Kävin pari viikkoa sitten lääkärin luona, oli ollut kuukausi sitten puhe että tapaan kirurgin jos kivut eivät ole hellittäneet. Menin kirurgin vastaanotolle. Kirurgi tutki minut samaan tapaan hieman perusteellisemmin kuin muut ortopedit. Hän totesi, että pistää nyt minut leikkauslistalle, että parin kolmen viikon sisässä leikkaus. Siis jos en ole ehdottomasti vastaan.
Okei: leikkaus, selkä... Ei, en todellakaan tahtoisi. Nämä kivut ja niiden kans oleminen... Takapuolesta! Riskit? Kirurgin mukaan vain se, että välilevytyrä voi uusiutua. Hyvä onnistumisprosentti. Hermokivut lähtenee leikkauksen jälkeen karkuun ja pian! Okei, sanoin että voisihan sitä oikeasti kokeilla. Nyt kun lääkkeistä ei ole tullut toivottua tulosta, olen joutunut jättämään harjoittelun väliin, välillä vain paikallaan oleminen sattuu niin, että täytyy hokea jukulautaa parin minuutin välein. Lääkärin mukaan nyt on oikea aika, saadaan nuori ihminen takaisin työkuntoon, ennen koulun alkamista ettei käy kepposesti seuraavankin harjoittelun kanssa jos tämä ei helpottaisikaan itsestään.
Sairaanhoitaja soitti ja kysyi milloin leikkausta haluaisin. Noh, aikaisintaan vapaa leikkausaika oli 11.12.13, joten valitsin sen. Olispa jouluksi edes ehkä jossain kunnossa? Toivottavasti. Kaipa se on sit menoa. Pelottaa, mutta itse toimenpide ei niinkään, koska mullehan annetaan "unohduksen maitoa", kuten eräs kirjailija kyseistä lääkettä kirjoissaan nimittää. Pelkään enemmän sitä odotusta, että minut viedään leikkaussaliin. Valmistelua, kanylointia ja muuta sellaista. Leikkauksen jälkeen heräämistä, onko kivulias olo, miten liikun. Pahoinvointi... Se minua eniten pelottaa.
Toivon mukaan nyt saadaan kuitenkin selkä kuntoon. Kaksi viikkoa minun pitäisi olla sängyn pohjalla, ja vain hyvin lyhyitä aikoja jalkeilla kyynärsauvojen kera. Istua ei saa moneen viikkoon pitkiä aikoja, alkuun vain esim. vessareissun ajan. Pakkolevoksi voisin asiaa nimittää.
H on ollut hyvin huolehtivainen, hän miettii järjestävänsä meidän kodin alakertaan mulle sängyn, että päivisin pääsen olemaan muualla kuin omassa sängyssä yläkerrassa. Hän on jo nyt miettinyt mitä ruokaa hän laittaa että saan hänen työpäivänsä aikana syödä. Koirille hoitajaa siskostaan tai äidistään, jotta mun ei tarvitse stressata. Kaikki lähelle ettei tartte olla paljoa pois sängystä... Onneksi on H, muuten varmaan luultavasti lähtisin vanhempieni luokse lepäämään.
Snip snap snipetisnap. Kuullaan!
No johan on. No nyt toivotaan parasta sitten! Kahden viikon sängyssä makaaminen kieltämättä kuullostaa aika tylsältä, mutta ainakin tulee levättyä kaikesta muustakin:)
VastaaPoistaNo kieltämättä kuulostaa tylsältä, varsinkin kun nyt remontti on valmis ja voisi taas keskittyä liikkumiseen ja syömiseen. Sitten meneekin syömiseen keskittyen sängyssä maaten... Noh, onneksi toisaalta pakkolepo saa mulle varmaan kerrankin sit rentoutuneen olon. Tai ainakin mökkihöperön jos ei muuta :D
PoistaVoi hitsi :/ ystävälleni on tehty vastaavanlainen leikkaus ja kivut jäivät kyllä leikkauspöydälle, joten koita olla turhaan stressaamatta vaikka varmasti jännittää.
VastaaPoistaVoitin muuten blogisi arvonnassa jokin aika sitten villasukat. Et ole varmaan kerennyt kaikessa kiireessä niitä tekemään/postittelemaan? Ajattelin vaan kysäistä ettei ole sattunut mitään postin mokaa.
-Shiva-
Joo, oon kans kuullut et kivut on jääneet leikkauspöydälle, joten sen suhteen oon toiveikas, mut kyyyl se silti pistää jännittämään...
PoistaKyllä voititkin, ja olen erittäin pahoillani ettet ole vielä palkintoasi saanut, koska rehellisesti sanoen remontin kanssa ja koulun kanssa oli niin hektistä etten ole kerennyt vielä vamiiksi saamaan, mutta eiköhän ne tuosta, kun nyt olen päässyt jatkamaan :) Saat ne vielä! :)
Moikka ja tsemppiä leikkaukseen. Toivottavasti siitä on apua ja ne kivut tosiaan jäisivät sinne leikkauspöydälle.
VastaaPoistaKiitoksia! Toiveikkaana ja kyllä pelokkaanakin odottelen keskiviikkoaamua... Noh, sittenpähän se on ohitse.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista