1. Päivä: Herätys!

Olin tyytyväinen siihen tulokseen, että aamulla herätessä ajatus oli vielä mielessä, ja motivaatio vielä kohdillaan. Aina ennen aamulla on tehnyt valinnan, "Glääh, en mä jaksa tänään, aloitan uuden elämäntavan sit huomenna", mikä on loppujen lopuksi vain turhauttanut.

Aamulla ensimmäisenä astuin vaa'alle, jonka odotin näyttävän kilon tai kaksi enemmän, viimeksi kun lukema oli jotain kilon verran päälle aamuisen lukeman. Positiivinen yllätys siis heti aamuun! Päätin yöllä, että ostan viimeisillä jäljellä olevilla veronpalautusrahoilla vihdoinkin sen keittiövaa'an josta olen unelmoinut jo vuoden päivät! Kaupasta asteli tyytyväinen vaa'an omistaja, jonka oli pakko heti kotiin päästessä päästä testaamaan sitä, tottakai.

Aloin pitämään ruokapäiväkirjaa syömisistäni, siitä mihin aikaan, mitä tulee syötyä ja kuinka paljon - tällä kertaa täysin rehellisesti. Eräs terveydenhoitaja pari vuotta sitten suorastaan pakotti ravitsemusterapeutille, joka totesi mulle; "Ei sun syömisissä mitään muuta vikaa ole, kuin se, ettet syö riittävän usein"... Ja loppujen lopuksi se pieni "läski" sisälläni häpesi; se oli saanut mut kirjoittamaan ruokapäiväkirjaan pienempiä annoksia, kuin todellisuudessa... Kaukana totuudesta.

Olen uskotellut itselleni viimeisen vuoden sitä, että syön hyvin vihdoinkin... Ihmetellyt, että miksi se paino ei putoa vaikka olen muuttanut syömistottumuksiani. Tänään tutustuessani vaakani saloihin sekä kaloreihin, totesin, että olen tietämättäni syönyt aivan liian paljon kaloreita päivän aikana laihtuakseni, kuitenkaan en niin paljon, että lihoisin enemmän (vuoden aikana paino heitellyt kilon/kaksi).

Pyysin kihlattuani, avomiestäni, (jota nimitän nyt kirjaimella H) ottamaan minusta kuvan pelkät alusvaatteet päällä. Kun katsoin kuvaa, järkytyin. Siis kyllä olen tietoinen ylimääräisestäni, mutta että tuoltako se sitten oikeasti näyttää? Vähän erilainen näky kuin peilistä itseään katsoen, kaipa siinä se "kuvakulma", näkee kokonaisuuden kauempaa, vaikuttaa. Sen jälkeen H avusti ottamaan mitat, jotta näkis sit joskus, mikä mun kropassa pienenee sitten KUN pienenee.

H sai työpaikaltaan sykemittarin lahjaksi, jota hän lupasi, että saan käyttää selvittämään kulutustani kävelyllä, jeee! On tässä ollut päivittäin askelmittari käytössä myös meillä molemmilla. H:lla on myös tavoitteena pudottaa painoa, vaikka hän on ihan normaalipainoinen mies. Pitkähän hän on, ja kuuluuhan pitkän miehen painaakin, silti normaalipainoinen. Ylimääräisestä hän haluaisi päästä pois, paino kuulemma jakautunut väärään paikkaan. Onneksi on toinenkin, joka pudottaa painoaan, eikä joku joka mättää vieressä pizzaa naamaansa.

Tänään energiavajetta on jäänyt 1000 kcal, kävelyllä kulutettujen 200kcal jälkeen. Askelmittari on mukana päivittäin koko päivän (ja se näyttää päivän rytmin yms ohjelmaan liitettäessä!), ja siihen kun yrittäisi saada sen 10 000 askelta vähintään olisi ihan kiva... Olen päättänyt ottaa asenteen liikunnan ja syömisenkin suhteen niin, että päivä kerrallaan, joka päivä tekee uudelleen samat valinnat, olotilan mukaan (jos nyt on oikeasti kunnolla kipeänä, ei lähde reippailemaan) ja muutenkin. Ehkä jouluna sallin itselleni herkuttelun kohtuudella, nyt vähään aikaan en salli muuta kuin hyvin pienissä määrissä, ja vain JOS sen herkun kalorimäärä sopii päivän kalorimäärään.

Nyt on lähtömitat otettu, en nyt vielä sano todellisia mittoja (se pieni "läski" sisälläni häpeää liikaa vielä), mutta todetakseni en olekaan sairaalloisen lihava, kuten viimeksi mainitsin, olenkin "vain" vaikeasti lihava. BMI 39 paikkeilla... Ei kaukana sairaalloisesta, tiedän. Onneksi heräsin ajoissa.