta. Ei vieläkään eteenpäin. Okei, tiedän kyllä mistä tämä o kiinni, tällä viikolla olen taas parin viikon tauon jälkeen liikkunut kohtuullisesti, joten nesteitä on päässyt kertymään lihaksiin ja siitä painon nousua. Plus tietty eilen ja tänään on tuntunut jotain ihme turvotusta - sukista jää jäljet ja sormus ei enää liu'ukaan niin helposti pois. Loogista.
Viime viikkojen painon junnaus ennen viime viikkoa oli vain elämäntapojen lipsumisesta ja liikkumattomuudesta. Mä tiedän kuitenkin nämä asiat, mutta mieli on mustana kuitenkin. On fiilis etten onnistu ikinä saamaan painoa alas, ainakaan lähellekään tavoitettani.
Kuitenkin motivaation tämänviikkoinen nousu tekee sen, että nyt en lopeta tätä tähän. Paino menköön just omia polkujaan, meikätyttö jatkaa silti. Liikun, syön hyvin. Plussana nyt sitten opettelen juomaan enemmän vettä. Ei tule normaalisti juotua kuin ehkä maksimissaan litra, vaikka periaatteessa mun painoinen sais kitata kolme litraa. Eilen sain juotua vähän päälle pari litraa ja vessassa sai juosta sen mukaisesti...
Mielessäni oli myös tehdä ravitsemusanalyysi minkä tein joskus ravitsemuksen kurssilla itselleni ja H:kin pyysi että tekisin hänelle myös. Jos sitä siitä näkis mitä täytyis vielä petrata.
Pirun läskit, lähtis vaan litomaan!
Viime viikkojen painon junnaus ennen viime viikkoa oli vain elämäntapojen lipsumisesta ja liikkumattomuudesta. Mä tiedän kuitenkin nämä asiat, mutta mieli on mustana kuitenkin. On fiilis etten onnistu ikinä saamaan painoa alas, ainakaan lähellekään tavoitettani.
Kuitenkin motivaation tämänviikkoinen nousu tekee sen, että nyt en lopeta tätä tähän. Paino menköön just omia polkujaan, meikätyttö jatkaa silti. Liikun, syön hyvin. Plussana nyt sitten opettelen juomaan enemmän vettä. Ei tule normaalisti juotua kuin ehkä maksimissaan litra, vaikka periaatteessa mun painoinen sais kitata kolme litraa. Eilen sain juotua vähän päälle pari litraa ja vessassa sai juosta sen mukaisesti...
Mielessäni oli myös tehdä ravitsemusanalyysi minkä tein joskus ravitsemuksen kurssilla itselleni ja H:kin pyysi että tekisin hänelle myös. Jos sitä siitä näkis mitä täytyis vielä petrata.
Pirun läskit, lähtis vaan litomaan!
perjantai 26. huhtikuuta 2013
No jopas nyt...
En tajua sitä, miten mulla on lähes jokaisen haastattelun kanssa käynyt niin, että työhaastattelusta mut on päädytty suoraan palkkaamaan. Yks ja ainoa paikka mihin hain aikoinaan, antoi mun odotella parisen viikkoa vastausta, joka oli myönteinen. Oon kuitenkin 2004 vuodesta lähtien tehnyt töitä joka vuosi jonkin verran, ja tänään mulle siitä sanottiinkin, että harvalla mun ikäisellä on noin paljon työkokemusta kertynyt ja vieläpä eri aloilta - näkee kuulemma, että en vieroksu työntekoa oli sitten kyse toimistotöistä taikka siivoamisesta lapsen- ja eläintenhoitoon...
Voittekin arvata - kävikin sitten niin, että haastattelun päätteeksi mulle lätkittiin tuntilistat ja ajopäiväkirjat ja muut nokan eteen, ja sovittiin perehdytysvuoro puolentoista viikon päähän. Ei paskempi juttu siis... Tuleva työnantaja kehui melkoisesti juuri työkokemukseni määrää ja valmistautumistani tapaamiseen - mukanani kuitenkin oli kaikki työtodistukset ja koulutodistukset eilen saatuun opintosuoritusotteeseen asti, plussana vielä harjoittelujen arvostelupaperit sekä CV. Not bad.
Mun paino on heitellyt ihan mielettömästi tällä viikolla. Odotan kauhulla huomista. Oon syönyt oikein ja liikkunut aika hyvin, vielä kun laskee mukaan viikonlopun 1,5h treenit. Nyt kun se vain näkyisi vaa'allakin eikä vain löystyvinä housuina. Eräs ystäväni nimittäin kommentoi asiaa näin; "en tajua miten sulla on lähtenyt kolme vaatekokoa jo vaikka paino on laskenut noin vähän". Noin vähän?? En kuitenkaan liiaksi asti pahoittanut mieltäni, mutta myönnän - itsekin olen ihmetellyt moista...
Voittekin arvata - kävikin sitten niin, että haastattelun päätteeksi mulle lätkittiin tuntilistat ja ajopäiväkirjat ja muut nokan eteen, ja sovittiin perehdytysvuoro puolentoista viikon päähän. Ei paskempi juttu siis... Tuleva työnantaja kehui melkoisesti juuri työkokemukseni määrää ja valmistautumistani tapaamiseen - mukanani kuitenkin oli kaikki työtodistukset ja koulutodistukset eilen saatuun opintosuoritusotteeseen asti, plussana vielä harjoittelujen arvostelupaperit sekä CV. Not bad.
Mun paino on heitellyt ihan mielettömästi tällä viikolla. Odotan kauhulla huomista. Oon syönyt oikein ja liikkunut aika hyvin, vielä kun laskee mukaan viikonlopun 1,5h treenit. Nyt kun se vain näkyisi vaa'allakin eikä vain löystyvinä housuina. Eräs ystäväni nimittäin kommentoi asiaa näin; "en tajua miten sulla on lähtenyt kolme vaatekokoa jo vaikka paino on laskenut noin vähän". Noin vähän?? En kuitenkaan liiaksi asti pahoittanut mieltäni, mutta myönnän - itsekin olen ihmetellyt moista...
torstai 25. huhtikuuta 2013
Ja sen huomaa!
Wee!! Yksi elämäni saavutuksista tapahtui! Eilen vietin kotosalla aikaa ja luin tenttiin, kun yhtäkkiä tulikin mieliteko lähteä lenkille. Vetäisin vaatteet niskaan ja lähdin. Mieli teki juosta! Siis ihan todella juosta eikä hölkötellä... Juoksin 2km ja kotiin päästyäni tajusin, että lenkki menikin vartissa. Vauhti ei silti pikajuoksijaa vastaa mutta mulle aikamoinen saavutus!
Illalla päätin lähteä koirien kanssa lenkille niin, että vien kummatkin erikseen. 2km kävelin koirien kanssa, jonka jälkeen lähdin vielä 3km hölkkälenkille. Hölkkälenkin jälkeen tein vielä reisi/pakarajumpan... Siis hyvin liikunnallinen päivä: 1030kcal poltettuna olikin hyvä vetää oikoselleen...
Tänään koulussa tapasin erään toisen ryhmän opiskelijan, jonka näin viimeksi syksyllä. Kun tulin paikalle, hän katsoi mua ja ensimmäinen mitä hänen suustaan pääsi: "näytät ihan erilaiselta! vähänkö sä oot laihtunu mielettömästi! Wau! ". Kyseessä on siis miespuolinen kaveri. Epäuskoisena ja tietty hieman vähätellen kysyin, että näkyykö se muka oikeasti? Mies vaan totesi että todella näkyy. Kummasti piristi moinen!
Eilen sain myös sovittua työhaastatteluun ajan. Huomenna siis edustuskunnossa matkaan aamulla...
Tänään kävin aamulla kilometrin kävelyn ennen kouluun lähtöä. Tenttiin lukeminen koulupäivän jälkeen jäi kun syömisen jälkeen hetken ruokaa sulateltuani päätin jälleen lähteä lenkille, ja vedin samanlaisen setin kuin eilen.
Huomenna olis tarkotus tehdä vähän kevyttä kävelylenkkiä keräten askelia (kyllä - askelneuroosi tekee paluuta) ja palautellen lihaksia sekä tankaten vettä, jotta lihaksiin kertynyt neste pääsis liikkeelle...
Siis motivaation nousun kyllä jo huomaa!
Illalla päätin lähteä koirien kanssa lenkille niin, että vien kummatkin erikseen. 2km kävelin koirien kanssa, jonka jälkeen lähdin vielä 3km hölkkälenkille. Hölkkälenkin jälkeen tein vielä reisi/pakarajumpan... Siis hyvin liikunnallinen päivä: 1030kcal poltettuna olikin hyvä vetää oikoselleen...
Tänään koulussa tapasin erään toisen ryhmän opiskelijan, jonka näin viimeksi syksyllä. Kun tulin paikalle, hän katsoi mua ja ensimmäinen mitä hänen suustaan pääsi: "näytät ihan erilaiselta! vähänkö sä oot laihtunu mielettömästi! Wau! ". Kyseessä on siis miespuolinen kaveri. Epäuskoisena ja tietty hieman vähätellen kysyin, että näkyykö se muka oikeasti? Mies vaan totesi että todella näkyy. Kummasti piristi moinen!
Eilen sain myös sovittua työhaastatteluun ajan. Huomenna siis edustuskunnossa matkaan aamulla...
Tänään kävin aamulla kilometrin kävelyn ennen kouluun lähtöä. Tenttiin lukeminen koulupäivän jälkeen jäi kun syömisen jälkeen hetken ruokaa sulateltuani päätin jälleen lähteä lenkille, ja vedin samanlaisen setin kuin eilen.
Huomenna olis tarkotus tehdä vähän kevyttä kävelylenkkiä keräten askelia (kyllä - askelneuroosi tekee paluuta) ja palautellen lihaksia sekä tankaten vettä, jotta lihaksiin kertynyt neste pääsis liikkeelle...
Siis motivaation nousun kyllä jo huomaa!
tiistai 23. huhtikuuta 2013
Motivaatio nousussa
"When you look in to the mirror and see no change, and still keep faith, knowing that in time you will get there if you stay focused and on track, that's the difference between those who succeed and those who fail."
Motivaatio nousee. Ne askeleet, joita olen nyt ottanut tavoittaakseni jotain, jonka aiemmin luulin olleen saavuttamatonta, ovat askelia parempaan tulevaisuuteen - kohti unelmaani. Vaikka nyt olen viime viikkoina ottanut pari askelta taaksepäin, se ei tarkoita sitä, että olisin lähtöruudussa. Ne pari askelta on vain kurottava takaisin. Paljon vähemmän työtä ja vaivaa siinä on, kuin siinä, että odottaisin kunnes olen taas lähtöruudussa. Miksi siis pysähtyä nyt?
"The minute you think of giving up, think of the reason why you held on so long."
Täytyy myöntää - mielessäni kävi ohikiitävän sekunnin itse kamaluus - luovuttaminen. Tuntui, että junnaan paikoillani. Sen kyllä sanon (josta olen kovinkin ylpeä) että entinen minäni olisi luovuttanut. Olisin ostanut sipsipussin ja ottanut kaukosäätimen pieneen pullukaan käteeni ja katsellut lempisarjoja läpi yön rypien itsesäälissä, kun en onnistunutkaan. Nyt en tehnyt sitä - enkä tee.
"Tämä on uuden päivän alku
Olen saanut tämän päivän voidakseni käyttää sen oman mieleni mukaisesti.
Voin tuhlata sen - tai käyttää sen hyödyllisesti, sillä annanhan sen vastineeksi päivän elämästäni. Kun huominen tulee, tämä päivä on auttamattomasti ohi,
jättäen jälkeensä vain sen mihin olen sen vaihtanut.
Tahdon sen olevan voittoa, en tappiota, hyvää, en pahaa, menestystä, en epäonnea, ettei minun tarvitsisi katua siitä maksamani hinnan suuruutta."
Yllätin itseni ajattelemasta toimintojen aikatauluttamista. Mielessäni suunnittelin jo liikuntaohjelmaa tuleville päiville - jopa viikoille. Olen aiemmin maininnut sen, kuinka edelliset projektini kaatuivat siihen, että en jaksanutkaan pitää kiinni aivan liian suuresti mitoitetusta liikuntasuunnitelmasta. Pudistan siis päästäni nämä ajatukset ja palaan takaisin ajatukseen "päivä kerrallaan". Se toimi alkuvuodesta, joten se voisi toimia myös nyt.
"If you give up now, then what was the point of everything?"
Tajusin viime viikkojen lipsumisen johtuvan siitä, että keksin niitä ainaisia, ihanaisia, elämää rikastuttavia tekosyitä. Koulutyöt, tenttiin lukeminen, sade, kylmyys...
Eipä näyttänyt haittaavan alkuvuodesta 15 asteen pakkanen menoani, joten miksi muka nyt olisi kylmyys este lähteä lenkille kun on kylmä? En mä ole mikään ylimitoitettu nallekarkki, joka sulaa sateessa, joten miksi se olisi este lähteä lenkille sateessa? Jos lenkki kerta kestää 30-60min, miksi muka aika ei riittäisi myös koulutehtäviin ja tenttiin lukemiseen?
"I may not be there yet, but I'm closer than I was yesterday"
Ei ihan niin lyhykäisyydessään, tuntuu että olen saanut kadonneen motivaation palasia takaisin. Vaikka väsytti ja oli höpö olo, lähdin lenkille. Jaksoin ihmetyksekseni vielä hölkätä saman vanhan lenkin ympäri, ja aikaa siihen menikin 30min sijaan 22min! Joten - edistystä vaikka nyt onkin ollut ... tämmöistä. Tästä on siis hyvä jatkaa!
Mitä on tullutkaan tehtyä?
Olen miettinyt pitkään, josko tekisin tästä aiheesta kirjoituksen, ja nyt sitten päätin väsätä. Postaus voinee olla kilometrin mittainen, mutta koen tarvetta sille - ihan itseni takia. Koen motivaation pientä hyytymistä ja ajattelin, josko tämä auttaisi edes hieman. Täytyy välillä pysähtyä miettimään mitä sitä onkaan tehnyt, ja miten on siinä onnistunut.
Mä tein isoja muutoksia ruokavaliooni tammikuussa. Aiemmin, viime syksynä teimme mieheni kanssa muutoksen päivälliseen - vaihdoimme riisin, pastan, perunat, laatikot salaattiin. Olemme nyt syöneet puolikkaan vuoden verran päivälliseksi salaattia eri lisukkein. Eikä vielä ole tullut kyllästymistä. Onneksi! Alkuvuodesta tein muutoksia runsaammalla kädellä.
Ensimmäisenä kiinnitin huomiota siihen, että lisäsin merkittävästi kasvisten määrää ruokavaliossa. Lisäsin kasviksia leivän päälle, tein kasvispitoisia lounasruokia ja päivällisenä ollut se salaatti erinäisin lisukkein. Nyt en osaisi enää syödä leipää ilman kasviksia, maku on niin hyvä. Vaikka se vaatii astetta enemmän tekemistä ruokailua valmistellessa, silti en tingi siitä. Siinä ainakin olen onnistunut.
Toinen homma oli kiinnittää huomiota ruuan määrään. Ostin keittiövaa'an ja punnitsin sen minkä syön ja laskin mahdollisimman tarkasti kalorit. Yllätyin kalorimääristä todenteolla, ei sitä ollut ajatellut ennen lähes lainkaan. Nyt syön päivässä n. 1500-1800kcal, ja sekin jo riittää laihtumiseen (siihen suositeltuun tahtiin)...
Kolmas työn alle otettu asia oli ruokailurytmi. Ennen söin liian harvoin - jopa vain pari kertaa päivässä. Pyrin syömään viidesti päivässä. Aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Kyllä olen onnistunut siinäkin, viikonloppuisin saattaa jäädä lounas välistä, kun nukkuu pidempään. Silloin tuppaan syömään hieman runsaamman aamiaisen.
Neljäntenä otin huomioon ruuan laadun. Pyrin siihen, etten syö vaaleaa leipää, vaan olen syönyt ruisleipää sen sijaan. Myös kaikki muut viljatuotteet pyrin valitsemaan ruista tai täysjyvää - puurokin menee ruispuurona. Pakkausselosteiden lukemisesta on tullut helpompaa. Valitsen mahdollisimman paljon tuotteita, joissa ei ole lisättyä sokeria.
Viidentenä asiana mainitsen juomisen. Suurin muutos tuli siinä, kun jätin energiajuomat ja sokerilliset limsat pois. Alkuvuodesta join vielä maitoa, mehua, kivennäisvesiä yms. Nyt pääasiallinen juomani on vesi. Kivennäisvesistä ei ole haittaa tietenkään, mutta koen sen turvottavan, joten senkin jätin pois. Jos mieleni tekee limpparia, otan light-version. Sitäkin tosin erittäin harvoin! Jos juon kahvia, johon ennen laitoin sokeria, laitan siihen makeutusainetta tarvittaessa. Sekin tehnee jo paljon pitkällä aikavälillä tarkasteltuna.
Veden juomista täytyi melkeinpä opetella. Nyt pyrin juomaan mahdollisimman paljon vettä päivässä, ennen asia oli niin, että hyvä kun join lasillisen päivässä. En pääse varmaan vieläkään suositukseen 1,5l päivässä, mutta suunta on oikea, ja litran verran olen saanut juotua.
Viidentenä asiana otin herkuttelun suurennuslasin alle. Kohtuus kaikessa, ja varsinkin herkuttelussa. Pyrin normaalisti herkuttelemaan 1-2päivänä viikossa - kohtuudella. Huomiota kiinnitän periaatteessa vain määriin. Herkkujen laatu olkoon mitä on. Mieluummin herkuttelen jollain, josta oikeasti pidän. Vaihtoehtoja olisi monia, vaihtaa herkkuja terveellisimpiin, mutta mikäpä hyöty siitä olisi, jos kokisi menettävänsä jotain, joten siis herkuttelu herkutteluna. Kohtuudella!
Kuudentena nyt ihan viime aikaisena asiana olen ottanut asiakseni puuttua rasvan käyttööni. Ei - en valitse mahdollisimman rasvatonta, kuten ennen. Olen kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, mistä saan rasvaa ja rasvan laatuun. Koska ruokavalioni on hyvinkin rasvaton, täytyy todeta siihen se, että jostain täytyy saada niitä "hyviä rasvoja".
Joten lisättiin päivällissalaattiin auringonkukan ja kurpitsan siemenet. Silloin tällöin pähkinöitä. Paistamiseen käytetään rypsiöljyä (oliiviöljyäkin voi käyttää, mutta käytännössä rypsiöljy on kuitenkin terveellisempi vaihtoehto - vaikka kumpikin on terveellisempi kuin eläinrasvat!) ja joskus jopa lirautan hieman salaattiin rypsiöljyä. Margariini vaihdettiin 60% rasvaa sisältävään kasvirasvalevitteeseen. Ruokakermat ja maito ovat pääasiassa rasvattomia (tai vähärasvaisia) ja liha valitaan mahdollisimman vähärasvaisena.
Mitä vielä? Olen tarkastellut ruokavaliotani ja miettinyt, vieläkö pitäisi tehdä jotakin muutoksia. Jokaisena päivänä pyrin toimimaan edellämainittujen juttujen perusteella, mutta joskus se lipsuu hieman. Se kuuluu normaaliin elämään. En ainakaan nyt keksi mitään erityistä, johon tarvitsisi puuttua. Täytyykin tehdä joku päivä ravitsemusanalyysi itselleni, josta näen sen, tarvitseeko jotain muutoksia tehdä.
Nämä ovat valintoja, joita teen päivittäin. Koska syön - mitä syön - miten syön. Näillä muutoksilla pitäisi painon pudota 10-20kg vuodessa. Se jää nähtäväksi.
Liikunnan osalta koen nyt tällä hetkellä pientä epäonnistumisen tunnetta, mutta alkuvuosi meni harvinaisen mallikkaasti. Päivittäiset askelmäärät kunnossa etc. Se onkin se, mihin nyt pitää yrittää kiinnittää huomiota.
Onneksi ruokavalio on kunnossa pääosin, niin voisin keskittyä paremmin liikuntaan!
Mä tein isoja muutoksia ruokavaliooni tammikuussa. Aiemmin, viime syksynä teimme mieheni kanssa muutoksen päivälliseen - vaihdoimme riisin, pastan, perunat, laatikot salaattiin. Olemme nyt syöneet puolikkaan vuoden verran päivälliseksi salaattia eri lisukkein. Eikä vielä ole tullut kyllästymistä. Onneksi! Alkuvuodesta tein muutoksia runsaammalla kädellä.
Ensimmäisenä kiinnitin huomiota siihen, että lisäsin merkittävästi kasvisten määrää ruokavaliossa. Lisäsin kasviksia leivän päälle, tein kasvispitoisia lounasruokia ja päivällisenä ollut se salaatti erinäisin lisukkein. Nyt en osaisi enää syödä leipää ilman kasviksia, maku on niin hyvä. Vaikka se vaatii astetta enemmän tekemistä ruokailua valmistellessa, silti en tingi siitä. Siinä ainakin olen onnistunut.
Toinen homma oli kiinnittää huomiota ruuan määrään. Ostin keittiövaa'an ja punnitsin sen minkä syön ja laskin mahdollisimman tarkasti kalorit. Yllätyin kalorimääristä todenteolla, ei sitä ollut ajatellut ennen lähes lainkaan. Nyt syön päivässä n. 1500-1800kcal, ja sekin jo riittää laihtumiseen (siihen suositeltuun tahtiin)...
Kolmas työn alle otettu asia oli ruokailurytmi. Ennen söin liian harvoin - jopa vain pari kertaa päivässä. Pyrin syömään viidesti päivässä. Aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Kyllä olen onnistunut siinäkin, viikonloppuisin saattaa jäädä lounas välistä, kun nukkuu pidempään. Silloin tuppaan syömään hieman runsaamman aamiaisen.
Neljäntenä otin huomioon ruuan laadun. Pyrin siihen, etten syö vaaleaa leipää, vaan olen syönyt ruisleipää sen sijaan. Myös kaikki muut viljatuotteet pyrin valitsemaan ruista tai täysjyvää - puurokin menee ruispuurona. Pakkausselosteiden lukemisesta on tullut helpompaa. Valitsen mahdollisimman paljon tuotteita, joissa ei ole lisättyä sokeria.
Viidentenä asiana mainitsen juomisen. Suurin muutos tuli siinä, kun jätin energiajuomat ja sokerilliset limsat pois. Alkuvuodesta join vielä maitoa, mehua, kivennäisvesiä yms. Nyt pääasiallinen juomani on vesi. Kivennäisvesistä ei ole haittaa tietenkään, mutta koen sen turvottavan, joten senkin jätin pois. Jos mieleni tekee limpparia, otan light-version. Sitäkin tosin erittäin harvoin! Jos juon kahvia, johon ennen laitoin sokeria, laitan siihen makeutusainetta tarvittaessa. Sekin tehnee jo paljon pitkällä aikavälillä tarkasteltuna.
Veden juomista täytyi melkeinpä opetella. Nyt pyrin juomaan mahdollisimman paljon vettä päivässä, ennen asia oli niin, että hyvä kun join lasillisen päivässä. En pääse varmaan vieläkään suositukseen 1,5l päivässä, mutta suunta on oikea, ja litran verran olen saanut juotua.
Viidentenä asiana otin herkuttelun suurennuslasin alle. Kohtuus kaikessa, ja varsinkin herkuttelussa. Pyrin normaalisti herkuttelemaan 1-2päivänä viikossa - kohtuudella. Huomiota kiinnitän periaatteessa vain määriin. Herkkujen laatu olkoon mitä on. Mieluummin herkuttelen jollain, josta oikeasti pidän. Vaihtoehtoja olisi monia, vaihtaa herkkuja terveellisimpiin, mutta mikäpä hyöty siitä olisi, jos kokisi menettävänsä jotain, joten siis herkuttelu herkutteluna. Kohtuudella!
Kuudentena nyt ihan viime aikaisena asiana olen ottanut asiakseni puuttua rasvan käyttööni. Ei - en valitse mahdollisimman rasvatonta, kuten ennen. Olen kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, mistä saan rasvaa ja rasvan laatuun. Koska ruokavalioni on hyvinkin rasvaton, täytyy todeta siihen se, että jostain täytyy saada niitä "hyviä rasvoja".
Joten lisättiin päivällissalaattiin auringonkukan ja kurpitsan siemenet. Silloin tällöin pähkinöitä. Paistamiseen käytetään rypsiöljyä (oliiviöljyäkin voi käyttää, mutta käytännössä rypsiöljy on kuitenkin terveellisempi vaihtoehto - vaikka kumpikin on terveellisempi kuin eläinrasvat!) ja joskus jopa lirautan hieman salaattiin rypsiöljyä. Margariini vaihdettiin 60% rasvaa sisältävään kasvirasvalevitteeseen. Ruokakermat ja maito ovat pääasiassa rasvattomia (tai vähärasvaisia) ja liha valitaan mahdollisimman vähärasvaisena.
Mitä vielä? Olen tarkastellut ruokavaliotani ja miettinyt, vieläkö pitäisi tehdä jotakin muutoksia. Jokaisena päivänä pyrin toimimaan edellämainittujen juttujen perusteella, mutta joskus se lipsuu hieman. Se kuuluu normaaliin elämään. En ainakaan nyt keksi mitään erityistä, johon tarvitsisi puuttua. Täytyykin tehdä joku päivä ravitsemusanalyysi itselleni, josta näen sen, tarvitseeko jotain muutoksia tehdä.
Nämä ovat valintoja, joita teen päivittäin. Koska syön - mitä syön - miten syön. Näillä muutoksilla pitäisi painon pudota 10-20kg vuodessa. Se jää nähtäväksi.
Liikunnan osalta koen nyt tällä hetkellä pientä epäonnistumisen tunnetta, mutta alkuvuosi meni harvinaisen mallikkaasti. Päivittäiset askelmäärät kunnossa etc. Se onkin se, mihin nyt pitää yrittää kiinnittää huomiota.
Onneksi ruokavalio on kunnossa pääosin, niin voisin keskittyä paremmin liikuntaan!
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Kipiät paikat
No jopas se osu ja upposi! Tuli vallan paikat kipeäksi eilisestä treenistä! Mutta, eikös se nyt ollut vain merkki siitä, että jotain on oikeasti tehty ja kunnolla!
Mieli tekisi siirtää sohvaa ja laittaa kotikuntosali kuntoon niin, ettei tarvitsisi kuntopyörää aina siirrellä paikasta toiseen. Nyt se on sohvan takana niin, että se täytyy siirtää sohvan viereen ennenkuin mahtuu polkemaan... H oli sitä mieltä ettei niin kannattaisi tehdä, ettei olohuone enää näyttäisi hyvältä! Pyh pah sanon minä. No, tyydytään tavaroiden siirtelyyn siis...
Makunystyrät tykkäsivät eilen gutaa, kun sain vihdoinkin pitkästä aikaa syödäkseni lohisalaattia! Kalaa tulee syötyä aivan liian vähän. Harmi kun se onkin niin pirun kallista... Varsinkin lohi, joka nyt sattuu olemaan se kala, joka saa veden kielelle pelkästään kun sitä ajattelee.
Tänään on ohjelmassa viikon lounaan valmistaminen. Ajattelin tehdä jonkin näköistä kasvispataa. Ostin sitä varten eilen kaupasta munakoisoa, kesäkurpitsaa, herkkusieniä, parsakaalia ja kukkakaalia, ruokakerman, tuoreen inkiväärin ja vuohenjuuston lisäksi. Siinä olisi taas viikoksi syötävää, toivottavasti makukin on hyvä.
Mieliteko iski taas. Vaikka paikat onkin kipeänä, taidanpa tästä alkaa hurjaksi ja tehdä samankaltaisen treenin kuin eilen. Eipä siitä haittaakaan ole. Kuntopyörää kun tuli sotkettua tunnin verran! Gilmoren tytöt siis pyörimään ja polkemaan!
Mieli tekisi siirtää sohvaa ja laittaa kotikuntosali kuntoon niin, ettei tarvitsisi kuntopyörää aina siirrellä paikasta toiseen. Nyt se on sohvan takana niin, että se täytyy siirtää sohvan viereen ennenkuin mahtuu polkemaan... H oli sitä mieltä ettei niin kannattaisi tehdä, ettei olohuone enää näyttäisi hyvältä! Pyh pah sanon minä. No, tyydytään tavaroiden siirtelyyn siis...
Makunystyrät tykkäsivät eilen gutaa, kun sain vihdoinkin pitkästä aikaa syödäkseni lohisalaattia! Kalaa tulee syötyä aivan liian vähän. Harmi kun se onkin niin pirun kallista... Varsinkin lohi, joka nyt sattuu olemaan se kala, joka saa veden kielelle pelkästään kun sitä ajattelee.
Tänään on ohjelmassa viikon lounaan valmistaminen. Ajattelin tehdä jonkin näköistä kasvispataa. Ostin sitä varten eilen kaupasta munakoisoa, kesäkurpitsaa, herkkusieniä, parsakaalia ja kukkakaalia, ruokakerman, tuoreen inkiväärin ja vuohenjuuston lisäksi. Siinä olisi taas viikoksi syötävää, toivottavasti makukin on hyvä.
Mieliteko iski taas. Vaikka paikat onkin kipeänä, taidanpa tästä alkaa hurjaksi ja tehdä samankaltaisen treenin kuin eilen. Eipä siitä haittaakaan ole. Kuntopyörää kun tuli sotkettua tunnin verran! Gilmoren tytöt siis pyörimään ja polkemaan!
Haastettuna!
Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
Tässäpä alkuun siis 11 faktaa minusta
- Mä pelkäsin hikoilemista ja hengästymistä vielä vuosi sitten, koska mua kiusattiin koulussa ja erityisesti liikuntatuntien jälkeen...
- Kun mä innostun jostain, se menee vähän liian helposti ihan totaalisen överiksi.
- Mulle on vaikea ostaa lahjoja; jos haluan jotain yleensä mulla on se jo ennenko kerkeen sitä edes ääneen kenellekään sanomaan. (Mieheni on tässä onnellinen poikkeus - hän osaa ostaa lahjoja mulle, onneksi)
- Olen ihan täysin Pikku Myy-fani.
- Sisustuksessani suosin punaista, mustaa, harmaata ja valkoista. Sanokoon ken mitä haluaa, mutta näillä väreillä on meidän koti sisustettu pääosin.
- Olen horoskoopiltani oinas.
- Harrastuksinani tällä hetkellä on kutominen (ja käsityöt yleensä) ja musiikki.
- Kirjoitan päiväkirjaa.
- Mulla on suuret kriteerit hyvälle kynälle, kun löydän hyvän, ostan niitä monta ja loppujen lopuksi kiroan kun kadotan jokaikisen ja projekti alkaa alusta...
- Olen ollut meidän perheen naisista sekä hoikin että lihavin, ja mulla on ollut lyhyimmät ja pisimmät hiukset.
- Pidin yläasteella karkkilakkoa, ja onnekkaana osallistuessani runokilpailuun koulussa, voitin sen ja palkinnoksi sain; karkkia. Arvatkaa kenen karkkilakko päättyi siihen?
Helena Fit:n kysymykset:
Jos voisit tavata kenet tahansa ihmisen, kenet haluaisit tavata ja miksi?
Tuomas Holopainen. Ehdottomasti. Siinä on mies kenen taitoja ihailen ja kenen päänsisälle kerran elämässään tahtois päästä.
Mihin haluaisit matkustaa?
Malediiveille... Tai jonnekin, missä on kauniin valkea hiekka ja turkoosi meri...
Jos voisit nyt valita urasi, niin missä ammatissa olisit?
Kirjailija... Se oli joskus aikoinaan unelma-ammattini. Kovana kandidaattina kyllä on ammatti, johon opiskelen, eli kätilö.
Koska viimeksi hölmöilit?
No mikä ekana mieleen tulee, on se, että kaupassa menin ja puhuin vieraalle henkilölle, koska kuvittelin hänen olevan mieheni... Vaan eipä ollut.
Miten juhlistat pääsiäistä?
Mämmiä tulee syödyksi, nää on näitä "syön vain kerran vuodessa" juttuja... Ei oikein muuten, pääsiäismunista en perusta (mihin lienee syynä 5v:nä pääsiäismunapussin syöneenä koko illan kestänyt oksentelu), ruohoa en koskaan muista kasvattaa ja virponut olen viimeksi vuonna nakki ja papu. Ehkä sitten joskus omien muksujen kanssa...
Kuka on mielestäsi Suomen turhin julkkis?
Johanna Tukiainen`? Martina Aitolehti? .....
Missä asiassa haluaisit olla maailman paras?
Kirjoittaminen varmaankin, ei ainakaan mieleen tule muuta...
Koska olet viimeksi ylittänyt itsesi ja missä asiassa?
6km hölkkälenkki pari viikkoa sitten! Yläasteella kun piti juosta 1500m olin ihan kauhuissani, kävelin sen ja valehtelin eksyneeni. Niin paljon vihasin juoksemista..
Mikä on mielestäsi mukavin liikuntamuoto?
Mä tykkään hölkästä, kävelystä ja uimisesta. Semmoinen mitä voi tehdä vähän extemporé, yksin taikka jonkun kanssa...
Kerro joku tavoitteesi
No, sanomattakin selvää, painonpudotus ja kiinteytyminen. Jos ikinä mulle mahtuu päälle koko 38 tai jopa 36, mä varmaan pyörryn...
Miten meinaat palkita itsesi, kun pääset tavoitteeseesi?
Koko vaatekaappi uusiksi ja sitten johonkin rantalomalle ! Ja naimisiin ;)
Päärynän kysymykset:
1. Miksi pidät blogia?
Yksinkertaisesti aloitin omaksi ilokseni - olin lukenut joitakin blogeja ja se muutoksien näkeminen innosti siihen, että aloitin oman blogin. Nyt sanon, että blogin pitäminen on yksi suurin syy siihen, miksi olen ylipäätään päässyt näin pitkälle. Se, että näkee oman edistymisen, ja kokee jonkinsortin velvollisuudekseen ilmoittaa painon muutoksista tekee sen, että asiaa ajattelee enemmän ja pysyy näinollen kärryillä. Plus ihanaakin ihanampaa - vertaistuki ja lukijoiden kommentointi saa motivaation korkeammalle kun itsellä tekisi mieli heittää kuraiset rukkaset nurkkaan...
2. Mitä liikuntalajeja olet elämäsi aikana harrastanut?
Olen harrastanut ratsastusta jokusen vuoden lapsena. Kallistahan se touhu oli... Sitten muistaakseni en ole harrastanut erikseen oikein mitään, hyötyliikunta teinivuosina tuli pääosin koirien lenkittämisestä ja koulumatkoista. Sitten kun lukioon lähti, aloitin kuntonyrkkeilyn, jolla pääsin hoikimpaan kuntoon, missä olen ollut (ihan huomaamattani btw!!) ikinä! Salilla on tullut käytyä, ja uintiakin harrastettua. nyt on tullut lenkkeily uutena intohimon poikasena...
3. Kenelle olet kertonut pitäväsi blogia?
En mainosta blogiani facebookissa, mutta jos joku kavereistani kyselee edistymisestäni, olen kertonut pitäväni blogia ja antanut osoitteen. Mieheni tietää blogista, muttei juurikaan kiinnostu asiasta. (suurinpiirtein manaa sitä, että mitä ihmeen tyydytystä mä tästä saan, prkl). Vanhemmilleni en ole kertonut.
4. Venytteletkö aina treenipäivinä?
Täytyy myöntää, että kovasti liputtaisin venyttelyn puolesta, mutten ole kovinkaan paljon harrastanut moista vielä.. Jotenkin kaikki on kadonnut päästä, tosin aina kun tuntuu siltä, venyttelen jonkin verran aamuisin (kun tuntuu, että paikat on jumissa...)
5. Mikä on himottavin herkku?
Reikämunkki. Se on varmaan ollut mulle aina semmoinen herkku, mitä tekee mieli. Leivokset ja pullat ylipäätään heikko kohta... Onneksi sentään olen päässyt siihen asti, että munkkeja söin viimeksi viime vuoden vappuna, joten vuoden tauon jälkeen vappuna paistelen munkkeja hyvällä omallatunnolla. (Taidan silti tehdä puolikkaan annoksen)
6. Jos saisit valita vain yhden ruoka-aineksen autiolla saarelle, minkä ottaisit?
Ooh, hmm. Vaikea kysymys. Autiolla saarella todennäköisesti voisi olla jopa jonkinnäköistä kasvillisuutta, josta voisi saada jotain syötävää... Mutta luulen että ottaisin (siis ihan oikeasti, vaikea kysymys!)... äää! no, kai sitä jotain semmoista veisi, mistä voisi jopa kasvattaa jotakin syötävää... Joten vastaan vaikka porkkanan?
7. Jos saisit valita vain yhden liikuntavälineen/-varusteen autiolle saarelle, minkä ottaisit?
Mietin nyt yleisesti, että mitä ilman en haluaisi olla, joten ottaisin todennäköisesti varmaan kuntopyörän. Juosta voisi vaikka paljainkin jaloin...
8. Jos et, niin miksi et ole jollekulle/yleisesti kertonut blogin pitämisestä?
En ole kertonut vanhemmilleni siitä syystä, että he eivät kovinkaan arvostaisi "julkista" kirjoittelua elämästäni... Facebookissa en mainosta, koska haluan pitää tämän vielä toistaiseksi "salaisuutena", niin ettei kukaan voi tulla vuoden päästä nauramaan mulle, kuinka et onnistunutkaan kaikessa...
9. Kuinka monta tuntia keskimäärin nukut yössä?
Riippuu mieheni työvuorosta... No, pyrin ja usein onnistunkin siihen, että unta tulee 6-9h
10. Kerro yksi huono tekosyy, mitä olet joskus käyttänyt välttääksesi treenaamisen.
Tekosyitä on monia... Yleinen vetämätön olo varmaan huonoin. Sillä liikunnasta kuitenkin saisi tarmoa. Siivous ja kouluhommat (kuten tällä viikolla?) on myös eräät top5:ssa olevat tekosyyt.
11. Motivoivin (ihan missä tahansa sinulle tärkeässä asiassa) tv-ohjelma/blogi?
Yleisesti mua motivoi jokainen laihdutus/elämäntaparemontti-blogi, koska siinä näkee sen, että muut kamppailevat samojen asioiden kanssa ja tähän mahtuu niin ylä- kuin alamäkiäkin. TV-ohjelmista tulee mieleeni Dieetit vaihtoon! ja sitten muistaakseni Hurja muodonmuutos (se joku Bob harperin ohjelma), koska niissä ei ole ns. "pelkkä liikunta" meiningillä...
hajoitajahallitse:n kysymykset:
1. Tuletko toimeen itsesi kanssa?
Silloin tällöin. Ei, ihan tosissaan... Välillä oma käytös ja omat valinnat ärsyttävät todella. Mutta nyt olen huomannut henkistä kasvua ja tulen paljon paremmin toimeen itseni kanssa.
2. Miksi pidät blogia, miten se vaikuttaa sinuun?
Kuten sanoin, tunnen jonkinlaista velvollisuutta ilmoittaa edistymisestäni ja päivittää edistystä, joten se vaikuttaa niin - etten unohda tätä. En unohda syödä hyvin, en unohda ajatella sitä, että näillä pienillä valinnoilla vielä joku päivä peilistä voisi katsoa terveempi ja plussana laihempi minä.
3. Oletko unelma-ammatissasi tai tiedätkö mikä sinusta tulee isona?
Tällä hetkellä koen kyllä opiskelevani unelma-alaa. Asiat kiinnostavat, ja työ kätilönä/sairaanhoitajana (missä sitten ikinä olenkin) tuntuu niin omalta!
4. Uskotko olevasi onnellisempi tavoitepainossasi tai tavoitekunnossasi?
Noh, se tuskin tulee pelkästään tavoitteen saavuttamisesta se onnellisuus, mutta kyllä uskon siihen silti. Tiedostan, että aina on jotakin, mitä haluaa itsessään muuttaa (kun mikään ei riitä), ja sen takia tiedän myös, että vaikka pääsen tavoitteeseeni, sitten tulee jokin toinen tavoite ja onnellisuuden tavoittelu sitä kautta. Mutta summa summarum, todennäköisesti tavoitepainossani olisin jonkin verran terveempi ja löytäisin helpommin vaatteita, joten kyllä.
5. Onko sinulla haaveita joita et uskalla toteuttaa? miksi et?
Hmm... Mulla tuntuu, ettei ole uskaltamisesta kiinni... Voihan se olla, että jossain sisimmässäni pelkään (mitä ikinä lieneekään) sitä, että en onnistukaan jossain asiassa, ja sen takia en toteuta sitä, tai etten tule saamaan sitä mistä haaveilen. Tällä hetkellä varmaan lapsi ja omakotitalo valahtaa tähän kategoriaan, vaikka kyllä uskallan kun sen aika koittaa.. (pelkoja kyllä tulee kohtaamaan..)
6. Millä herkuttelet?
Vaihtelee, välillä irtokarkkeja, välillä suklaata ja joskus leivonnaisia tms. Yleisimmin menee suklaa/karkki-linjalle herkkujen valinnassa...
7. Mistä saat energiaa, mikä on ihanaa?
Oma edistyminen... Liikunnasta tulee euforinen ja hyvä olo... Ystäväni. Perhe. Lemmikit...
8. Pelkäätkö hammaslääkäriä?
No en nyt pelkää, mutten kyllä tykkääkään.
9. Vinkkisi painonpudotukseen?
Ota painonpudotuksesta itsellesi harrastus. Tee se oikeista syistä (ei vain siksi, että joku sanoo, että on pakko...). Hyväksy itsesi, mutta tiedosta se, että voit tehdä asialle jotain. Vain sinä itse. Ei kukaan muu.
Ruokavalio! Vinkkinä siihen on se, että tarkista oikeasti kuinka paljon sitä tulee syötyä. Punnitse ja laske. Sillä saat näkökulman siihen, mitä sitä tuleekaan syötyä. Älä tingi liiaksi kaikkea rasvattomaksi, vaan "hyviä" rasvoja oikeasti tulisi ruokavalion sisältää. SYÖ. Älä kärsi nälän kanssa. Syö monipuolisesti. Kasviksia, runsaasti! Tee siitä itsellesi oma juttu, älä tunge kurkustasi alas selleriä kilokaupalla yökkäillen.
Liikunta! Liikunnan osuus painonpudotuksessa on 20%. Kyllä, niin vähän. Mutta - liikunnasta on todella paljon hyötyä muutenkin. Etsi, kokeile eri lajeja. Tee vain sitä, mikä tuntuu kivalta (okei, joskus liikunta ajatuksenakaan ei tunnu kivalta), koska sitä tulee tehtyä enemmän. Jos vihaat juoksua - älä juokse. Jos pidät kävelystä - kävele. Jokainen askel, jokainen pienikin liike jonka teet, siitä on hyötyä - enemmän kuin paikoillaan olosta. On hyvä tietty asettaa tavoitteita. Lähde liikkeelle vaikkei huvittaisi. Liikunta tuo hyvää oloa mukanaan. Koita löytää laji, joka on helpoin ja mukavin sulle itselle. Turha sinne salille on naama irvessä mennä äkeltämään jos sitä vihaa. Se ei tule jäämään tavaksi - joten hyöty on +/- 0!
Uni! Kun nukut tarpeeksi, jaksat liikkua ja syödä paremmin. Jaksat ylipäätään. Itse olen huomannut että univaje aiheuttaa myös makeanhimoa, ihan kuin kroppa koittaisi saada energiaa tuplaten jos on nukkunut huonosti. Plus tietty on tehty tutkimuksia siitä, kuinka liian vähäinen uni lihottaa...
10. Onko sinulla esikuvaa/esikuvia? kuka?
Mieleeni tulee erityiset ihmiset, he jotka ovat onnistuneet, jotka jaksavat tehdä alamäistä huolimatta. Täytyy siis myöntää, että esikuvinani pidän teitä muita bloggaajia, jotka kerrotte oman projektinne edistymisestä ja onnistumisista (sekä huonoista hetkistä).
11. Mitä odotat seuraavalta vuodelta?
Vuosi tästä eteenpäin. Siihen tullee mahtumaan jos mitäkin, mutta toivon mukaan onnistumista painonpudotuksessa... Shoppailureissua normaalikokoisten vaateosastolla... Häiden suunnittelua...
Haastan mukaan:
Mirkkumirkku Päivä kerrallaan, kilo kerrallaan
Ellu Luopumisen tuskaa
mirzu pienempi minä
Pöllö Isosta pöllöstä pienemmäksi pöllöksi
Pinkki pingu Pinkin pingun blogi
Mrs J. Viiden vuoden projekti
Tuulenkosija Fine piece of mind
JoAnn Tyttö, sinä olet läski!
Hepa Endorfiinista voimaa
Punakka ja tanakka Punakka ja tanakka
Saaga Saagan elämä on...
Mun kysymykset haastetuille
1. Mitä teet silloin kun oikein potuttaa?
2. Mitä luulet, mikä on suurin kompastuskivi projektissasi johon voit törmätä?
3. Mikä saisi sinut luovuttamaan projektissasi?
4. Onko sinulla joku tuttu/ystävä/perheenjäsen, joka ei usko projektiisi/tue sinua?
5. Missä näet itsesi 5 vuoden päästä?
6. Oletko lukenut paljonkin painonhallintaan/terveyteen/liikuntaan/ruokavalioon liittyvää kirjallisuutta/lehtiä? Mitä suosittelet?
7. Mistä sait motivaatiosi projektin aloittamiseen?
8. Mikä saa sinut todella vihaiseksi?
9. Mitä asioita arvostat ihmisissä?
10. Jos saisit päättää ihan mitä vaan, missä haluaisit asua ja miten?
11. Onko sinulla ollut jonkinlaisia repsahduksia projektissasi, miten selvisit niistä?
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
Tässäpä alkuun siis 11 faktaa minusta
- Mä pelkäsin hikoilemista ja hengästymistä vielä vuosi sitten, koska mua kiusattiin koulussa ja erityisesti liikuntatuntien jälkeen...
- Kun mä innostun jostain, se menee vähän liian helposti ihan totaalisen överiksi.
- Mulle on vaikea ostaa lahjoja; jos haluan jotain yleensä mulla on se jo ennenko kerkeen sitä edes ääneen kenellekään sanomaan. (Mieheni on tässä onnellinen poikkeus - hän osaa ostaa lahjoja mulle, onneksi)
- Olen ihan täysin Pikku Myy-fani.
- Sisustuksessani suosin punaista, mustaa, harmaata ja valkoista. Sanokoon ken mitä haluaa, mutta näillä väreillä on meidän koti sisustettu pääosin.
- Olen horoskoopiltani oinas.
- Harrastuksinani tällä hetkellä on kutominen (ja käsityöt yleensä) ja musiikki.
- Kirjoitan päiväkirjaa.
- Mulla on suuret kriteerit hyvälle kynälle, kun löydän hyvän, ostan niitä monta ja loppujen lopuksi kiroan kun kadotan jokaikisen ja projekti alkaa alusta...
- Olen ollut meidän perheen naisista sekä hoikin että lihavin, ja mulla on ollut lyhyimmät ja pisimmät hiukset.
- Pidin yläasteella karkkilakkoa, ja onnekkaana osallistuessani runokilpailuun koulussa, voitin sen ja palkinnoksi sain; karkkia. Arvatkaa kenen karkkilakko päättyi siihen?
Helena Fit:n kysymykset:
Jos voisit tavata kenet tahansa ihmisen, kenet haluaisit tavata ja miksi?
Tuomas Holopainen. Ehdottomasti. Siinä on mies kenen taitoja ihailen ja kenen päänsisälle kerran elämässään tahtois päästä.
Mihin haluaisit matkustaa?
Malediiveille... Tai jonnekin, missä on kauniin valkea hiekka ja turkoosi meri...
Jos voisit nyt valita urasi, niin missä ammatissa olisit?
Kirjailija... Se oli joskus aikoinaan unelma-ammattini. Kovana kandidaattina kyllä on ammatti, johon opiskelen, eli kätilö.
Koska viimeksi hölmöilit?
No mikä ekana mieleen tulee, on se, että kaupassa menin ja puhuin vieraalle henkilölle, koska kuvittelin hänen olevan mieheni... Vaan eipä ollut.
Miten juhlistat pääsiäistä?
Mämmiä tulee syödyksi, nää on näitä "syön vain kerran vuodessa" juttuja... Ei oikein muuten, pääsiäismunista en perusta (mihin lienee syynä 5v:nä pääsiäismunapussin syöneenä koko illan kestänyt oksentelu), ruohoa en koskaan muista kasvattaa ja virponut olen viimeksi vuonna nakki ja papu. Ehkä sitten joskus omien muksujen kanssa...
Kuka on mielestäsi Suomen turhin julkkis?
Johanna Tukiainen`? Martina Aitolehti? .....
Missä asiassa haluaisit olla maailman paras?
Kirjoittaminen varmaankin, ei ainakaan mieleen tule muuta...
Koska olet viimeksi ylittänyt itsesi ja missä asiassa?
6km hölkkälenkki pari viikkoa sitten! Yläasteella kun piti juosta 1500m olin ihan kauhuissani, kävelin sen ja valehtelin eksyneeni. Niin paljon vihasin juoksemista..
Mikä on mielestäsi mukavin liikuntamuoto?
Mä tykkään hölkästä, kävelystä ja uimisesta. Semmoinen mitä voi tehdä vähän extemporé, yksin taikka jonkun kanssa...
Kerro joku tavoitteesi
No, sanomattakin selvää, painonpudotus ja kiinteytyminen. Jos ikinä mulle mahtuu päälle koko 38 tai jopa 36, mä varmaan pyörryn...
Miten meinaat palkita itsesi, kun pääset tavoitteeseesi?
Koko vaatekaappi uusiksi ja sitten johonkin rantalomalle ! Ja naimisiin ;)
Päärynän kysymykset:
1. Miksi pidät blogia?
Yksinkertaisesti aloitin omaksi ilokseni - olin lukenut joitakin blogeja ja se muutoksien näkeminen innosti siihen, että aloitin oman blogin. Nyt sanon, että blogin pitäminen on yksi suurin syy siihen, miksi olen ylipäätään päässyt näin pitkälle. Se, että näkee oman edistymisen, ja kokee jonkinsortin velvollisuudekseen ilmoittaa painon muutoksista tekee sen, että asiaa ajattelee enemmän ja pysyy näinollen kärryillä. Plus ihanaakin ihanampaa - vertaistuki ja lukijoiden kommentointi saa motivaation korkeammalle kun itsellä tekisi mieli heittää kuraiset rukkaset nurkkaan...
2. Mitä liikuntalajeja olet elämäsi aikana harrastanut?
Olen harrastanut ratsastusta jokusen vuoden lapsena. Kallistahan se touhu oli... Sitten muistaakseni en ole harrastanut erikseen oikein mitään, hyötyliikunta teinivuosina tuli pääosin koirien lenkittämisestä ja koulumatkoista. Sitten kun lukioon lähti, aloitin kuntonyrkkeilyn, jolla pääsin hoikimpaan kuntoon, missä olen ollut (ihan huomaamattani btw!!) ikinä! Salilla on tullut käytyä, ja uintiakin harrastettua. nyt on tullut lenkkeily uutena intohimon poikasena...
3. Kenelle olet kertonut pitäväsi blogia?
En mainosta blogiani facebookissa, mutta jos joku kavereistani kyselee edistymisestäni, olen kertonut pitäväni blogia ja antanut osoitteen. Mieheni tietää blogista, muttei juurikaan kiinnostu asiasta. (suurinpiirtein manaa sitä, että mitä ihmeen tyydytystä mä tästä saan, prkl). Vanhemmilleni en ole kertonut.
4. Venytteletkö aina treenipäivinä?
Täytyy myöntää, että kovasti liputtaisin venyttelyn puolesta, mutten ole kovinkaan paljon harrastanut moista vielä.. Jotenkin kaikki on kadonnut päästä, tosin aina kun tuntuu siltä, venyttelen jonkin verran aamuisin (kun tuntuu, että paikat on jumissa...)
5. Mikä on himottavin herkku?
Reikämunkki. Se on varmaan ollut mulle aina semmoinen herkku, mitä tekee mieli. Leivokset ja pullat ylipäätään heikko kohta... Onneksi sentään olen päässyt siihen asti, että munkkeja söin viimeksi viime vuoden vappuna, joten vuoden tauon jälkeen vappuna paistelen munkkeja hyvällä omallatunnolla. (Taidan silti tehdä puolikkaan annoksen)
6. Jos saisit valita vain yhden ruoka-aineksen autiolla saarelle, minkä ottaisit?
Ooh, hmm. Vaikea kysymys. Autiolla saarella todennäköisesti voisi olla jopa jonkinnäköistä kasvillisuutta, josta voisi saada jotain syötävää... Mutta luulen että ottaisin (siis ihan oikeasti, vaikea kysymys!)... äää! no, kai sitä jotain semmoista veisi, mistä voisi jopa kasvattaa jotakin syötävää... Joten vastaan vaikka porkkanan?
7. Jos saisit valita vain yhden liikuntavälineen/-varusteen autiolle saarelle, minkä ottaisit?
Mietin nyt yleisesti, että mitä ilman en haluaisi olla, joten ottaisin todennäköisesti varmaan kuntopyörän. Juosta voisi vaikka paljainkin jaloin...
8. Jos et, niin miksi et ole jollekulle/yleisesti kertonut blogin pitämisestä?
En ole kertonut vanhemmilleni siitä syystä, että he eivät kovinkaan arvostaisi "julkista" kirjoittelua elämästäni... Facebookissa en mainosta, koska haluan pitää tämän vielä toistaiseksi "salaisuutena", niin ettei kukaan voi tulla vuoden päästä nauramaan mulle, kuinka et onnistunutkaan kaikessa...
9. Kuinka monta tuntia keskimäärin nukut yössä?
Riippuu mieheni työvuorosta... No, pyrin ja usein onnistunkin siihen, että unta tulee 6-9h
10. Kerro yksi huono tekosyy, mitä olet joskus käyttänyt välttääksesi treenaamisen.
Tekosyitä on monia... Yleinen vetämätön olo varmaan huonoin. Sillä liikunnasta kuitenkin saisi tarmoa. Siivous ja kouluhommat (kuten tällä viikolla?) on myös eräät top5:ssa olevat tekosyyt.
11. Motivoivin (ihan missä tahansa sinulle tärkeässä asiassa) tv-ohjelma/blogi?
Yleisesti mua motivoi jokainen laihdutus/elämäntaparemontti-blogi, koska siinä näkee sen, että muut kamppailevat samojen asioiden kanssa ja tähän mahtuu niin ylä- kuin alamäkiäkin. TV-ohjelmista tulee mieleeni Dieetit vaihtoon! ja sitten muistaakseni Hurja muodonmuutos (se joku Bob harperin ohjelma), koska niissä ei ole ns. "pelkkä liikunta" meiningillä...
hajoitajahallitse:n kysymykset:
1. Tuletko toimeen itsesi kanssa?
Silloin tällöin. Ei, ihan tosissaan... Välillä oma käytös ja omat valinnat ärsyttävät todella. Mutta nyt olen huomannut henkistä kasvua ja tulen paljon paremmin toimeen itseni kanssa.
2. Miksi pidät blogia, miten se vaikuttaa sinuun?
Kuten sanoin, tunnen jonkinlaista velvollisuutta ilmoittaa edistymisestäni ja päivittää edistystä, joten se vaikuttaa niin - etten unohda tätä. En unohda syödä hyvin, en unohda ajatella sitä, että näillä pienillä valinnoilla vielä joku päivä peilistä voisi katsoa terveempi ja plussana laihempi minä.
3. Oletko unelma-ammatissasi tai tiedätkö mikä sinusta tulee isona?
Tällä hetkellä koen kyllä opiskelevani unelma-alaa. Asiat kiinnostavat, ja työ kätilönä/sairaanhoitajana (missä sitten ikinä olenkin) tuntuu niin omalta!
4. Uskotko olevasi onnellisempi tavoitepainossasi tai tavoitekunnossasi?
Noh, se tuskin tulee pelkästään tavoitteen saavuttamisesta se onnellisuus, mutta kyllä uskon siihen silti. Tiedostan, että aina on jotakin, mitä haluaa itsessään muuttaa (kun mikään ei riitä), ja sen takia tiedän myös, että vaikka pääsen tavoitteeseeni, sitten tulee jokin toinen tavoite ja onnellisuuden tavoittelu sitä kautta. Mutta summa summarum, todennäköisesti tavoitepainossani olisin jonkin verran terveempi ja löytäisin helpommin vaatteita, joten kyllä.
5. Onko sinulla haaveita joita et uskalla toteuttaa? miksi et?
Hmm... Mulla tuntuu, ettei ole uskaltamisesta kiinni... Voihan se olla, että jossain sisimmässäni pelkään (mitä ikinä lieneekään) sitä, että en onnistukaan jossain asiassa, ja sen takia en toteuta sitä, tai etten tule saamaan sitä mistä haaveilen. Tällä hetkellä varmaan lapsi ja omakotitalo valahtaa tähän kategoriaan, vaikka kyllä uskallan kun sen aika koittaa.. (pelkoja kyllä tulee kohtaamaan..)
6. Millä herkuttelet?
Vaihtelee, välillä irtokarkkeja, välillä suklaata ja joskus leivonnaisia tms. Yleisimmin menee suklaa/karkki-linjalle herkkujen valinnassa...
7. Mistä saat energiaa, mikä on ihanaa?
Oma edistyminen... Liikunnasta tulee euforinen ja hyvä olo... Ystäväni. Perhe. Lemmikit...
8. Pelkäätkö hammaslääkäriä?
No en nyt pelkää, mutten kyllä tykkääkään.
9. Vinkkisi painonpudotukseen?
Ota painonpudotuksesta itsellesi harrastus. Tee se oikeista syistä (ei vain siksi, että joku sanoo, että on pakko...). Hyväksy itsesi, mutta tiedosta se, että voit tehdä asialle jotain. Vain sinä itse. Ei kukaan muu.
Ruokavalio! Vinkkinä siihen on se, että tarkista oikeasti kuinka paljon sitä tulee syötyä. Punnitse ja laske. Sillä saat näkökulman siihen, mitä sitä tuleekaan syötyä. Älä tingi liiaksi kaikkea rasvattomaksi, vaan "hyviä" rasvoja oikeasti tulisi ruokavalion sisältää. SYÖ. Älä kärsi nälän kanssa. Syö monipuolisesti. Kasviksia, runsaasti! Tee siitä itsellesi oma juttu, älä tunge kurkustasi alas selleriä kilokaupalla yökkäillen.
Liikunta! Liikunnan osuus painonpudotuksessa on 20%. Kyllä, niin vähän. Mutta - liikunnasta on todella paljon hyötyä muutenkin. Etsi, kokeile eri lajeja. Tee vain sitä, mikä tuntuu kivalta (okei, joskus liikunta ajatuksenakaan ei tunnu kivalta), koska sitä tulee tehtyä enemmän. Jos vihaat juoksua - älä juokse. Jos pidät kävelystä - kävele. Jokainen askel, jokainen pienikin liike jonka teet, siitä on hyötyä - enemmän kuin paikoillaan olosta. On hyvä tietty asettaa tavoitteita. Lähde liikkeelle vaikkei huvittaisi. Liikunta tuo hyvää oloa mukanaan. Koita löytää laji, joka on helpoin ja mukavin sulle itselle. Turha sinne salille on naama irvessä mennä äkeltämään jos sitä vihaa. Se ei tule jäämään tavaksi - joten hyöty on +/- 0!
Uni! Kun nukut tarpeeksi, jaksat liikkua ja syödä paremmin. Jaksat ylipäätään. Itse olen huomannut että univaje aiheuttaa myös makeanhimoa, ihan kuin kroppa koittaisi saada energiaa tuplaten jos on nukkunut huonosti. Plus tietty on tehty tutkimuksia siitä, kuinka liian vähäinen uni lihottaa...
10. Onko sinulla esikuvaa/esikuvia? kuka?
Mieleeni tulee erityiset ihmiset, he jotka ovat onnistuneet, jotka jaksavat tehdä alamäistä huolimatta. Täytyy siis myöntää, että esikuvinani pidän teitä muita bloggaajia, jotka kerrotte oman projektinne edistymisestä ja onnistumisista (sekä huonoista hetkistä).
11. Mitä odotat seuraavalta vuodelta?
Vuosi tästä eteenpäin. Siihen tullee mahtumaan jos mitäkin, mutta toivon mukaan onnistumista painonpudotuksessa... Shoppailureissua normaalikokoisten vaateosastolla... Häiden suunnittelua...
Haastan mukaan:
Mirkkumirkku Päivä kerrallaan, kilo kerrallaan
Ellu Luopumisen tuskaa
mirzu pienempi minä
Pöllö Isosta pöllöstä pienemmäksi pöllöksi
Pinkki pingu Pinkin pingun blogi
Mrs J. Viiden vuoden projekti
Tuulenkosija Fine piece of mind
JoAnn Tyttö, sinä olet läski!
Hepa Endorfiinista voimaa
Punakka ja tanakka Punakka ja tanakka
Saaga Saagan elämä on...
Mun kysymykset haastetuille
1. Mitä teet silloin kun oikein potuttaa?
2. Mitä luulet, mikä on suurin kompastuskivi projektissasi johon voit törmätä?
3. Mikä saisi sinut luovuttamaan projektissasi?
4. Onko sinulla joku tuttu/ystävä/perheenjäsen, joka ei usko projektiisi/tue sinua?
5. Missä näet itsesi 5 vuoden päästä?
6. Oletko lukenut paljonkin painonhallintaan/terveyteen/liikuntaan/ruokavalioon liittyvää kirjallisuutta/lehtiä? Mitä suosittelet?
7. Mistä sait motivaatiosi projektin aloittamiseen?
8. Mikä saa sinut todella vihaiseksi?
9. Mitä asioita arvostat ihmisissä?
10. Jos saisit päättää ihan mitä vaan, missä haluaisit asua ja miten?
11. Onko sinulla ollut jonkinlaisia repsahduksia projektissasi, miten selvisit niistä?
lauantai 20. huhtikuuta 2013
Kokoa pienempi
Hyvä fiilis. H lähti salille ja mieliteko iski jälleen! Ihanaa. Sieltä se pikkuhiljaa nostelee päätään jälleen - varsinkin nyt kun ollaan taas edistyksen raiteilla. Otin esiin siis kotikuntosalini ja treenasin 1,5h! 700kcal paloi siinä katsellen gilmoren tyttöjä.
Päätin sitten kokeilla, miltä mahtaisi koon 44 housut nyt näyttää. Kolmisen viikkoa ne ei menneet kiinni, mutta nyt! Päällä ovat ja hyvin pysyvät kiinni! Kolme kokonumeroa pienemmät... Sitten älysin, seuraavaksi sitä täytyy jo lähteä shoppailemaan housuja, en omista pienempiä! Paitsi tietty nuo tavoitehousut mitkä ovat vielä niin pienet, etteivät mene kuin hieman päälle puolireiteen asti.
Päätin sitten kokeilla, miltä mahtaisi koon 44 housut nyt näyttää. Kolmisen viikkoa ne ei menneet kiinni, mutta nyt! Päällä ovat ja hyvin pysyvät kiinni! Kolme kokonumeroa pienemmät... Sitten älysin, seuraavaksi sitä täytyy jo lähteä shoppailemaan housuja, en omista pienempiä! Paitsi tietty nuo tavoitehousut mitkä ovat vielä niin pienet, etteivät mene kuin hieman päälle puolireiteen asti.
 |
| Tämän päivän yhdistetty lounas/välipala :) |
Kyllä se siitä..
Astuin vaa'alle aamulla, toivoen, että jotain on tapahtunut. 105,2kg! Kyllä - pudotusta 700g näkyvissä! Eikä vieläkään tokaa tavoitetta saavutettu (eihän siihen nyt ole kuin se 200g matkaa...)... Mutta, sen kun saisi ensi viikoksi rikki!
Onko mitään ehdotuksia mikä voisi olla palkintona? :)
Nyt mun paino on alimmillaan mitä se on ollut vuosiin. Ilonaihe sekin. Kummalliselta se tuntuu, myönnän sen. Varsinkin kun muistan vaa'an näyttäneen alkuvuodesta yli 110. Nyt vasta alkaa tuntua, että jotain oikeasti on painossa tapahtumassa.
Mulla on ollut painotaulukko jääkaapin ovessa. Ekalla sivulla oli painoa vain 105,4kg asti, joten tokalle sivulle päästiin. Se on hieno juttu. Vielä kun saisin oman pääkoppani sen tajuamaan...
Onko mitään ehdotuksia mikä voisi olla palkintona? :)
Nyt mun paino on alimmillaan mitä se on ollut vuosiin. Ilonaihe sekin. Kummalliselta se tuntuu, myönnän sen. Varsinkin kun muistan vaa'an näyttäneen alkuvuodesta yli 110. Nyt vasta alkaa tuntua, että jotain oikeasti on painossa tapahtumassa.
Mulla on ollut painotaulukko jääkaapin ovessa. Ekalla sivulla oli painoa vain 105,4kg asti, joten tokalle sivulle päästiin. Se on hieno juttu. Vielä kun saisin oman pääkoppani sen tajuamaan...
perjantai 19. huhtikuuta 2013
"minna myöhäinen"
Tosiaan, niinkuin varmaan mun edellisistä kirjoituksista olette huomanneet, että liikunta on tällä viikolla jäänyt hyyyyyvin vähäiseksi - määrä on kuin itikan kakka itämeressä.
Mutta, tämä tyttö koki yhtäkkisen mielihalun. H lähti 21.30 töihin, ja siinä sitten hetken istuskeltuani koin sen hetken. Teki mieli lähteä lenkille. Sade hellitti vasta kahdeksan jälkeen, joten sen vuoksi en edes ajatellut lähteväni lenkille. Ajattelin, että hitsi vie, miks tämä näin myöhään illalla vasta iskee?
Noh, tartuin syöttiin ja lähdin. Hölkkäsin pitkää suoraa ja käännyin takaisin jossain vaiheessa - yhteensä 4km lenkki! Aika hyvin ottaen huomioon liikunnan puutteen männäviikolla... 500kcal keski- ja kovatehoinen treeni näin myöhään illalla. Kaunista oli, sumu, pimeys... Hiljaisuus. Ei ketään liikkeellä. (paitsi minä puuskuttaen kuin pieni porsas). Ja se teki hyvää.
Paino näytti tänä aamuna 105,2, joten voisi olla jopa pudotustakin (ilman liikuntaa, what the? eikös kaikissa tv-ohjelmissa just nimenomaan laihduteta sillä että liikutaan 24/7??) näkyvissä viikkopunnituksessa... Nyt tärkeintä on ollut se, että herkkulakko on pitänyt, sekä se, että syömiset on olleet reilassa.
Kumma kun ei ole syönyt herkkuja kohta kahteen viikkoon, niitä ei enää tee edes mieli. Veltto ja vetämätön olo ei ole kokoaikaista. Kyllä itse yhdistän ylimalkaisen herkuttelun velttoon ja vetämättömään oloon - ei sitten jaksa liikkuakaan enää. Hyötynsä siitäkin!
H kiusaa! Energiajuomia hän on juonut nyt viikolla aika monta, ja niitä on tuolla kaapissa. Tänään tyrkytti oikein nenäni edessä "ota, ota, mä käsken"... Mä kieltäydyin ja sanoin että mä en lakostani niin hevillä luovu: kuitenkin yli 4kk ilman jo! (kun voisikin tuon itsehillinnän saada kaikille elämän osa-alueille...)
Myöhäinen postausaika kertoo sitä, että meikäläinen on lipsunut suunnitelmasta. Täytyy kehittää siis planB, koska planA ei toiminutkaan. En mä saanutkaan itseäni ylös joka aamu 6.30 :( Yritys hyvä kymmenen...
Mutta, tämä tyttö koki yhtäkkisen mielihalun. H lähti 21.30 töihin, ja siinä sitten hetken istuskeltuani koin sen hetken. Teki mieli lähteä lenkille. Sade hellitti vasta kahdeksan jälkeen, joten sen vuoksi en edes ajatellut lähteväni lenkille. Ajattelin, että hitsi vie, miks tämä näin myöhään illalla vasta iskee?
Noh, tartuin syöttiin ja lähdin. Hölkkäsin pitkää suoraa ja käännyin takaisin jossain vaiheessa - yhteensä 4km lenkki! Aika hyvin ottaen huomioon liikunnan puutteen männäviikolla... 500kcal keski- ja kovatehoinen treeni näin myöhään illalla. Kaunista oli, sumu, pimeys... Hiljaisuus. Ei ketään liikkeellä. (paitsi minä puuskuttaen kuin pieni porsas). Ja se teki hyvää.
Paino näytti tänä aamuna 105,2, joten voisi olla jopa pudotustakin (ilman liikuntaa, what the? eikös kaikissa tv-ohjelmissa just nimenomaan laihduteta sillä että liikutaan 24/7??) näkyvissä viikkopunnituksessa... Nyt tärkeintä on ollut se, että herkkulakko on pitänyt, sekä se, että syömiset on olleet reilassa.
Kumma kun ei ole syönyt herkkuja kohta kahteen viikkoon, niitä ei enää tee edes mieli. Veltto ja vetämätön olo ei ole kokoaikaista. Kyllä itse yhdistän ylimalkaisen herkuttelun velttoon ja vetämättömään oloon - ei sitten jaksa liikkuakaan enää. Hyötynsä siitäkin!
H kiusaa! Energiajuomia hän on juonut nyt viikolla aika monta, ja niitä on tuolla kaapissa. Tänään tyrkytti oikein nenäni edessä "ota, ota, mä käsken"... Mä kieltäydyin ja sanoin että mä en lakostani niin hevillä luovu: kuitenkin yli 4kk ilman jo! (kun voisikin tuon itsehillinnän saada kaikille elämän osa-alueille...)
Myöhäinen postausaika kertoo sitä, että meikäläinen on lipsunut suunnitelmasta. Täytyy kehittää siis planB, koska planA ei toiminutkaan. En mä saanutkaan itseäni ylös joka aamu 6.30 :( Yritys hyvä kymmenen...
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Kiirusta ja kouluhommia
Kukkuluuruu!
Ihanaa, teitä lukijoita alkaa olemaan jo jonkin verran... Tervetuloa siis kaikille! (anteeksi etten ole aiemmin muistanut teitä jo aika aikaisessa vaiheessa mukaan hypänneitä!) Ihanaa, että jotakuta kiinnostaa lukea mun höpinöitä, jotka kyllä tasan varmaan on välillä aivan kuusesta.... Mutta ihanaa, tervetuloa !
Tosiaan, eilen tuli sitten juostua paikasta toiseen... Anatomian tentti oli aamulla - se meni omasta mielestäni kohtuullisen hyvinkin jopa! Taisi olla hetkellinen tilanne päällä, jossa aivosoluni kohtasivat.... Piti nimittäin passia lähteä hakemaan tentin jälkeen, ja minä höpö lähdin kamalalla tohinalla keskustaan - todetakseni, että eihän olisi ollut mikään kiire, olin varttia liian aikaisin passikuvaliikkeen edessä odottamassa. Onnekseni liikkeen pitäjä tuli ajoissa, ja sain passikuvat mielettömän halvalla! Poliisiasemalla totesin, että hitsi - ajokortti ei kelpaa henkkariksi passia haettaessa ! Edellinen passini meni vanhaksi yli vuosi sitten, ja henkilökorttia mulla ei ole. Onneksi kuitenkin jostain syystä onnistui ajokortinkin kanssa. Ilman mitään kummallisia sukuselvityksiä!
Eläinlääkärissä tuli käytyä... Nyt mun lenkkikaverilla on sitten lenkkeilykielto!
Toinen oli aivan paniikissa ja jouduttiin rauhoittamaan. Sitten oltiinkin ketarat ojossa. Eläinlääkäri oli mukava - selitti kaiken todella seikkaperäisesti. Corgipojalla on takajalan polvessa ristisiteen repeytymä, ja toivon mukaan 4vkon lepokuuri + kipulääkkeet antavat luonnon hoitaa hommansa ja parantaa sen. Jos ei, edessä on leikkaus, joka ei ole vain huonoksi koiralle - vaan myös meidän kukkarolle. Tonnin reissu nimittäin. Mutta, toivottavasti paranee, eikä leikkausta tarvittaisi!
Ikäväkseni voin todeta, että H:n yövuoroviikko ei ollut oikea aika aloittaa tätä päivärytmin kääntämistä... Maanantaina ja tiistaina pääsin ylös, ja sain aikaiseksi asioita (kaikkea muuta kuin urheilua, damn it!) mutta tänään.... Heräsin sitten 9.00 ja lähdin kouluun. Kasaantuneet kouluhommat on nyt kyllä tehneet työnsä - ei oo paljoa hotsittanut lenkille lähteä (sateeseen.....), mutta nyt kun olen saanut hoidettua asioita, sekä myös rästiin jääneet koulutyöt - nyt alkaa helpottaa!
Yksi askel kerrallaan, ja nyt opetellaan heräämään. Vielä kun yhdistäisi sen liikunnan tähän niin hyvä olisi.
ps. yksi asia näyttää jämähtäneen! syöminen on ollut reilassa. Pysykööt jatkossakin!
Ihanaa, teitä lukijoita alkaa olemaan jo jonkin verran... Tervetuloa siis kaikille! (anteeksi etten ole aiemmin muistanut teitä jo aika aikaisessa vaiheessa mukaan hypänneitä!) Ihanaa, että jotakuta kiinnostaa lukea mun höpinöitä, jotka kyllä tasan varmaan on välillä aivan kuusesta.... Mutta ihanaa, tervetuloa !
Tosiaan, eilen tuli sitten juostua paikasta toiseen... Anatomian tentti oli aamulla - se meni omasta mielestäni kohtuullisen hyvinkin jopa! Taisi olla hetkellinen tilanne päällä, jossa aivosoluni kohtasivat.... Piti nimittäin passia lähteä hakemaan tentin jälkeen, ja minä höpö lähdin kamalalla tohinalla keskustaan - todetakseni, että eihän olisi ollut mikään kiire, olin varttia liian aikaisin passikuvaliikkeen edessä odottamassa. Onnekseni liikkeen pitäjä tuli ajoissa, ja sain passikuvat mielettömän halvalla! Poliisiasemalla totesin, että hitsi - ajokortti ei kelpaa henkkariksi passia haettaessa ! Edellinen passini meni vanhaksi yli vuosi sitten, ja henkilökorttia mulla ei ole. Onneksi kuitenkin jostain syystä onnistui ajokortinkin kanssa. Ilman mitään kummallisia sukuselvityksiä!
Eläinlääkärissä tuli käytyä... Nyt mun lenkkikaverilla on sitten lenkkeilykielto!
Toinen oli aivan paniikissa ja jouduttiin rauhoittamaan. Sitten oltiinkin ketarat ojossa. Eläinlääkäri oli mukava - selitti kaiken todella seikkaperäisesti. Corgipojalla on takajalan polvessa ristisiteen repeytymä, ja toivon mukaan 4vkon lepokuuri + kipulääkkeet antavat luonnon hoitaa hommansa ja parantaa sen. Jos ei, edessä on leikkaus, joka ei ole vain huonoksi koiralle - vaan myös meidän kukkarolle. Tonnin reissu nimittäin. Mutta, toivottavasti paranee, eikä leikkausta tarvittaisi!
Ikäväkseni voin todeta, että H:n yövuoroviikko ei ollut oikea aika aloittaa tätä päivärytmin kääntämistä... Maanantaina ja tiistaina pääsin ylös, ja sain aikaiseksi asioita (kaikkea muuta kuin urheilua, damn it!) mutta tänään.... Heräsin sitten 9.00 ja lähdin kouluun. Kasaantuneet kouluhommat on nyt kyllä tehneet työnsä - ei oo paljoa hotsittanut lenkille lähteä (sateeseen.....), mutta nyt kun olen saanut hoidettua asioita, sekä myös rästiin jääneet koulutyöt - nyt alkaa helpottaa!
Yksi askel kerrallaan, ja nyt opetellaan heräämään. Vielä kun yhdistäisi sen liikunnan tähän niin hyvä olisi.
ps. yksi asia näyttää jämähtäneen! syöminen on ollut reilassa. Pysykööt jatkossakin!
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Maanantait....
Kello soi 6.30. Mä sain itseni ylös sängystä! H tuli kotiin vasta samoihin aikoihin, kuin heräsin. Ensimmäinen yövuoro on aina se pahin - mä nukun niin huonosti, ettei mitään rajaa! Uni saapui vasta puolenyön jälkeen, ja sekin oli hyvin katkonaisen oloista ja kehnohkoa. Muistan ihmetelleeni että kuulen ääniä: unessa kuulin lasten naurua kun yritin nukkua ja sitten myöhemmin näin unta että kysyin äidiltäni, että oliko tämä nyt ihan normaalia... Ihmeellisiä painajaisunia koko yö.
Mutta, söin H:n kanssa aamiaisen ja käytiin koirien kanssa ulkona yhdessä. Corgipoika ontuu. Oikeaa takajalkaa. Nyt myös lenkillä, kuukausi sitten vain ylös noustessaan ja sitten se vetreytyi. Nyt ei enää varaa kunnolla jalalleen....
H meni nukkumaan ja mä voitin valtavan mielihaluni mennä nukkumaan takaisin... Luin tenttiin aamun ja lähdin matkaan. Lääkärissäkäynti oli ensimmäinen etappi. Löysin parkkimittarista 4€! Ei hukkareissu; sain myös vaihdettua lähiomaisekseni H:n, sillä sairaalan tiedoissa oli vielä ex-mieheni M.
Lääkäri sanoi, että vielä kaksi viikkoa pidän sisar-lenkkejä sormessa. Vielä kipua ja kosketusarkuutta. Olis taikonut sormen terveeksi - lääkärin nimi nimittäin oli Merlin! Pidättelin siinä sitten hienoista hymyäni käynnin ajan.
Koulun jälkeen vein ystäväni kotiin, sillä satoi kaatamalla. Kyllä - menin autolla koska aamulla jo satoi. Sitten toimin niinkuin suunnitelmassa lukee; luin tenttiin neljään asti! Napostelin pähkinöitä ja hörpin vettä. Normaalisti olisin ehkä kaivannut suklaata (ja tuolla kaapissahan sellainen kyllä on, koskematon vain), mutta nyt tein tämän valinnan!
Koulussa äitiysajan ravitsemuksen kurssilla kävimme läpi ruokavalioitamme ja sen perusteella en saa tarpeeksi hyviä rasvoja, joten ostimme H:n kanssa 60% kasvirasvalevitettä leivän päälle. Myös salaattiin auringonkukansiemenien ja kurpitsansiementen lisäksi olisi hyvä lisätä öljypohjainen salaattikastike tai öljyä ihan raakana hieman. Muuten ruokavaliossani ei ole valittamista. (Paitsi kalaa tulee syötyä liian harvoin, koska H on auttamattoman pihi)
Iltalenkki koirien kanssa jäi lyhyeksi. Soitin kolmeen eri eläinlääkäriin ja sain ajan huomiselle pojan kanssa mennä näytille. Ohjeena oli että ei muuta kuin tarpeiden teko ja takaisin sisälle; mahdollisimman vähän rasitusta. Huomenna kuullaan tuomio. Tentti on heti aamusta ja jos vaan olo sallii (ja keli ei ole hevonpeestä) vois yrittää raahautua lenkille. Jos ei lenkille, niin edes puolen tunnin kuntopyöräily voisi olla hyvä vaihtoehto... Huhhuh.
Toivottavasti tänä yönä nukutaan paremmin vaikka huoli tuosta pojasta tietty on...
Mutta, söin H:n kanssa aamiaisen ja käytiin koirien kanssa ulkona yhdessä. Corgipoika ontuu. Oikeaa takajalkaa. Nyt myös lenkillä, kuukausi sitten vain ylös noustessaan ja sitten se vetreytyi. Nyt ei enää varaa kunnolla jalalleen....
H meni nukkumaan ja mä voitin valtavan mielihaluni mennä nukkumaan takaisin... Luin tenttiin aamun ja lähdin matkaan. Lääkärissäkäynti oli ensimmäinen etappi. Löysin parkkimittarista 4€! Ei hukkareissu; sain myös vaihdettua lähiomaisekseni H:n, sillä sairaalan tiedoissa oli vielä ex-mieheni M.
Lääkäri sanoi, että vielä kaksi viikkoa pidän sisar-lenkkejä sormessa. Vielä kipua ja kosketusarkuutta. Olis taikonut sormen terveeksi - lääkärin nimi nimittäin oli Merlin! Pidättelin siinä sitten hienoista hymyäni käynnin ajan.
Koulun jälkeen vein ystäväni kotiin, sillä satoi kaatamalla. Kyllä - menin autolla koska aamulla jo satoi. Sitten toimin niinkuin suunnitelmassa lukee; luin tenttiin neljään asti! Napostelin pähkinöitä ja hörpin vettä. Normaalisti olisin ehkä kaivannut suklaata (ja tuolla kaapissahan sellainen kyllä on, koskematon vain), mutta nyt tein tämän valinnan!
Koulussa äitiysajan ravitsemuksen kurssilla kävimme läpi ruokavalioitamme ja sen perusteella en saa tarpeeksi hyviä rasvoja, joten ostimme H:n kanssa 60% kasvirasvalevitettä leivän päälle. Myös salaattiin auringonkukansiemenien ja kurpitsansiementen lisäksi olisi hyvä lisätä öljypohjainen salaattikastike tai öljyä ihan raakana hieman. Muuten ruokavaliossani ei ole valittamista. (Paitsi kalaa tulee syötyä liian harvoin, koska H on auttamattoman pihi)
Iltalenkki koirien kanssa jäi lyhyeksi. Soitin kolmeen eri eläinlääkäriin ja sain ajan huomiselle pojan kanssa mennä näytille. Ohjeena oli että ei muuta kuin tarpeiden teko ja takaisin sisälle; mahdollisimman vähän rasitusta. Huomenna kuullaan tuomio. Tentti on heti aamusta ja jos vaan olo sallii (ja keli ei ole hevonpeestä) vois yrittää raahautua lenkille. Jos ei lenkille, niin edes puolen tunnin kuntopyöräily voisi olla hyvä vaihtoehto... Huhhuh.
Toivottavasti tänä yönä nukutaan paremmin vaikka huoli tuosta pojasta tietty on...
lauantai 13. huhtikuuta 2013
Huii!
Kuvia tossa laittelin vielä kun sain tenttiin luettua... Jännää, kuinka sitä onkaan muutosta tullutkin, vaikkei sitä itse näe peilistä! Saa kommentoida....
Löytyvät myös kuvat-välilehdeltä.
Löytyvät myös kuvat-välilehdeltä.
 |
| Kumma kun katsoo, että tuo selän ihme viiru tuolla keskellä on alkanut häivetä... Jalkojen asento on kyllä ihan pyllyllään tossa ekassa kuvassa.... |
 |
| Sitähän alkaa näyttää jo melkein ihmiseltä sivusta katsottuna.... Masu pienenee!! |
 |
| Siis en voi uskoa, että noin iso muutos on tullut, kun vertaa tuohon ekaan kuvaan... Kainalotissit alkais vissiin pienetä? |
Enää ei vaaka valehtele
Punnituspäivä! Nyt nähdään, auttoiko mitään se, että yritin edes päästä takaisin hyville raiteille.
105,9kg! Eli siis pudotusta viime viikosta 500g! Sehän on mainiota. (enää 400g niin pääsen siihen, missä jo kerran olin...) Enää kilo, ja sitten on seuraava tavoite saavutettu! Josko siihen kykenisi ensi viikolla?
Tässä tämä lyhykäisyydessään - tenttiin lukemista ohjelmassa seuraavaksi. (Siis luin jo ennen tätä, nyt pidän taukoa... Seli seli) Maanantaina alkaa uusi ohjelma-aikataulu, saa nähdä kuinka siinä pysyy!
105,9kg! Eli siis pudotusta viime viikosta 500g! Sehän on mainiota. (enää 400g niin pääsen siihen, missä jo kerran olin...) Enää kilo, ja sitten on seuraava tavoite saavutettu! Josko siihen kykenisi ensi viikolla?
Tässä tämä lyhykäisyydessään - tenttiin lukemista ohjelmassa seuraavaksi. (Siis luin jo ennen tätä, nyt pidän taukoa... Seli seli) Maanantaina alkaa uusi ohjelma-aikataulu, saa nähdä kuinka siinä pysyy!
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Ratkaisua etsimässä
Edellisen kirjoitukseni jälkeen pistin pienet aivosoluni töihin ja yritin saada niitä kahta osumaan yhteen. Ja kuvittelisin onnistuneeni! (Ainahan on hyvä kuvitella)
Yritin pitäytyä siinä, etten suunnittele liiaksi asti päiviäni taikka viikkojani eteenpäin. Siinä aion pysyä - tehden pienen poikkeuksen. Joku säännöllinen päivärytmi tulisi ilmeisemmin nyt olla, jotta sitä pysyisi edes jokseenkin mukana tässä projektissa. Siihen ei auta muu, kuin itsensä väkisin repiminen sängystä ylös.
Mihin aikaan? Siinä iskikin vaikeus. H:lla on kolmivuorotyö, joten nyt kun olen halunnut viettää aikaa rakkaan mieheni kanssa, päivärytmini on syvältä nenästä. Aamuvuorojen aikaan herään viideltä. Iltavuorojen aikaan menen nukkumaan vasta klo 23 ja herään 7-10 aikaan. Yövuoro onkin pahin; saatan mennä nukkumaan vasta melko runsaasti 12 jälkeen ja herätä aivan miten sattuu - välillä kuudelta, välillä jopa vasta iltapäivällä. This sucks. It really does.
Seuraavaan tulokseen päädyin:
Koska olen opiskelija, päätoimenani on opiskella. Lukujärjestyksessä olevat tyhjät tunnit ovat tarkoitettu opiskeluun. Joten... Päivittäinen "työaikani" on silloin 8-16. Piste. Eikä mitään mutinoita! Alkoi koulu sitten kahdeksalta taikka kymmeneltä, oli sitten vapaapäivä tahi ei. Jos koulutehtäviä ei ole, ajan voi käyttää muuhun.
Senpä vuoksi siis, joka päivä herätys olisi klo 6.30. Viikonloppuna sallin aivosoluilleni hieman enemmän unta, jotta ne jaksavat jahdata toisiaan arkena.
Nyt kun tarkemmin ajattelen, tämä menisi näin aivan loistavasti. Eri asia on sitten se toteutus....
We'll see how it works...
Yritin pitäytyä siinä, etten suunnittele liiaksi asti päiviäni taikka viikkojani eteenpäin. Siinä aion pysyä - tehden pienen poikkeuksen. Joku säännöllinen päivärytmi tulisi ilmeisemmin nyt olla, jotta sitä pysyisi edes jokseenkin mukana tässä projektissa. Siihen ei auta muu, kuin itsensä väkisin repiminen sängystä ylös.
Mihin aikaan? Siinä iskikin vaikeus. H:lla on kolmivuorotyö, joten nyt kun olen halunnut viettää aikaa rakkaan mieheni kanssa, päivärytmini on syvältä nenästä. Aamuvuorojen aikaan herään viideltä. Iltavuorojen aikaan menen nukkumaan vasta klo 23 ja herään 7-10 aikaan. Yövuoro onkin pahin; saatan mennä nukkumaan vasta melko runsaasti 12 jälkeen ja herätä aivan miten sattuu - välillä kuudelta, välillä jopa vasta iltapäivällä. This sucks. It really does.
Seuraavaan tulokseen päädyin:
Koska olen opiskelija, päätoimenani on opiskella. Lukujärjestyksessä olevat tyhjät tunnit ovat tarkoitettu opiskeluun. Joten... Päivittäinen "työaikani" on silloin 8-16. Piste. Eikä mitään mutinoita! Alkoi koulu sitten kahdeksalta taikka kymmeneltä, oli sitten vapaapäivä tahi ei. Jos koulutehtäviä ei ole, ajan voi käyttää muuhun.
Senpä vuoksi siis, joka päivä herätys olisi klo 6.30. Viikonloppuna sallin aivosoluilleni hieman enemmän unta, jotta ne jaksavat jahdata toisiaan arkena.
Nyt kun tarkemmin ajattelen, tämä menisi näin aivan loistavasti. Eri asia on sitten se toteutus....
We'll see how it works...
Se surullisenkuuluisa ensimmäinen...
Repsahdus.
Kyllä. Nyt käytän tätä sanaa, koska mielestäni se kuvailee sitä, mitä se todella on. Enkä tarkoita sitä, että olisin syönyt roppakaupalla karkkia, sipsiä, kokonaisen perhepizzan ja siihen päälle litkinyt litran sokerikokista. Tarkoitan nyt tällä viime viikkojen ihme häsläystä.
Opin uusille elämäntavoille omasta mielestäni jopa todella hyvin kahden harjoittelun aikana. Suht tasainen päivärytmi antoi siihen aivan äärettömän hyvän mahdollisuuden. Totuin siihen rytmiin. Ei se joka päivä mitään nannaa ollut, ja omat vaikeutensa varsinkin tokan harjoittelun kanssa oli, mutta...
Se kouluun paluu. Enää ei ollutkaan mitään tasaista päivärytmiä. Päivät ja viikot ovat aivan mitä sattuu, itsenäisiä koulutöitä ja tenttejä alkaa puskea ovista sekä ikkunoista. Tästä seurasi siis se, että meikäläisen mukavuudenhaluinen toljake pääsi valloilleen ja päivärytmi alkoi valahtaa pyllylleen, jonka seurauksena myös ruokailut epäsäännöllistyivät ja liikuntaakin oli ihmeellisen vaikeaa mahduttaa päiviin.
(Ja nyt jokainen - minäkin - varmaan miettii pienen kuuppansa sisällä, että miten niin vaikeaa; nythän nimenomaan tuli roppakaupalla lisää aikaa päiviin?!)
Vastauksenani on: epäsäännöllisyys. Kun syö miten sattuu, eikä todellakaan tarpeeksi (sitä oikeaa ruokaa), alkaa se surullisenkuuluisa makeanhimo vaivata. Ja sitä sitten herkutellaan hieman, ja vähän vielä lisää. Liiallisuuksiin en onneksi mennyt, mutta joka tapauksessa herkuttelin enemmän, kuin olen ajatellut olevan kohtuullista ja siitä syystä ei tullutkaan enää pudotusta. Kun syö miten sattuu - ja siihen päälle makeanhimon aiheuttama herkuttelu; olo on veltto ja väsynyt. Ei vain jaksa mahduttaa sitä liikuntaa päiviin. Simple as that.
Joten seuraavana täytyy etsiä tilanteeseen ratkaisu. Tällä viikolla on mennyt kohtalaisesti liikuntojen ja syömisten suhteen. Ihan hyvä - mutta joku säännöllisyys olisi mukavampi saada. Mutta millä ihmeellä sitä pakottaisi itsensä arkena ylös sängystä aikaisin aamulla, vaikka ei tarvitsisi herätä, kun ei välttämättä edes tarvitse tai ole pakko tehdä mitään?! Kertokaapa minulle se...
Kyllä. Nyt käytän tätä sanaa, koska mielestäni se kuvailee sitä, mitä se todella on. Enkä tarkoita sitä, että olisin syönyt roppakaupalla karkkia, sipsiä, kokonaisen perhepizzan ja siihen päälle litkinyt litran sokerikokista. Tarkoitan nyt tällä viime viikkojen ihme häsläystä.
Opin uusille elämäntavoille omasta mielestäni jopa todella hyvin kahden harjoittelun aikana. Suht tasainen päivärytmi antoi siihen aivan äärettömän hyvän mahdollisuuden. Totuin siihen rytmiin. Ei se joka päivä mitään nannaa ollut, ja omat vaikeutensa varsinkin tokan harjoittelun kanssa oli, mutta...
Se kouluun paluu. Enää ei ollutkaan mitään tasaista päivärytmiä. Päivät ja viikot ovat aivan mitä sattuu, itsenäisiä koulutöitä ja tenttejä alkaa puskea ovista sekä ikkunoista. Tästä seurasi siis se, että meikäläisen mukavuudenhaluinen toljake pääsi valloilleen ja päivärytmi alkoi valahtaa pyllylleen, jonka seurauksena myös ruokailut epäsäännöllistyivät ja liikuntaakin oli ihmeellisen vaikeaa mahduttaa päiviin.
(Ja nyt jokainen - minäkin - varmaan miettii pienen kuuppansa sisällä, että miten niin vaikeaa; nythän nimenomaan tuli roppakaupalla lisää aikaa päiviin?!)
Vastauksenani on: epäsäännöllisyys. Kun syö miten sattuu, eikä todellakaan tarpeeksi (sitä oikeaa ruokaa), alkaa se surullisenkuuluisa makeanhimo vaivata. Ja sitä sitten herkutellaan hieman, ja vähän vielä lisää. Liiallisuuksiin en onneksi mennyt, mutta joka tapauksessa herkuttelin enemmän, kuin olen ajatellut olevan kohtuullista ja siitä syystä ei tullutkaan enää pudotusta. Kun syö miten sattuu - ja siihen päälle makeanhimon aiheuttama herkuttelu; olo on veltto ja väsynyt. Ei vain jaksa mahduttaa sitä liikuntaa päiviin. Simple as that.
Joten seuraavana täytyy etsiä tilanteeseen ratkaisu. Tällä viikolla on mennyt kohtalaisesti liikuntojen ja syömisten suhteen. Ihan hyvä - mutta joku säännöllisyys olisi mukavampi saada. Mutta millä ihmeellä sitä pakottaisi itsensä arkena ylös sängystä aikaisin aamulla, vaikka ei tarvitsisi herätä, kun ei välttämättä edes tarvitse tai ole pakko tehdä mitään?! Kertokaapa minulle se...
torstai 11. huhtikuuta 2013
Migreeni!!
Hyvin hyvin hyvin kipeä pää. Sen takia kirjoitankin lyhykäisesti.
Aamuisin (kyllä, myös tänään) olen tehnyt 30min hölkkälenkin ja käyttänyt koirat 15min kävelyllä aamulla sekä illalla. Syömiset on pysyneet ruodussa! Mitä nyt sitten H:n vanhemmat toivat tuliaisia pohjoisesta; suklaata, vaahtokarkkeja ja jotain epämääräisen näköisiä kissan ja koiran muotoisia sokerikökkäreitä.
---> Kaappiin piiloon siis! (ja siis kyllä - he tietävät mun projektista! H:lle toivat sokeritonta energiajuomaa ja mulle karkkia... En kyllä koske noihin energiajuomiin, se on vissi se! Nimittäin: 4kk ilman energiajuomaa! se on mulle jo iso saavutus.)
Tänään (mun onneksi) koulussa oli vain kaksi tuntia aamulla, ja olenkin saanut levätä päivän. Päänsärky ei helpottanut särkylääkkeillä, joten tämäpä tästä puuttui, rva migreeni tuli ilostuttamaan minun (ja H:n) päivää. Ja tietty H on värkännyt autonsa tai tietokoneensa kanssa koko päivän töistä päästyään, joten musta tuli paras kaveri hämärän huoneen, sohvan, peittojen sekä pehmeiden tyynyjen ja gilmoren tyttöjen kanssa.
Aamuisin (kyllä, myös tänään) olen tehnyt 30min hölkkälenkin ja käyttänyt koirat 15min kävelyllä aamulla sekä illalla. Syömiset on pysyneet ruodussa! Mitä nyt sitten H:n vanhemmat toivat tuliaisia pohjoisesta; suklaata, vaahtokarkkeja ja jotain epämääräisen näköisiä kissan ja koiran muotoisia sokerikökkäreitä.
---> Kaappiin piiloon siis! (ja siis kyllä - he tietävät mun projektista! H:lle toivat sokeritonta energiajuomaa ja mulle karkkia... En kyllä koske noihin energiajuomiin, se on vissi se! Nimittäin: 4kk ilman energiajuomaa! se on mulle jo iso saavutus.)
Tänään (mun onneksi) koulussa oli vain kaksi tuntia aamulla, ja olenkin saanut levätä päivän. Päänsärky ei helpottanut särkylääkkeillä, joten tämäpä tästä puuttui, rva migreeni tuli ilostuttamaan minun (ja H:n) päivää. Ja tietty H on värkännyt autonsa tai tietokoneensa kanssa koko päivän töistä päästyään, joten musta tuli paras kaveri hämärän huoneen, sohvan, peittojen sekä pehmeiden tyynyjen ja gilmoren tyttöjen kanssa.
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Mieliala vaihtelee...
Heräsin neljältä, noin tunnin ennen kellon soittoa järkyttävään aivasteluun ja onneksi sain vielä ummistettua silmiäni herätäkseni viideltä. Eilen lähdin lenkille kuuden aikaan aamulla. Pennun kanssa ei voi vielä kävellä kovin pitkiä lenkkejä, joten kävin koirien kanssa ensin kilometrin kävelylenkin, jonka jälkeen lähdin hölkkäämään vielä 2km. Vielä jaksoi hölkätä.
Eilen askelsaldona 9735, lähempänä jo sitä mitä haluaisinkin tavoitella. Syömiset menivät hyvin ja herkuista on tullut pysyttyä erossa. Kalorivajeeksi jäi eilen suunnilleen 1100kcal. Kaipa tästä lähdetään uuteen nousuun pikkuhiljaa! Haaveet siintää siinä kaksinumeroisessa luvussa...
Mutta - mielialaa vetää alaspäin tämä järkyttävä vauvakuume. Pitikin sen nyt iskeä!
Koulun kurssien aiheet eivät auta asiaa, eilenkin kävimme läpi ensimmäisen raskauskolmannen muutoksia kehossa. Puhuimme eilen H:n kanssa asiasta; tai no kaikkihan sen tietää että enimmäkseen puhuin minä. Mietimme sitä, että mikä ihmeen ajankohta olisi oikea lapselle? Ei sitä oikeaa ajankohtaa tule ikinä, jos sitä tosissaan ajattelee. Kyllä - mä haluaisin laihtua huomattavasti, ennenkuin lasta alkaa yrittämään; sillä raskaaksi tuleminen olisi helpompaa todennäköisesti, ja myöskin mahdollisesti voisin paremmin raskauden aikana ilman ylimääräisiä kiloja... Kyllä - mulla on opiskelujakin jäljellä vielä...
Ärh! Pirun biologinen tikittävä kelloni, sulje suusi kerrankin!
Eilen askelsaldona 9735, lähempänä jo sitä mitä haluaisinkin tavoitella. Syömiset menivät hyvin ja herkuista on tullut pysyttyä erossa. Kalorivajeeksi jäi eilen suunnilleen 1100kcal. Kaipa tästä lähdetään uuteen nousuun pikkuhiljaa! Haaveet siintää siinä kaksinumeroisessa luvussa...
Mutta - mielialaa vetää alaspäin tämä järkyttävä vauvakuume. Pitikin sen nyt iskeä!
Koulun kurssien aiheet eivät auta asiaa, eilenkin kävimme läpi ensimmäisen raskauskolmannen muutoksia kehossa. Puhuimme eilen H:n kanssa asiasta; tai no kaikkihan sen tietää että enimmäkseen puhuin minä. Mietimme sitä, että mikä ihmeen ajankohta olisi oikea lapselle? Ei sitä oikeaa ajankohtaa tule ikinä, jos sitä tosissaan ajattelee. Kyllä - mä haluaisin laihtua huomattavasti, ennenkuin lasta alkaa yrittämään; sillä raskaaksi tuleminen olisi helpompaa todennäköisesti, ja myöskin mahdollisesti voisin paremmin raskauden aikana ilman ylimääräisiä kiloja... Kyllä - mulla on opiskelujakin jäljellä vielä...
Ärh! Pirun biologinen tikittävä kelloni, sulje suusi kerrankin!
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Älä nuolaise, ennenkuin tipahtaa
Se pirulaisen vaaka valehteli! Tuo koiranpentu on sitä tökkinyt vissiin johdon päälle ja sen takia sitten näytti mulle sitä ah niin ihanaa haavekuvaa 104,3 kilosta... Noh, oikea paino siis 106,3 ja onneksi sentään parisataa grammaa vähemmän kuin lauantaina.
Nyt aloitetaan puhtaalta pöydältä. Päässyt koko viikonlopun aikana levähtämään koko homma ihan täysin. Ja viime viikonkin aikana. Nyt takaisin ruotuun ja syömisten merkkaaminen alkaa. En mä tunne muuten olevani niitten kilojen yläpuolella! Paino nousi heti, kun en enää pitänytkään niin tarkkaa huolta syömisestä ja liikkumisesta. Nyt alkaa uudet sävelet!
Nyt aloitetaan puhtaalta pöydältä. Päässyt koko viikonlopun aikana levähtämään koko homma ihan täysin. Ja viime viikonkin aikana. Nyt takaisin ruotuun ja syömisten merkkaaminen alkaa. En mä tunne muuten olevani niitten kilojen yläpuolella! Paino nousi heti, kun en enää pitänytkään niin tarkkaa huolta syömisestä ja liikkumisesta. Nyt alkaa uudet sävelet!
Toivossa on hyvä elää...
Siis herranpieksut sentään! Eihän tämmöinen heittely voi olla todellista... Mä olin aika maassa lauantaisen punnituksen jälkeen, kun sitten eilen aamulla paino olikin 105,4 ja tänä aamuna maaginen 104,3 ilmestyi vaa'an ruudulle! Saanko nyt sanoa, että 105kg rajapyykki on alitettu? Jotenkin silti, mietin vain sitä, että pelkästään viikkopunnitus merkitsee ja kiellän itseltäni iloitsemisen noin alhaisesta luvusta. 104,3kg.. Painoin ton verran viimeks kolmisen vuotta sitten. Mä tahdon, että se paino lähtisi tosissaan pois... Haluaisin niin uskoa, että toi luku on tullut vaan edistyksestä, eikä normaalista heittelystä. Olisikin niin.
Joka tapauksessa, nyt on laiskoteltu koko viikonloppu. H menee töihin huomenna, ja arki alkaa. Sovigttiin H:n kanssa, että pidetään herkkulakkoa vappuun asti. Vappuna saa syödä munkkeja ja saa juoda simaa, mutta sen jälkeen taas pientä herkkulakkoa. Saa nähdä kuinka se tulee pitämään!
Ennen kesää haluan pudottaa painoni alle sadan. Se ei sinällään paljoa vaadi; 4-5kg ja olen alle 100kg. Onhan se käytännössä mahdollistakin. Kesäkuun alkuun on 8 viikkoa. (Okei, mihin ihmeeseen se aika katosi?!) Jos laihtuisin edes puolikkaan kilon joka viikko, saisin sen 4 kg pois. Eihän se ole homma eikä mikään. (Ainakaan toivon mukaan...)
Valitettavasti nyt mua vaivaa ihan erilainen sairaus, kuin flunssa tai vatsatauti. Vauvakuume. Se iski kylmät kyntensä muhun jälleen, kun koulussa aloitettiin seksuaali- ja lisääntymisterveys -aiheinen kurssi. "Koska on paras aika tulla raskaaksi?" ......... Saako nyt itkeä? Koko kevät tämän aiheen ympärillä ja vanne mun pään ympärillä kiristyy. Näin viime viikolla unta, että oltiin H:n kanssa synnärillä ja saatiin pieni tyttövauva. Siitä unesta kun ei olisi halunnut heti herätäkään.
Mutta; mä en halua silti sitä vielä. Tämmöisellä määrällä ylipainoa en halua tulla raskaaksi. Joten siis, painon kimppuun vaan, niin ehkä vuoden päästä tähän aikaan voisi heittää pillerit roskiin? Toivossa on hyvä elää...
Joka tapauksessa, nyt on laiskoteltu koko viikonloppu. H menee töihin huomenna, ja arki alkaa. Sovigttiin H:n kanssa, että pidetään herkkulakkoa vappuun asti. Vappuna saa syödä munkkeja ja saa juoda simaa, mutta sen jälkeen taas pientä herkkulakkoa. Saa nähdä kuinka se tulee pitämään!
Ennen kesää haluan pudottaa painoni alle sadan. Se ei sinällään paljoa vaadi; 4-5kg ja olen alle 100kg. Onhan se käytännössä mahdollistakin. Kesäkuun alkuun on 8 viikkoa. (Okei, mihin ihmeeseen se aika katosi?!) Jos laihtuisin edes puolikkaan kilon joka viikko, saisin sen 4 kg pois. Eihän se ole homma eikä mikään. (Ainakaan toivon mukaan...)
Valitettavasti nyt mua vaivaa ihan erilainen sairaus, kuin flunssa tai vatsatauti. Vauvakuume. Se iski kylmät kyntensä muhun jälleen, kun koulussa aloitettiin seksuaali- ja lisääntymisterveys -aiheinen kurssi. "Koska on paras aika tulla raskaaksi?" ......... Saako nyt itkeä? Koko kevät tämän aiheen ympärillä ja vanne mun pään ympärillä kiristyy. Näin viime viikolla unta, että oltiin H:n kanssa synnärillä ja saatiin pieni tyttövauva. Siitä unesta kun ei olisi halunnut heti herätäkään.
Mutta; mä en halua silti sitä vielä. Tämmöisellä määrällä ylipainoa en halua tulla raskaaksi. Joten siis, painon kimppuun vaan, niin ehkä vuoden päästä tähän aikaan voisi heittää pillerit roskiin? Toivossa on hyvä elää...
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Plussaa...
Okei... Ei voisi olla yhtään enemmän epäonnistunut olo. Vaaka näytti 106,4kg. Se on lähes kilo lisää. Ei tämän näin pitänyt mennä! Okei, "punaiset päivät" useimmin tuppaa nostamaan painoa, mutta vaikka se onkin ihan faktaa, silti mulla on olo, että mä olen henkilökohtaisesti nyt feilannut ja pahasti. Vaikka siis ajoinhan mä 60km pyörällä tän viikon aikana ja söin ihan ok...
Menen nyt itseeni ja tarkastelen mennyttä viikkoa vähän rankemmalla kädellä... Päivärytmit on pyllyllään. Eihän tällä viikolla ollut kuin kahtena päivänä koulua. Mitä ihmeen koulunkäyntiä tämä on olevinaan?! Mä oon mennyt nukkumaan milloin sattuu - herännyt myös just sillon kun on huvittanut. Syömisen rytmi heittää häränpyllyä, koska päivärytmikin on pyllyllään. Harmittaa!
Vilkaisin netistä ensimmäisen jakson Rakas, sinusta on tullut pullukka!- ohjelmaa. Melkein vihastuin. Ohjelmassahan näytettiin pelkästään sitä ainaista samaa - liikuntaa, liikuntaa, liikuntaa. Syöminen ja ruokavalio muodosti ehkä 10% ohjelma-ajasta. Kuinka väärän kuvan tuommoiset ohjelmat antavat laihduttamisesta! JA: ruokavalio on niin tiukka, että puoliso menee kauppaan asti kieltämään, ettei hänen "pullukalleen" saa myydä mitään herkkuja?! Anteeksi nyt vain, mutta H:lla lätty lätisisi, jos hän kehtaisi tehdä jotain tuollaista.
Surullista kyllä - sekin ihminen laihtui 7 viikossa lähemmäs 17kg. Jotka varmasti tulee takaisin korkojen kera jos tämä "pullukka" ei ylläpidä tiettyä ruokavaliota. (kateellisen löpinää kenties?)
Silti, sitä itse miettii, että miksei sitä itse muka tekisi samaa. 7 viikkoa on mielettömän lyhyt aika loppupeleissä, ja jos sillä saisi pois noin paljonkin jopa, niin miksi ei. Koska siinäpä sitten kasvattelen otsaani metristä lerssiä, kun ei jaksaisi ja ketuttaa. Ohjelmassahan pariskunnan suhde oli koetuksella, enkä ihmettele. En mä halua tehdä tästä itselleni täyttä tuskaa...
Jonkin verran jos koittaisi silti. Panostaisi nyt muutaman viikon kunnolla tähän projektiin ja katsoisi kuinka paljon sitä itse saa ennen kesäkuuta putoamaan? Who's with me??
Menen nyt itseeni ja tarkastelen mennyttä viikkoa vähän rankemmalla kädellä... Päivärytmit on pyllyllään. Eihän tällä viikolla ollut kuin kahtena päivänä koulua. Mitä ihmeen koulunkäyntiä tämä on olevinaan?! Mä oon mennyt nukkumaan milloin sattuu - herännyt myös just sillon kun on huvittanut. Syömisen rytmi heittää häränpyllyä, koska päivärytmikin on pyllyllään. Harmittaa!
Vilkaisin netistä ensimmäisen jakson Rakas, sinusta on tullut pullukka!- ohjelmaa. Melkein vihastuin. Ohjelmassahan näytettiin pelkästään sitä ainaista samaa - liikuntaa, liikuntaa, liikuntaa. Syöminen ja ruokavalio muodosti ehkä 10% ohjelma-ajasta. Kuinka väärän kuvan tuommoiset ohjelmat antavat laihduttamisesta! JA: ruokavalio on niin tiukka, että puoliso menee kauppaan asti kieltämään, ettei hänen "pullukalleen" saa myydä mitään herkkuja?! Anteeksi nyt vain, mutta H:lla lätty lätisisi, jos hän kehtaisi tehdä jotain tuollaista.
Surullista kyllä - sekin ihminen laihtui 7 viikossa lähemmäs 17kg. Jotka varmasti tulee takaisin korkojen kera jos tämä "pullukka" ei ylläpidä tiettyä ruokavaliota. (kateellisen löpinää kenties?)
Silti, sitä itse miettii, että miksei sitä itse muka tekisi samaa. 7 viikkoa on mielettömän lyhyt aika loppupeleissä, ja jos sillä saisi pois noin paljonkin jopa, niin miksi ei. Koska siinäpä sitten kasvattelen otsaani metristä lerssiä, kun ei jaksaisi ja ketuttaa. Ohjelmassahan pariskunnan suhde oli koetuksella, enkä ihmettele. En mä halua tehdä tästä itselleni täyttä tuskaa...
Jonkin verran jos koittaisi silti. Panostaisi nyt muutaman viikon kunnolla tähän projektiin ja katsoisi kuinka paljon sitä itse saa ennen kesäkuuta putoamaan? Who's with me??
torstai 4. huhtikuuta 2013
Mikäs siinä körötellessä..
Aamulla muistan ajatelleeni tämän päivän koulumatkapyöräretkeä jo unessa torkutellessani... Mua ei yhtään huvittanut lähteä kouluun, istumaan 1,5h englannintunnille - mutta pyöräilemään halusin. Ristiriitaista.
Kyllä, kun istuin satulalle, jouduin irvistelemään ekan kilometrin - pylly kun on niin herkkis, eikä tykkää uudesta harrastuksesta. Varasin varmaan liikaa painoa jaloille ja eka kilsa oli senkin takia kirjaimellisesti työn takana. Jalat hapoilla ja pylly pipi. Meinasin kääntyä takaisin ja haistattaa pitkät englannintunnille...
En kääntynyt. Hieman hampaita kiristellen jatkoin matkaa, kunnes alkoikin sujua ja peppukin ilmeisesti älysi ettei protestoimalla pääse puusta pitkälle. Poljin koko matkan. Matka taittui pari minuuttia nopeammin kuin tiistaina.
Menomatka mukava olikin! Huomaa, että kunto nousee, sillä nyt keskinopeus oli noussut 2km/h nopeammaksi ja matka taittui 54 minuutissa. Ja kaloreja on kulunut jälleen se lähestulkoon 1500.
Ps. Taitaa olla "punaiset päivät" lähellä, sillä turvottaa ja paino pomppasi yhtäkkiä kaks kiloa ylöspäin ja aamulla näytti 107,5 - voi kuinka masentavaa. (Ja niin varmasti te halusitte tietää tämän ;D)
Ihanaa olla nainen!!
Kyllä, kun istuin satulalle, jouduin irvistelemään ekan kilometrin - pylly kun on niin herkkis, eikä tykkää uudesta harrastuksesta. Varasin varmaan liikaa painoa jaloille ja eka kilsa oli senkin takia kirjaimellisesti työn takana. Jalat hapoilla ja pylly pipi. Meinasin kääntyä takaisin ja haistattaa pitkät englannintunnille...
En kääntynyt. Hieman hampaita kiristellen jatkoin matkaa, kunnes alkoikin sujua ja peppukin ilmeisesti älysi ettei protestoimalla pääse puusta pitkälle. Poljin koko matkan. Matka taittui pari minuuttia nopeammin kuin tiistaina.
Menomatka mukava olikin! Huomaa, että kunto nousee, sillä nyt keskinopeus oli noussut 2km/h nopeammaksi ja matka taittui 54 minuutissa. Ja kaloreja on kulunut jälleen se lähestulkoon 1500.
Ps. Taitaa olla "punaiset päivät" lähellä, sillä turvottaa ja paino pomppasi yhtäkkiä kaks kiloa ylöspäin ja aamulla näytti 107,5 - voi kuinka masentavaa. (Ja niin varmasti te halusitte tietää tämän ;D)
Ihanaa olla nainen!!
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Asennemuutoksia #2; liikunta
Oon huomannu näitten viikkojen aikana mun asenteen muuttuneen roimasti, ja omasta mielestäni parempaan suuntaan liikunnan suhteen.
Entinen minä ajattelisi liikuntaa suorituksena, joka vaatii ihan mielettömät ponnistukset. Mitään ei tehnyt kovinkaan mieli tehdä, lenkkeileminen nosti niskakarvat pystyyn. Hikoilu ja hengästyminen pelotti ja nolotti. Kiitos koulukiusaamisen.
Paljastankin sitten, että aikanaan olin niin mukavuudenhaluinen (lue; laiska), etten halunnut kävellä mihinkään. En kauppaan, kouluun ja bussipysäkillekin oli ärsyttävää raahautua. Noh, silloin olinkin masentunut ja ahdistunut, joten ei ihme, että pienikin kävelymatka tuntui sadoilta kilometreiltä mielessäni. Kerran yksi tuttu nauroi sille, etten jaksanut kävellä bussipysäkille koulupäivän päätteeksi. Noloa - tiedän.
Tietty siihen päälle vielä se, että silloin mulla todettiin plantaarifaskiitti - luupiikki jalassa, jonka takia aamulla sängystä nouseminen oli tuskaa. Jalka huusi hallelujaa aina, kun sille astui. Sitä hoidettiin ja nyt on jalka kunnossa - onneksi. Syynä tommoiseen todennäköisesti ylipaino. Kappas. No shit, Sherlock...
Vuosi sitten H sai mut nyhdettyä mukaansa lenkille, käveltiin semmoista 3,45km matkaa vähintään joka toinen päivä. Innostus kesti ehkä kolmisen viikkoa maksimissaan. Vaikka huomasihan siinä edistystä - en hengästynyt enää niin paljon, en hikoillut niin paljon, jalat eivät tulleet niin kipeiksi. En muista mihin innostus laantui, mutta teoria mulla on siitä.
Ja se teoria on seuraavanlainen; mikä tahansa matka taikka liikuntaan kulutettu aika mitä ei oo kokenut vielä kertaakaan, tuntuu pitkältä.
Kai nyt 3km ekaa kertaa käveltynä tuntuu nälkävuodelta, jos asenne on se, että ennen kävelylle lähtemistä sitä ajattelee: "en jaksa, kauheen pitkä matka, kamalaa, siihen menee kauheen kauan aikaa". Jos lähtee lenkille mentaliteetilla, että se kestää ikuisuuden eikä ole kivaa, sitä ei huomaakaan luonnon kauneutta, ei huomaa omaa kehittymistään (tai vaikka huomaisi, se ei merkitse mitään, ei toimi lisämotivaattorina) ja keskittyy vaan siihen "koska mä pääsen kotiin".
Myönnän - 13,45km kouluun matkaa pyörällä, se hirvitti mua. Ajattelin jo ennen lähtemistä, että hyi, siihen menee kauan, entä jos mä väsähdän, enkä jaksakaan? Mulla oli vaihtoehto lähteä autolla. Olisin voinut vedota mihin tahansa tekosyyhyn, ja tuskin kukaan olis tullut haukkumaan mua luovuttajaksi ja tekosyiden keksijäksi. Itsehän minä päätän, mihin aikani päivässä kulutan. Jos haluan kuluttaa sen sillä, että istun sukkapuikot kourassa ja katson sarjoja, sitten mä teen niin.
Mutta, loppujenlopuksi kaksi tuntia päivästä on murto-osa ja silti kerkeää kutomaan ja katselemaan sarjoja. En ajatellut sitä matkaa kokonaisuutena ajaessani - vaan kuuntelin musiikkia, katselin luontoa. Ja se olikin mukavaa. Mä jaksoinkin. Mä en kuollutkaan matkan varrelle. Mä jopa todella nautin siitä!
Joo, liikunnalla voi olla se vaikutus - että paikat kipeytyy ja se on joillekin liikaa. Joo, mun takapuoli todennäköisesti karjuu tuskasta kun huomenna istun satulaan (sään salliessa, siitä en tingi - en aio istua koulussa litimärkänä taikka kantaa monia vaatekerroksia mukanani kahden tunnin päivän takia). Mukavuusalueensa laajentaminen, siitä tinkiminen. Siitä tässä on kyse.
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Tulipas siinä liikuntaa kerrakseen...
Onko mun housut venyneet? Käykö joku öisin venyttämässä niitä huvikseen? Eihän mulla kohta ole taaskaan housuja, jotka olisivat täysin istuvat. Prkl.
Joko ne on oikeasti venyneet, tai sitten mulla reidet ja takamus pienenevät entisestään. Miksei mun päähän vaan mahdu, että ehkä se on siitä että mä pienenen? Muttakun miten se on mahdollista, että noin nopeasti kahta kokoa pienemmät housut jäävät mulle liian isoiksi?
Aamulla pakkasta. Kuitenkaan en missään vaiheessa ajatellut, etten tekisi sitä. Tamineet päälle vaan ja pyörän selkään. Takapuoli huusi heti hallelujaa kun satulalle istuin, mutta siitä se vetreytyi hienosti ensimmäisen kilometrin jälkeen. Kylmä oli kyllä. Vähän vauhtia ja hieman tuulikin vielä, siitä on hyvä pyöräilyilma tehty. Jäätymisen selätti hetken päästä hienoinen hikoilu, kun meikäläinen sotkee menemään. Tunnin matka kesti, johon varasin 1h15min. Ihan senkin vuoksi, että osan matkasta jouduin taluttamaan pyörää, koska kanttini ei yksinkertaisesti kestä ajaa ilman talvirenkaita liukkaalla jääosuudella, joita vielä pari on matkan varrella. Isot jyrkät mäet tosin selätin ilman taluttelua!
Tänään siis on tullut treeniä... Sykemittarikin sanoo, että menomatka oli "Kova- ja keskitehoinen harjoitus" ("Hyvä vauhti! Kehitit kykyäsi harjoitella kovalla intensiteetillä pidempiä aikoja. Tämä harjoitus myös kehitti aerobista kuntoasi ja lihaskestävyyttäsi."), keskisykkeenä 157 ja kaloreja kului 655kcal. Paluumatka oli "Kovatehoinen harjoitus" ("Mahtava vauhti pitkälle harjoitukselle! Kehitit aerobista kuntoasi ja kykyäsi harjoitella kovalla intensiteetillä pidempiä aikoja. Tämä harjoitus kehitti myös väsymyksensietokykyäsi.), keskisyke 165, ja kaloreja kului 793kcal. 1448 kaloria kului vain tämän päivän aikana!
Tämä tyttö on nyt ansainnut päiväunet ja rennon illanvieton sukkapuikkojen ja Gilmoren tyttöjen parissa...
Joko ne on oikeasti venyneet, tai sitten mulla reidet ja takamus pienenevät entisestään. Miksei mun päähän vaan mahdu, että ehkä se on siitä että mä pienenen? Muttakun miten se on mahdollista, että noin nopeasti kahta kokoa pienemmät housut jäävät mulle liian isoiksi?
Aamulla pakkasta. Kuitenkaan en missään vaiheessa ajatellut, etten tekisi sitä. Tamineet päälle vaan ja pyörän selkään. Takapuoli huusi heti hallelujaa kun satulalle istuin, mutta siitä se vetreytyi hienosti ensimmäisen kilometrin jälkeen. Kylmä oli kyllä. Vähän vauhtia ja hieman tuulikin vielä, siitä on hyvä pyöräilyilma tehty. Jäätymisen selätti hetken päästä hienoinen hikoilu, kun meikäläinen sotkee menemään. Tunnin matka kesti, johon varasin 1h15min. Ihan senkin vuoksi, että osan matkasta jouduin taluttamaan pyörää, koska kanttini ei yksinkertaisesti kestä ajaa ilman talvirenkaita liukkaalla jääosuudella, joita vielä pari on matkan varrella. Isot jyrkät mäet tosin selätin ilman taluttelua!
Tänään siis on tullut treeniä... Sykemittarikin sanoo, että menomatka oli "Kova- ja keskitehoinen harjoitus" ("Hyvä vauhti! Kehitit kykyäsi harjoitella kovalla intensiteetillä pidempiä aikoja. Tämä harjoitus myös kehitti aerobista kuntoasi ja lihaskestävyyttäsi."), keskisykkeenä 157 ja kaloreja kului 655kcal. Paluumatka oli "Kovatehoinen harjoitus" ("Mahtava vauhti pitkälle harjoitukselle! Kehitit aerobista kuntoasi ja kykyäsi harjoitella kovalla intensiteetillä pidempiä aikoja. Tämä harjoitus kehitti myös väsymyksensietokykyäsi.), keskisyke 165, ja kaloreja kului 793kcal. 1448 kaloria kului vain tämän päivän aikana!
Tämä tyttö on nyt ansainnut päiväunet ja rennon illanvieton sukkapuikkojen ja Gilmoren tyttöjen parissa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)