Kaivattu arki

Töissä jälleen! Noh, todella mieleenpainuva töihinpaluu, kun niin moni asiakas kertoi ikävöivänsä, ja miettineensä mitä mulle kuuluu ja miten reissu meni. Ihanaa. 

Herätyskello pärähti soimaan 5.30! Milloinkohan viimeksi noin aikaisin...? Olisinhan mä voinut herätä vasta 6.00, mutta ajattelin, että ehkä jälleen pistän sen puolen tunnin unipankin sijasta liikuntapankkiin. Ja niin raahasin myös unenpöpperöisen H:n mukaani. Silmistä kyllä hävisi unihiekka kirjaimellisesti. Ilma oli ihanan raikas ja liikkeellä ei ollut vielä ketään. Paras aika. Aamiaiseksi ruisleipää, melko tavallisin lisukkein. Vaihdoin nyt (ja luultavasti melko pysyvästi) tavallisen metun tai kinkun kalkkunaleikkeeseen, ja tällä linjalla: mieluummin vaaleaa lihaa, vähäsuolaista ja vähärasvaista, jossa kuitenkin proteiiniakin. En tiedä kyllä pystyisinkö luopumaan ruisleivästä. Jostakin sitä kuitua, ja ruisleipä nyt vain on hyvin maittavaa...

Töihin mukaan mulla oli salaatti, jossa jääsalaatin, tomaatin, kurkun ja paprikan lisäksi oli mozzarellaa, vihreitä papuja (säilyke tosin) ja vesimelonia. Salaatin kuitenkin söin vasta päästyäni töistä ystäväni S:n luokse. Oli niin ihanaa nähdä pitkästä aikaa. Vaikka mulle iskikin väsymys ja jäätävä nälkä sitten myöhemmin, oli ihanaa ja vapauttavaa pitkästä aikaa nähdä ja jutella kunnolla jonkun kanssa, jota on kaivannut.

Päivällisen (tonnikalasalaatti) jälkeen lähdettiin jälleen tekemään se 2,5km lenkki, vaikka mulla oli jo lähes kuolemanväsynyt olo siinä vaiheessa. Vieläkin. Kohta nukkumaan, ja ehkä sitä sitten unikin maittaa paremmin kun on liikkunut! 

Ps. En tiedä kuinka moni mahtoi huomata edelliseen tekstiini tulleen kommentin, jossa pyydettiin, että saako tämän blogin listata terveyskeskus.fi:n sivuille. Vastasinpa moiseen myöntävästi, ja olo oli sanotaanko... Hieman imarreltu. Hyvällä tavalla! 

Pps. Olen tässä mieleni perukoilla kehitellyt pientä arvonta-ideaa, käyntejä sivulla yli kymppitonni, ja lukijoitakin kolmisenkymmentä. Ihanaa että olette mukana seuraamassa tätä matkaa. Pysykää linjoilla! 

Viimeinen lomapäivä tältä erää...

Mulla on ollut nyt näinä parina aamuna kun on herännyt kotona, pää kipeänä selän lisäksi. Yhtäkkiä huomaan, että nukunkin suurimman osan yöstäni mahallaan... Josko tämä olisi vain jotain peruja muualla nukutuista öistä. Ja siitäkin, ettei ole liikkunut pariin viikkoon paljoa. 

Nyt kun päästiin kotiin, ollaan joka päivä käyty H:n kanssa pidemmillä lenkeillä koirien kanssa. Pikkuinen vaavi alkaa olla jo puolivuotias, joten nyt pitääkin alkaa pidentämään lenkkejä. H jotain taisi nurista tästä päätöksestä, jonka minä tein. Joka aamu ja joka ilta koirien kanssa 2,5km lenkki. Piste. Siinä on jo päivään tunti liikuntaa, vaikka siis koiran lenkitys ei ole sinällään mitään hiostavaa touhua.

Eilen pääkivun takia jätettiin sitten salilla käynti väliin, mutta tänään sitten päästiin lähtemään! Mulla polvi oireilee vieläkin tuon kyykkyhaasteen vuoksi, ja päätin pitäytyä pääasiassa aerobisessa treenissä tänään. Nappasin lähtiessäni iPodini mukaan, joka on nyt ollut tauolla jonkin aikaa. Kun löin musiikit korvilleni ja aloin polkea kuntopyörällä, olo tuntui voimalliselta ja mahtavalta! Puolen tunnin polkeminen meni kuin sujahduksessa. Sitten vielä 20min hölkkäsin juoksumatolla, kunnes H ilmoitti, ettei jaksa enää treenata. Hömppäparka kun ei ollut syönyt aamiaisen jälkeen mitään, minä kun söin proteiinipatukan. 

Treenistä jäi hyvä fiilis, ja nelisensataa kaloria jäi salille. 

Salin jälkeen söin vähän runsaamman välipalan, kun lounaaksi oli vain 120kcal protskupatukka. Aamiaisella oli vain ruisleipä ilman kasviksia ja jogurtti. Nyt kun lisäsin nuo tutut kasvikset jälleen leivän päälle, tuli oikein hyvä mieli ja leipäkin maistui paremmalle. Ihanaa olla kotona. 

Nyt taidankin sitten herkutella herneillä, joita H osti salilla käynnin jälkeen meille. Herneet kun eivät nekään kovin lihottavia ole. Ja taidanpa repäistä "viimeisen" virallisen lomapäivän (tältä erää) kunniaksi ja tarttua kirjaan, joka tarttui mukaan eilen kaupungilla käydessä. 

Huomenna jälleen töihin!

Pelko

Se lymyää sängyn alla, se urkkii pimeässä komerossa. Se tulee esiin kun olet yksin ja sammutat valot käydessäsi nukkumaan. Se on ovela, se on kiero. Se ei tunne myötätuntoa. Se pyrkii nujertamaan sinut ja odottaa hetkeä, jolloin et mahda sille mitään. Se ei anna armoa, kun se valtaa mielesi ja pyrkii johdonmukaisesti murskavoittoon. Pelko.

Mun täytyy myöntää eräs asia. Mua kontrolloi sellainen yksi inhottava olio, joka vaanii mua mun mielen pimeissä nurkissa. Mä pelkään. Oon tiennyt sen jo pitkään, että niin on, mutten ole tiennyt, mitä tarkalleenottaen pelkään. Ja se liittyy laihduttamiseen. Olen saattanut aiemminkin mainita asiasta, että pelkään jotain, mutta nyt olen alkanut oivaltaa sen syvempää olemusta.

Päällimmäisenä on pelko epäonnistumisesta. Pelkään, etten onnistukaan tavoitteissani, epäonnistun täysin. Vaikka kuinka saan onnistumisen tunteita mittanauhan kiristyessä, painon laskiessa, vaatekoon pienentyessä, silti pelkään. Ja se pelko syö sitä iloa, jota tunnen kun onnistun. Pelkään, että jos vaikka pääsisinkin tavoitteeseeni, en olisikaan siihen tyytyväinen. Tai vaikka pääsisin, saanko ikinä pidettyä siitä tavoitteesta kiinni? On helppo hymyillä ja kertoa olevansa tyytyväinen siihen, että paino on nyt pudonnut sen ja sen verran, mutta kun sisällä lymyävä olio ottaa sen otteensa ja puristamalla tiristää viimeisenkin ilonhipun viemäriin, sitä pelkää taas ettei onnistu.

Se pelko valtasi mut täysin siinä vaiheessa, kun palasin takaisin kouluun ja yhtäkkiä koinkin oloni väsyneeksi ja tarvitsin lepoa. Koitin pakottaa itseäni toimimaan, mutten jaksanut enää vetää samalla innolla kuin ennen ja painon sahaaminen vain teki omiaan. Se ruokki mun pelkoa. 

Nyt se on kasvanut jo aika suureksi, ja pelkään todella, etten saa sitä nujerrettua. Nämä pari viikkoa en ole välittänyt pätkän vertaa siitä mitä syön, ja se olio sisälläni saa nauraa räkäistä nauruaan. Paino kun ei enää näytäkkään kovin suloiselta vaa'alle astuessa. 

Mun pieni pää yrittää selittää tätä ilmiötä silä, että oon syönyt niin kovin paljon enemmän suolaista kuin ennen, mä olen vain turvoksissa. Syönyt paljon ja todella turvoksissa. Eihän mun sormus edes lähde pois mun sormesta. Asiaa olen yrittänyt auttaa juomalla tänään jo kohta parisen litraa vettä. Viimeisen parin viikon aikana en ole juonut vettä kuin ehkä yhteensä kolme lasillista. Aivan liian vähän.

Syönyt aivan liikaa. Saanut liikaa suolaa JA sokeria. Ei ihme että turvottaa. Kaipasin koko ajan arkeen ja siihen normaaliin ruokarytmiin, tuttuun ja turvalliseen + terveelliseen.

Ja tänään, kaiken tämän herkuttelun jälkeen huomasin, että radikaalit muutokset ei olekaan välttämättä kovin hyväksi. Oltiin nimittäin H:n kanssa kaupungilla, ja aamulla syömäni ruispuuro mansikalla ei riittänytkään. Söin täysjyväkeksin juuri ennen lähtöä. Kaupungilla ensin huomasin vatsani kurisevan. Ajattelin, ettei se haittaa mitään. Eikä haittaisikaan. Mutta... Mulle iski aivan järkyttävä olo. Heikotti, tärisytti, kylmänhiki valui otsalla, huimasi, sydän tykytti kuin pikajuna... 

Mun pieni pää koittaa nyt selittää tuon sillä, että kaiken tämän parin viikon verensokeritason heilahtelujen jälkeen se ilmoittanee mulle paljon herkemmin siitä, että se laskee. Mikäli tuota tulee useampaan kertaan, täytyypi miettiä uudelleen. Nyt koitan siis totutella siihen ihanampaan tuttuun ja turvalliseen syömiseen ja ruokarytmiin. Welcome home.

Oma maa mansikka, muu maa mustikka?

Kerroin aiemmin, että käytiin keräämässä mansikoita viime sunnuntaina, ja nyt sitten torstaina tuli keräiltyä sitten sankollinen mustikoita. Joten miksipäs siis ei; marjapostaus!!

Eilen kotiuduimme vihdoinkin reissusta aivan täysin kotiin, ja löysin pöydältäni uusimman Kunto Plus-lehden. Siinä oli juttu "10 hoikistavaa marjaa ja hedelmää". Osuvaa, eikö totta!

Mansikka oli sijalla 4, sisältäen energiaa sadassa grammassa 41kcal, sokeria 7,3g, ja kuitua 1,5*. Jo sadalla grammalla mansikoita saa päivän c-vitamiinitarpeen tyydytettyä, ja samalla saa noin hieman alle 10% tarvittavasta kuitumäärästä! Eli sanoisin siis että siitä vain napostelemaan hyvällä omallatunnolla. 

On myös puhuttu siitä, että mansikasta saisi myös diureettista vaikutusta, eli se poistaisi nestettä. No mansikka itsessään melkoisen nestepitoisuutensa takia varmaan voikin toimia niin. 

Ja 41kcal/100g tarkoittaa, että mansikoita pitäisi vedellä hieman alle 10kg, että se lihottaisi. Kilonkin voi syödä päivässä hyvällä omallatunnolla, eikä siitä tule kuin 410kcal! 

Mustikka oli sijalla 8, sisältäen energiaa sadassa grammassa 48kcal, sokeria 8,7g, kuitua 2,8g.* Myös mustikoilla saa päivän c-vitamiinitarpeen helposti täyteen, kuituakin on mukava määrä! Mustikat tietty sisältävät myös luonnon vahvimpia antioksidantteja.* Mansikoiden tapaan mustikoitakin saa vedellä aikamoisen määrän, ennen kuin niillä lihoisi, joten siitä vain syömään! Eli tosiasiassahan marjat ovat laihduttajankin ystävä!

Tietty "helposti lihottavien" listalla oli ananas, viinirypäleet ja mango. Ja syynä korkea sokeripitoisuus. Tottahan toki. Jos liikaa syö niin kyllähän se lihottaa. Mutta jos nyt joku on sattumoisin valinnut viinirypäleet leffaherkuksi suklaan sijasta... Mä sanoisin että antaa mennä, hyötynsä on siitäkin, että vaihtaa vähemmän lihottavaan vaihtoehtoon. 

Huomioon tietty kannattaa ottaa myös se, että kun hedelmiä ja marjoja kuivataan, niiden sokeripitoisuus tiivistyy, jolloin ne vastaavat lähinnä karkkia kalorimääriltään.*

Mulla olikin nyt sitten pari kiloa mansikoita pakastaneena, kilon mustikoita pakastaneena tarkoitus ruveta nauttimaan marjoja myös sitten, kun pimeät syysillat iskevät. Nauttia kesän mauista vielä silloinkin, kun kesästä on jäljellä enää hyvät muistot. Ensi viikolla Jaakko heittää kylmän kiven veteen, ja sehän tarkoittaa sitä, että vedetkin alkavat viilentyä. Ehkä voimme lohduttautua ja lainata Mamban biisin otsikkoa "vielä on kesää jäljellä"! 

*Kuntoplus 11/2013; 10 hoikistavaa marjaa ja hedelmää, Martin Kreutzer

Huh hellettä!

Jeps, tässä on nyt ollut hieman blogihiljaisuutta, tämä lomailu kun on olevinaan niin rankkaa. Ehei, ei sentään. On vaan lähinnä nauttinut tästä lomasta ilman ylimääräisiä asioita, puhelinkin on päällä vain hätätilanteita varten. Sorry! 

Viime lauantaina palasimme H:n kanssa pohjoisesta. Lähdimme aikaisin aamulla Oulusta alaspäin, pikkuteitä pitkin köröttelimme Tuurin kyläkauppaan, jossa teimme pienen pyörähdyksen. Koska mä en ole semmoinen ihminen, joka viihtyy hyvin väkipaljoudessa tavaratalossa, lähdimme aika pian pois, ostin H:lle suihkugeelin ja äidilleni syntymäpäiväkortin. Ajelimme sitten kotiin ruokailtuamme ensin ABC:n hesburgerilla, jipii! (Alkaa kyllä tosin tulemaan korvista ulos, eikä siihen ole mitään halua jäädä tähän "ruokavalioon" joka nyt lomalla on vallinnut)

Lämpötila nousikin yhtäkkiä 17 asteesta 23-26asteeseen kun pohjoisesta palattiin etelään. Voin sanoa, että hiki lensi, ja kävimme sitten H:n kanssa uimassakin! 

Loman kunniaksi sitten kotiin päästyä kävin kyllä vaakalla sunnuntai-aamuna, mutta viralliset punnitukset nyt ovat tauolla hetken, että pieni pääkoppani saa tarvitsemansa levon, jotta se jaksaa taas sitten keskittyä kunnolla. Vaaka kyllä kertoi karua totuuttaan siitä, että suolaisempi (ja sokerisempi) ruokavalio on tehnyt taikojaan ja turvottanut mua parisen kiloa, ja varmaan kilon verran tullut muutakin. Ei voi tietää. 

Sunnuntaina kävimme poimimassa mansikoita H:n ja hänen äitinsä kanssa. Kolme kiloa tuli napattua mukaan. Not bad. Sitten pesin pyykkiä ja ehdin palaa auringossa. Eilen aikaisin aamulla lähdimme sitten ajamaan vanhempieni luokse tänne eteläisempään suomeen, ja sanotaan vaikka niin että kylläpä sitä nauttiikin tästä lomasta vallan täysin rinnoin.

Tänään pyörähdimme Heurekassa, ja se oli mahtavaa! Body worlds näyttely oli hyvin havainnollistava, ja äärimmäisen mielenkiintoinen! Suosittelen, jos on jollain pientäkään kiinnostusta nähdä mitä ihmiskeho pitää sisällään. Varoituksen sanana, ne ruumiit on aitoja. Vaikkakin näyttävät kovin muovisilta plastinoinnin jälkeen, jonka seurauksena siis ei ainakaan heti jää fiilistä, että ne ovat aitoja. Mutta kaikinpuolin hieno kokemus!

Nyt tässä kaikki tältä erää, mulla on parisenkin ideaa, joista blogautan tässä heti kun irtaudun lomailupuuhistani ;) Nauttikaa kesästä!

Riksrakspoks, auts!

Voihan kyykyt. Kyllähän mä vähän aavistelin, että näin vois sattua, mutten oikeasti ajatellut että niin tapahtuu... Mun polvi rupes tiistaina rutisemaan kyykätessä. Keskiviikkona siihen rutinan lisäksi rupesi sattumaan. Nyt se sekä sattuu, että rutisee muttei enää vain kyykätessä, vaan portaissa ja kumartuessa. Kyykyt taitaa nyt jäädä väliin. Rutina ja kipu ei ole hyvä yhdistelmä. Jos se vain naksuisi, ei ongelmaa olisi. Kipu varoittaa nyt ja vaikken päätöksestä pidä lainkaan, pakko on jättää haaste ainakin muutamaksi päiväksi tauolle. 

Mä kaipaan omaan sänkyyn. Vaikka eihän tässä mitään, nautin lomasta ja on mukavaa olla eri maisemissa. Mutta... Herään tuskanhiestä märkänä siihen että mun selkä kiljuu hallelujaa. Tänä aamuna hyvä ettei parku päässyt kun yritin kääntyä sängyssä. Lihasrelaksantti ja särkylääke kohtasivat vertaisensa heti aamusta. Onneksi relaksantti ei väsyttänyt kovinkaan ja selän kipu helpotti. Selkäkivun kanssa kun muutenkaan kannata jäädä sängynpohjalle, mutta jos meno on sitä, että hyvä kun asentoa saa vaihdettua ilman parkua... Onneksi pakkasin relaksantit mukaan! Vielä kaksi yötä ja sitten pääsee (tosin vain kahdeksi yöksi) omaan sänkyyn. 

Voi kyllä nyt tiedän, miksi haluan syödä terveellisesti... Täähän on ihan kuin olis ruokakrapula. Lisänä se, että reissussa mun vatsa toimii -hmm- kehnonlaisesti. Mun vatsa tuntuu turpealta kuin jalkapallo, joka kerta kun haistankin karkinhajun, tekee mieli oksentaa. Toisinsanoen hieman närästäisikin. (Onneksi pakkasin renniet matkaan). H:lla taas ei ole mitään ongelmaa. Tuntuu, että se on koko ajan käsi karkkipussilla tai sipsipussilla... Vaikka siis muutenhan täällä tulee syötyä melkolailla perus kotiruokaa. 

Käytiin tuossa Ruotsin puolella ihan mielettömän kokoisessa karkkikaupassa... Ja tietty sitä sitten osti vähän lomaherkkua. Karkkipussista (irtokarkkeja) olen pystynyt syömään päivässä vain vajaan kourallisen, kun tulee jo oksettava olo siitä sokerimäärästä. Sipsejä pari kourallista ja kiintiö on täynnä. Limsojakin tuli paria erilaista maistettua... Vaniljakolaa ja kiivilimpparia. Limsojen sokerisuus tuntuu niin hampaissa, kuin makunystyröissäkin aivan kamalalta. Helppo valinta olla juomati, kun kokonaista tölkkiäkään alas saa. Vesi vanhin voitehista!

Terveissii Torniost!

Eilen lähdettiin aamulla ajelemaan Tampereelle, tarkoituksena oli käydä ideaparkissa. Siellähän sitä aikaa sitten vierähtikin kolmisen tunnin verran. Löysin itselleni muutaman peruspaidan, kokoa M! Ja parhautta; löysin itselleni housut, jotka ovat paria kokoa pienemmät kuin puoli vuotta sitten (kappas kun kolmen vuoden takaiset koon 44 housut silti mahtuvat päälle, mutta nykyään kaikki 46 ei mee, kun ovat niin huonon mallisia ja/tai pienentyneitä vallan) eli kokoa 46. Nyt vaihtelun vuoksi ostin sitten tummanharmaat farkku"legginsit", eikä ne mun mielestä oo muuten legginsit sinällään, tuntuvat kyllä vallan farkuilta - ilman nappia ja vetoketjua (ja etutaskuja...). Mutta aivan loistavat. Kuinkakohan monta vuotta sitä on tullut käytettyä mustia housuja (paitsi nyt tämän kevään maastohousut..)?

Syötiin me sitten kotipizzassa pizzat. Jep, molemmat söi omansa... Olisihan sitä voinut tietty valita toisinkin, mutta noh... Harvemmin sitä reissussa ollaan. Puolentoista vuoden aikana tämä on ensimmäinen reissu yhdessä H:n kanssa. Vertailun vuoksi arvuuttelin H:n kanssa, kummassa on enemmän kaloreita, Hesburgerin kerrosateriassa (juomaa ei laskettu mukaan) vaiko sitten burgerpizzazza. H veikkasi pizzaa. Kumpaa itse veikkaisit jos et käyttäisi apuna ystäväämme googlea?

Jepjep, mä veikkasin itse sitä kerrosateriaa ja sanoin, että varmaan aika tiukka taisto, ja niinhän se tais ollakin. 886kcal burgerpizzassa ja n 900kcal kerrosateriassa. Ei paljoa eroa itseasiassa.

Ideaparkista jatkoimme sitten matkaa Jyväskylän kautta Ouluun, jossa sitten yövyimme. Aamulla heräämisen jälkeen vedin sitten uudet housut jalkaan ja olo oli mahtava, tosin selkä oli kipeä ja samoin reidet (kyllä ne kyykyt vaan jossain tuntuu!). Aamiaisen jälkeen ajettiin mun isovanhemmille käymään ja siellä sitten saatiin osaksemme tuomaamme pullaa ja mummon tekemää kääretorttua. Mummo mulle sanoi, että kyllä hän katsoikin minun laihtuneen kun kerta noin solakalta jo näytän. Kivaa!

Oulusta sitten ajeltiin Kemin kautta Tornioon.

Erikoinen olo tuli, kun kylttejä rupesi tulemaan Ruotsiin päin... Kun oltiin sitten asetuttu H:n isovanhempien luokse, lähdimme tietty ajelemaan ja kappas kun yhtäkkiä olimmekin Ruotsissa. Rajan yli humpsista vaan, sen huomasi lähinnä liikennemerkkien outoudesta ja siitä, että kauppojen kylteissä kaikki luki ensin ruotsiksi, sitten vasta suomeksi...

Okei... Törmäsin tällaiseen tuttavuuteen eräässä kaupassa. Suklaapirtelön makuinen vesi?! Itseasiassa vielä hiilihapollinen sellainen... Mielenkiintoinen ainakin, täytyy sanoa! Pakkohan sitä oli sitten pullo ostaa ja maistaa tuollaista mahdottomuudelta tuntuvaa asiaa. Tuoksu oli hyvin pehmeä suklaapirtelömäinen. Jos silmät kiinni haistelis, niin kyllä vois jopa erehtyä. Maku oli mieto ja parhaiten sen sai ottamalla pienen hörpyn kerrallaan. Sellaiseksihan varman tarkoitettu, nautiskeluun eikä janojuomaksi...

Ennen saunaa joimme iltakahvit, ja kahvin kanssa H:n mummo tarjosi kakkua. Usutti mua vielä ottamaan viimeisen todella pienen pirpanan joka jäi siihen tarjottimelle, ja sanoi kyllä että "vaikket kyllä välttämättä tarvitsisi". Tähän (vaikka se kirpaisikin) totesin vain jo laihtuneeni lähemmäs kymmenen kiloa. 

Mun täytyy nyt sanoa, että noissa housuissa mun olo on todella hoikka. Ja päädyin sitten näpsimään kuvia kokovartalopeilin eteen... 

Siis joo-o. Wau. Täytyy kai se sanoa itsekin. Mä olen ylpeä siitä miltä jo näytän! 

Lomalomaloma!

Vielä kerkeää... Noniin, tänään siis aamulla vaa'alle astuin jälleen kerran. 104,8kg. Hieman nousua viime viikkoon, mutta H:kin tänään totesi, että vaikka paino sahaakin, se on kuitenkin mennyt todella hyvin alaspäin. Niinhän se kyllä on, vaikka sahaaminen on harmillista. Ainakin mun mielelle. 

Kyykyt on onnistuneet, töissä kyykkäsin tauoilla osan. Keskiviikkona illalla olin niiiiin väsynyt pitkän iltavuoron jälkeen, että sitten kun pääsärky ennen viimeistä asiakaskäyntiä syöksyi tietoisuuteen, en enää jaksanut sitten kyykätä. Joten lepopäivä haasteessa merkattu siirtyi päivää edelle, ja kyykkyjä on nyt sit jatkettu sen mukaan.

Mulla alkoi loma!! Vihdoinkin. Nyt kaks viikkoa sitten saa lepuuttaa itseään työstä. Maanantaina on lähtö reissuun, josta tullaankin ensi viikon lopulla vasta kotiin. Sitten pari yötä kotona ja jälleen reissuun. Pyrin kuitenkin kuulumisiani kertomaan matkaltakin!

ps. meikäläinen repäisi. Nyt kuusi vuotta mustahiuksisena, aloin kaivata muutosta. Kaikkimulletännehetinyt-minä päättikin sitten eilen perjantaina varata ajan heti työpäivän päätteeksi kampaajalle. Kolme tuntia istuskelin, ja nyt lähestulkoon puolet mun päästä on vaaleaa. Aivan mielettömän hyvin lähti musta tukka blondiksi. (tosin ensin se oli ihan keltainen, ja tyvestä valkoinen, latvat tummankeltaiset, värin jälkeen koko homma tasoittui semmoiseksi kellertävän vaaleaksi) Tarkoituksena on saada siitä vielä tässä ennen koulun alkua osittain musta, osittain tuhkanvaalea. Mä uskalsin!

Kyykkää, kyykkää!

Huhhuh... Eilen pääsin kotiin siinä juuri ja juuri ennen 22.30 ja herätys tänä aamuna klo 5.00. Voin sanoa että kyllä väsytti herätessä! Nukkumaan kun pääsi vasta just ennen puoltayötä... 

Työpäivä meni ihan ok, mulla oli perehdytettävä mukana, jolle sainkin koko päivän sitten kertoilla kaikkea. Melkeinpä kunnia saada perehdyttää uutta työntekijää ja sen lisäksi olen haluttua tavaraa, kaupungilta soitettiin että olis töitä tarjolla. Lupauduin haastatteluun, mutten tiedä mitä mieltä pitäis olla. Kuitenkin oon just alkanut viihtyä tässä nykyisessä työssä ja vuorojakin riittää hyvin...

Päivä aikana ei sitten kerennyt syömään mitään. Kotiin päästessä välipalakeksin söin että jaksan kauppareissun. Kauppaan, apteekkiin, ruokaa! Ja sitten kellahdin hyvin hyvin tyytyväisenä sohvalle, luin kirjaa ja silmät alkoivat lupsottaa. Nukahdin.

Heräsin äsken. Ja muistin kyykkyhaasteen! Sitten kyykkäämään. Tein 10-20-10-10 ja nyt otsalla helmeilee vähän pienet hikipisarat. Eka päivä siis tehty. Many more to come...

Hyvää yötä. Iltapalan kautta unten maille tutimaan sanoo tämä tytsy silmät ristissä täällä päässä. Hyviä unia!