Pikkupaholainen nimeltään stressi

Aamulla puhelin soi ja herätti. Lääkäri soitti, vihdoinkin! En tiedä nyt tosissaan olisinko riemusta soikeana vaiko hieman pettynyt - arvot olivat kaikki kunnossa. Nestetasapaino hyvä, kilpirauhasarvot ok, hemoglobiinikin hyvä, munuaiset toimii ja vitamiini ja foolihappopitoisuudetkin olivat kunnossa! Verensokerikin tietty hyvä myös. Ei löytynyt verestä selitystä väsymykselleni. Kuvittelenko vain? 

Lääkäri kertoi, että uskoo väsymykseni olevan stressipohjaista, että nyt melkein kannattaisi pitää jonkinsortin lomantapainen ja nollata pää ihan kunnolla. Kuulostaa kyllä kieltämättä hyvältä. Ehkä asia onkin niin, ja olenkin vain stressannut. Höh.

Kolesteroliarvoni sitten taas lämmittivät mieltäni. Lääkäri hihkui niiden olevan ihannearvoissa! Eli kolesteroli ja verenpaine hyvä! Jos ei muuta hyötyä niin ainakin nämä tiedot tuosta lääkärikäynnistä. 

Ehkä tää olo alkaa oikesti pian helpottaa. Eilen oli koulussa viimeinen tentti ja nyt sitten on vain töitä tällä viikolla. H:kin tuntuu olevan jatkuvasti töissä ja meillä on jäänyt aivan liian vähän yhteistä aikaa! Mun kalenteri ammottaa tyhjyyttään kesäkuulle, heinäkuulle ja elokuulle. Kun vain kävisi hyvä tuuri ja saisi työvuoroja edes sen verran että sillä eläisi niin olisin ihan tyytyväinen. 

Eilen aamulla kävin vaa'alla ja se näytti 104,9, aivan kuten pari viikkoa sitten. Nyt on kyllä rehellisyyden nimissä sanottava, että tämän väsymyksen myötä sitä on myös tullut herkuteltuakin. Ja liikunta ollut vähissä. Aijaij. Paitsi tietty ylpeydenaiheeni naisten kymppi! 

Täytyy kehittää taas jotain pientä muutosta arkeen kunhan pää tästä hieman selkiää...