Voihan... Nyt iski kyllä jo pahemmanlaatuinen mökkihöperyys. Oon ollut ihan mielettömän äksy koko päivän. Kauhee tarve olis päästä johonkin. Meillä sairastaa nyt molemmat. Tosin itsehän olen jo terveempään päin... Tänään iski järkyttävän suuri mieliteko lähteä uimaan - mutta ei, räkäkröhä vielä estää moisen. Haluan jo takaisin arkeen kiinni, liikkumaan, syömään hyvin. Josko se mun äksyily tulee osin siitäkin, että tunnen epäonnistuneeni täysin - maattuani viikon sängyn pohjalla ja syöden lähestulkoon miten sattuu... Yritä siinä sitten nähdä sitä positiivista, että paino kuitenkin putosi. Huolimatta makoilusta ja huolimatta ruokailuista. Muttakun se putosi niin pirskatin vähän!
Huomenna on aamulla lähtö harjoitteluun! Josko siinä pääsisi kätevästi mökkihöperyydestään ja oppisikin samalla jotain. Ja - päivän jälkeen menen ehdottomasti uimaan! Ellei päivä siis kestä yhdeksään asti... Se on ainoa huono puoli harjoitteluissa, kun ei yksinkertaisesti tiedä tulevan viikon aikataulua. Ekojen päivien jälkeen sitä jo tietää suunnilleen koko harjoittelun aikataulun, mutta ei ekana päivänä tiedä kauanko siellä tulee aikaa vietettyä. Tosin, jos nyt ollaan raadollisia, huomisen tulisi kestää kahdeksaan asti, jolloin uiminen jäisi auttamattomasti pois. Pirskule!
Sulaisi jo tuo ihana lumivaippa ja paljastaisi kalpean kylmän maan altaan... Kaipaan jo sitä, että voi kävellä ulkona niin, että voi luottaa siihen, että kengissä pito riittää. Mun nenään ainakin tuoksahti tällä viikolla jossain vaiheessa semmoinen lähestyvän kevään tuoksu. En osaa tarkalleen eritellä mikä se tuoksu on, mutta tuoksahtipa kuitenkin. Viime vuonnahan sitä jo maaliskuun loppuun mennessä olivat lumet ainakin täällä suunnalla lähestulkoon sulaneet, ja ekaa kertaa elämässäni sain todeta, että lumet kerkesivät sulaa mun syntymäpäiväksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä sananen - oli se sitten risuja taikka ruusuja! Vinkit, ehdotukset ja neuvot otetaan vastaan ilomielin! Jos on jotain kysyttävää, kysy! :)