Sivut

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Unholan mailla

"Pikkuiset kultakalat lammessa ui..."
Vauvauinnissa on ollut mukavaa. Vähintään kerran viikossa tulee lähdettyä pois kotoa ja vaikka itse ei kovin paljon liikunnallista hyötyä vauvauinnista saakaan, on ihana nähdä kuinka lapsi nauttii pulikoinnista ja itse oppii samalla rallattelemaan jos jonkinmoisia lastenlauluja.

Pikku-Hoolla on alkanut muodostua aivan täysin selkeä rytmi, joka toivon mukaan olisi vakiintumassa täysin. Tai edes sinne päin. Hän herää enää kerran yössä 4 aikaan syömään joten univajeinen elämä alkaa olla takanapäin.

Herätään yhdessä 9.30 ja hoidellaan aamutoimet. Napero naureskelee ja hihittää kun vaihdan yöpaidan päivävaatteisiin ja kutittelen samalla. Hän syö aamiaisen ja sen jälkeen leikkii lattialla että itse saan syödyksi.

Saattaa torkahtaa hetkeksi ennen lounasaikaa ja 12 aikaan hän syö kasvissosetta hyvällä ruokahalulla. Tämän jälkeen voisin itse lounastaa myös, mutta nyt vielä olen useampana päivänä unohtanut koko asian ja huomaan vasta päiväuniaikaan että unohdin syödä.

Välipalalle herätään 15 aikaan ja silloin myös olisi mahdollisuus ruokinnan jälkeen itse syödä. Arvatkaa unohdanko?

Meidän pikkainen on paljon nukkuvaa sorttia ja vetelee uudet päiväunet välipalan jälkeen. Ja niin jälleen unohdun hoitamaan kotiaskareita tai istun sohvannurkkaan hetkeksi kutomaan.

Päivällistä syödään 18 aikaan ja tässä vaiheessa viimeistään itsekin älyän jo syödä, aina harmitellen sitä etten syönyt aiemmin. Jälleen pikku-hoo vetelee päiväunet ja kerkeän syömään rauhassa, silti päälle on jäänyt hotkiminen alkuajoista kun syöminen oli lähinnä suoritus joka oli pakko hoitaa äkkiä pois alta.

Iltapesujen jälkeen pikku-hoo syö iltavellin 21 aikaan ja jutustelee tunnin tai pari, juo maitoa ja valahtaa untenmaille kun siirrän hänet sänkyyn. Omalla iltapalallani aina harmittelen sitä, että päivän syömiset menivät jälleen pyllylleen.

Nyt kun olen pannut merkille tämän rytmikkyyden, voisin paneutua suunnittelemaan omia ruokailujani päivään niin että saan hoidettua ne mahdollisimman vähällä vaivalla ainakin toistaiseksi. Että oppisin jälleen syömään.

Olemme iso-hoon kanssa pohtineet karppausta vaihtoehdoksi, sillä kaloreiden laskentaan ei aika ja mieli vain vielä taivu. Katsotaan mitä saamme aikaiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä sananen - oli se sitten risuja taikka ruusuja! Vinkit, ehdotukset ja neuvot otetaan vastaan ilomielin! Jos on jotain kysyttävää, kysy! :)