Sivut

tiistai 7. tammikuuta 2014

2. Päivä & virhe nro 1...

Ja niin se kello soi 4.40. On siitä aikaa kun viimeksi on noin aikaisin herännyt. Toisaalta tuntui jopa ihan mukavaltakin. Aamulla kaalisoppakulho naaman eteen ja mussuttamaan. Harvinaisen kivutonta. Vitamiinipilleri ja keitetty kananmuna on the side. Ajatuksena "kyllä tää vielä palkitsee". H lähti töihin ja mä jäin katsomaan sarjoja, kaunis sateinen päivä kun ei houkutellut uloskaan. Kumma kyllä, eipä vaan ollut olo että olisi vielä mennyt nukkumaan, joten jatkoin sarjojen katsomista. 

Kymmeneltä seuraava kulho keittoa, ei tunnu pahalta-ajatuksen kera. Niinsanotusti jälkiruuaksi pari kirsikkatomaattia suoraan rasiasta. Pullollinen vettä. Ja johan sitä on juostu vessassa! Nesteet on lähteneet nähtävästi liikkeelle. Yölläkin heräsin kerran vessaan. Puolenpäivän aikaan silmät sirrittää kun koitan katsoa rakkauden anatomiaa, joten päätän käydä koirien kanssa pikaisen piipahduksen ulkona ja mennä peiton alle sulkemaan silmät. 

Herään kun H tulee kotiin. Suuta kuivasi ja kuinka pahalle osasi suuni maistuakaan... H ei tosin valittanut... Se lämmitti mulle kulhon keittoa ja toi pullon vettä. Jatkoin rakkauden anatomian katsomista ja H touhusi omiaan. Yhtäkkiä hän tuli alakertaan ja ilmoitti että nyt mennään kauppaan...

Virhe nro1! Sen pitäisi olla kuin mantra meille jotka kamppailemme painon kanssa; " älä mene nälkäisenä kauppaan". Muistissa koko ajan ja niin pois päin. Enpä tajunnut kaalikeittoa lämmittää ennen kauppaan lähtöä. Siinä se sitten iskee, käveltiin hesburgerin ohi prismaan ja mun verkkokalvoille oli painunut kuva jos jonkinmoisista muhkeista ham... shit! Ohjasin ajatukseni vauvanvaatteisiin, jotka olivat ensimmäisenä vastassa. Hyvä harhautus.

Yritin välttää herkkuhyllyt mahdollisimman tehokkaasti, leivät, karkit, sipsit, limsat, pullat ja niin edelleen... Kärryssä hedelmiä, porkkanoita, kaalia ja muita vihanneksia. Kassalla se sit iski, ja autossa huomasin istuvani tyhjä käärepaperi kädessäni, mä tosissaan sorruin suklaapatukkaan. Eikä se oikeastaan edes ollut niin hyvää kuin kuvittelin sen olevan. 

Mä sorruin!! Jo tokana päivänä. 

Okei, oppikaamme virheistä ja nouskaamme uudelleen, muistaen sen ikuisen sudenkuopan... Toivottavasti muistan olla menemättä nälkäisenä kauppaan...

4 kommenttia:

  1. Hei, tosi hyvää tekstiä!

    Tuo on kyllä paha mennä nälkäisenä kauppaan.. Itse olen nyt cambridge -dieetillä tai elämän muutoksella. Ensimmäiset päivät ovat aivan hirveät tässä dieetissä, koska on nälkä, mutta kyllä tää tästä.

    Tuohon sortumiseen mulle valmentaja sanoi hyvän asian. "Jos sää pyörälläkin kaadut ojaan, niin jäätkö sää sinne makaamaan ja voivottelemaan, että ei nyt mää kaaduin ja ei vitsi sama se on maata täällä.. - ei vaan sää nouset sieltä ylös katsot ympärilles ettei kukaan nähnyt ja lähdet jatkaa matkaa." Aika hyvä neuvo musta tai anto itelle ajateltavaa :)

    -k

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on aivan mielettömän hyvä neuvo! Kiitoksia. Antaa todella uutta perspektiiviä elämään ja painonhallintaankin ylipäätään!

      Poista
  2. Tosi hyvä neuvo! Niinhän se on että ei se suklaapatukka koko projektia kaada vaikka varmasti ottaakin päähän. Nyt vaan reippaasti eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se kaada mitään, nuppi kaakkoon ja eteenpäin. Eteenpäin menee etanakin, joten miks mä jäisin junnaamaan paikoillani... No heh :) kiitos tsempeistä!

      Poista

Jätä sananen - oli se sitten risuja taikka ruusuja! Vinkit, ehdotukset ja neuvot otetaan vastaan ilomielin! Jos on jotain kysyttävää, kysy! :)