15.2 - 15,2

Sain kommentin edelliseen tekstiini joka jälleen palautti minut maan päälle, kiitos Emma.

Lupasin palaavani bloginkin pariin kunhan olen jakautunut. Loppuraskaus oli yhtä lepäämistä, sillä verenpaineet olivat koholla - eipä olisi selkäkään antanut periksi liikunnalle. 

Vihdoin todella pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen 15.2. klo 1.34 perheeseemme syntyi pieni ihana poika. Kutsun häntä nyt pikku-H:ksi, sillä hän on aivan kuin ilmetty isänsä. Löytyy toki myös minun näköäni. 

Synnytys sujui hyvin ja tunsin oloni hyvin pian todella hyväksi. Alun hormonimyrsky yllätti, itkin ja vollotin pitkin iltoja. Toinen syy vollotukseen oli se, että minulla maito ei vain koskaan noussut kunnolla. Uskokaa tai älkää, pistin kyllä kaikkeni likoon sen suhteen. Kaiken. Senkään vuoksi minua ei olekaan paljon blogin ääressä nähty. Luovutin imetyksen suhteen ja siirryttiin Pikku-Hoon kanssa lähes täysin pulloon aika pian. Imettänyt olen sen mitä olen kyennyt, sen verran mitä Pikku-Hoolle kelpaa aina nyt tähän 3kk ikään asti. 

Huomenna meinaan tulee 3kk täyteen pikku-Hoon syntymästä. Ja tuona aikana minulla on nyt pudonnut painoa 15,2kg! Vielä pari viikkoa sitten en pitänyt jo pudottamaani painoa minään. 

Mutta onhan sekin jo jotain vaikka kuinka onkin raskauden jäljiltä pudottelua.

Paino meinaan kyllä nousi, hieman päälle 10kg. 

Nyt alan pikkuhiljaa olla tottunut arkeen Pikku-Hoon kanssa. Hän on tyytyväinen ja helppo vauva, mutta silti tässä on ollut oma totuttelunsa. Liikuntaa olen harrastellut vaunukävelyjen muodossa.

Tarkoituksena olisi paikkoin päästä Pikku-Hoon kanssa uimaan vauvauintiin, sekä aloittaa myös vaavitanssi kesälle. Liikunnallista kivaa vauvan kanssa!